Tampere Underground luo alakulttuuria tee-se-itse -asenteella

Tampere UG -toiminta sai alkunsa muutaman ihmisen ilmoille heittämästä ideasta tuoda yhteen tamperelaisia alakulttuuritoimijoita.

Oli kesä 2016, ja muutamat kulttuuritoimijat suunnittelivat jo kymmenen vuotta jatkuneen taipaleensa juhlistamista esimerkiksi yhteisellä näyttelyllä. Pian idea vaihtui kuitenkin syntymäpäiväjuhlien järjestämisestä avoimempaan yhteistyöhön ja mukaan päätettiin kutsua lisää toimijoita ja ryhmiä, jotka tuntevat jotenkin olevansa osa tamperelaista alakulttuuria tai toimivansa omaehtoisesti ja jonkinlaisella tee-se-itse -asenteella.

Tämän sekalaisen porukan toimesta syntyi yli kaksi viikkoa kestänyt Tampere Underground. NYT! -näyttely vuoden 2016 lopulla. Näyttelyn pääasiallisena tapahtumapaikkana oli Tampereen kaupungin Tampere Undergroundille tapahtumaa varten käyttöön antama Emil-sali, mutta tapahtumia järjestettiin myös Vastavirta-klubilla.

Yli kaksi viikkoa kestänyt Tampere Underground NYT! -näyttely järjestettiin loppuvuodesta 2016. (kuva: Tampere Underground)

Kaikilla toimijoilla jotka lähtivät mukaan Tampere Underground -toimintaan oli varmasti hyvin erilaisia ajatuksia siitä, mitä Tampere UG heille tarkoitti ja millaista toimintaa he ajattelivat nimen pitävän sisällään.

Jossain määrin yhteinen ajatus kuitenkin oli tehdä Tampere Undergroundista verkosto, jonka kautta ihmiset voisivat tutustua toisiinsa ja järjestää asioita yhdessä.

Tampereella on rikas alakulttuuri ja paljon pieniä toimijoita, jotka kuitenkin harvoin tapaavat toisiaan oman kaveripiirin ulkopuolelta. Ideana oli, että kaikki toimijat jatkavat entiseen tapaan omien projektiensa parissa, mutta lisäksi voitaisiin välillä yhdistää resurssit yhteisiä tarkoitusperiä varten. Jo toiminnan alusta asti pidettiin kiinni linjauksesta, ettei rasismia, seksismiä eikä puoluepolitiikkaa hyväksytä verkoston toiminnassa.

Morkun suojelu

Vuoden 2017 alussa Tampere Underground. NYT! -näyttely oli onnistuneesti ohi, ja puoliavoin tapaaminen Vastavirta klubilla keräsi yhteen kymmeniä Tampere UG -toiminnasta kiinnostuneita. Tapaamisessa heiteltiin ilmoille ajatuksia siitä, mitä verkosto voisi seuraavaksi lähteä toteuttamaan. Päällimmäisiksi taisivat heti nousta juhannusfestivaalin järjestäminen ja Morkun talon suojelu. Tässä kohtaa porukka jakaantui pienempiin ryhmiin intressiensä mukaan ja yksi ryhmistä lähti selvittämään vanhan rautatieläisten seuraintalo Morkun säilyttämistä ja uudelleen käyttöönottoa.

Tampereen keskustassa, rautatien kupeessa sijaitseva Morkku on ollut jo useiden vuosien ajan otsikoissa paikallisessa mediassa, milloin talon purkuaikeisiin liittyen, milloin suojeluintressien saadessa enemmän näkyvyyttä. Morkun purkaminen on myös esitetty ehtona viereisen tavara-aseman säilyttämiselle.

Tampere UG -verkosto haluaisi suojella Morkun talon ja avata sen avoimeksi kulttuuritilaksi. Tällä hetkellä Tampereen keskustasta puuttuu yhteisöllinen ja epäkaupallinen kulttuuritila, jossa ihmiset voisivat kohdata toisiaan vailla velvoitetta käyttää rahaa.

