Kaupungistumisen ylimäärästä uusia toiminnan muotoja

Kaupungistuminen jatkuu – ja synnyttää samalla niukkuutta yhtäällä ja ylimäärää toisaalla. Tämä turbulenssi aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja muutoksia kaupunkirakenteessa, mutta myös mahdollistaa uudenlaista toimintaa. Esimerkiksi työn uudet muodot, lisääntynyt liikkuvuus tai ihmisten itseorganisoitunut toiminta muuttavat kaupunkien fyysistä ja sosiaalista muotoa, tiloja ja toimintatapoja.

Westermarck-seuran Sosiologipäivät järjestettiin Tampereella 23.-24.3. Päivien teemana oli ylimäärä, joka tarjosi ”vaihtoehtoisen näkökulman tavanomaiseen tapaan tarkastella yhteiskunnallisia ongelmia puutteen kautta”. Järjestimme Sosiologipäivillä Urbanisaation ylimäärä -työryhmän, jossa pohdittiin ylimäärän ja niukkuuden dynaamikasta syntyviä uusia kaupungistumisen muotoja.

Kaupungistuminen aiheuttaa monenlaista ylimäärää. Yli 60 % maailman energiankulutuksesta syntyy kaupungeissa ja 70 % kaikesta jätteestä sekä kasvihuonepäästöistä tuotetaan kaupungeissa (YK). Kaupunkeihin kohdistuvan muuttoliikkeen seurauksena osa kaupungeista kasvaa kiihtyvällä tahdilla toisten rappeutuessa. Taloudellinen ylimäärä kohdistuu ennen kaikkea kaupunkeihin. Kiinteistöbisnes, turismi, loma- ja kakkosasuntojen rohmuaminen sekä Airbnb-vuokraustoiminta nostavat monissa kaupungeissa asumisen hintaa ja luovat asuntopulaa.

Maailmanlaajuisesti kaupungit kattavat vain pienen osan pinta-alasta, mutta tuottavat suurimman osan bruttokansantuotteesta, kasvihuonekaasuista ja jätteistä sekä vastaavat suurimmaksi osaksi energian kulutuksesta. (Kuva YK, Habitat III, New Urban Agenda)  

Laajamittaiset talouden ja tuotannon muutokset ovat jättäneet kaupungeissa tehdasalueita, toimistorakennuksia ja paikoin jopa kokonaisia kaupunginosia tyhjilleen. Työpaikkojen kadotessa myös ihmisten osaaminen ja kyvykkyys jäävät hyödyntämättä.

Muutokset voivat kuitenkin mahdollistaa uudenlaisia ja luovia tilallisia haltuunottoja sekä sosiaalisia käytäntöjä kulttuuri- ja DIY (do-it-yourself) -toiminnasta uusiin asumisen sekä jakamisen ja tuotannon muotoihin.

Inhimillinen toiminta sopeutuu muutoksiin – kaupunkilaiset kehittävät uusia sosiaalisia ja tilallisia käytäntöjä.

Ryhmässämme Pasi Mäenpää käsitteli kaupunkien kansalaislähtöistä jakamistaloutta ja kaupunkiaktivismia, eli ihmisten itseorganisoimaa ja omaehtoista, yleensä järjestötoiminnan ulkopuolella tapahtuvaa yhteistoimintaa. Mäenpää esitti, että jakamistalous on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa osin digitalisaation mahdollistamien uusien toimintatapojen myötä myös yhteiskunnalliset rakenteet, julkisen vallan ja markkinoiden suhteet muuttuvat. Kaupunkiaktivismin kuten myös jakamistalouden keskiössä ovat voimaantuneet kansalaiset, joilla on uudenlainen mahdollisuus jakaa osaamistaan ja resurssejaan. Aivan kaikilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuuksia. Mäenpää hahmottelikin jakamistalouden pohjoismaista mallia, jonka tavoitteena on vahva kansalaisyhteiskunta, jakamiseen kannustava verotus sekä toimeentulomahdollisuuksien lisääntyminen. Tutustu Pasi Mäenpään esitykseen tästä.

