Kokeilemalla kohti resurssitehokasta kaupunkia

Tampereen Hiedanrannassa suunnitellaan uuttaa kaupunginosaa vanhalle teollisuusalueelle. Tavoitteena on rakentaa tiivistä, älykästä ja kestävää kaupunkia. Kaupunki on avannut alueen väliaikaiseen käyttöön ja kokeiluille, joiden on tarkoitus tukea uudenlaisen asuinalueen kehittymistä. Yksi kokeiluista on vanhaan tehdasrakennukseen, Kuivaamoon, vesivessojen sijaan rakennetut kuivakäymälät. Kokeilun tavoitteena on lisätä ymmärrystä sekä urbaanin ravinnekierron että kokeilevan kaupunkikehittämisen mahdollisuuksista.

Yksi kaupunkien kestävyyshaasteista on jätevirtojen mukana tuhlatut resurssit. Kaupungit ovat kulutuskeskittymiä, joihin virtaa tuotteita, ruokaa, energiaa ja vettä. Vastaavasti kaupungeista lähtee ulos merkittäviä jätevirtoja: muovia polttoon, ruokajätettä biolaitoksille ja jätevettä keskuspuhdistamoille.

Kaupunkien materiaalivirroissa on potentiaalia, jota ei vielä hyödynnetä kokonaan.

Yhdeksi ratkaisuksi resurssitehokkuuden parantamiseen on tarjottu paikallista kiertoa, siirtymistä läpivirtataloudesta urbaaniin kiertotalouteen. Tampereen Hiedanrannassa kokeillaan erottelevia kuivakäymälöitä vaihtoehtona vesivessalle. Tavoitteena on energian- ja vedensäästö sekä ravinnekierron edistäminen.

Tampereen kaupunki kehittää Hiedanrantaa kokeilevalla otteella. Kaupunkilaisia ja yrityksiä on otettu laajasti mukaan alueen suunnitteluun ja vanha tehdasalue on avattu väliaikaiseen käyttöön. Väliaikainen Hiedanranta tarjoaa houkuttelevat puitteet paitsi monipuoliselle vapaa-ajantoiminnalle myös kiertotaloudelle.

Tehtaalla oli aikanaan oma vedenottamo ja jätevedenputsari, eikä siellä siten ole viemäriä. Puuttuva kunnallistekniikka tekee Hiedanrannasta inspiroivan infrakehityskohteen. Kuivakäymälöiden lisäksi alueella kokeillaan kaupunkiviljelyä ja mikroleväkasvatusta. Kokonaisuuteen kuuluu myös teollisuuskäytön seurauksena järveen sedimentoitunut nollakuitu. Kokeilut ovat yksi tapa etsiä ratkaisuja eri materiaalivirtojen uudenlaiseen hyödyntämiseen.

Bajamajoista urbaaneihin kuivakäymälöihin

Hiedanrannan tehdasalueella sijaitseva Kuivaamo on lähes 2000 m2 ja 1000 asiakaspaikan kulttuuritila, jossa järjestetään mm. konsertteja. Kävijöitä palvelevat kuivakäymälät, joissa uutta on suuri määrä ja pysyvyys. Tapahtumasanitaatio on tavattu hoitaa siirrettävillä bajamajoilla, ja sisävessoiksi rakennetaan yleensä vesivessat. Kuivaamossa kokeiltiin toista polkua, ja rakennettiin 13 kuivakäymälää ja viisi vedetöntä urinaalia. Lisäksi viereisessä Paja-rakennuksessa on neljä kuivakäymälää. Resurssitehokkuuspuolella käymälöissä on paljonkin kokeellisia näkökulmia kuten jätösten käsittely, kuljetus ja hyödyntäminen, palvelukonsepti ja vaikutusten arviointi.

Kokeileva kaupunkikehittäminen on myös haastanut vanhoja toimintatapoja, rooleja ja osaamista. Käymälöitä on suunniteltu kaupungin, tutkimuslaitosten, Käymäläseura Huussi ry:n ja käymälä- ja jätevesihuoltoon erikoistuneen DT-keskuksen idearyhmässä. Toteutuksesta vastasivat DT-keskus ja kaupunki urakoitsijoineen. Operatiivinen vastuu on ollut DT-keskuksella, Pirkanmaan Jätehuollolla ja Kuivaamon tapahtumatilasta vastaavalla Swäg ry:llä. Kaupunki on ottanut hankkeessa mahdollistajan roolin.

