Käveltävyys on kaupunkielämän kasvualusta. 10 askelta tulevaisuuden Hiedanrantaan?

Kuinka uuden kaupunginosan kortteleihin puhalletaan sitä kuhinaa, jota arkkitehtien havainnekuvissa usein esitetään? Käveleminen on tapa, jolla olemme välittömimmin läsnä kaupunkitilassa, kohtaamme toisiamme ja luomme yhteyksiä ympäristöömme.

Flanööri, hengaava teini, shoppaaja, skeittaaja, puistossa leikkivä lapsi, koiranulkoiluttaja tai Tammelantorin mummo ovat kaikki kaupunkielämän tärkeitä resursseja. Ja usein myös kävelijöitä. Siksi käveltävyyteen panostaminen on ratkaisujen ytimessä.

Kävelemällä olemme välittömimmin läsnä kaupunkitilassa (kuva: Tuomas Ilmavirta)

Käveltävyys tukee myös kestävyyden ja terveyttä edistävän kaupungin tavoitteita sekä julkisen tilan ja sitä kautta osallisuuden ihanteita. Käveltävyys on myös taloudellinen arvo kaupungille – vetovoimatekijä, joka houkuttelee asukkaita, asiakkaita ja yrityksiä.

Käveltävyys on yksi mittatikku sille, mitä tarkoittaa asukkaille vetovoimainen, ihmisen kokoinen ja elävä kaupunkiympäristö.

Käytännössä käveltävän ympäristön luominen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Suunnittelussa vaikuttavat monenlaiset, usein ristiriitaiset intressit ja päätökset. Tampereelle parhaillaan rakentuva Hiedanranta on kuitenkin kiinnostava esimerkki uudesta kaupunginosasta, jolla on hyvät edellytykset käveltävyyden kehittämiselle. Alue sijaitsee Näsijärven rannalla, 3-4 km päässä keskustasta. Se koostuu vanhasta tehdasalueesta, Lielahden automarketalueesta sekä keskustan suuntaan jatkuvasta ranta-alueesta. Tampereen kaupunki järjesti Hiedanrannan kaupunginosasta yleisen ideakilpailun , jonka tulokset julkistettiin alkuvuodesta 2017.

Mitä Jeff Speck tekisi?

Käveltävyyttä toteuttavat parhaiten suhteellisen tiiviit monitoimintoiset alueet, joilla on tiheä kävelyyn sopiva katuverkko. Esimerkiksi Jeff Speckin (2012) teesit ja 10 askelta käveltävään kaupunkiin ovat laajalti tunnetut:

Kävelemisen on oltava hyödyllistä. On oltava kävellen saavutettavia toimintoja eli syitä kävellä.

  1. Älä rakenna palveluita ja asumista autoilun varaan
  2. Sekoita maankäyttöjä
  3. Mieti pysäköintiä
  4. Panosta joukkoliikenteeseen

Kävelemisen on oltava turvallista

  1. Suojaa jalankulkua
  2. Panosta myös pyöräilyyn

Kävelemisen on oltava miellyttävää ja helppoa. Siirtymien sujuvuuden takaa sopiva ja riittävä infrastruktuuri. Rakennusten tulisi muodostaa viihtyisiä, suojaisia ja jäsentyneitä katutiloja.

  1. Muovaa tila kävelijälle
  2. Istuta puita

Kävelemisen on oltava kiinnostavaa. Arkkitehtuurin ja katuelämän on tarjottava kävelijälle virikkeitä ja vaihtelua.

  1. Rakenna kiinnostavia ja kutsuvia julkisivuja, luo elämää

Valitse voittajat.

  1. Panosta ensin keskustoihin ja alueisiin, joilla saadaan aikaan eniten vähimmillä panoksilla.

           Jo Jane Jacobs korosti kaupungin moninaisuutta ja katuelämää (kuva: Tuomas Ilmavirta)

Hiedanrannassa ilmassa käveltävyyden lupauksia!

Speckin teesien mukaan kävelyn olisi siis oltava hyödyllistä, turvallista, sujuvaa ja mukavaa sekä kiinnostava kokemus. Hiedanrannassa kävelyn hyötynäkökulma on otettu hyvin mukaan jo ideavaiheessa. Ilman toimivaa joukkoliikennettä ja palveluita käveltävyys ei merkitse muuta kuin rauhaisaa saareketta, jonka asukkaiden arki on kuitenkin yhä auton varassa. Jotkut puhuvat myös nukkumalähiöstä. Hiedanrantaan on kuitenkin tulossa raitiotie, palveluita ja oma keskusta. Kilpailuohjelmassa tavoiteltiin tiiviistä kaupunkirakennetta ja Hiedanranta nähdään ensisijaisesti jalankulku-, pyöräily- ja ratikkakaupunkina. Käveltävyyden perusasiat ovat siis kunnossa.

Lielahden automarket-alueen tulevaisuus kuitenkin mietityttää: kuinka hypermarketin, parkkikenttien ja auton peräkontin liitto pystytään haastamaan kestävämmällä ja myös helpommalla tavalla tehdä viikon ruokaostokset? Miten uudistuva Lielahti kytkeytyy Hiedanrannan keskustaan? Entä kuinka keskustan kaupallinen tila lopulta jäsentyy? Hajautettuja kivijalkakauppoja vai suuri keskitetty yksikkö? Katutilaa vai käytäviä? Vai jotain aivan uutta?