REKO-lähiruokarenkaissa kuluttajat voivat ostaa tuotteet suoraan lähituottajilta ilman välikäsiä. (Kuva: Pasi Mäenpää)

Mikko Kyrönviita kertoi tee-se-itse, -urbanismista käyttäen esimerkkinä tamperelaisten skeittareiden toimintaa entisen Osuustukkukauppa OTK:n tulitikkutehtaan alueella. Kyrönviita havainnollisti, kuinka hylätyn tehdasalueen alun perin luvattomasta haltuunotosta kehittyi vireä yhteisö, joka rakensi kaikkien käyttöön betonisen Tikkutehdas DIY -skeittiparkin. Skeittareiden toiminta on jalostunut Pirkanmaan Kaarikoirat -yhdistykseksi, joka nykyisin toimii merkittävässä roolissa Tampereen Hiedanrannan elävöittämisessä ja kehittämisessä. Katso Mikko Kyrönviidan esitys tästä.

Tikkutehtaan skeittiparkin rakentamisessa syntynyt yhteisö vaikuttaa nykyään kaupungin kehittämiseen laajemminkin. (Kuva: Mikko Kyrönviita)  

Elina Alatalo puhui uusista urbaaneista työtiloista. Eri aloilla itsensä työllistävät kaipaavat tilallista tukikohtaa, jatkuvuutta ja kohtaamisia vastapainoksi pirstaleisista ja internet-välitteisistä projekteista koostuvaan arkeensa. Näissä tyhjillään olevissa tiloissa syntyy uudenlaisia työn yhteisöjä. Itsejärjestäytyneet työhuoneyhteisöt elävöittävät tyhjillään tai vajaakäytöllä olevia tiloja ja vaikuttavat siis varsinaista työtilaansa laajempaan kontekstiin. Alatalon esitys kuvasi osuvasti, miten työn tekeminen tilassa muuttuu ja synnyttää uusia resursseja sekä sosiaalisen toiminnan muotoja, jotka taas heijastuvat konkreettisesti kaupunkitilaan. Elina Alatalon esitykseen voit perehtyä tästä.

Uudenlaisissa työyhteisöissä syntyy uusia resursseja ja toiminta heijastuu laajemmalle kaupunkitilaan. (Kuva: Olli Häkkinen / Made in Kallio)

Ryhmämme lopuksi Anna Jensen ja Taina Rajanti puhuivat häiritsevästä nykytaiteesta kaupunkitilassa. Taide on perinteisesti mielletty joksikin ylimääräiseksi, tuottamattomaksi ja luksukseksi. Tällöin taideteos muodostuu osaksi “arkkitehtuuria vallan retoriikkana”, se ei häiritse. Jensen ja Rajanti käsittelivät esityksessään kokeellisia ja taiteellisia interventioita, joiden avulla he lähestyivät tilallista ja kulttuurista ylijäämää kanavoimatta sitä järjestyksen osaksi. Tavoitteena on tehdä tilaa ylijäämälle ja sen häiriöille. Taide voi tehdä näkyväksi vaikeasti ilmaistavissa olevaa tietoa ja esitää täysin uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Anna Jensenin ja Taina Rajannin esityksen voit lukea tästä.

Saako täältä jäätelöä, onko käsitöitä? Porin kulttuurisäädön järjestämä Porin Maailmannäyttely herätteli porilaisia vuonna 2015. (Kuva: Niilo Rinne)

Kaikkien esitysten jälkeen keskusteltavaa riitti: erityisesti pohdimme aktivistien, työntekijöiden ja taiteilijoiden yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa, sekä roolia ja vaikutusmahdollisuuksia kaupunkien kehittämisessä.

Millainen aktivismi kaupungeissa hyväksytään, kuka pitää uusien toimijoiden puolia, vai käytetäänkö kiinnostavaa ruohonjuuritason toimintaa keppihevosena esimerkiksi kaupunkien brändäämisessä?

Miten löytää ratkaisuja, jotka vastaavat sekä ihmisten tarpeisiin että hyödyntävät kestävällä tavalla ihmisten osaamista ja resursseja kaupunkitilassa?

Mikko Kyrönviita & Antti Wallin                                                                                                   Johtamiskorkeakoulu, TaY 

 

Ryhmärakennuttamisen käytännöt muovautuvat

Ryhmärakennuttaminen muuttaa asuntotuotannon totuttuja käytäntöjä ja toimijoiden rooleja: asukas ei olekaan valmiin asunnon ostaja, vaan jo suunnitteluvaiheen vastuullinen ja päätösvaltainen toimija. Tuore laki antaa pelisäännöt, muttei ainakaan vielä ole tuonut toivottua helpotusta hankkeiden rahoitukseen.

Ryhmärakennuttamisella tarkoitetaan asuntohankkeita, joissa ryhmä tulevia asukkaita ryhtyy rakennuttamaan itselleen taloa tai taloja.