Hiedanrannan tapahtumatila Kuivaamon sanitaatio hoidetaan erottelevilla kuivakäymälöillä.

Tekemällä oppii

Kokeilemalla kehittäminen tarkoittaa tekemällä oppimista. Siksi kokeiluihin sisältyy aina myös sellaisia riskejä, mitkä työpöytäsuunnittelussa vältetään. Tarkkaan valmisteltu pilotointi on tyypillinen tapa kehittää teknologiaa tai liiketoimintamalleja. Pilotoinnissa kehittäjä tietää, mihin on tähtäämässä ja on valmistautunut keräämään kehitystavoitetta tukevaa tietoa. Osallistava kokeileminen kaupunkiympäristössä on usein ennakoimattomampaa ja polveilevampaa.

Osallistuvilla kaupunkilaisilla, yrityksillä ja tutkijoilla voi olla erilaisia odotuksia ja tavoitteita kokeiluihin liittyen, ja aina nämä odotukset eivät osu yksiin. Myös kehittämistavoitetta pitkäjänteisesti tukeva tiedonkeruu saattaa jäädä puolitiehen, kun innokkaat kokeilijat siirtyvät muihin puuhiin. Kokeiluilla saattaa lisäksi olla yllättäviä seurauksia, joiden kanssa kaupunkilaisten on elettävä kokeilun jälkeen.

Mahdollistava, kokeiluihin nojaava kaupunkikehittäminen vaatii uudenlaisia kokeilujen tukemisen, niistä oppimisen ja niiden eettisen arvioinnin käytäntöjä.

Juuri kokeilevan kaupunkikehittämisen käytäntöjä ja tukemista DAC-hanke haluaa kehittää yhdessä kaupunkien ja kokeilijoiden kanssa.

Myös Hiedanrannan kuivakäymäläkokeilussa otettiin riski. Kuivakäymälä kaupunkialueella ei ole kiistaton ratkaisu, ja kokeiluja on aiemmin kariutunut muun muassa heikkoon hyväksyttävyyteen ja toimijoiden välisen yhteistyön solmuihin. Valmiita malleja urbaaneista kuivakäymäläratkaisuista ei myöskään ollut ruuhkaksi asti tarjolla.

Kuivakäymälöiden jätökset eritellään, joka mahdollistaa niistä saatavien ravinteiden kierrätyksen.

Hiedanrannassa päästiin kuitenkin maaliin, tai ainakin välitavoitteeseen. Käymälöiden toteutumista edesauttoi laaja, asiaa ennakkoluulottomasti edistävä yhteistyöryhmä, joka antoi uskottavuutta kokeilulle ja pystyi ratkomaan eteen tulleita käytännön pulmia. Seuraavana askeleena on miettiä, mitä kokeilusta opittiin ja kuinka opit voisi siirtää osaksi tulevaisuuden Hiedanrannan ja uusien urbaanin ravinnekierron ratkaisujen suunnittelua.

Maarit Särkilahti,TTY & Maria Åkerman VTT Oy

Rakkaudesta tieteeseen -tilaisuus 14.2.2017

Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) ohjelmat järjestävät yhteisen Rakkaudesta tieteeseen -tilaisuuden Musiikkitalolla 14.2.2017.

Rakkaudesta tieteeseen -tilaisuus tuo yhteen tutkijat ja tiedonhyödyntäjät. Tule kuuntelemaan tietoiskuja ja osallistumaan keskusteluun ”ratkaisuriihessä” kuudesta ajankohtaisesta teemasta. Lisäksi voit päivän aikana tutustua teemojen postereihin ja vierailla ”hypistelynurkassa”.

Mikäli et pääse paikalle, voit seurata tilaisuutta suorana lähetyksenä tästä.

Älykkäät kaupungit luodaan avoimesti yhdessä

Mihin ymmärrämme tulevaisuuden älykkään kaupungin perustuvan: teknologisiin ratkaisuihin vai osaaviin ja aktiivisiin kaupunkilaisiin? Tämä kysymys jäi päällimmäiseksi mieleen vieraillessani marraskuussa 2016 vuosittain järjestettävässä Smart City Expo World Congressissa Barcelonassa, jonka teemana oli tällä kertaa ”Cities for Citizens” eli kaupungit kaupunkilaisille.

