Yhteisöllisen kaupunkikehittämisen mahdollisuuksia ja haasteita Berliinissä

Berliinissä lokakuussa järjestetyssä yhteisöasumisen Experimentdays 17 – European Collaborative Housing Hub -tapahtumassa oli asumisen ratkaisujen lisäksi esillä myös todella kiinnostavia yhteisöllisen kaupunkikehittämisen hankkeita.

Olin mukana työpajoissa, joissa käsiteltiin berliiniläisen ZUsammenKUNFT-osuuskunnan toimintaa sekä Experimentdays 17 -tapahtumapaikkana ollutta Circular Economy Housea.

Yhdessä tulevaisuuteen

Vuonna 2013 joukko erilaisissa sosiaalisissa liikkeissä ja itseorganisoituneissa projekteissa mukana olevia berliiniläisiä päätti perustaa kaupunkikehittämiseen keskittyvän ZUsammenKUNFT-osuuskunnan. Järjestäytymisen taustalla on markkinavetoisen kaupunkikehittämisen ja asumisen kallistumisen kritiikki, mutta myös kaupungin hallinnon taholta ilmaistu toive luoda yhteinen taho, jonka kautta tavoittaa kirjava joukko ruohonjuuritason toimijoita.

Osuuskunnan pyrkimyksenä ovat sosiaalisesti monimuotoiset kaupunginosat, asumisen kohtuuhintaisuus, taiteilijoiden sekä pienten ja keskisuurten paikallisten yritysten tukeminen.

Tavoitteena on saada toimijoiden ja tarpeiden moninaisuus aiempaa kattavammin mukaan kaupunkikehittämiseen.

Berliinissä on myös huomattu skaalautumisen ongelma. Eri kaupunginosissa, hankkeissa ja projekteissa on havaittu paljon toimivia ja tehokkaita yhteistyön tapoja, mutta niiden laajempi levittäminen on ollut vaikeata. Osuuskunta toimii eräänlaisena yhteistyön alustana, jossa pienet toimijat ja instituutiot oppivat toisiltaan.

Herääkö DDR:n aikainen tilastokeskus henkiin?

ZUsammenKUNFT-osuuskunnan pilottiprojekti on Haus der Statistik, entinen Itä-Saksan valtion tilastokeskus, joka on ollut tyhjillään jo vuodesta 2008. Alexanderplatzilla sijaitseva 40 000 kerrosneliön rakennus on liittovaltion omistuksessa, mutta Berliinin kaupunki valmistelee parhaillaan sen ostoa.

Aloite entisen tilastokeskuksen käyttöönottamiseksi laitettiin vauhtiin 2015 yhtenä ratkaisuna pakolaisten majoittamiseksi. Uusien, integroivan ja yhteisöllisen asumisen ratkaisujen lisäksi hanke tähtääkin väliaikaisen asumisen kehittämiseen, jotta asuntoa tarvitsevien tarpeisiin voidaan reagoida nopeasti ja joustavasti.

Tavoitteena on rakentaa paikallisen demokratian, sosiaalisten kysymysten, kulttuurin, koulutuksen ja yhteiskunnallisen toiminnan keskus. Toiminnan muotoutumiseen vaikuttaa merkittävästi vuokrataso, joka kustannussuunnitelman mukaan on ainakin suomalaisittain hyvin edullinen. Asuminen maksaa 4-9 euroa neliöltä ja työtilat 3-4 euroa (hinnat ilman lämmitystä).

Suunnitelman mukaan Haus der Statistik tulee sisältämään integroitua asumista sekä erilaisia taiteen, kulttuurin ja koulutuksen tiloja.

Hankkeella on ollut vahva poliittinen tuki Mitten hallintoalueen parlamentissa, mutta sittemmin myös sosiaalidemokraattien, vasemmiston ja vihreiden syksyllä 2016 muodostaman koalitiohallituksen myötä.

Hankkeen vetäjien mukaan nyt vallitsee yhteinen tahtotila siitä, että kirjavan ja monikulttuurisen Berliinin tulee näkyä myös kaupungin keskeisimmillä paikoilla.

Berliinin senaatti onkin päättänyt investoida hankkeeseen 140 miljoonaa euroa ja tarkoituksena on sijoittaa ainakin senaatin kulttuurisihteerin ja Mitten aluehallinnon toimitilat rakennukseen.

