Hiedanranta – väliaikaiskäyttöä ja kaupunkiaktivismia

Tässä tekstissä paneudumme Hiedanrannan alueeseen väliaikaisena tilana. Ensimmäisessä osassa esitämme kysymyksen mitä väliaikaisuudesta jää jäljelle tilan muuttuessa. Seuraavaksi pohdimme millaista aktivismia väliaikaisessa tilassa esiintyy. Lopuksi sukellamme tapahtuman järjestämisen ytimeen.

Mitä väliaikaisuudesta seuraa?

Tampereen kaupungin ostettua Hiedanrannan teollisuusalueen tontin vuonna 2014 alkoi Hiedanrannan väliaikainen elämä. Uuden asuinalueen rakentaminen on määrä aloittaa muutaman vuoden sisällä, mutta siihen saakka väliaikainen toiminta saa kukoistaa. Väliaikaisen Hiedanrannan kohdalla yhteisöllinen toiminta ja tapahtumat ovat luoneet paikalle jo oman identiteettinsä. Väliaikainen Hiedanranta on profiloitunut vaihtoehtoisen musiikin ja kulttuurin kotipesänä.

Maantieteen pioneerin Tuanin (1977, 6) mukaan koettu tila muuttuu paikaksi, kun se tulee tutuksi. Hiedanranta on jo monelle tuttu, sekä tapahtumiin osallistuville että siellä työskenteleville. Paikan synnyssä on tärkeää affektiivisuus, tunteet. Tunteet konkretisoituvat toimintana ja tekemisenä yhteisössä. Hiedanrannassa affektiivisuus näyttäytyy Kaarikoirien uurastuksena skeittihallin parissa, Kuivaamon toiminnan väsymättömänä kehittämisenä tai kelluvan puutarhan ja saunan rakentamisena talkootyönä. Kun jokin on tärkeää, ei työtunteja lasketa.

 

Pirkanmaan Kaarikoirat ry on rakentanut Hiedanrantaan skeittihalli Kenneli DIY:n, jossa on rampin lisäksi Suomen suurin betoninen sisäskeittiparkki (kuvat Laura Eloranta).

Paikka rakentuu henkilökohtaisesti muodostuvista kokemuksista ja kokemukset muodostuvat toiminnasta. Väliaikaisen tilan käyttöä kuvaa tilan melko vapaa ja rajoittamaton käyttö. Näin tila muotoutuu sellaiseksi paikaksi, joka näyttää ja tuntuu käyttäjiltään.

Väliaikainen tarkoittaa hetkellistä, muuttuvaa. Voiko väliaikaisesta kuitenkin jäädä jotain pysyvää?

Yhteisöllisesti syntyneen paikan erityistä merkitystä kuvaa hyvin Keltaisen talon tapaus. Kaikille avoin Keltainen talo osoittautui lyhyen elämänsä aikana monin tavoin merkitykselliseksi. Yhteisöllisessä toiminnassa syntyneen paikan identiteetti elää yhä, vaikka tilaa ei enää ole olemassa. Eläköön Keltainen talo, eläköön vallankumous!

Aktivismi ja aktivistit väliaikaisessa tilassa

Paikallisaktiivien, kulttuuritoimijoiden ja voittoa tavoittelemattomien yhdistysten asema tulevaisuuden Hiedanrannassa on kyseenalainen: kyse on paitsi kaupunkikehityshankkeen, myös toimijoiden arjen politisoitumisesta. Paikallistoimijat luovat toiminnallaan Hiedanrantaan uusia mahdollisuuksia ja tuovat ilmi alueen potentiaalin tilassa, jota kaupunki pyrkii representoimaan kiistattomana. Aktiivit eivät leimaa toimintaansa poliittiseksi, vaan liputtavat yhteisöllisyyden, ekologisen kestävyyden ja kulttuurisen monimuotoisuuden puolesta.

        

Pirkanmaan Kaarikoirien puheenjohtaja Teemu Grönlund on rakentanut laajan vapaaehtoisjoukon kanssa skeittiparkkia Hiedanrannan vanhaan tehdasrakennukseen. Keltaisen talon alkuperäinen henki Maria Mattila sanoo, että Keltainen talo on ideologia, ei yksi fyysinen paikka. Siksi sen tarina jatkuu edelleen. (kuvat Saara Tunturi)

Keskeistä sekä paikallisaktiivien että kaupungin intressien näkökulmasta on kysyä, millainen aktivismi kaupunkitilassa hyväksytään sekä tuleeko kaupunkiaktiiveista lopulta oman ”luovuutensa uhreja”.

Tuomalla aktiivisesti julki tulevaisuuden Hiedanrantaa koskevaa huoltaan julkisuudessa aktiivit kuitenkin pyrkivät kiinnittämään kollektiivisen katseen tilojen väliaikaiskäyttöön mahdollisuutena kansalaisyhteiskunnan toimijoille. Kurssilla järjestetyssä paneelissa eräältä aktiivilta kysyttiin, onko hän huolissaan yhdistyksensä asemasta tulevaisuuden Hiedanrannassa. Hän vastasi, ettei kyseessä ole fyysiseen paikkaan sidottu toimintamuoto vaan ideologia, joka on väliaikaisen tilallisuutensa vuoksi siirrettävissä aina uuteen ympäristöön.