Teknologiset ratkaisut ja aktiiviset kaupunkilaiset älykkään kaupungin peruspilareina eivät tietenkään ole vastakkaisia tai toisiaan poissulkevia. Kuten aina, myös tulevaisuudessa kaupungit perustuvat ihmisten osaamiseen ja vuorovaikutukseen sekä teknologian kehitykseen. Smart Cityn eli älykkään kaupungin -konseptin ytimessä ovat informaatio- ja kommunikaatioteknologia, lähes kaikki elämän osa-alueet läpäisevä digitalisaatio ja esineiden internet. Näiden avulla on mahdollista kerätä melkein mistä tahansa toiminnastamme tietoa, avointa dataa.

Tiedon avoin jakaminen nähdään älykkään kaupungin toimintaedellytyksenä.

Suomessa tietoaineistojaan avoimena datana jakavia kaupunkeja ovat esimerkiksi Tampere, Oulu ja Jyväskylä sekä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, jotka yhdessä muodostavat Helsinki Region Infoshare -palvelun.

Älykkäinä kaupunkeina Expossa esittäytyivät esimerkiksi viime aikojen ripeistä kaupunkikehittämisen toimista huomiota saanut Moskova ja rajusti kritisoitujen vuoden 2022 jalkapallon MM-kisojen finaalia isännöivä Qatarin Lusail. Kumpikaan näistä ei ainakaan minulle edusta älykästä kaupunkia, mikäli kriteerinä pidetään avointa ja läpinäkyvää yhteiskuntaa.

Myönnän, että suhtaudun hieman ristiriitaisesti ihmisten toimintojen seuraamiseen ja kaupunkitilan kontrollointiin. Turvallisuuskysymysten lisäksi ajatus                                                                         herättää minussa lähinnä mielikuvia tylsästä kaupungista,                                                                   jossa päämäärättömälle vaeltelulle ja yllätyksille ei ole sijaa.

Vaikka kuinka romantisoisin kaupunkielämää, niin toki ymmärrän, että mittaus- ja seurantateknologiat sekä eri sovellukset voivat olla myös hyödyllisiä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi pelastaa ihmishenkiä ja säästää merkittävästi energiaa ja resursseja. Avoimesti saatavilla olevan datan avulla voidaan periaatteessa kenen tahansa toimesta kehittää asukkaiden tarpeisiin paremmin vastaavia palveluita. Ilmansaasteista, melusta, liikennemääristä ja infraan liittyvistä ongelmista saatavaa tietoa on mahdollista hyödyntää reaaliajassa paremman kaupunkiympäristön luomiseksi.

Kaupunki avoimeen dataan perustuvan jakamisen alustana (kuva: Sharing Cities)

Ei tarvitse matkustaa Qatariin saakka havaitakseen Smart City -visioihin keskeisesti liittyvät piirteet. Näitä ovat hallinnollisesti ylhäältä alaspäin suuntautuneet toimintatavat, asiantuntijavetoisuus sekä teknologian merkityksen korostuminen.

Smart City -visioissa asukas on usein unohdettu tai typistetty passiiviseksi datan tuottajaksi ja teknologian käyttäjäksi sen sijaan, että asukkaiden nähtäisiin olevan aktiivisia kaupunkeja muokkaavia ja niiden kehittämiseen vaikuttavia toimijoita.

Silti teknologia myös mahdollistaa uudenlaisia tapoja osallistua ja vaikuttaa kaupunkien kehittämiseen. Parhaimmillaan teknologian avulla voidaan lisätä kaupunkisuunnittelun vuorovaikutteisuutta ja läpinäkyvyyttä. Se toimii asukkaiden osaamisen ja ideoiden käyttöönottamisen välineenä, tukien alhaalta ylöspäin suuntautuvaa toimintakulttuuria. Suomessakin erityisesti sosiaalisen median rooli on ollut merkittävä kansalaisten organisoitumisessa ja uusien verkostojen sekä kaupunkiaktivismin kehittymisessä.