Morkun sali esiintymislavoineen tarjoaisi upean tilan monenlaiselle harrastustoiminnalle ja tapahtumien järjestämiselle. Tampereen kaupungin suunnitelmissa on kuitenkin purkaa Morkku, sen jäädessä rantatunnelin ja Viinikan liikenneympyrän yhdistävän tien alle.

Taustalla näkyvä rautatieläisten seuratalo Morkku on rakennettu talkootyönä ja keräysvaroin vuonna 1907. Morkun suojelemiseksi on aktivoitunut Tampere UG -yhteisön lisäksi Jotain odottamatonta ry ja Tampereen tammelalaiset ry. (kuva: Tamperelainen)

Koska Morkun säilyttämistä on jo aikaisemmin yritetty valtaamalla talo, päädyttiin tällä kertaa yrittämään talon suojelua ensin virallisempia kanavia pitkin. Tampere UG -yhteisö yhdessä kahden rekisteröidyn yhdistyksen kanssa jätti maaliskuussa 2017 Tampereen ELY-keskukselle suojeluesityksen rautatieläisten juhlatalo Morkun säilyttämiseksi ja sen palauttamiseksi alkuperäiseen tarkoitukseensa, alueen asukkaiden yhteisölliseksi ja vapaaksi kohtaamistilaksi. ELY-keskus on vastaanottanut suojeluesityksen, mutta ei ole antanut vielä lausuntoaan asiasta. Tällä hetkellä on avoinna myös adressi Morkun puolesta.

Juhannusfestivaali

Morkun suojelun lisäksi toinen suuri projekti Tampere Underground -verkostolle on tänä keväänä ollut juhannusfestivaalin järjestäminen. Hiedanrannassa juhannuksena järjestettävä kahden päivän ilmaistapahtuma on mahdollisuus viettää erilaista kaupunkijuhannusta monipuolisen ohjelman parissa. Kolme esiintymislavaa, yli 30 esiintyjää sekä muu festivaaliohjelma ja taide täyttävät kartanon ympäristön kesäkuussa. Juhannusfestivaali on laittanut verkoston toimijat painimaan erilaisten virallisten lupa- ja ilmoitusasioiden, eikä ilmaistapahtuman rahoituskaan ole aina ollut helppoa. Juhannusfestivaalin tueksi järjestetty brunssi auttoi kuitenkin pahimpiin taloudellisiin huoliin.

Tampere Underground juhannusfestivaali Hiedanrannassa 23.-24.6.2017. (kuva: Tampere Underground)

Mitä Tampere Underground tulee olemaan tulevaisuudessa, siihen ei ole yhtä vastausta. Toiminta halutaan kuitenkin pitää avoimena, eikä jumittua liikaa mihinkään yhteen suuntaan. Isolla ja varsin moninaisella porukalla toimiminen ei aina ole helppoa. Ihmiset ovat tottuneet erilaisiin toimintatapoihin, kuten esimerkiksi kokouskäytäntöihin ja keskustelukulttuuriin ja eri asiat näyttäytyvät eri ihmisille tärkeinä. Isossa porukassa on myös haasteellista saada kaikkien ääni kuuluviin ja pyrittävä tietoisesti välttämään toiminnan henkilöitymistä vain muutamiin näkyvyyttä itselleen tavoitteleviin henkilöihin.

Löyhä verkosto aiheuttaa myös sitoutumattomuutta yhteisiin projekteihin, jolloin vastuu kasaantuu helposti vain muutamille toimijoille. Yhteistyö virallisten tahojen, kuten Tampereen kaupungin kanssa on aiheuttanut myös omanlaisiaan ongelmia: vaikka näyttelyä oli järjestämässä useita anarkistisia toimijoita, eivät he voineet esitellä toimintaansa tapahtumassa, sillä kaupungin linja oli, ettei mukana voinut olla mitään puhtaasti poliittisia toimijoita.

Parhaimmillaan Tampere Underground toimii kuitenkin kohtauspaikkana yhdistäen toimijoita yhteisten intressien ajamiseksi, kuten esimerkiksi Morkun suojelemiseksi. Verkosto on myös avoin paikka jakaa resursseja ja pyytää apua muilta toimijoilta.

Veera Turku

Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelija Tampereen yliopistossa sekä toimii aktiivisesti Tampere Underground -verkostossa.

