”Väliaikaista kaikki on vaan” – Hiedanrannan alueen tulevaisuus nykyisen väliaikaistoiminnan kannalta

Ryhmämme tutustui Tampereen yliopiston, Aalto-yliopiston ja DAC-hankkeen yhteisellä Space Invaders meets Väliaikainen Hiedanranta -kurssilla alueen nykyiseen toimintaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Päätimme perehtyä paremmin alueen tulevaisuuden kartoittamiseen kyselemällä alueen nykytoimijoiden kokemuksia sekä hyödyntämällä maailmalta vastaavanlaisten alueiden esimerkkejä.

Nykytilan kartoitus

Kurssin aluksi kuulimme puheenvuoroja alueen historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Samalla tutustuimme alueeseen konkreettisesti kävelykierroksen merkeissä. Selvisi, että alueella on jo tällä hetkellä mukavasti toimintaa, mutta alueen profiilin takia sitä tarvitaan entistä enemmän. Myös tehdasrakennusten heikko kunto hidastaa lisätilojen avaamista. Kiinnitimme huomiota myös alueelle saapumiseen: esimerkiksi Paasikiventieltä joukkoliikenteellä saapuva vieras voi hämmentyä suuresta maansiirtoalueesta tien varressa. Relevantti kysymys kuului: onko tällä alueella muka jotain elämää?

Hiedanrannassa toimii jo monia yrityksiä. Hiedanrannan Paja on käsityöläisistä muodostuva yhteisö, jossa työskentelee lukuisia eri alojen ammattilaisia. (kuva Meri Lampinen)

Päätimme selvittää Hiedanrannan kehitystä niiltä, jotka toimivat alueella jo nyt. Laadimme lyhyen kysymyspatterin, joka lähetettiin neljälle alueella toimivalle organisaatiolle tai toimijalle. Kyselyssä tiedustelimme vietettyä toiminta-aikaa, kokemusta alueen kehityksestä sekä toimijoiden yhteistyötä niin keskenään kuin kaupungin kanssa. Aivan lopuksi halusimme tietää, minkä asian toimijat kokivat erityisen hyväksi oman toimintansa kannalta.

Emme saaneet yhtään vastausta viikon aikarajaan mennessä, mutta saimme kuitenkin haastateltua kahta eri toimijaa paikan päällä. Toimijat olivat tyytyväisiä siihen, kuinka helposti alueelle pääseminen onnistui.

Kaupunki koettiin yleisesti reiluksi ja hyväksi kumppaniksi, mutta kankea byrokratia koettiin osin hidasteeksi.

Lähes samaan hengenvetoon kuitenkin todettiin, että byrokratia on vain pakollinen paha, jonka kanssa on tultava toimeen. Merkittävämmiksi epäkohdiksi nimettiin kunnollisten opasteiden puuttuminen sekä vesiviemäristön heikko kunto. Lisäksi alueelle toivottiin lisää toimijoita. Yhteistyötä toimijoiden välillä voitaisiin lisätä mahdollisuuksien mukaan. Nykyiseen yhteiseen kommunikointialustaan Facebookissa oltiin tyytyväisiä.

Mitä voitaisiin konkreettisesti tehdä – kolme pointtia

1. Nykyiset toimijat paremmin esiin
Väliaikainen Hiedanranta -nettisivulle tulisi saada selkeä listaus alueen nykyisistä toimijoista ja toiminnasta. Samalla voitaisiin toteuttaa toiminnasta kertovia kylttejä ja mainoksia yleisten opasteiden rinnalle, esimerkiksi kaupungin ja toimijoiden yhteistyönä. Samoin Paasikiventien bussipysäkeistä voitaisiin tehdä Hiedanrannan näköisiä.

2. Uusien toimijoiden saaminen alueelle
Kun uusia tiloja saadaan käyttöön, kannattaa keskittyä alueen aktiiviseen markkinointiin esim. yhdistyksille, organisaatioille ja start up-yrityksille. Esimerkkejä tästä voisivat olla tutustumiskävelyt sekä uudenlaisten tapahtumien järjestäminen. Kuivaamon tiloissa voitaisiin pitää vaikkapa suuria kirpputoritapahtumia, jotka houkuttelisivat uutta yleisöä.

3. Väliaikaisen kehittäminen pysyvän rinnalla
Väliaikaistoimintaa ei kannata ajatella pelkästään väliaikaisena. On tärkeää antaa mahdollisuuksia ja tilaa kaikenlaisille toimijoille, sillä he voivat olennaisesti auttaa alueen omaleimaisuuden muotoutumisessa. Heidät on hyvä pitää mukana kehitystyössä, eikä ajatella, että heidän toimintansa päättyy, kun alue on suunnitelman mukaan ”valmis”. Alueen kehittyminen ei nimittäin pääty sinänsä koskaan. Kulttuurin ja kokeilemisen keskuksen rakentamista tukisi vahvasti myös Lielahden kaupallinen keskittymä.

Hylätyistä rappioalueista urbaaneiksi kokeilulähiöiksi – esimerkkejä maailmalta

Kaupunkialueen imagoa ei muuteta sormia näpäyttämällä. Sen identiteetti rakentuu hitaasti ja rakentumiseen vaikuttavat monet seikat. Hollantilainen arkkitehtiryhmä Killing Architects tutki näitä kysymyksiä projektissaan Urban Tactics: Temporary interventions + long term planning (2008).

Tutkimuksessa esitellään uusia ideoita väliaikaistoiminnan ja pysyvän kaupunkivision yhteen nivomiseksi. Erääksi pointiksi nostetaan maanomistajien arkailu maan vuokraamisen suhteen: heillä ei ole useinkaan halukkuutta vuokrata maata useaksi vuodeksi vain ”väliaikaiseen” toimintaan. Omistajat saattavat myös olla epäileväisiä itse toimijoiden suhteen: mitä jos projekti alkaa levitä muullekin alueelle tai he eivät suostu lähtemään alueelta projektin jälkeen.

