Tilat joustavat, entä käytännöt? Yhteisöasumisen yhtälöä koottiin TADA-viikon työpajassa

“Keskusta-alueen uusien asuintalojen hintataso alkaa ylittää keskituloisen kipukynnyksen”. “Yksiöitä ei ikinä riitä Helsingissä kaikille”. Syksyllä on jälleen keskusteltu kasvukeskusten nihkeästä asuntotilanteesta. Yksin asuntoa etsivillä on erityisen tiukkaa. Asuminen kanta-kaupungissa alkaa karata yhä suuremman joukon ulottumattomiin. Yhteisöasuminen voi olla yksi tapa mahdollistaa tämä, ja paljon muuta. Se voi olla niukkuuden ehdoilla toimimista, mutta yhä enemmän se ymmärretään myös elämää rikastuttavana asumisen tapana.

Elokuisena tiistai-iltana Ravintola 931:n pöydissä siirrettiin lasit ja lautapelit hetkeksi sivummalle. Esiin levitettiin neljän asunnon pohjapiirrokset, joista ryhdyimme hahmottelemaan erilaisille yhteisöille sopivia koteja. Tilaisuus jatkoi Helsingissä hyväksi havaittua työpajamenetelmää.

tada_1  tada_2

DAC:in järjestämä Asutaan yhdessä! -työpaja toteutettiin osana Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa.

Työpajassa pohdittavat kohteet olivat myynnissä tai vuokrattavana Tampereen seudulla. Kukin ryhmä valitsi yhden asunnon, jossa näki potentiaalia yhteisön kodiksi. Mukana olivat teollisuusperinnettä henkivä toimistotila Pyynikiltä sekä asunto Pikilinnana tunnetusta Jugend-talosta Tammelasta. Ne nostivat esiin samankaltaisia kysymyksiä kuin kohteet Helsingin työpajassa. Näistä selvästi erottuvia vaihtoehtoja olivat hervantalainen neljän huoneen kerrostaloasunto ja Roineen rannalla Kangasalla sijaitseva vanha kansakoulu. Kaikki tilat osoittautuivat työpajassa joko melko hyvin sellaisenaan yhteisöasumiseen sopiviksi tai suhteellisen pienillä muutoksilla siihen muovautuviksi.

Tarpeettomaksi käyneitä kiinteistöjä löytyy monista kunnista. Saarikylien koulukin on ollut pitkään Kangasalan kunnan myyntilistalla. Kohde sijaitsee melko kaukana palveluista ja vaatisi remontointia. Hulppeat tilat rantasaunoineen ja sivurakennuksineen sekä idyllinen maisema innostivat tarttumaan kohteeseen, vaikka ryhmä piti lähes puolen miljoonan myyntihintaa kohtuuttomana. Mitä toimintaa Saarikylille ehkä voitaisiin visioida, ja voisiko se osaltaan olla kunnalle kannustin hinnan tuntuvaan pudottamiseen?

saarikyla_

Saarikylien entinen kansakoulu Kangasalla voisi soveltua yhteisöasumiseen (kuva: Etuovi.com).

Ryhmässä tutkittiin päärakennuksen käytettävyyttä eri konseptien näkökulmasta. Kiinnostava oli muun muassa asumiskonsepti, joka yhdistäisi yhteisöasumiseen ikääntyneiden perhehoitoa. Päärakennuksen pohjaratkaisu taipuisi esimerkiksi tarjoamaan asuintilat perhehoidosta vastaavalle tilan omistajalle, isosta siivestä lohkaistavat huoneet kahdelle perhehoidossa avustavalle vuokralaiselle sekä huoneet kolmelle perhehoidossa asuvalle vanhukselle. Vastaavaa ikäihmisten perhekotia on pyöritetty Ojasalmilla Kaavilla jo kolmattakymmentä vuotta. Konseptin haittapuolia on taloudellisen taakan kasautuminen omistajalle. Lisäksi remonttia ja huoltoa vaativa kohde sopisi ehkä paremmin nuoremmille asukkaille.

tada-koulu-eKoulurakennuksesta kodiksi – yksi luonnos Saarikylien vanhan koulun hyödynnettävyydestä yhteisöasumiseen.

Ryhmä suunnittelikin asunnon käyttöä myös toisenlaisten yhteisöjen tarpeisiin. Päärakennus ja pihan pikkutalo taipuvat monenlaisiksi yhdistelmiksi sinkkujen tai perheiden omia asuinhuoneita sekä yhteisiä tiloja. Kaikki versiot edellyttävät vähintään uuden wc-kylpyhuoneen rakentamista päärakennukseen. Lisäksi kun tehdään uusia huoneita, olemassa olevat takka- ja pönttöuunit eivät riitä lämmitykseen.