Kiertotalouden keskus Neuköllnissä

Experimentdays 17 -tapahtuma järjestettiin Circular Economy Housessa Neuköllnin kaupunginosassa. ”Kiertotaloustaloa” kehitetään Agora-kollektiivin toimesta Berliner Kindl -panimon entiseen varastorakennukseen. Suurimman osan panimon alueesta omistaa sveitsiläinen Edith Maryonin säätiö, jonka edustaja painotti työpajassa säätiön ostaneen paikan ”pois spekulatiivisen kiinteistökehittämisen piiristä”.

Circular Economy Housea kehitetään Berliner Kindl -panimon entiseen varastorakennukseen Neuköllnissä.

Tällä hetkellä Circular Economy Housen rakennuksessa on lähinnä jaettuja työtiloja ja tapahtumien järjestämiseen vuokrattavissa oleva suurempi hallitila. Vuonna 2016 alkaneen hankkeen kiertotalouden ratkaisut olivat vielä alkutekijöissään, mutta tavoitteena on muuttaa alue suljettuun kiertoon perustuvaksi, energiaomavaraiseksi ja kaikille avoimeksi kohtaamispaikaksi sekä turvata sen sosiaalinen, luova ja ekologinen käyttö pitemmällä aikavälillä.

Varastorakennuksen päälle rakennetaan eri väestöryhmiä ja sukupolvia yhdistävää yhteisöasumista. Neliövuokra pyritään pitämään asunnoissa maksimissaan 6,50 eurossa.

Kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä innovatiivisten ja edullisten asumisen ratkaisujen kehittämiseksi Berliinistä löytyy poliittista tahtoa.

Hanketta tuetaan senaatin Kasvavan kaupungin ja kestävän kehityksen infrastruktuurin erityisrahastosta.

Yhteisen hyvän ongelma

ZUsammenKUNFTin ja Circular Economy Housen vetäjät korostivat vahvasti hankkeiden pyrkimystä ”yhteiseen hyvään” ja tavoitetta lisätä kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia osallistua kaupunkikehittämiseen. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita, mutta on aiheellista kysyä mitä yhteinen hyvä tarkoittaa ja ketä hankkeet lopulta edustavat.

Työpajoissa kritiikki oli ankaraa ja keskustelu niin kiivasta, että vastaavaa ei Suomessa koe oikeastaan koskaan. Asialinjalla pysyttiin, mutta mukana olijat nostivat esiin huomion, että lähes kaikissa yhteisöasumisen ja kaupunkikehittämisen hankkeissa on mukana pitkälti sama, valkoinen ja koulutettu keskiluokkainen porukka. Esimerkiksi Neuköllnin tai Kreuzbergin turkkilais- ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset eivät näy millään tavalla näissä hankkeissa. Tämän ongelman vetäjät toki myönsivät ja toimijoiden yhdistymisen tavoitteena on saada mukaan uusia ihmisiä erilaisista taustoista.

Hankkeiden vastustus liittyy tietenkin gentrifikaatioon, josta Berliinissä keskustellaan hyvin kiivaasti. Myös Neuköllnissä sijaitseva Circular Economy House on kohdannut vastusta ja pelkoa ”coffee shop-hipstereiden” tulosta ja hankkeen vaikutuksesta alueen hintatason nousuun.

Gentrifikaation ongelmiin tai edustavuuden haastaisiin ei varmasti ole yhtä patenttiratkaisua, mutta ZUsammenKUNFT-osuuskunnan lähestymistapa voisi toimia hyvänä lähtökohtana. Heidän mukaan kaupunkikehittämisen tulisi olla:

  1. paikallista ja ihmisiä sitouttavaa
  2. ei spekulatiiviseen voitontavoitteluun perustuvaa
  3. ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää, yhteiskunnallisesti solidaarista

Mikko Kyrönviita                                                                                                                     johtamiskorkeakoulu, TaY

Yhteisöllinen asuminen: vastavirrasta valtavirtaan?

Berliinissä järjestettiin lokakuussa yhteisöasumisen tapahtuma European Collaborative Housing Hub. Experimentdays -nimellä kulkeneessa tapahtumassa oli esillä runsaslukuinen määrä eurooppalaisia esimerkkejä yhteisöllisestä asumisesta Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Itävallasta. 

Keskustelunaiheet kattoivat koko yhteisöasumisen kaaren: esimerkiksi kenelle yhteisasuminen soveltuu, millaisin taloudellisin resurssein hankkeisiin lähdetään, mitä arkkitehtonisia ratkaisuja rakennuksissa on tehty ja millaista viranomaisyhteistyötä eri maissa on toteutettu.

