Yhteisöllistä asumista Venäjällä
Vietin kaksi viikkoa Pietarissa Instagram-tutkimuksen kesäkoulussa. Samalla tutustuin paikallisiin yhteisöllisen asumisen ratkaisuihin.
Tapasin kesäkoulussa Pietarissa asuvan tutkijan, Sergeyn. Kerroin hänelle, että olemme hankkeessamme kiinnostuneita tietämään, miten eri maissa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset asuvat. Sergey halusi viedä minut tutustumaan Pietarin keskustassa sijaitsevaan kommunalkaan, jossa hänkin ennen asui.
Meidät vastaan otti Sergeyn hyvä ystävä, vieraanvarainen 82-vuotias Polina, joka esitteli minulle paikkaa. Sain juoda paljon teetä, syödä keksejä ja kuunnella tarinoita. Kommunalkat ovat usean ihmisen tai perheen kommuuneja, joissa jokaisella on oma huone tai osa huoneesta. Keittiö ja kylpyhuone ovat jaettuja.
Venäjällä yhteisöllisellä asumisella onkin pitkät ja katkeamattomat perinteet.
Suomessakin kommuuneja on ollut ja niissä ovat asuneet aikanaan erityisesti työläiset. Nykyään kommuunit ovat kuitenkin yleensä opiskelijoiden väliaikaisia koteja, joista on tarkoitus taloudellisen tilanteen parannuttua muuttaa omaan asuntoon.
Toisaalta yhä useammin työssä käyvät aikuiset ovat valinneet yhteisöllisen asumisen sen taloudellisuuden ja sosiaalisuuden vuoksi. Asukasjoukko on aina kuitenkin melko homogeeninen. Asukkaat esimerkiksi elävät yleensä suunnilleen samaa elämänvaihetta.
Sen sijaan Venäjällä kommunalkojen asukkaat muodostavat aina hyvin heterogeenisen joukon. Vierailemassanikin kommunalkassa asukkaiden kirjo oli kuulemani perusteella ollut melko laaja tutkijoista mielenterveyskuntoutujiin.
Kommunalkoissa asuu opiskelijoita ja hyvissä ammateissa olevia rahaa omaan asuntoon säästäviä nuoria aikuisia mutta myös haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten mielenterveysongelmista kärsiviä, alkoholisteja ja entisiä vankeja.
Koska Venäjällä asumisen yhteisöllisyys ei ole uusi asia, voimme saada naapurimaastamme pitkän aikavälin tietoa yhteisöllisen asumisen hyvistä mutta myös huonoista puolista. Yhteisöllinen asuminen ei ole aina helppoa. Kun erilaiset ihmiset kohtaavat, syntyy ristiriitoja. Kuulemani mukaan kommunalkoissa toisille tarjottu tuki on tavallisesti melko rajattua ja pienimuotoista. Apu on usein käytännöllistä, kuten tavaroiden siirtämistä tai taloudellista, kuten rahan lainaamista vuokraan.
Välillä erilaisten ihmisten yhdessä asuminen synnyttää riitoja tai toisista saatetaan puhua pahaa selän takana. Lisäksi ihmisillä on tarve yksityisyyteen. Asukkaat viettävät yleensä yksityistä elämää omissa huoneissaan ja välttelevät toisten kohtaamista. Lisäksi kommunalkoissa jaetaan tarkasti tila ja tavarat. Omista vessapapereista ja pesuaineista pidetään huolta ja niitä ei välttämättä säilytetä yhteisissä tiloissa. Usein ollaan myös tarkkoja siitä, että jokainen maksaa vain omasta sähköstään.
Polinan asuttamassa kommunalkassa keittiön pinnat oli jaettu asukkaiden kesken siten, että jokaisella on oma kohta, jossa laittaa ruokaa. Lisäksi yhteisistä tiloista ei aina pidetä huolta ja remontteja on vaikea saada toteutettua, koska niihin tarvitaan kaikkien suostumus. Asioiden ja tilojen jakaminen ei ole aina vaivatonta.
On kommunalkoissa toki hyvätkin puolensa. Sosiaalinen tuki voi pienimuotoisuudestaan huolimatta olla todella arvokasta. Esimerkiksi asuntoonsa eristäytynyt voi tupakan pummaamisen varjolla kohdata muita yhteisissä tiloissa.
Toisaalta naapureista on apua viimeistään silloin kun todellinen hätätapaus yllättää. Jos esimerkiksi naapuri tai naapurin sukulainen sairastuu, voidaan tarjota apua ja esimerkiksi selvittää, mitä pitää tehdä ja minne olla yhteydessä. Kun naapurit auttavat toisiaan vaikeissa tilanteissa, voi syntyä pysyviä ystävyyssuhteita. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Sergey ja Polina, joiden ystävyyden perustana on molemminpuolinen välittäminen ja halu pitää toisesta huolta.
Suomessa haavoittuvassa asemassa olevat asuvat usein yksin omissa asunnoissaan. Kun tila jakautuu vahvasti yksityiseen kotiin ja täysin julkiseen ulkotilaan, on vaikea kohdata muita luontevasti, jos toisen kohtaaminen on muutenkin hankalaa.
Esimerkiksi kerrostaloympäristössä sosiaalisuutta rajoittaa se, että toisten oville meneminen tai ulkona keskustelun aloittaminen koetaan helposti oudoksi käytökseksi. Rappukäytävä on vain läpikulkua varten. Kynnys pyytää apua edes hätätapauksissa naapureilta on korkea.
Vertailukohta Venäjältä voisi tarjota realistisen kuvan siitä, millaisia haasteita yhteisöllisyys ja erilaisten ihmisten sekoittaminen aiheuttaa. Lisäksi se voi tarjota kuvan yhdessä asumisen mahdollisuuksista.
Kommunalkan tyylinen tapa asua tarjoaa sosiaalista tukea asukkaille, mutta se on myös taloudellinen tapa asua. Kun niukkuus lisääntyy, voi olla väistämätöntä, että ihmisten on jaettava enemmän. Kaikilla ei ole mahdollisuutta asua kokonaan omassa asunnossa.
Polina on muuttamassa yksityiseen vuokra-asuntoon Pietarin laidalle. Se varmasti tarjoaa hänelle omaa rauhaa, mutta voi tehdä elämästä myös yksinäisempää. Uuteenkin asuntoon olen kuulemma tervetullut. Keksien ja teen sijaan tarjolla olisi juutalaista ruokaa ja vodkaa. Lisäksi Polina käski minun mennä naimisiin. Lupasin kohteliaasti tulla tulevaisuudessa vierailulle vaimoni kanssa. Katsotaan käykö tuuri.
Pietarin Eurooppalaisen yliopiston antropologian professori Ilya Utekhin esittelee Communal Living in Russia – A Virtual Museum of Soviet Everyday Life -nettisivuilla lyhyissä videoissa omia kokemuksiaan kommunalkoista n. 30 vuoden ajalta. Lisäksi Ylen Elävässä arkistossa voi tutustua yhteisöllisen asumisen muotoihin Suomessa.
Jarkko Salminen Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, TaY
(Kuvat pietarilaisesta kommunalkasta Jarkko Salminen)