Paitsi tilan joustavuutta, joutuisi kohteeseen majoittuva yhteisö pohtimaan omien elämäntyyliensä sopeutuvuutta Saarikylillä asumiseen. Ryhmässä kodin arvostus nähtiin tärkeänä: kyseessä ei ole vain nukkumapysäkki, vaan huolenpitoa edellyttävä paikka. Paikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia muun muassa viljelyyn ja eläintenpitoon tai vaikkapa pienimuotiseen majoitustoimintaan. Toisaalta työssäkäynti-, koulu- kauppa- ja harrastusmatkat edellyttävät auton käyttöä. Kimppa-auton mahdollisuuksia kannattaisi tutkia.

Hervantalaiseen kerrostaloneliöön suunniteltiin eri-ikäisten asuinyhteisöä. Kohtuuhintaisesti saatavilla olevissa lähiöasunnoissa on paljon yhteisöasumisen potentiaalia! Tila sopisi ilman muutoksia esimerkiksi kolmen aikuisen ja mahdollisesti lapsen kodiksi. Asunnossa on valmiina kaksi wc:tä, huoneisiin on omat kulkuväylät ja keittiö on tilava.

Kolmen asukkaan yhteisöä pidettiin ryhmässä kuitenkin haavoittuvana – joku voi kokea jäävänsä kolmanneksi pyöräksi, ja asukkaiden vaihtuvuus voi tuottaa ongelmia näin pienessä yhteisössä. Koska huoneisto on lähtökohtaisesti edullinen, voisi joihinkin tilamuutoksiin olla varaa myös niukemmalla budjetilla. Esimerkiksi keittiön siirto olohuoneen puolelle tupakeittiömalliin toisi käyttöön yhden lisähuoneen.

Erityisesti kun yhteisöä lähdetään rakentamaan tiukempiin neliöihin, voisi olla eduksi, että taloyhtiössä olisi useampi yhteisö.

Mikäli ne olisivat rinnakkain, voitaisiin luoda sisäyhteyksiä esimerkiksi yhteisiin harrastustiloihin. Yhteistiloja voitaisiin jakaa yhteisöjen kesken niin, että toisessa olisi tilaa esim. kokkaamiselle, toisessa oleskelulle. Lisäksi yhteisöt voisivat yhdessä järjestää toimintaa niin itselle kuin muille talon asukkaille ja esimerkiksi aktivoida taloyhtiön usein vajaakäyttöisiä kerhotiloja. Millainen olisi siis yhteisöjen yhteisö?

Asuntojen hallinta herätti kaikissa ryhmissä kysymyksiä. Työpajassa pidettiin hankalana mallina sitä, että omistaja-asukas vuokraisi huoneet muille. Jaettu omistaminen tai kommuunin ulkopuolinen vuokraisäntä ja asukkaiden erilliset vuokrasopimukset olisivat parempia malleja.

Tilat joustavat, mutta joustavatko erilaiset asumisen vakiintuneet käytännöt?

Suurkaupunkien hankala asuntotilanne on luonut liiketoimintaa näiden käytäntöjen sujuvoittamiseksi. Erityisesti New Yorkiin ja Lontooseen syntyneiden startup-yritysten (Common, Pure House, WeLive, The Collectiveollie) kohderyhmää ovat nuoret, urbaanit, ammattilaiset. Yritykset tarjoavat yhteisöasumispakettia, johon kuuluu asunnon lisäksi monenlaisia palveluita ja tunne kuulumisesta yhteisöön. Tai kokonaisia elämäntyylejä: tyylikäs kalustus, yhteiset arvot tai jopa oma verkkokauppa ”kuratoituine design-tuotteineen” ovat osa konseptia. Yhteys toisiin ihmisiin on kuitenkin näidenkin asuntojen tärkein markkinointivaltti.

Toinen on joustavuus ja helppous. Työvoima on yhä enemmän liikkeessä, yksinasuvien määrä lisääntyy ja jakamistalous on tehnyt omistamisesta yhä vähemmän houkuttelevaa. Asuminen on helppoa esimerkiksi uuteen kaupunkiin työn perässä muuttavalle. Pitkää vuokrasopimusta ei vaadita ja sosiaalisen piirin luominen helpottuu.

Yritys ratkaisee myös kaikki asunnon huoltoon, rikkoutumisiin ja vastuisiin liittyvät kysymykset – putkimiehen odottelusta siivoojien hankkimiseen. Ja kas näin, myös niin sanottu yhteismaan ongelma on ratkaistu!

Yritykset lähinnä virtaviivaistavat vanhan asumismuodon prosessia: ne järjestävät sopivat ihmiset yhteen ja toimivat takaajina – kenenkään ei tarvitse jäädä vastuuseen jos kämppis päättää jättää yhteisön ja vuokransa maksamatta.

