Yhteisöllinen asuminen: vastavirrasta valtavirtaan?

Berliinissä järjestettiin lokakuussa yhteisöasumisen tapahtuma European Collaborative Housing Hub. Experimentdays -nimellä kulkeneessa tapahtumassa oli esillä runsaslukuinen määrä eurooppalaisia esimerkkejä yhteisöllisestä asumisesta Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Itävallasta. 

Keskustelunaiheet kattoivat koko yhteisöasumisen kaaren: esimerkiksi kenelle yhteisasuminen soveltuu, millaisin taloudellisin resurssein hankkeisiin lähdetään, mitä arkkitehtonisia ratkaisuja rakennuksissa on tehty ja millaista viranomaisyhteistyötä eri maissa on toteutettu.

Tapahtuman osallistujakaarti oli hyvin innostunutta. Yhteisasumisen nähtiin vastaavan useisiin kaupungistumisen haasteisiin kuten maahanmuuttoon, yksinäisyyteen, ikääntymiseen ja jakamistalouden käytäntöihin.

Yhteisasumisen ja ryhmärakennuttamisen rahoittaminen kiinnostaa myös pankkeja. Kuvassa Triodos-pankin edustaja kertomassa rahoitusmalleista.

Yhteisasumisen hyvien käytänteiden levitessä ilmiöstä puhuttiin hajoittavana innovaationa ”disruptive innovation”, joka menestyessään tulee luomaan uudet markkinat ja arvon asumiselle, kääntäen siis asuntomarkkinat päälaelleen.

Yksi kiinnostavimmista ja kunnianhimoisimmista yhteisasumishankkeista oli Tübingenistä, jossa kaupunki on jo pitkään luovuttanut maata keskustasta yhteisasumishankkeille.

Rakennusprojektien on pitänyt olla arkkitehtonisesti tai sosiaalipoliittisesti erityisiä. Kaupunginhallinto on asettanut maasta kilpaileville ryhmille vuosittain erilaisia teemoja, joihin hankkeiden tulee vastata. Tällaisia ovat olleet muun muassa yrittäjyys, perheet, ikäihmiset, passiivitalot, vedenkulutus, vuokra-asunnot ja maahanmuuttajat. Hankkeiden on pitänyt myös luvata asunnoille kymmeneksi ensimmäiseksi vuodeksi alhainen, säännelty vuokrataso.

Ensimmäisenä alueena, johon tuli useita yhteisasumiskohteita, rakennettiin French Quartier. Tämä alue on entinen saastunut sotilasalue kaupungin keskustassa. French Quariter sai 2001 Saksan kaupunkirakentamispalkinnon (Deutsche Städtebaupreis) onnistuneena täydennysrakentamiskohteena.

French Quartier oli kokeilu, jonka onnistuttua yhteisöllinen asuminen ja rakentaminen on otettu julkilausutuksi vakiintuneeksi käytännöksi Tübingenissä.

Tübingenissä on vahva poliittinen tahtotila toteuttaa yhteisasumisen hankkeita. Reilun 87 000 asukkaan Tübingen on kooltaan tarpeeksi pieni toimiakseen ketterästi ja nopeasti. Uuden haun tullessa julki kiinnostuneilla rakennuttajaryhmillä on kolme kuukautta aikaa miettiä rahoitus ja konsepti toteuttamiskelpoiseen kuntoon, jota kaupunki tukee sekä taloudellisesti että kaavoituksella. Kuntien ja valtion tukemia yhteisasumishankkeista on toteutettu myös esimerkiksi Tanskassa.

Nestbau yhteisasumisryhmä on toteuttanut jo useampia yhteisasumishankkeita Tübingenissä. Yhtenä sen keskeisenä tavoitteena on rakentaa asuntoja, jotka joustavat ihmisten elämäntilanteen mukaan. Ne ovat yhdisteltävissä suuremmiksi perheasunnoiksi ja jaettavissa jälleen pienemmiksi yksiöiksi ja kaksioiksi tarpeen mukaan.

Viimeisimmässä haussa menestyi Nestbaun organisoima maahanmuuttajille suunnattu Uusi naapuri -hanke. Kaupungissa on runsaasti asukkaita, jotka halusivat auttaa kaupunkiin saapuvaa 2000:nen maahanmuuttajan ryhmää. Kaupunkilaiset keräsivät yksityishenkilöiltä 800 000 euroa hankkeen toteuttamiseen. Toisin kuin aiemmissa hankkeissa, kaupunkilaiset eivät olleet kiinnostuneet ostamaan maata ja tavoittelemaan jatkossa vuokratuottoja, vaan tekivät määräaikaisen leasingsopimuksen maasta kaupungin kanssa.

Taloudellinen voitto ei ole ensisijaisena tavoitteena Nestbaun hankkeissa vaan eettisesti ja ekologisesti kestävä ja elävä kaupunkiympäristö.

Tübingenin esimerkin ohella Experimentdays tarjosi runsaasti ennakkoluulottomia yhteisasumisesimerkkejä, joissa oli nähtävillä kaupunkien innostus hankkeisiin. Tästä huolimatta tapahtuman loppukeskustelussa nousi esiin kriittisiä teemoja, kuten se, että yhteisasuminen on edelleen mahdollista vain rajatulle väestöryhmälle. Yhteisasumishankkeita toteuttavat Euroopassa pääasiassa hyvinvoivat, valkoihoiset, ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset. Vaikka yhteisasumien näyttäsikin olevan nosteessa, on se edelleen mahdollinen kovin rajatulle väkijoukolle.

Tämä pätee myös Suomessa. Yhteisasuminen on täällä marginaalinen ilmiö. Pankeilla ei vielä ole rahoittamiselle valmiita käytäntöjä ja kaupunkien kaavoitus hakee muotoja, jotka tekisivät yhteisasumisesta todella varteenotettavan rakentamis- ja asumismuodon.

Yhteisasumisessa on paljon hyviä puolia, mutta tällä hetkellä se on mahdollista vain rajatulle väestöryhmälle.

Pohdimme Ketterä kaupunki -hankkeessa parasta aikaa sitä, tulisiko meidän järjestää Suomessa oma yhteisasumistapahtuma. Tällöin aiheesta kiinnostuneet toimijat pääsisivät vaihtamaan ajatuksiaan ja voisimme tuoda esille muualla Euroopassa toimivaksi osoittautuneita yhteisasumisen rahoitusmalleja sekä kaupunkien ja kuntien tähän tarjoamia kannusteita. Jos olet kiinnostunut osallistumaan tai tulemaan mukaan järjestämään tapahtumaa, niin ole yhteydessä hankkeeseemme!

Helena Leino                                                                                                                                         johtamiskorkeakoulu, TaY