Työhuoneverkosto Mushrooming mahdollistaa uutta työn kulttuuria – ja siinä sivussa myös kaupunki korjautuu

Yhä useampi meistä työllistää itsensä. Tällöin elantoa kootaan monista lähteistä, jopa usean eri ammatin alueelta. Matkustetaan kaupungista toiseen. Työ irtaantuu perinteisistä työn paikoista ja yhteisöistä.

Tämä tapahtuu ensinnäkin, koska se on mahdollista ja koska haluamme yhä enemmän määritellä työmme sisältöjä ja rytmejä itse, paljolti tietoteknologian vauhdittamina. Toisaalta itsensä työllistämiseen ajaa pakko, kun isot yritykset ketteröittävät itseään freelancereiden verkostoilla ja kaupungit ulkoistavat palveluitaan. Työn yhteisöjen vaihtuessa projektista toiseen, itsensä työllistäjä voi vapauden rinnalla kokea myös irrallisuutta ja turvattomuutta.

Tällaista työtä tehdään monissa paikoissa kahviloista julkisiin liikennevälineisiin, mutta usea hakeutuu myös erilaisiin rinnakkain työskentelyn (coworking) tiloihin. Rohkeimmat muodostavat itse ryhmän, vuokraavat tilan ja alkavat järjestää omanlaistaan työnsä arkea. Puhutaan yhteisöllisistä työtiloista (Houni & Ansio, 2015), joiden tärkeä tehtävä on luoda jotain jatkuvuutta muuten kovin pirstaleiseen työelämään. Voi olla, että et ikinä tee yhteistä työprojektia työhuonetoverisi kanssa, mutta kohtaat hänet arjessasi jaetussa työtilassa vuodesta toiseen.

Itse järjestetyllä Työhuone 33:lla Turussa monen eri alan ammattilaiset sekoittuvat. Välillä muotoilija saattaa kaivata valokuvaajan apua, muusikko voi säveltää taustaa mainosvideoon ja kuvataiteilija saada vinkin vierailevalta tuottajalta. (kuvaaja: Sebastian Jäntti)

Toisaalta moni hakeutuu työhuoneille myös väliaikaisesti. Etenkin itse järjestetyillä työhuoneilla työn tekemisen kulut halutaan usein pitää matalina, jolloin ne sopivat hyvin tukemaan muutoksen hetkiä, kuten uuden yrityksen perustamista, opinnoista työelämään siirtymistä tai uuteen kaupunkiin asettumista. Muutenkin työhuoneilla kukkii moninainen kokeilukulttuuri ja työn tekemisen lomaan sekoitetaan kaikenlaista harjoittelua ja riskinottoa, josta myöhemmin usein kypsyy kannattavaa liiketoimintaa.

Innovaatioita kaivattaessa tällainen uuden työn idättämisen taso unohtuu helposti, vaikka jostainhan ne start-upit ja tuotekehittelijätkin aloittavat.

Väliaikaisuus työhuoneilla tarkoittaa, että muutaman vakijäsenen lisäksi työtilaa jakaa joukko ihmisiä, jotka tulevat ja menevät. Tämä tuottaa työhuoneita ylläpitäville toistuvasti tilanteen, jossa uusia jäseniä tulisi löytää, tai usein pienellä budjetilla pyörivä yhteisö on vaarassa kaatua.

Verkosto tukee työhuoneyhteisöjen muodostumista

Mushrooming-työhuoneverkosto (mushrooming.fi sekä ryhmät Facebookissa esim. Mushrooming Helsinki) alkoi Helsingissä kohta seitsemän vuotta sitten. Se syntyi uteliaisuudesta: kaveriporukalla tiesimme muutamista työhuonekollektiiveista, mutta halusimme tutustua myös toisiin. Halusimme kokeilla, mitä alkaa tapahtumaan, jos aiemmin erillään olleet pienet työhuoneyhteisöt alkavat vuorovaikuttamaan enemmän. Ja tapahtua alkoi, tärkeimpänä ehkä pikkuhiljaa kehittyneet käytännöt siihen, kuinka työhuonekollektiivit nykyisin helpommin löytävät uusia jäseniä ja kuinka yksittäinen itsensä työllistäjä voi löytää juuri sopivan yhteisön.

Mushrooming.fi sivustolta yksittäinen yrittäjä voi löytää itselleen sopivan työpisteen ja yhteisön.

Mushroomingin eri kaupunkiryhmissä on tällä hetkellä noin 6500 jäsentä ja sesonkeina sen kautta välitetään noin viisi työhuonepaikkaa viikossa. Arviolta puolet Helsingin työhuonepaikoista välitettiin vuonna 2015 Mushroomingin kautta. Työhuoneen vetäjä Helsingistä on maininnut, että viiden vuoden aikana kaksi kolmasosaa heidän työhuoneensa jäsenistä on löytynyt Mushroomingista ja että hän ei osaa kuvitella, kuinka he olisivat voineet jatkaa toimintaansa tai muodostaa ammatillista ryhmäänsä ilman verkostoa. Samainen työhuoneyhteisö on kasvanut tuona viiden vuoden aikana harrastelijaporukasta haastavia produktioita läpivieväksi moniosaajaksi.

Itse järjestäytyneet työhuoneyhteisöt vievät työn tekemisen kustannukset alas paitsi jakamalla tiloja mahdollisimman monen kanssa, myös hakeutumalla valmiiksi halpoihin tiloihin. Käytännössä tämä tarkoittaa markkinoilta yli jääneitä ja korjaamista kaipaavia tiloja oudoissa paikoissa. Työhuoneyhteisöt ottavat nämä usein jo valmiiksi erikoiset hukkatilat käyttöön korjaamalla niitä oman työn arkensa näköisiksi. Tästä muodostuu eräänlainen monimuotoinen työn tilojen yhteisvaranto, johon on pääsy Mushrooming-verkoston kautta.

Itse järjestäytyneet työhuoneyhteisöt tuovat elämää vajaakäyttöisiin paikkoihin ja kaupunkia korjataan kaupunkilaisten voimin, tila tilalta, siellä täällä.

Muutos tulee esiin, kun malttaa peilata tilannetta muutaman vuoden taakse.

Mushrooming ry kuuluu DAC-hankkeen sidosryhmään. Tutkimushankkeen kautta tavoitteena on oppia ymmärtämään verkoston avointa rakentumisen tapaa sekä saada otetta niistä erilaisista prosesseista, joita verkostoituminen on synnyttänyt.

Elina Alatalo                                                                                                                                          Johtamiskorkeakoulu, TaY