Tapahtuman osallistujakaarti oli hyvin innostunutta. Yhteisasumisen nähtiin vastaavan useisiin kaupungistumisen haasteisiin kuten maahanmuuttoon, yksinäisyyteen, ikääntymiseen ja jakamistalouden käytäntöihin.

Yhteisasumisen ja ryhmärakennuttamisen rahoittaminen kiinnostaa myös pankkeja. Kuvassa Triodos-pankin edustaja kertomassa rahoitusmalleista.

Yhteisasumisen hyvien käytänteiden levitessä ilmiöstä puhuttiin hajoittavana innovaationa ”disruptive innovation”, joka menestyessään tulee luomaan uudet markkinat ja arvon asumiselle, kääntäen siis asuntomarkkinat päälaelleen.

Yksi kiinnostavimmista ja kunnianhimoisimmista yhteisasumishankkeista oli Tübingenistä, jossa kaupunki on jo pitkään luovuttanut maata keskustasta yhteisasumishankkeille.

Rakennusprojektien on pitänyt olla arkkitehtonisesti tai sosiaalipoliittisesti erityisiä. Kaupunginhallinto on asettanut maasta kilpaileville ryhmille vuosittain erilaisia teemoja, joihin hankkeiden tulee vastata. Tällaisia ovat olleet muun muassa yrittäjyys, perheet, ikäihmiset, passiivitalot, vedenkulutus, vuokra-asunnot ja maahanmuuttajat. Hankkeiden on pitänyt myös luvata asunnoille kymmeneksi ensimmäiseksi vuodeksi alhainen, säännelty vuokrataso.

Ensimmäisenä alueena, johon tuli useita yhteisasumiskohteita, rakennettiin French Quartier. Tämä alue on entinen saastunut sotilasalue kaupungin keskustassa. French Quariter sai 2001 Saksan kaupunkirakentamispalkinnon (Deutsche Städtebaupreis) onnistuneena täydennysrakentamiskohteena.

French Quartier oli kokeilu, jonka onnistuttua yhteisöllinen asuminen ja rakentaminen on otettu julkilausutuksi vakiintuneeksi käytännöksi Tübingenissä.

Tübingenissä on vahva poliittinen tahtotila toteuttaa yhteisasumisen hankkeita. Reilun 87 000 asukkaan Tübingen on kooltaan tarpeeksi pieni toimiakseen ketterästi ja nopeasti. Uuden haun tullessa julki kiinnostuneilla rakennuttajaryhmillä on kolme kuukautta aikaa miettiä rahoitus ja konsepti toteuttamiskelpoiseen kuntoon, jota kaupunki tukee sekä taloudellisesti että kaavoituksella. Kuntien ja valtion tukemia yhteisasumishankkeista on toteutettu myös esimerkiksi Tanskassa.

Nestbau yhteisasumisryhmä on toteuttanut jo useampia yhteisasumishankkeita Tübingenissä. Yhtenä sen keskeisenä tavoitteena on rakentaa asuntoja, jotka joustavat ihmisten elämäntilanteen mukaan. Ne ovat yhdisteltävissä suuremmiksi perheasunnoiksi ja jaettavissa jälleen pienemmiksi yksiöiksi ja kaksioiksi tarpeen mukaan.

Viimeisimmässä haussa menestyi Nestbaun organisoima maahanmuuttajille suunnattu Uusi naapuri -hanke. Kaupungissa on runsaasti asukkaita, jotka halusivat auttaa kaupunkiin saapuvaa 2000:nen maahanmuuttajan ryhmää. Kaupunkilaiset keräsivät yksityishenkilöiltä 800 000 euroa hankkeen toteuttamiseen. Toisin kuin aiemmissa hankkeissa, kaupunkilaiset eivät olleet kiinnostuneet ostamaan maata ja tavoittelemaan jatkossa vuokratuottoja, vaan tekivät määräaikaisen leasingsopimuksen maasta kaupungin kanssa.

Taloudellinen voitto ei ole ensisijaisena tavoitteena Nestbaun hankkeissa vaan eettisesti ja ekologisesti kestävä ja elävä kaupunkiympäristö.

Tübingenin esimerkin ohella Experimentdays tarjosi runsaasti ennakkoluulottomia yhteisasumisesimerkkejä, joissa oli nähtävillä kaupunkien innostus hankkeisiin. Tästä huolimatta tapahtuman loppukeskustelussa nousi esiin kriittisiä teemoja, kuten se, että yhteisasuminen on edelleen mahdollista vain rajatulle väestöryhmälle. Yhteisasumishankkeita toteuttavat Euroopassa pääasiassa hyvinvoivat, valkoihoiset, ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset. Vaikka yhteisasumien näyttäsikin olevan nosteessa, on se edelleen mahdollinen kovin rajatulle väkijoukolle.