Väliaikaisen Hiedanrannan kaupunkiaktivisteille, kulttuuritoimijoille ja voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille toiminta on siis sananmukaisesti väliaikaista. Tultuaan tien päähän tietyssä paikassa toiminta muuttaa muotoaan ja siirtyy toisaalle. Tässä kirjoituksessa esittämämme näkökulman kautta pyrimme osoittamaan huomionarvoisen seikan vallan perusluonteesta: valta ei koskaan ole absoluuttista vaan kohtaa usein vastarintaa ja kumouksellisuutta.

Matkalla Lielahden kartanolle saunatyöpajaan. Toiveissa on pystyttää yhteisöllinen, kaikille avoin sauna Hiedanrantaan. (kuva Laura Eloranta)

Kaupunkikehityksen viitekehyksessä kumouksellisuus linkittyy ennen kaikkea kansalaisverkostojen toimivallan laajentamiseen: mitä enemmän kaupunkielämän palveluinfraa aletaan rakentaa alhaalta ylös, sitä enemmän kaupunkiorganisaatio ja päätöksentekojärjestelmä joutuvat asemoimaan itseään uudelleen.

Ei siis riitä, että kaupunkilaisia osallistetaan hallinnon toimiin, vaan päinvastoin: hallinnon tulee omaksua tapoja osallistua rakentavasti kansalaisverkostojen toimintaan (Mäenpää & Faehnle 2016, 32).

Sisäskeittihallin ulkopuoli on niinikään pyhitetty skeittaukselle, itse rakennettuna, totta kai. (kuva Saara Tunturi)

Tila muuttuu isosti pieni palanen kerrallaan

Wilhelm Fredrik von Nottbeckin vuonna 1893 rakennuttama kartano tarkkailee Näsijärveä paraatipaikalta Hiedanrannassa. Ilman syvää kotiseuturakkauttakin voisi todeta, että tästä näkee Tampereen kauneimmillaan. Siluetti on samaan aikaan jykevä ja itsenäinen, mutta luokseenkutsuva ja kotoinen.

  

Nottbeckin kartanoon avattiin kahvila ja tiloissa toimii yhdistyksiä. Tapahtumat valtaavat kartanon ympäristön kesäisin ja miljöö saa hetkessä uuden tarkoituksen. Näsinneula, tuo tamperelaisuuden vankkumaton toteemi, tarkkailee vastarannalla olevaa Hiedanrannan aluetta. Tehdasmiljöö on sekin perin tamperelaista ja kertoo samalla kaupungin syntytarinaa. (kuvat Saara Tunturi)

Koko Hiedanrannan alue on historiallisesti merkittävä ja sen käyttöönotto uudelleen herättää tunteita. Toisaalta suurin osa alueesta oli käyttämättä pieneltä ikuisuudelta tuntuneen ajan ennen kuin kaupunki osti maat ja rakennukset ja aloitti alueen kehitysprojektin. Seurasimme läheltä muutaman viikon ajan sitä, miten tilaa pystytään muuttamaan nopeasti, mitä se vaatii, millaiseksi sitä voidaan muuttaa ja mitä siitä seuraa. Seurasimme Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja heidän opettajiensa työskentelyä Space Invaders -tapahtuman ympärillä. Tapahtuman päänäyttämö oli juuri historiallinen kartano ja sen läheisyys.

 

   

Merkityksellistäminen on olennainen osa tilaa. Space Invaders -tapahtuma testasi teoksillaan sitä ja myös, miten tila sietää sen erilaisia käsittelytapoja. (kuvat Saara Tunturi)

Tila muuttuu palanen kerrallaan, nopeastikin. Vain muutamassa päivässä kartanosta tuli näyttely. Yhtäkkiä portaikko ei ollutkaan enää portaikko, kun yllättäviin paikkoihin alkoi ilmestyä valokuvia. Massiivinen valontuoja, moniruutuinen porraskäytävän ikkuna näyttäytyi uudenlaisena, kun pieni matkatelevisio näytti sen alla videota, joka kuvasi juuri tuota samaa ikkunaa. Ulkoalue muuttui käytettyjen tavaroiden myötä oleskelupaikaksi koivujen alla.

Näyttelyn merkitykset osana tilaa syntyivät katsojien mielessä. Paikalla käyneiden mielestä tila oli onnistunut valinta teoksille, jotka jättävät kysymyksiä ja jotka tuntuvat ehkä epäsopiviltakin vanhaan kartanorakennukseen. Kontrastin luominen nyt olevan ja menneen, soveliaisuuden ja anarkian sekä olevan ja olemattoman välille tuntui sopivan juuri Hiedanrantaan, joka on vasta hakemassa lopullista muotoaan.

Tilaa on siis mahdollista muuttaa hetkellisesti pala kerrallaan kokonaisvaltaisesti. Vaikka näyttely oli hetkellinen muutos tilaan, se jätti sinne omanlaisensa jäljen. Tilan käyttäminen, vaikka vain hetkellisesti, muokkaa siis tilan identiteettiä. Hiedanrannassa tärkeintä on, että se saa hengittää.

Tekstin ovat kirjoittaneet Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijat Laura Eloranta ja Saara Tunturi sekä sosiologian opiskelija Roosa Tuukkanen.

 

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

Lähteet

Mäenpää, P. & Faehnle, M. (2016): Kaupunkiaktivismi voimavarana. Kvartti 3/2016, 16-33.

Tuan, Yi-Fu (1977): Space and place. The perspective of experience. 4. painos (2005). Minneapolis: University of Minnesota Press.