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

Konkreettisia ravinnekiertoratkaisuja Hiedanrantaan

Tampereen Hiedanranta luo uutena asuinalueena odotuksia ja avaa mahdollisuuksia miettiä kaupungissa elämisen ratkaisuja totutusta poikkeavalla tavalla. Tähän pyrittiin myös 13.3.2017 järjestetyssä avoimessa ideointityöpajassa, jossa yli 30 toimijaa kerääntyi miettimään yhdessä tulevan asuinalueen ravinnekiertoa ja sitä, millaisia konkreettisia ravinnekiertoratkaisuja Hiedanrannan asuinalueella voisi toteuttaa. Lähtökohtana oli, että ratkaisut toisivat resurssitehokkuuden lisäksi Hiedanrantaan myös liiketoimintaa ja työpaikkoja.

Työpajan aluksi paikalle kokoontuneet yrittäjät, yritysten edustajat, tutkijat ja kaupungin edustajat kuuntelivat alustuksia ja keskustelivat Hiedanrannan kehitysohjelman tavoitteista, alueelle luodusta kiertotalouskonseptista ja käynnissä olevan Hiedanrannan vaihtoehtoisen sanitaation kokeilun kokemuksista. Saimme nauttia myös Hampurin teknillisen yliopiston professorin Ralf Otterpohlin inspiroivasta luennosta, jossa esiteltiin kansainvälisiä esimerkkejä urbaanin ravinnekierron ratkaisuista.

Hiedanrannan ravinnekiertotyöpajan osallistujia. 

Alkuvirittelyn jälkeen jakaannuimme kuuteen ryhmään miettimään yhdessä erilaisia ravinnekierron ratkaisuja Hiedanrantaan. Ryhmien teemat olivat:

  1. kotitalousbiojäte
  2. käymälä
  3. urbaani ruuantuotanto
  4. rakennukset ja asunnot
  5. vesi
  6. yritystoiminnan biomateriaalivirrat.
Ryhmien tulokset ratkaisuiksi ja toimijoiksi

Ratkaisujen keskeisiksi elementeiksi nousivat ravinnevirtoja kokoavan paikallisen biokaasulaitoksen rakentaminen ja rannassa olevan teollisen toiminnan seurauksena läjitetyn nollakuidun imuruoppaus ja hyödyntäminen. Nämä mahdollistaisivat sen, että Hiedanrannan alue tuottaisi itse energiaa, ruokaa ja lannoitetuotteita. Ratkaisujen ympärille kehittyisi paikallisten jätevirtojen ravinteita hyödyntävää liiketoimintaa.

Yhteisölliset ja ammattimaiset viljelyratkaisut, vertikaaliviljely ja kiertovesikalankasvatus sekä ruuan ja lannoitetuotteiden myynti toisivat työpaikkoja alueelle — ja kierrättäisivät ravinteita alueella.

Liiketoimintamalleissa mahdollisuuksia ovat, että yhteisö, siis asukkaat, käyttää tuotteet itse, yhteisö maksaa hoidosta tai yhteisö myy tuotteita. Jokaiseen malliin sisältyy kuitenkin käytännössä aina ammattimaista liiketoimintaa.

Työryhmätyöskentelyä Hiedanrannan ravinnekiertotyöpajassa.

Erittäin tärkeäksi ravinnekierron mahdollistajaksi määriteltiin asukasta ohjaavan informaation järjestäminen esimerkiksi asuntoihin. Informaatio motivoisi ja ohjaisi asukasta ravinteiden talteen keräämisessä ja esimerkiksi paikallisen energian tai ruuan tarjonnassa. Tässä kohtaa on hyvä huomioida myös esimerkiksi kierrätysravinteisiin liittyvät pelot; onko kierrätys riittävän hygieenistä ja kierrätetäänkö ravinteiden mukana haitta-aineita? Miten asukkaat otetaan mukaan infran ja talotekniikan suunnitteluun ja miten varmistetaan järjestelmän hyväksyttävyys? Lisäksi ehdotettiin alueellisen sivuvirta- ja jätepoolin perustamista, jossa Hiedanrannan toimijat, asukkaat ja yritykset kertoisivat syntyvistä materiaalivirroista, joille heillä itsellään ei ole käyttöä, tai vastaavasti materiaalivirtoihin liittyvistä tarpeista.