Toisin kuin mediassa näkee toisinaan väitettävän, kyse ei ole uudesta ilmiöstä.

Suomalainen erikoisuus, asunto-osakeyhtiö, luotiin nimenomaan asukkaiden itsensä rakennuttamien talojen hallintamuodoksi 1900-luvun alkupuolella. Sittemmin toimintatavasta on tullut tuntemattomampi. Paljon näkee myös käytettävän termiä ryhmärakentaminen. Selkeyden vuoksi tätä on syytä välttää. Ryhmärakennuttamisessa kyse on nimenomaan rakennuttamisesta, ei rakentamisesta.

Ryhmärakennuttamisen alle mahtuu laaja kirjo erilaisia hankkeita muutamasta pientaloasunnosta aina suurehkoihin kerrostaloihin. Usein hankkeet ovat yhtiömuotoisia, mutta myös asumisoikeustaloja on toteutettu ryhmärakennuttamalla, kuten Omatoimi Saarijärvellä. Ryhmärakennuttaminen sopii myös vanhojen talojen pelastusoperaatioihin tai vaikkapa teollisuustilan muuttamiseen asunnoiksi.

Yli satavuotias, lähes purkukuntoon päässyt Annikin kortteli Tampereella kunnostettiin ryhmärakennuttamalla. (kuva Anna Helamaa)

Laki tunnistaa kaksi erilaista mallia

Syksyllä 2015 voimaan astunut laki ryhmärakennuttamisesta tunnistaa kaksi erilaista mallia: asukasaloitteisen ja konsulttialoitteisen. Ensin mainituissa asukkaat vetävät hanketta, käytännössä usein yhdistykseksi järjestäytyneinä, ja palkkaavat käyttöönsä tarvittavat ammattitoimijat. Konsulttialoitteisessa mallissa ryhmärakennuttamiskonsultti valmistelee hanketta ja kokoaa sitten asukasryhmän. Toisinaan rakennuttavan asukasryhmän sisäinen osaaminen mahdollistaa projektin läpiviemisen vähäisellä ulkopuolisella suunnittelu- ja konsulttiavulla. Toisessa ääripäässä – vähän jo määritelmän rajoja venyttäen ­– on hankkeita, joissa aloitteen tehnyt konsultti toimii myös projektinjohtourakoitsijana.

Koti kaupungissa ry:n Malta-talo on Helsingissä asukkaiden itsensä vetämä rakennuttamishanke. (kuva Anna Helamaa)

Rakennuttava ryhmä kantaa kuitenkin aina painavan vastuun hankkeesta niin taloudellisesti kuin juridisesti. Osallistujien kannattaakin selvittää huolellisesti minkälaiseen hankkeeseen on lähdössä mukaan. Samasta syystä päätöksenteon ja kustannusten läpinäkyvyys on ensiarvoisen tärkeää. Koska kyse ei ole asuntokaupasta vaan asunnon rakennuttamisesta, eivät asuntokauppalaissa uudisasunnon ostajan suojaksi luodut säädökset koske ryhmärakennuttamishankkeita.

Urakoitsijavalinnat ja rakennustyön huolellinen valvonta ovatkin onnistumisen kannalta keskeisiä – kuten toki missä tahansa rakentamisessa.

On myös hankkeita, joissa asukasryhmä on aloitteentekijä, mutta joissa rakennuttajan vastuun kantaa ammattirakennuttaja. Vaikka juridisesti kyse ei olekaan ryhmärakennuttamista, antaa malli asukkaille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asuntoihinsa sekä koko talon konseptiin. Esimerkiksi Aktiiviset seniorit ry:n yhteisölliset senioritalot ovat tällaisia hankkeita.

Miksi sitten ryhmärakennuttaminen kannattaa?

Ensinnäkin, malli tarjoaa asukkaalle hyvät mahdollisuudet osallistua oman asuntonsa ja koko rakennuksen suunnitteluun ja laatutason määrittelyyn. Kompromissikykyä kuitenkin vaaditaan etenkin kerrostaloissa, joissa oman asunnon ratkaisut vaikuttavat myös naapuriin. Toiseksi, ryhmärakennuttamalla asunnon saattaa saada suhteellisen edullisesti, kun asukkaat itse kantavat rakennuttamisvastuun. Hinta luonnollisesti riippuu ryhmän asettamista tavoitteista. Aina edullisuus ei olekaan ensisijainen tavoite, vaan ryhmärakennuttajat hakevat asumiselleen jotain sellaista laatua, mitä muuten on vaikea löytää, esimerkiksi runsaita yhteistiloja tai edistyneitä ekotekniikan ratkaisuja. Tämä onkin kolmas ryhmärakennuttamisen etu. Etenkin monet asukasaloitteiset hankkeet ovat panostaneet yhteistiloihin ja rakentaneet asumisenaikaista yhteisöllisyyttä jo suunnitteluprosessin aikana.

