Älykkäät kaupungit luodaan avoimesti yhdessä

Mihin ymmärrämme tulevaisuuden älykkään kaupungin perustuvan: teknologisiin ratkaisuihin vai osaaviin ja aktiivisiin kaupunkilaisiin? Tämä kysymys jäi päällimmäiseksi mieleen vieraillessani marraskuussa 2016 vuosittain järjestettävässä Smart City Expo World Congressissa Barcelonassa, jonka teemana oli tällä kertaa ”Cities for Citizens” eli kaupungit kaupunkilaisille.

Teknologiset ratkaisut ja aktiiviset kaupunkilaiset älykkään kaupungin peruspilareina eivät tietenkään ole vastakkaisia tai toisiaan poissulkevia. Kuten aina, myös tulevaisuudessa kaupungit perustuvat ihmisten osaamiseen ja vuorovaikutukseen sekä teknologian kehitykseen. Smart Cityn eli älykkään kaupungin -konseptin ytimessä ovat informaatio- ja kommunikaatioteknologia, lähes kaikki elämän osa-alueet läpäisevä digitalisaatio ja esineiden internet. Näiden avulla on mahdollista kerätä melkein mistä tahansa toiminnastamme tietoa, avointa dataa.

Tiedon avoin jakaminen nähdään älykkään kaupungin toimintaedellytyksenä.

Suomessa tietoaineistojaan avoimena datana jakavia kaupunkeja ovat esimerkiksi Tampere, Oulu ja Jyväskylä sekä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, jotka yhdessä muodostavat Helsinki Region Infoshare -palvelun.

Älykkäinä kaupunkeina Expossa esittäytyivät esimerkiksi viime aikojen ripeistä kaupunkikehittämisen toimista huomiota saanut Moskova ja rajusti kritisoitujen vuoden 2022 jalkapallon MM-kisojen finaalia isännöivä Qatarin Lusail. Kumpikaan näistä ei ainakaan minulle edusta älykästä kaupunkia, mikäli kriteerinä pidetään avointa ja läpinäkyvää yhteiskuntaa.

Myönnän, että suhtaudun hieman ristiriitaisesti ihmisten toimintojen seuraamiseen ja kaupunkitilan kontrollointiin. Turvallisuuskysymysten lisäksi ajatus                                                                         herättää minussa lähinnä mielikuvia tylsästä kaupungista,                                                                   jossa päämäärättömälle vaeltelulle ja yllätyksille ei ole sijaa.

Vaikka kuinka romantisoisin kaupunkielämää, niin toki ymmärrän, että mittaus- ja seurantateknologiat sekä eri sovellukset voivat olla myös hyödyllisiä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi pelastaa ihmishenkiä ja säästää merkittävästi energiaa ja resursseja. Avoimesti saatavilla olevan datan avulla voidaan periaatteessa kenen tahansa toimesta kehittää asukkaiden tarpeisiin paremmin vastaavia palveluita. Ilmansaasteista, melusta, liikennemääristä ja infraan liittyvistä ongelmista saatavaa tietoa on mahdollista hyödyntää reaaliajassa paremman kaupunkiympäristön luomiseksi.

Kaupunki avoimeen dataan perustuvan jakamisen alustana (kuva: Sharing Cities)

Ei tarvitse matkustaa Qatariin saakka havaitakseen Smart City -visioihin keskeisesti liittyvät piirteet. Näitä ovat hallinnollisesti ylhäältä alaspäin suuntautuneet toimintatavat, asiantuntijavetoisuus sekä teknologian merkityksen korostuminen.

Smart City -visioissa asukas on usein unohdettu tai typistetty passiiviseksi datan tuottajaksi ja teknologian käyttäjäksi sen sijaan, että asukkaiden nähtäisiin olevan aktiivisia kaupunkeja muokkaavia ja niiden kehittämiseen vaikuttavia toimijoita.

Silti teknologia myös mahdollistaa uudenlaisia tapoja osallistua ja vaikuttaa kaupunkien kehittämiseen. Parhaimmillaan teknologian avulla voidaan lisätä kaupunkisuunnittelun vuorovaikutteisuutta ja läpinäkyvyyttä. Se toimii asukkaiden osaamisen ja ideoiden käyttöönottamisen välineenä, tukien alhaalta ylöspäin suuntautuvaa toimintakulttuuria. Suomessakin erityisesti sosiaalisen median rooli on ollut merkittävä kansalaisten organisoitumisessa ja uusien verkostojen sekä kaupunkiaktivismin kehittymisessä.

Kaiken kaikkiaan Barcelonan Expossa välittyi vahvasti kuukautta aiemmin Ecuadorin Quitossa pidetyn YK:n Habitat III -konferenssin sanoma. Ilmastonmuutos, resurssien niukkeneminen ja biodiversiteetin väheneminen sekä rankasti eriarvoistuvat yhteiskunnat vaativat uusia, kestäviä ratkaisuja energian tuotannossa, asumisessa, liikkumisessa sekä ruoan ja muiden hyödykkeiden tuotannossa.

Yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa jo nyt ja ennusteiden mukaan määrä lisääntyy seuraavan 30 vuoden aikana 2,5 miljardilla. Kaupungit ovat siis avainasemassa globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Tämä ei koske vain kaupunkeja ”jossain muualla” vaan väestön keskittyessä kaupunkiseuduille tilanne vaatii aivan yhtä akuutisti ratkaisuja myös meillä Suomessa.

Teknologia itsessään ei ole ratkaisu vaan väline parempiin palveluihin ja mielekkäämpään elämään. (kuva: Mirror

Barcelonasta kotiuduttuani kävin elokuvissa katsomassa Ken Loachin uuden elokuvan, I Daniel Blake. En pilaa kenenkään katselunautintoa, mutta elokuva on hyvä muistutus siitä, että teknologia on vain osa ratkaisua. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät ratkaisut edellyttävät kokonaisvaltaisempaa, ihmisten tarpeet huomioon ottavaa, älykästä kaupungistumista.

Mikko Kyrönviita                                                                                                                                                Johtamiskorkeakoulu, TaY