Tämä pätee myös Suomessa. Yhteisasuminen on täällä marginaalinen ilmiö. Pankeilla ei vielä ole rahoittamiselle valmiita käytäntöjä ja kaupunkien kaavoitus hakee muotoja, jotka tekisivät yhteisasumisesta todella varteenotettavan rakentamis- ja asumismuodon.

Yhteisasumisessa on paljon hyviä puolia, mutta tällä hetkellä se on mahdollista vain rajatulle väestöryhmälle.

Pohdimme Ketterä kaupunki -hankkeessa parasta aikaa sitä, tulisiko meidän järjestää Suomessa oma yhteisasumistapahtuma. Tällöin aiheesta kiinnostuneet toimijat pääsisivät vaihtamaan ajatuksiaan ja voisimme tuoda esille muualla Euroopassa toimivaksi osoittautuneita yhteisasumisen rahoitusmalleja sekä kaupunkien ja kuntien tähän tarjoamia kannusteita. Jos olet kiinnostunut osallistumaan tai tulemaan mukaan järjestämään tapahtumaa, niin ole yhteydessä hankkeeseemme!

Helena Leino                                                                                                                                         johtamiskorkeakoulu, TaY

The Future of Refugee Protection and Community Relations in Finland – seminar 1.12.2017

 

We welcome you warmly to join a seminar on the future of refugee protection and community relations in Finland. The seminar is organized at the University of Tampere on Friday 1st December, 12-17 o’clock. The venue is lecture hall PinniB 1100.

Since 2015 refugee protection, asylum policy, the situation of the undocumented, forced returns and social polarisation have emerged as recurrent topics in the Finnish public and political debates. Societal developments and discourses affect people’s lives and their feelings of security and belonging in many ways. This became blatantly clear after the Turku attack, 18th August 2017. The position and rights of asylum seekers, both those in the process and those with a final negative decision, have become topics of heated debate. Besides newcomers in the society, these debates are reflected also on people who have received a refugee status, or who might have formal citizenship.

The seminar responds to a need to create a space to discuss what is happening in the field of refugee protection and how these developments affect not only individual lives, but also community relations. To explore the connections between these spheres, the seminar brings migrants, asylum seekers and refugees together with decision-makers, professionals and experts on integration and human rights. The talks and commentaries offer insight into how asylum seekers, refugees and migrants claim their place in society. The final session of the seminar addresses the human rights effects of current developments and sheds light on Finnish asylum policy from a human rights perspective.

Please find the detailed program of the seminar below or download it here.

The seminar is free of charge, coffee included. However, due to the limited number of seats and the coffee service, we ask you to register for the seminar by 28th November.  Registration is done by filling in the form. Link here.

The invitation can be distributed forward.

Dwellers in Agile Cities (DAC) is a project funded by the Academy of Finland Strategic Research Council. The seminar has been planned in collaboration with participants in the Mun Kaupunki process where researchers of the DAC project have worked together with young adults with a migrant background to understand what kind of processes, practices and policies affect people’s sense of place and belonging. The aim of the Mun Kaupunki process is to find ways in which the voices of migrants, asylum seekers, and refugees could be considered in fulfilling their welfare needs and desires for inclusion in society.

For more information of the seminar, please contact Eeva Puumala, eeva.puumala@staff.uta.fi

Seminar program

12.00-12.15 Opening words
Professor Liisa Häikiö

12.15-13.30 Tampere kaikille? – films and photos by young asylum seekers on their lives in Tampere
Panelists: Rajkumar Sabanadesan (leadership coach), Juhana Suoniemi (member of the Tampere city council), Ahmed Ramzi (Mun Kaupunki -project), Selene Gama (Mun Kaupunki -project)

Chairs: Henna Luoma-Halkola (University of Tampere) and Jarkko Salminen (University of Tampere)

13.30-14.30 Session 1: Refugees and asylum seekers as a part of the Finnish society

Psychiatrist Tapio Halla (Psychiatric policlinic for immigrants, City of Tampere)
“Traumatised refugees and daily functioning”

Project Coordinator Mia Luhtasaari (TRUST Project, Ministry of Justice)
“The official safety discourse’s effects on good relations and attitudes towards immigration”

Chair: Anna-Kaisa Kuusisto (University of Tampere)
Commentator: Ali Amer Hasan (Mun Kaupunki -project)

14.30-15.00 Coffee break

15.00-16.00 Session 2: Human rights, asylum policy and refugee protection

Senior Officer Heidi Lempiö (The Office of the Non-Discrimination Ombudsman)
“Human Rights approach to Refugee Protection and Asylum Policy”

Expert in refugee issues Kaisa Väkiparta (Amnesty International)
“Asylum seekers’ human rights: do they exist in Finland?”