Kaiken kaikkiaan Barcelonan Expossa välittyi vahvasti kuukautta aiemmin Ecuadorin Quitossa pidetyn YK:n Habitat III -konferenssin sanoma. Ilmastonmuutos, resurssien niukkeneminen ja biodiversiteetin väheneminen sekä rankasti eriarvoistuvat yhteiskunnat vaativat uusia, kestäviä ratkaisuja energian tuotannossa, asumisessa, liikkumisessa sekä ruoan ja muiden hyödykkeiden tuotannossa.

Yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa jo nyt ja ennusteiden mukaan määrä lisääntyy seuraavan 30 vuoden aikana 2,5 miljardilla. Kaupungit ovat siis avainasemassa globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Tämä ei koske vain kaupunkeja ”jossain muualla” vaan väestön keskittyessä kaupunkiseuduille tilanne vaatii aivan yhtä akuutisti ratkaisuja myös meillä Suomessa.

Teknologia itsessään ei ole ratkaisu vaan väline parempiin palveluihin ja mielekkäämpään elämään. (kuva: Mirror

Barcelonasta kotiuduttuani kävin elokuvissa katsomassa Ken Loachin uuden elokuvan, I Daniel Blake. En pilaa kenenkään katselunautintoa, mutta elokuva on hyvä muistutus siitä, että teknologia on vain osa ratkaisua. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät ratkaisut edellyttävät kokonaisvaltaisempaa, ihmisten tarpeet huomioon ottavaa, älykästä kaupungistumista.

Mikko Kyrönviita                                                                                                                                                Johtamiskorkeakoulu, TaY

 

 

Yksin tulleet lapset ja nuoret eivät ole uhka

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen mielestä suomalaisten olisi syytä pohtia asenteitaan maahan yksin tulleita lapsia ja nuoria kohtaan. Uhkakuvilla pelottelun sijasta Suomessa pitäisi panostaa maahan yksin tulleiden hyvään kotouttamiseen.

Lue YLE:n 11.2. julkaisema juttu kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä.

Suomen Akatemian rahoittamaan TRUST-kärkihankkeeseen voit tutustua tästä.

Ryhdikästä asuntopolitiikkaa Helsingissä?

Helsingissä käydään parasta aikaa mielenkiintoista keskustelua asuntojen tarpeesta ja pinta-alavaatimuksista (HS 14.1. ja 19.1.). Kaupungin asuinrakentamista säätelee kaavamääräys, jonka mukaan puolet uudisrakennusten asuntopinta-alasta tulisi tehdä vähintään 80-neliöisiksi perheasunnoiksi. Aiheesta on keskusteltu vilkkaasti myös kaupunkisuunnittelulautakunnassa 17.1. ja 24.1.

Viesti on selvä: halutaan väljentää pienten asuntojen rakentamisen rajoituksia. Perusteena tälle on yksiöiden ja kaksioiden kova kysyntä sekä se tosiasia, että lähes puolet helsinkiläisistä kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Rakennusyhtiöiden ja asuntosijoittajien tavoin osa poliitikoista näyttäisi olevan markkinaohjautuvan asuntopolitiikan kannalla.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on halunnut pitää vähintään kolme asuinhuonetta sisältävien asuntojen määrää ja keskipinta-alaa ohjaavan säädöksen ennallaan (HS 19.1.). Näillä keinoilla on tehty aktiivista asuntojen kokoa ohjaavaa asuntopolitiikkaa. Tämä menettely on uhmannut markkinoiden kysyntää ja aiheuttanut kriitikoiden mielestä jopa asuntopulaa ja hintojen nousua. Politiikan perusteluja on siis syytä pohtia.

Helsingin nykyisten keskipinta-alavaatimuksien päämotiivina on ollut se, ettei perheitä haluta karkottaa Helsingin ulkopuolelle. Perheasumiseen parhaiten soveltuvat asunnot ovat keskikokoisia tai suuria. Sen sijaan pienet asunnot, jotka riittävät sinkuille, soveltuvat harvoin perheille.

Tämä on tärkeä huomio.

Jos pienet asunnot ovat epäsopivia perheille, ovatko suuret asunnot sitten sopimattomia sinkuille?

Vastaus on: eivät ole. Monet keskikokoiset tai suuret asunnot sopivat hyvin yhteisasumiseen.