   

Monet asukasryhmät panostavat yhteistiloihin. (Kuvat Anna Helamaa)

Asukkaiden itselleen rakennuttamat talot monipuolistavat asuntokantaa ja tapoja tuottaa asuntoja. Siksi niistä kannattaa muidenkin olla kiinnostuneita. Parhaillaan käynnissä olevat hankkeet vakiinnuttavat toimintatapoja ja avaavat latua seuraaville.

Suurin pullonkaula tällä hetkellä on rakentamisaikainen rahoitus, jota etenkin asukasaloitteisten hankkeiden on ollut hyvin vaikea järjestää.

Uuden lain keskeisenä tavoitteena oli pelisääntöjä selkeyttämällä edesauttaa hankkeiden rahoituksen järjestymistä, mutta ainakaan vielä niin ei näytä tapahtuneen. Pallo onkin nyt pankeilla, joiden tulisi määritellä ehdot rakentamisaikaisen lainan myöntämiselle.

On vaikea kuvitella, etteikö ryhmärakennuttamisen suosio kasvaisi. Muutoksessa kannattaa olla mukana.

Anna Helamaa                                                                                                                                                      Tampereen teknillinen yliopisto

 

Hiedanrannan ideakilpailun satoa työstetään eteenpäin – ilmoittautuminen avoimiin työpajoihin on avattu

Uuden Tampereen Hiedanrannan kaupunginosan ideakilpailun parhaimmistoa työstetään eteenpäin kaikille avoimissa työpajoissa.

Teemoitetut työpajat pidetään Lielahden kartanolla kello 17-20 peräkkäisinä iltoina 25.-27.4. ja koontityöpaja 10.5. Kolmeen ensimmäiseen työpajaan ilmoittautumiset on tehtävä 21.4.2017 mennessä ja koontityöpajaan 5.5. mennessä.

Pikaisella ilmoittautumisella voit varmistaa paikkasi työpajassa. Kuhunkin työpajaan voidaan ottaa kuusikymmentä kiinnostunutta, mutta ilmoittautua voi useampiin. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen on sitova.

Hiedanrannan alueen suunnittelussa kokeillaan uutta. Hiedanranta on suunnitellun raitiotiereitin varrelle rakentuva, jopa 25 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan kaupunginosa, jonka kehitystä vauhdittavat myös erilaiset yhdessä tekemisen kokeilut. Niinpä aiempia Suunnittelujuhlia seuraavat nyt Ideakilpailujen jatkot. Jatkot tarkoittavat, että vuoden alussa ratkenneen ideakilpailun satoa työstetään eteenpäin juhlistaen yhdessä tekemistä neljän työpajan sarjassa huhti-toukokuussa.

Työpajoissa linkitetään kaupunkilaisten, kilpailun kahden parhaan arkkitehtuuritoimiston sekä Hiedanrannan kaavoituksesta vastaavien virkamiesten tietotaito.

Yleissuunnittelu alkaa työpajoista

Työpajat aloittavat noin vuoden kestävän yleissuunnitteluvaiheen. Tämän jälkeen Hiedanrannan suunnittelu jatkuu ensimmäisten asemakaavojen laadinnalla yleissuunnitelman pohjalta.

Työpajojen tavoitteena on katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja kasvattaa aluksi lennokkaita ideoita. Niistä edetään sitten kehittämään käytännöllisiä ratkaisuja Hiedanrantaan.  Työpajat on nimetty teemansa mukaisesti: ”Kaupunki on ihmisen koti”, ”Torilla tavataan”, ”Kortteleissa kuhisee” sekä ”Tulevaisuuspyörre”.

Ensimmäisessä ”Kaupunki on ihmisten koti” -työpajassa tiistaina 25. huhtikuuta kehitetään suunnittelua ohjaavia periaatteita eteenpäin. Illan aikana käsitellään koko kaupunginosan laajuisia kysymyksiä hyvästä kaupunkielämästä, kulttuurista ja kaupunkiluonnosta kiertotalouteen.