Chair: Eeva Puumala (University of Tampere)
Commentator: Imran Adan (Mun Kaupunki -project)

16.00-16.45 Discussion: towards sustainable policies and good community relations?
Chair: Liisa Häikiö (University of Tampere)

16:45-17:00 Closing words

“Kokemuksia Euroopasta – Hyviä käytäntöjä yksin tulleiden alaikäisten arjen tukemiseen” – seminaari 22.11.2017

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun TRUST-kärkihanke (Yksin tulleiden lasten ja nuorten ylikulttuurisen kuulumisen tukeminen) järjestää seminaarin, jossa tarkastellaan erityisesti hyviä käytäntöjä yksin tulleiden alaikäisten turvapaikkanuorten ja -lasten arjen tukemiseen.

Yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret tarvitsevat pitkäaikaista sosiaalista tukea, hoivaa sekä toimivia ratkaisuja asumiseen ja koulutukseen. Kokemuksia Euroopasta -seminaarissa kuullaan puheenvuoroja Saksasta, Ruotsista ja Suomesta. Puheenvuoroissa tarkastellaan näiden lasten ja nuorten elämää Euroopassa. Lisäksi seminaarissa esitellään TRUST-hankkeen kenttätyön tulosten kautta nuorten omia kokemuksia ja pohditaan, miten tätä kokemusperäistä tietoa voidaan siirtää päätöksenteon tueksi.

Tilaisuus on maksuton. Pyydämme ilmoittautumaan 17.11.2017 mennessä e-lomakkeella. Lomakkeeseen tästä.

Tervetuloa!

Anna-Kaisa Kuusisto, TRUST-hankkeen johtaja

Lisätietoa seminaarista:

Jaakko Tuominen, TRUST-hanke, jaakko.tuominen@uta.fi, +358 50 5099129

 

Seminaarin ohjelma

Tulostettava versio tästä.

Aamupäivän ohjelma on englanniksi

9:00 Aamupala ja kahvi

9:30 Policy relevance of experiential knowledge – lessons from TRUST field work / Kokemustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa,
Anna-Kaisa Kuusisto, Tampereen yliopisto, TRUST-hankkeen johtaja

10:00 Unaccompanied minors in Sweden: Policy trajectories and contemporary issues / Yksin tulleet Ruotsissa: politiikan suuntia ja ajankohtaisia näkökulmia,
Daniel Hedlund, Tukholman yliopisto, tutkija

10:40 The situation of unaccompanied minor refugees in Brandenburg, Germany: Empirical findings from the perspective of the subject / Alaikäisten yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden tilanne Brandenburgissa, nuorten näkökulmasta,
Ingmar Zalewski, Fachhochschule Potsdam, tutkija

11:30 – 12:30 Lounas (omakustanteinen)

Iltapäivän ohjelma on suomeksi

12:30 Turvattomat-hanke, jalkautuvaa työtä paperittomien parissa,
Eeva Knaappila, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, yksikönjohtaja

13:15 Perhehoito kotouttaa! – Ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten perhehoidon kehittäminen Suomessa, Päivi Partanen ja Heli Reinikainen, Pelastakaa Lapset ry, kehittäjäsosiaalityöntekijät

14:00 Vastaanottokriisistä kotouttamiseen – ilman huoltajaa tulleet lapset ja nuoret toimenpiteiden kohteina kotouttamisen ja lastensuojelun rajapinnoilla, Taina Martiskainen, Lastensuojelun keskusliitto, erityisasiantuntija

14:45 -15:15 Kahvitauko

15:15 Toimijuutta arkeen – poimintoja ja keskustelua hyvistä käytänteistä, Terhi Kotilainen (lasten traumapsykiatria, PSHP), Karim Maïche (Tampereen yliopisto), Mari Manninen (johtaja, SPR Helsingin ja Uudenmaan piiri) ja Emilia Neuvonen (RIMLAB-musiikkityöpaja)

16:00 Seminaarin päätös