Näissä projekteissa koko talo on yleensä yhteisöjen käytössä. Investoijat ja kiinteistökehittäjät ovat tosissaan kiinnostuneita. Asunnot eivät ole millään mittapuilla halpoja mutta esimerkiksi Common on ollut siitä huolimatta hyvin suosittu.

Common ei itse vuokraa tai omista kiinteistöjä vaan kiinteistökehittäjät palkkaavat sen rakennuksen operaattoriksi. Yritystä on kritisoitu gentrifikaation edistämisestä sekä siitä, että liikkuvien nuorten virta rapauttaa paikallisyhteisöä. Startupien nousu on joillekin myös merkki siitä, etteivät hallitus tai perinteisemmät asuntomarkkinat aio ottaa mitään radikaaleja askeleita asuntokriisin helpottamiseksi. Uusi sukupolvi selviää tavoillaan – erityisesti ne, joilla on varaa maksaa.

Työpajatyöskentely tarjosi viitteitä siitä, että asuntotarjonta vastaa jo kohtuullisen hyvin yhteisöasumisen tarpeisiin. Kysymys on siitä, kuinka yhteisö kootaan ja kuinka asumista hallinnoidaan. Startup-yritykset tarjoavat toimivan mallin yhdelle asujasegmentille. Tarpeet ovat kuitenkin moninaisempia.

Yhteisöasumisesta kiinnostuneiden joukossa lienee paljon niitä, joita tällainen hotellimainen avaimet käteen -ratkaisu ei houkuttele. Moni halunnee ulkoistaa vain yhteisöasumisen hallintaan liittyvät asiat ja muovata elämäntyylinsä itse.

Työpajoissa nousi esiin, kuinka monia asumisen ja elämäntapojen muotoja erilaisine tiloineen ja ihmisineen yhteisasuminen voi käsittää.

Yhteisöasumiselle löytynee tulevaisuudessa yhä enemmän myös itsenäistä toimijuutta tukevia vaihtoehtoja.

Mummokommuunit ovat hyvä esimerkki. Kuinka asukkaiden omia aloitteita erilaisille yhteisöasumisen muodoille voidaan tukea ja mahdollistaa? Startupien rinnalle kaivataan niin yhteisöjen alustoja (esim. Coliving tai Berliinin Co-housing -alusta), parempia mahdollisuuksia itse tekemiseen kuin erilaisia yhteissuunnittelun ja -kehittämisen muotoja. YIMBYconin kaltaisissa tapahtumissa on loistava mahdollisuus erilaisten kokeilujen tukemiseen.

Jenni Kuoppa                                                                                                                                         Johtamiskorkeakoulu, TaY

Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko tarkasteli rajoja

Tampereen arkkitehtuuriviikko ja Tampereen designviikko yhdistyivät tänä vuonna 26.8.–2.9.2016 järjestetyksi TADA-viikoksi, jonka teemana oli rajat. Kuten ohjelmassa todettiin, teemaa tarkasteltiin viikon aikana muotoilussa, arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa tilallisena, visuaalisena ja toiminnallisena elementtinä, sekä kulttuurien, tieteen ja hallinnon rajoina. Teema oli siis ajankohtainen fyysisiä ja teknisiä kaupunkikehityshankkeita, sosiaalisia tarpeita ja yhteistyöverkostoja sekä poliittista ja hallinnollista päätöksentekoa tutkivan DAC-hankkeen kannalta.

Rajoja pohdittiinkin tarkkaan DAC-hankkeen järjestämässä Asutaan yhdessä! -työpajassa, jossa yhdessä suunniteltiin joustavaa yhteisöasumista neljään todelliseen, myynnissä tai vuokrattavissa olevaan kohteeseen Tampereen seudulla. Suunniteltavissa olivat hervantalainen kerrostaloneliö, toimistotila Pyynikin Trikoon tehdaskiinteistössä, iso jugend-asunto Tammelan Pikilinnasta sekä Saarikylien entinen kansakoulu Kangasalta. Työpajasta voit lukea tarkemmin myös yksityiskohtaisemmassa blogikirjoituksessa.

asutaan_yhdessa_tyopaja asutaan_yhdessa_2

Dac-hankkeen järjestämä yhteisöasumisen työpaja kiinnosti monia.

Arkkitehtuuriviikon päätapahtuma on perinteisesti ollut arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun ammattilaisista koostuva Architecture and Cities in Transition -seminaari (ACT). Tällä kertaa ACT-seminaarissa puhujina olivat kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara (Helsingin yliopisto), matematiikan professori ja arkkitehtuurin teoreetikko Nikos Salingaros (Teksasin yliopisto, San Antonio) sekä arkkitehdit Sheila Sri Prakash (Shilpa Architects), Søren Nielsen (Vandkunsten), Anssi Lassila (OOPEAA) ja Marco Casagrande (Casagrande Laboratory).