Myös jalankulun turvallisuus ja sujuvuus on selvästi nostettu esiin kilpailuohjelmassa. Esimerkiksi toisessa voittajatyössä väläytetyt autoliikenteeltä suojatut korttelit ja korttelipihat tuntuvat erityisesti lasten leikkien ja itsenäisen liikkumisen kannalta hyvältä ratkaisulta. Sosiaalista turvallisuuden tunnetta luo monitoimintoisuus ja se, ettei ympäristö autioidu myöskään ilta-aikaan. Hiedanrantaan kehittyvä kulttuuritoiminta ja väliaikaiskäytöt luovat jo alueelle nyt kaupunkilaisten haltuun ottamaa tilaa. Tämä lisää myös turvallisuuden tunnetta ja positiivista paikka-identiteettiä.

Kävely-ympäristön viihtyisyyteen ja reittien miellyttävyyteen ja kiinnostavuuteen vaikutetaan paljon vielä pienipiirteisemmässä suunnittelussa ja rakentamisen toteutusvaiheessa. Ideakilpailun ohjelmassa ja voittajatöissä on kuitenkin jo ilahduttavan paljon tarkasteltu aluetta kävelijän perspektiivistä. Arvostelupöytäkirjassa todetaan, että onnistuneimmissa ehdotuksissa Hiedanrantaan on kehitetty kävelykeskustaa, hienoviritteisine ja elämyksellisine kaupunkitiloineen. Tehdasalueen rakennuskannan ja järviluonnon hyödyntäminen tarjoaakin loistavat mahdollisuudet omaleimaisen kävely-ympäristön luomiseen. Tehdaskaupungin perintö voi tarjota kävelijän nautittavaksi kerroksellisuutta, rosoisuutta ja yllätyksellisyyttä, jota kokonaan uuteen rakenteeseen on vaikea tuoda.

Hiedanrannan kulttuuritoiminta ja väliaikaiskäytöt tapahtumineen luovat kaupunkilaisten haltuunottamaa tilaa (kuva: Tampereen kaupunki)

Viihtyisyyttä ja kiinnostavuutta luovat myös kaupunkivihreä ja vesi. Hiedanrannassa on edellytykset edetä tässä suhteessa paljon kadunvarsipuita pidemmälle. Ideakilpailun sato nostaa esiin muun muassa kanavarakenteita, kaduilta aukeavia näkymiä järvelle ja uutta kaupunkiluontoa, joka tulee pienimuotoisena osaksi kävelykokemuksia kaupunkirakenteen sisällä.

Kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta, kuten kaupunkiviljely on jo saanut jalansijaa Hiedanrannassa. Tällaiset ympäristön käyttötavat luovat alueella kulkijoille vaihtelua ja tihentymiä ympäristöön. Käveltävyyden fyysinen rakenne onkin vasta kasvualusta, jonka kaupunkilaiset voivat ottaa omakseen.

DAC-hanke järjestää osana Hiedanrannan suunnittelua ideakilpailun jatkot, eli asukastyöpajojen sarjan 25.-27.4. ja 10.5. Lisätietoja seuraa pian.

Sitä ennen suosittelemme kaikille kävelyä Hiedanrantaan: löytöretkelle, linturetkelle, flaneeraamaan tai tulevaisuutta kuvittelemaan!

 Jenni Kuoppa                                                                                                                               Johtamiskorkeakoulu, TaY

Työhuoneverkosto Mushrooming mahdollistaa uutta työn kulttuuria – ja siinä sivussa myös kaupunki korjautuu

Yhä useampi meistä työllistää itsensä. Tällöin elantoa kootaan monista lähteistä, jopa usean eri ammatin alueelta. Matkustetaan kaupungista toiseen. Työ irtaantuu perinteisistä työn paikoista ja yhteisöistä.

Tämä tapahtuu ensinnäkin, koska se on mahdollista ja koska haluamme yhä enemmän määritellä työmme sisältöjä ja rytmejä itse, paljolti tietoteknologian vauhdittamina. Toisaalta itsensä työllistämiseen ajaa pakko, kun isot yritykset ketteröittävät itseään freelancereiden verkostoilla ja kaupungit ulkoistavat palveluitaan. Työn yhteisöjen vaihtuessa projektista toiseen, itsensä työllistäjä voi vapauden rinnalla kokea myös irrallisuutta ja turvattomuutta.

Tällaista työtä tehdään monissa paikoissa kahviloista julkisiin liikennevälineisiin, mutta usea hakeutuu myös erilaisiin rinnakkain työskentelyn (coworking) tiloihin. Rohkeimmat muodostavat itse ryhmän, vuokraavat tilan ja alkavat järjestää omanlaistaan työnsä arkea. Puhutaan yhteisöllisistä työtiloista (Houni & Ansio, 2015), joiden tärkeä tehtävä on luoda jotain jatkuvuutta muuten kovin pirstaleiseen työelämään. Voi olla, että et ikinä tee yhteistä työprojektia työhuonetoverisi kanssa, mutta kohtaat hänet arjessasi jaetussa työtilassa vuodesta toiseen.