”Torilla tavataan”-työpajassa keskiviikkona 26. huhtikuuta keskitytään liikkumiseen sekä eri reittien solmukohtiin. Tällaisia solmukohtia ovat esimerkiksi torit tai Hiedanrannan uusi sydän, eli vanhaan teollisuusmiljööseen rakentuva eloisa keskus. Tässä ideoidaan palveluiden tulevaisuutta, mihin oleellisesti liittyy myös Lielahden automarkettialueen kehittäminen.

Kolmannessa työpajassa ”Kortteleissa kuhisee”. Torstaina 27. huhtikuuta pohditaan, voisiko Hiedanranta tarjota esimerkiksi aivan uudenlaista yhteisöllistä asumista tai erikoistuneita kortteleita, joissa työ ja asuminen sekoittuvat.

Tiistaina 10. toukokuuta ”Tulevaisuuspyörre” kokoaa parhaat ideat aiemmista työpajoista. Tavoitteena on löytää polkuja siihen, miten ja ketkä voisivat ideoita todella lähteä toteuttamaan.

Ideointiin voi osallistua jo nyt

Ideointiin voi osallistua ennakkoon sosiaalisen median kautta jakamalla esimerkiksi kuvia ja tekstiä hienoista esimerkeistä maailmalta merkittynä #Hiedanranta -hashtagilla. Myös kuvat Hiedanrannasta yhdistettynä kehitysideoihin ovat tervetulleita. Ideoita käytetään työpajoissa inspiraatiomateriaalina. Ideoita voi jakaa saman hashtagin kautta myös työpajojen jälkeen. Hiedanrantaa kehitetään otteella, joka lupaa yhteissuunnittelun tilanteita jatkossakin.

Ideakilpailun jatkoja järjestävät Tampereen kaupungin Hiedanrannan kehitysohjelma ja Hiedanrannasta vastaavat kaavoittajat yhdessä Suomen Akatemian rahoittaman Dwellers in Agile Cities (DAC) -tutkimushankkeen tutkijoiden kanssa. Työpajat ovat osa tutkimusta, jossa kokeilemalla kehitetään entistä asukaslähtöisempiä, monimuotoisempia ja kestävämpiä kaupunkeja.

Työpajojen ilmoittautumiset

25.4. Kaupunki on ihmisen koti – ilmoittaudu tästä.

26.4. Torilla tavataan – ilmoittaudu tästä.

27.4. Kortteleissa kuhisee – ilmoittaudu tästä.

10.5. Koontityöpaja: Tulevaisuuspyörre – ilmoittaudu tästä.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen työpajoihin

Tampereen kaupunki/Hiedanranta

Väliaikainen Hiedanranta

Työpajat ja DAC-hanke:

Koordinaattori Mikko Kyrönviita p. 050 5099026

Yleissuunnittelu, Tampereen kaupunki:

Projektiarkkitehti Riikka Rahkonen p. 040 8012724

Projektiarkkitehti Iina Laakkonen p. 040 8063080

Asumisen työpajat Härmälänrannan asukkaille 12.4. ja 19.-20.4.

Järjestämme viisi asumisen työpajaa Härmälänrannan asukkaille. Työpajojen tarkoitus on kerätä asukkaiden kokemuksia Härmälänrannan asunnoista, talojen yhteistiloista ja pihoista.

Tutkimus liittyy Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Dwellers in Agile Cities – Ketterä kaupunki -tutkimushankkeeseen. Valokuvatyöpajat järjestetään osana ”Kaupunkien maankäytön pelikenttä” -kurssia, jonka opettajina toimivat Markus Laine ja Nina V. Nygren.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen sekä tarkemmat tiedot työpajojen aikatauluista ja sisällöstä tästä linkistä.

Pyydämme vahvistamaan osallistumisenne mieluiten 11.4. mennessä. Tarjoilua varten ilmoitelkaa lomakkeella myös mahdollisista eritysruokavalioista.

Valokuvien lähettäminen

Keskusteluihin liittyy ennakkotehtävä. Pyydämme teitä valokuvaamaan kotinne ja yhteistilojen hyviä ja huonoja puolia ja lähettämään kuvat viimeistään kaksi päivää ennen pajaa etukäteen kuvalomakkeen avulla. Lomakkeeseen pääset tästä.

Työpajat pidetään Härmälänrannan konttorirakennuksessa osoitteessa Valmetinkatu 5, 2. krs.

Opiskelijoiden töiden tulokset esitellään julkisessa seminaarissa yliopistolla toukokuussa, 23.5. klo 12-16 Linna-rakennuksen sali K103.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!