Hiedanrannan ravinnekierron ratkaisuehdotuksia (klikkaa kuva isommaksi).

Toimijat muodostuvat ratkaisuiden ympärille. Laitetoimittajat, operaattorit ja tuotteita hyödyntävät yritykset, nollakuidun imuruoppaaja ja kemikaalien valmistajat, lannoitetuotteiden jalostajat ja myyjät, viljelijät ja ruuan jalostajat ja myyjät ovat esimerkkejä toimijoista, jotka voivat luoda alueella liiketoimintaa ravinnekiertoratkaisuiden ympärille. Informaatio-ohjaus ja tiedon liikkumisen varmistaminen luovat lisäksi toimintaa palvelumuotoilijoille, viestinnän, tilasuunnittelun, talotekniikan, digialustojen ja älykkäiden logistiikkaratkaisuiden tekijöille. Tärkeitä toimijoita asuinalueen uusien ratkaisujen toteutuksessa ovat myös taloyhtiöt, isännöitsijät ja huolto-yhtiöt. Mahdollisuuksia on siis monenmoiseen liiketoimintaan!

Avoimia kysymyksiä on tietysti vielä paljon ja epävarmuutta ratkaisujen organisoinnista. Loppukeskustelussa pohdittiin voisiko biokaasulaitos esimerkiksi ollakin keskitetty laitos Nokialla eikä Hiedanrannan oma paikallinen laitos? Olisiko Hiedanrannan oma laitos kytkettynä urbaaniin ruuantuotantoon kuitenkin niin hieno paikallisen kierron ”show case”, että se kannattaisi rakentaa nimenomaan Hiedanrantaan?

Pienestä mittakaavasta aloittaen

Uusien, vähemmän testattujen ratkaisujen kokeilu isolla asuinalueella sisältää kuitenkin myös riskejä, varsinkin, kun samalla pitää luoda kokonaan uudenlaisia toimintamalleja. Työpajassa todettiinkin, että riskienhallinnan kannalta voisi olla järkevää tehdä asiat ensin pienessä mittakaavassa ja kerätä pikku hiljaa kokemuksia ja ymmärrystä. Pilotoitujen ratkaisujen, kuten jo tällä hetkellä kokeilussa olevien käymäläjärjestelmien, skaalauttaminen voitaisiin sitten tehdä pienempien kokemusten viisastuttamina.

Pikku hiljaa, kokeilujen kautta tapahtuva kehittäminen aiheuttaa kuitenkin haasteita kaavoitukselle ja infrarakentamiselle; miten saada Hiedanrannasta oikeasti avoin uusille ratkaisuille niin, että mitään mahdollisuutta ei suljeta matkan varrella pois?

Ravinnekiertoa tukeviksi elementeiksi tunnistettiin työpajassa uudenlaisia ratkaisuja mahdollistavat tilat ja huoltoratkaisut, kuten talojen alimpien kerrosten varaaminen ruuantuotantoon ja ylimääräisten putkien veto rakennusvaiheessa esim. kaksoisviemäröintiä silmällä pitäen. Esiin nostettiin myös rajapintojen tarkastelu; Jotta ravinteet saadaan kiertämään jätevirroista ruokaketjuun, tulee erilaisten ratkaisujen ja toimijoiden pelata saumattomasti yhteen. Teknisten ratkaisujen lisäksi ehdotettiin hallinnollista ja lainsäädännöllistä tarkastelua ravinnekierron esteiden purkamiseksi.

Nina Wessberg, VTT & Maarit Särkilahti, Tampereen kaupunki, Urban Nature Labs -hanke

 

 

Näkyvää ja kuuluvaa yhteiskunnallista osallisuutta Belgiassa

Vierailimme tammikuussa Leuvenissa, Belgiassa, jossa tutustuimme yhteisötyötä tekeviin kolmannen sektorin toimijoihin Arktosiin, de Ruimtevaartiin ja buutwerk ’t Lampekeen, joiden asiakkaina on laaja kirjo köyhyydessä eläviä lapsia, nuoria ja perheitä.