Koko TADA-viikon ohjelma oli kiinnostava, mutta nostan tässä kirjoituksessa esiin kestävän kaupunkikehityksen edellytyksiä tutkivan DAC-hankkeen kannalta kaksi kiinnostavaa ACT-seminaarin esitystä.

Anssi Lassila esitteli OOPEAA-arkkitehtitoimistonsa kohteista mm. Suvelan kappelia Espoossa, Jyväskylään toteutettua Puukuokka puukerrostaloa ja periskooppitornia, johon DAC-hankekin tutustui vieraillessaan Seinäjoen asuntomessuilla.

Kaikissa kohteissa materiaalien ja paikallisen kontekstin ymmärrys sekä yhteistyö ovat olleet keskeisiä suunnittelutyön ja toteutuksen lähtökohtia.

Puurakentamista ja CLT-tekniikkaa kohteissaan paljon käyttäneen toimiston toimintafilosofiassa yhdistyy kiinnostavalla tavalla perinteinen ammattitaito ja uuden teknologian mahdollisuudet. Tällaisessa lähestymistavassa on epäilemättä avaimet sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään arkkitehtuuriin ja kaupunkikehittämiseen.

suvela periskooppi_2

OOPEAA-arkkitehtitoimiston toteuttamat Suvelan kappeli ja Periskooppi (kuvat: OOPEAA).

Kiinnostavan näkökulman kestävään kaupungistumiseen tarjosi myös Marco Casagrande esitellessään Casagrande Laboratoryn Aasiassa toteuttamia projekteja. Hän nosti esiin mm. Kiinan Shenzheniin joutomaalle yhdessä laittomien siirtotyöläisten kanssa rakennetun Bug Domen sekä Taiwanin Taipeihin yhdessä JUT taide- ja arkkitehtuurisäätiön kanssa toteutetun Ruin Academyn. Casagrande painottui esityksessään erityisesti myös Taipeissa sijaitsevaan Treasure Hill -projektiin.

Alun perin laittomasti ja ilman sääntelyä 1940-luvun lopulta alkaen kehittynyt Treasure Hillin yhteisö toimii ekologisesti organismin tavoin viljellen, kierrättäen vettä ja materiaaleja, kompostoimalla jätteitä sekä käyttämällä vain vähän sähköä.

Casagrande osallistui Treasure Hillin entisöintihankkeeseen menetelmällä, jota hän kutsui ”urbaaniksi akupunktioksi”. Menetelmässä toteutetaan pienen mittakaavan toimenpiteitä, joilla vaikutetaan kaupunkiin laajemmin. Vaikka mainittuja projekteja on osittain myös arvosteltu, paikallisen yhteisön tietoon, osaamiseen ja olemassa olevien resurssien hyödyntämiseen pohjautuva kaupunkikehittäminen luo edellytykset kestävään kaupungistumiseen. Varmasti myös meillä Suomessa. Tähän kaupunkilaisen keskeisenä kaupunkikehittämisen ja muutoksen ajurina ymmärtävä DAC-hanke pyrkii osaltaan tuomaan ratkaisuja.

treasure_hill_taiwan 

Taipeissa, Taiwanissa sijaitseva Treasure Hill (kuvat: Casagrande Laboratory).

Kaiken kaikkiaan TADA-viikko nosti avoimien ja maksuttomien seminaarien, työpajojen, näyttelyiden ja tapahtumien myötä esiin paikallista, kotimaista ja kansainvälistä osaamista sekä eri alojen toimijoita niin ruohonjuuritasolta kuin mainetta niittäneistä arkkitehtistudioistakin. Viikkojen yhdistäminen palvelee varmasti molempia järjestäviä tahoja, eli Tampereen Arkkitehtuuriviikon järjestämisestä SAFA-palkinnon tänä vuonna pokannutta Tilannetta ja Design On Tampere -yhdistystä. Yhdistymisen hedelmistä saa kuitenkin nauttia ennen kaikkea yleisö, jolle yhteistyön myötä oli tarjolla kattava ohjelmisto muotoilua, arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua sekä kaupunkikulttuuria. TADA-viikko ei olekaan ainoastaan muotoilun ja arkkitehtuurin ammattilaisille suunnattu, vaan kaikille avoin, yhdessä eri toimijoiden kanssa toteutettu kaupunkitapahtuma. Toivottavasti viikko kehittyy vielä entistäkin kokeilevampaan ja rajoja ennakkoluulottomasti rikkovaan suuntaan!

Mikko Kyrönviita                                                                                                                           Johtamiskorkeakoulu, TaY