Miten nivoa yhteen väliaikaistoiminta ja pitemmän tähtäimen kaupunkikehittämisen visiot? Kuva Lielahden kartanon autotallissa järjestetystä ”The Use of a Personal Computer” -esityksestä. (kuva Laura Eloranta)

Näistä syistä tulisi laatia standardoidut sopimukset väliaikaiskäyttöä varten. Ne suojelisivat sekä maanomistajien että vuokralaisten oikeuksia. Sopimuspohjaa voitaisiin käyttää myös muissa projekteissa, jolloin säästettäisiin sopivien sopimuspohjien kyhäilyyn kuluva aika. Lopulta kynnys väliaikaistoiminnan harjoittamiseksi saattaisi pienetä. Lisäksi väliaikaiskäyttö tulisi dokumentoida. Dokumenteista tulisi selvitä, mitä väliaikaistoiminnalla on saavutettu ja missä on epäonnistuttu. Aineistoa voitaisiin Tampereellakin käyttää myöhemmissä projekteissa sekä tutkimuksessa.

Avainresursseiksi muodostuivat kuitenkin maanomistajan ja toimijoiden välinen säännöllinen vuorovaikutus, keskinäinen joustavuus sekä vahva luottamus toisiinsa.

Alueella olisi hyvä olla jonkinlainen keskushenkilö, joka toimii niin asioiden koordinoijana. Mielestämme tähän voisi sopia parhaiten joku henkilö kaupunkiorganisaation ja toimijoiden oman toiminnan ulkopuolelta.

Usein ihmiset haluavat myös nähdä konkreettisia tuloksia jo melko varhaisessa vaiheessa: miksi minun kannattaisi muuttaa alueelle? Ihmisille tulisi perustella, mitä oikeasti tarkoittavat tehokas ja hyvä julkinen liikenne tai älykäs Hiedanranta? Kysymys on siis siitä, kuinka usein busseja (ja ratikoita) kulkee alueelle, kuinka kauan kestää pyöräillä keskustaan tai miten teknologia todellisuudessa parantaisi alueen elämänlaatua?

Tuotoksemme esittäminen kaupungille

Esittelimme kurssin jälkeen oppimaamme ja ideoimaamme Tampereen kaupungin Hiedanrannan kehittämisestä vastaavalle työryhmälle Lielahden kartanossa. Esityksemme lähtökohta oli väliaikaiskäytöllä mahdollisesti saavutettavan alueellisen identiteetin ja kulttuurisen pääoman arvostamisessa.

Alueen ensimmäisten toimijoiden, eli urbaanien pioneerien, panokset tulisi tunnistaa ja mahdollistaa tämän identiteetin vahvistuminen myös “pysyvän käytön” aikana.

Tämä tarkoittaisi juuri standardoituja sopimuksia, joissa kokonaisuudeltaan laadukkaimmat sopimukset voisivat kiilata taloudellisesti halvimpien ohi – ainakin osassa tiloja.

Idea innosti kuulijat esittämään tiukkoja kommentteja siitä, miten tilojen vuokraaminen alle markkinahinnan tulisi selittää veronmaksajille. Keskustelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta yhteenvetona voidaan sanoa, että Hiedanrannan oletetaan tulevaisuudessa kiinnostavan sellaisia käyttäjiä, joilla on suora myönteinen vaikutus kaupungin kassavirtaan. Kuitenkin rinnalla kulkenee väliaikaiskäytön luomat hyvät käytännöt niin, että väliaikaisen ja pysyvän käytön välillä ei tule olemaan seinää, vaan alueen käyttö muuttuu liukuen. Tämän kaltaisen muutoksen läpivieminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

Hiedanrannan nykyisten toimijoiden, eli ”pioneerien”, panosta tulisi arvostaa ja toiminnan olla mahdollista myös ”pysyvän käytön” aikana. Kuva Pirkanmaan Kaarikoirat ry:n järjestämästä Manserama-skeittaustapahtumasta, joka kansoitti Hiedanrannan elokuussa. (kuva Mikko Kyrönviita) 

Hiedanrannan pysyvän käytön ideoiden tulisi siis olla mahdollisimman pian osana identiteetin rakentumisessa. Eräs heitetty kommentti oli se, että Hiedanranta kaipaisi jo nyt jotakin kaupallista toimintaa muistuttamaan siitä, mihin suuntaan alueella ollaan menossa. Hiedanrannasta ei saisi jäädä sellaista kuvaa, jossa sinne ei kaavailtaisi isoja investointeja. Kuitenkin on muistettava, että kaupallinen ja ns. väliaikainen voivat elää rinta rinnan. Tampere ja Hiedanranta voisivat olla tästä hyvä, jopa kansainvälisestikin tunnettu, esimerkki, josta tulevaisuudessa puhutaan vilkkaasti.

Voisiko siis seuraava sloganimme olla Hiedanrannan tulevaisuuden tiivistymä:

”Toteuta Tampereella – harrasta Hiedanrannassa”?

Piritta Hakola, Antti Halkonen, Minna Hemmilä, Tuulia Rinne & Joonas Salmijärvi

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

Lähteet

Colomb, Claire (2012). Pushing the urban frontier: Temporary uses of space, city marketing, and the Creative City discourse in 2000s Berlin. Journal of Urban Affairs, 34(2), 131-152.

Killing Architects (2008). Urban tactics temporary interventions + long term planning. Lue tästä.

Salinas, Salomon & Gidron, Kira (2016). The Smart Way to Build a Smart City (Industry Perspective). Lue tästä.