Erityisesti Helsingin kantakaupungissa on runsaasti suuria, alun perin edustaviksi porvarisasunnoiksi rakennettuja asuntoja, jotka ovat myöhemmin taipuneet opiskelija-asumiseen. Näiden asuntojen joustavuutta selittää se, että niissä lähes jokainen huone on tilava, ja tarjoaa riittävästi yksityistä tilaa. Joustavuutta osoittaa myös se, että samat tilat ovat soveltuneet toimistokäyttöön. Hieman muunneltuina ne kelpaavat esimerkiksi asianajotoimistoille ja suurlähetystöille edelleen. Samat asunnot ovat yhä kysyttyjä myös edustaviksi perheasunnoiksi.

Jakamistalouden yleistyessä monilla elämän alueilla on tärkeää pohtia asuintilojen jakamisen mahdollisuuksia. Kaikki sinkut eivät tietenkään halua asua yhteisöllisesti. Mutta osalle nykyisiä yhden hengen talouksia erilaiset yhteisölliset ja tilojen osittaiseen jakamiseen perustuvat ratkaisut tarjoavat kiinnostavan, tavanomaisen pienasunnon korvaavan vaihtoehdon.

Keski-Euroopasta löytyy runsaasti mielenkiintoisia ideoita yhteisölliseen asumiseen. Esimerkiksi Berliinissä ja Zürichissä on rakennettu ns. klusteriasuntoja. Niiden ideana on, että suuressa tilakokonaisuudessa on 4-6 yksityiseen käyttöön tarkoitettua asunto-osaa, joilla on yhteisessä käytössä keittiö-, ruokailu- ja oleskelutilat. Asuntojen yksityiset osat ovat sellaisenaan täydellisesti varusteltuja pieniä asuntoja kuitenkin siten, että niihin kuuluva keittiökalustus on suppea.

Vanhojen porvarisasuntojen ja uusien klusteriasuntojen vahvuus on niiden joustavuus. Tällaisten joustavien kokonaisuuksien kysyntä sisältää aivan uuden liiketoimintamallin. Yhteisasuminen työssäkäyvien keski-ikäisten piirissä on vahvassa kasvussa esimerkiksi New Yorkissa, jossa yhteisasumista tarjoava Common on löytänyt markkinat. Kaupunkiin töihin tulleet yksinäiset ihmiset rakentavat verkostojaan ja juurtuvat kaupunkiin yhteisasumisen avulla.

Helsingin omaksuma vaatimus tietystä määrästä suurempia asuntoja voidaan nähdä aktiivisena ja ryhdikkäänä asuntopoliittisena kannanottona.

Sitä voi pitää rakennusalan toimijoille suunnattuna määrätietoisena kehotuksena kehittää tuotantoaan ja palvelujaan moninaisemmin ja laadukkaammin.

Useat koti- ja ulkomaiset esimerkit osoittavat, että tilaviin asuntoihin voidaan sisäänrakentaa monenlaisia joustavuusominaisuuksia laajemmalla keinopaletilla kuin pieniin asuntoihin. Aiemminkin on alivuokrattu suurista asunnoista huoneita, jotka on varustettu omalla sisäänkäynnillä. Pankit taas tutkimuksemme mukaan suhtautuvat positiivisesti perheasuntojen lainoittamiseen, jos lainanhakija voi helposti osoittaa asunnon alivuokrauspotentiaalin.

Runsaasti yksiöitä sisältävissä taloissa ja kortteleissa tulisi olla monipuolisia yhteistiloja.                       (kuva: Setlementtiasunnot / Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy)

Jos pienten asuntojen rakentamisen rajoituksia Helsingissä kuitenkin halutaan väljentää, olisi loogista, että runsaasti yksiöitä sisältäviin taloihin tai kortteleihin edellytetään tavanomaista monipuolisempia yhteistiloja. Mallia ei tarvitse etsiä kaukaa: sellaisen tarjoaa esimerkiksi hiljattain vuoden parhaat ARA-neliöt -tunnustuksen saanut Setlementtiasuntojen Sukupolvienkortteli, joka valmistuu pian Jätkäsaareen.

Jyrki Tarpio, TTY & Helena Leino, TaY