Ne toimivat kaikki Ridderbuurtin-alueella tai sen lähistöllä. Ridderbuurt on vanhaa tehdastyöntekijöiden asuinaluetta, jonka asukkaat ovat olleet aina melko vähävaraisia. Viime aikoina alue on kuitenkin kohtuullisen hintatasonsa vuoksi alkanut houkutella myös luovilla aloilla työskenteleviä nuoria tulokkaita. Uhaksi koetaan se, että kaupungin kehittyminen ja uusien asukkaiden muuttaminen alueelle työntää vanhat asukkaat pois perinteikkäältä asuinalueelta.

Muuttuva Ridderbuurt. Uusia asuinrakennuksia nousee vanhojen tehdasrakennusten ja asuintalojen keskelle.

Osallisuutta tuetaan monin tavoin

Vierailumme oli erittäin antoisa ja opimme paljon. Huomiomme kiinnitti erityisesti Arktosin, de Ruimtevaartin ja buurwerk ‘t Lampeken vahva pyrkimys tukea asiakkaitaan olemaan näkyvänä ja kuuluvana osana asuinaluetta, kaupunkia ja koko ympäröivää yhteiskuntaa.

Viestinä on, että köyhyys ja huono-osaisuus eivät tapahdu ’siellä jossain’, vaan köyhyydessä elävät ovat osa yhteiskuntaa ja heidän tulisi voida vaikuttaa siihen.

Osallisuutta pyritään tukemaan monin tavoin, kuten osallistumalla aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin, tekemällä yhteistyötä muiden alueen toimijoiden kanssa, erilaisten julkaisujen muodossa, ja ottamalla kaupunkitilaa haltuun taiteen keinoin.

Yksi hieno esimerkki siitä, miten alueen vanhoja asukkaita pyrittiin tekemään näkyväksi, on De Ruimtevaart -järjestön toiminta. Sen tukikohtana toimii sosiaalinen ravintola, jossa saimme nauttia belgialaista ruokaa. Ravintolassa erilaisista syistä haavoittuvassa asemassa olevat alueen asukkaat valmistavat lounasta ja järjestön työntekijät auttavat heitä. Ravintola on hyvin viihtyisä ja avoin kaikille alueen asukkaille. Ravintola yhdistää alueen pitkäaikaisia, usein vähävaraisia asukkaita sekä uusia, luovilla aloilla työskenteleviä tulokkaita. Lisäksi taiteen keinoin tuodaan yhteen erilaisia asukkaita. Ravintolan seiniä koristivat valokuvat esimerkkinä taideprojekteista, joissa alueen vanhat asukkaat luovat teoksia ammattitaiteilijoiden kanssa. Taideteoksia on esillä niin ravintolassa, alueen kaduilla kuin museoissa ja gallerioissa ympäri Belgiaa. Lisäksi De Ruimtevaart järjestää alueella näyttäviä paraateja, joita ei voi olla huomaamatta.

 

De Ruimtevaartin sosiaalinen ravintola.

Het kan wél – homma hoituu!

Vierailimme myös Arktos-järjestössä, joka toimii työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kanssa, ja tavoitteena on tukea nuorten omaa toimijuutta ja voimavaroja. Nuoret voivat toteuttaa omia projekteja, joissa he oppivat tekemisen kautta vastuun ottamista ja muita taitoja. Saimme esimerkiksi kuulla tarinan veneenrakennusprojektista, jota nuoret olivat itse ehdottaneet. Projektiin tartuttiin, vaikka kenelläkään ei ollut veneen rakentamisesta aiempaa kokemusta. Onhan Arktoksen iskulauseena ’Het kan wél’ (It can be done). Projektin aikana nuoret joutuivat ratkomaan monenlaisia pulmia, ja ottivat paljon vastuuta. Ensimmäinen ongelma oli se, mistä saataisiin moottori. Nuoret saivat idean asentaa vanhan ruohonleikkurin perämoottoriksi. Sen asennettuaan kävi kuitenkin ilmi, että veneestä tuli aivan liian painava, eikä se kelluisi. Tämä aiheutti paljon turhautumista. Lopulta joku keksi, että veneen sivuille voisi kiinnittää ponttoonit, ja niin tehtiin. Vielä piti selvittää mistä saataisiin ohjausjärjestelmä, mutta sekin onnistuttiin ratkaisemaan. Saavutus oli niin hieno, että veneen vesille laskua juhlittiin näkyvästi joen rannassa ja paikalle kutsuttiin toimittajia tekemään lehtijuttu nuorten hienosta saavutuksesta.