Itse järjestetyllä Työhuone 33:lla Turussa monen eri alan ammattilaiset sekoittuvat. Välillä muotoilija saattaa kaivata valokuvaajan apua, muusikko voi säveltää taustaa mainosvideoon ja kuvataiteilija saada vinkin vierailevalta tuottajalta. (kuvaaja: Sebastian Jäntti)

Toisaalta moni hakeutuu työhuoneille myös väliaikaisesti. Etenkin itse järjestetyillä työhuoneilla työn tekemisen kulut halutaan usein pitää matalina, jolloin ne sopivat hyvin tukemaan muutoksen hetkiä, kuten uuden yrityksen perustamista, opinnoista työelämään siirtymistä tai uuteen kaupunkiin asettumista. Muutenkin työhuoneilla kukkii moninainen kokeilukulttuuri ja työn tekemisen lomaan sekoitetaan kaikenlaista harjoittelua ja riskinottoa, josta myöhemmin usein kypsyy kannattavaa liiketoimintaa.

Innovaatioita kaivattaessa tällainen uuden työn idättämisen taso unohtuu helposti, vaikka jostainhan ne start-upit ja tuotekehittelijätkin aloittavat.

Väliaikaisuus työhuoneilla tarkoittaa, että muutaman vakijäsenen lisäksi työtilaa jakaa joukko ihmisiä, jotka tulevat ja menevät. Tämä tuottaa työhuoneita ylläpitäville toistuvasti tilanteen, jossa uusia jäseniä tulisi löytää, tai usein pienellä budjetilla pyörivä yhteisö on vaarassa kaatua.

Verkosto tukee työhuoneyhteisöjen muodostumista

Mushrooming-työhuoneverkosto (mushrooming.fi sekä ryhmät Facebookissa esim. Mushrooming Helsinki) alkoi Helsingissä kohta seitsemän vuotta sitten. Se syntyi uteliaisuudesta: kaveriporukalla tiesimme muutamista työhuonekollektiiveista, mutta halusimme tutustua myös toisiin. Halusimme kokeilla, mitä alkaa tapahtumaan, jos aiemmin erillään olleet pienet työhuoneyhteisöt alkavat vuorovaikuttamaan enemmän. Ja tapahtua alkoi, tärkeimpänä ehkä pikkuhiljaa kehittyneet käytännöt siihen, kuinka työhuonekollektiivit nykyisin helpommin löytävät uusia jäseniä ja kuinka yksittäinen itsensä työllistäjä voi löytää juuri sopivan yhteisön.

Mushrooming.fi sivustolta yksittäinen yrittäjä voi löytää itselleen sopivan työpisteen ja yhteisön.

Mushroomingin eri kaupunkiryhmissä on tällä hetkellä noin 6500 jäsentä ja sesonkeina sen kautta välitetään noin viisi työhuonepaikkaa viikossa. Arviolta puolet Helsingin työhuonepaikoista välitettiin vuonna 2015 Mushroomingin kautta. Työhuoneen vetäjä Helsingistä on maininnut, että viiden vuoden aikana kaksi kolmasosaa heidän työhuoneensa jäsenistä on löytynyt Mushroomingista ja että hän ei osaa kuvitella, kuinka he olisivat voineet jatkaa toimintaansa tai muodostaa ammatillista ryhmäänsä ilman verkostoa. Samainen työhuoneyhteisö on kasvanut tuona viiden vuoden aikana harrastelijaporukasta haastavia produktioita läpivieväksi moniosaajaksi.

Itse järjestäytyneet työhuoneyhteisöt vievät työn tekemisen kustannukset alas paitsi jakamalla tiloja mahdollisimman monen kanssa, myös hakeutumalla valmiiksi halpoihin tiloihin. Käytännössä tämä tarkoittaa markkinoilta yli jääneitä ja korjaamista kaipaavia tiloja oudoissa paikoissa. Työhuoneyhteisöt ottavat nämä usein jo valmiiksi erikoiset hukkatilat käyttöön korjaamalla niitä oman työn arkensa näköisiksi. Tästä muodostuu eräänlainen monimuotoinen työn tilojen yhteisvaranto, johon on pääsy Mushrooming-verkoston kautta.

Itse järjestäytyneet työhuoneyhteisöt tuovat elämää vajaakäyttöisiin paikkoihin ja kaupunkia korjataan kaupunkilaisten voimin, tila tilalta, siellä täällä.

Muutos tulee esiin, kun malttaa peilata tilannetta muutaman vuoden taakse.

Mushrooming ry kuuluu DAC-hankkeen sidosryhmään. Tutkimushankkeen kautta tavoitteena on oppia ymmärtämään verkoston avointa rakentumisen tapaa sekä saada otetta niistä erilaisista prosesseista, joita verkostoituminen on synnyttänyt.

Elina Alatalo                                                                                                                                          Johtamiskorkeakoulu, TaY