 

Het kan wél = It can be done. Oikealla yksi monista Arktoksen nuorten toteuttamista projekteista.

Kolmas kohteemme Lampeke tarjoaa monipuolista toimintaa, jonka tarkoitus on tukea eri syistä haavoittuvassa asemassa olevia asukkaita, kuten vähävaraisia ja maahanmuuttajia. Järjestön tavoitteena on keventää ihmisten painolastia, jota esimerkiksi köyhyydestä johtuva stressi lisää. Pääsimme tutustumaan Lampeken omistamaan yhteisökeskukseen, joka oli illalla täynnä lapsia. Yksi kiinnostavimmista yksittäisistä toimintaideoista on lasten ja nuorten rumpuorkesteri, jonka harjoituksia pääsimme katsomaan. Orkesteri on esiintynyt muun muassa Leuvenin kaupungin museossa ja Brysselin keskustorilla. Lisäksi se avaa usein Leuvenin kaupungin virallisia tilaisuuksia. Orkesteri esiintyy myös nuorten koulujen juhlissa, joiden jälkeen opettajat usein kertovat nähneensä ensi kertaa lasten ja nuorten lahjakkuuden. Esitykset tekevät orkesterin jäsenistä näkyviä sekä tukevat heidän itsetuntoa ja ylpeyttä omista taidoista. Orkesterin musiikissa kuuluu nuorimpienkin jäsenten vahvuus ja koko ryhmän yhteinen voima. Orkesterilla on myös hieno musiikkivideo. Orkesteri on vain yksi useista innovatiivisista toimintamuodoista, joilla on pyritty tukemaan asukkaiden osallisuutta ja vahvistamaan heidän ääntään – orkesterin tapauksessa hyvin konkreettisesti.

 

Lampeken toimipisteitä Leuvenissa. Oikealla yhteisökeskus, jossa järjestetään toimintaa lapsille.

Mitä voimme oppia Suomessa belgialaisista esimerkeistä?

Järjestöjen toiminta tuo esille sen, kuinka tärkeää on tukea erilaisista syistä marginaalissa olevien ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja toimijuutta – auttaa heitä muistuttamaan olemassaolostaan olemalla näkyvä ja kuuluva osa kaupunkia ja yhteiskuntaa.

Ongelma on Suomessa usein se, että erilaiset tukemaan tarkoitetut palvelut vahvistavat ihmisten asemaa marginaalissa. Palvelut eivät esimerkiksi lähde liikkeelle ihmisten vahvuuksista, kuten Lampeken lasten ja nuorten orkesteri, vaan heidän ongelmistaan.

Tällöin jää näkemättä se positiivinen potentiaali, joka on kaikilla ihmisillä. Lisäksi erilaiset palvelut usein tukahduttavat toimijuuden, kun byrokratia ei mahdollista omaehtoisuutta. Esimerkiksi veneen rakentamisessa tuskin saa käyttää omaa luovuutta vaan on noudatettava erilaisia turvallisuuteen liittyviä sääntöjä ja säädöksiä. Lisäksi erilaiset palvelut toteutuvat erilaisissa virastoissa tai laitoksissa eikä kaduilla tai taidemuseoissa, kuten de Ruimtevaartin paraatit ja taideprojektit. Lisäksi sosiaalisia ravintoloita, jotka olisivat avoinna kaikille, on vähän. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää luoda mahdollisuuksia, joiden kautta eri tilanteissa marginaalissa elävät ihmiset voisivat tuoda oman äänensä kuuluviin, ei ‘siellä jossain’, vaan siellä missä muutkin ihmiset viettävät aikaa.

Jarkko Salminen & Henna Luoma-Halkola                                                                                       Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, TaY