Hiedanrannan superkortteleihin ja kaduille toivotaan elämää – kaupunkilaisten ideat on koottu julkaisuksi

Keväällä järjestettyjen Hiedanrannan ideakilpailun jatkojen, eli kaikille avointen työpajojen ajatukset on nyt toimitettu julkaisuksi. Työpajoihin osallistuneet kaupunkilaiset kehittivät ideakilpailun töitä eteenpäin yhdessä kilpailun voittaneiden arkkitehtien, alueen kaavoittajien ja tutkijoiden kanssa. Neljässä työpajassa oli yhteensä yli 200 osallistujaa.

Kaupunkilaisten visiossa Hiedanrannassa on asumisen, työskentelyn, palvelujen ja tuotannon superkortteleita, elävänä kohtauspaikkana toimivaa katutilaa, matalan kynnyksen työtiloja sekä kasvualustaa kulttuurille, kiertotalouden käytännöille ja uudenlaiselle kaupunkiluonnolle.

Tulevaisuuden kaupungin ratkaisuja

Työpajoissa Hiedanrannan ideaksi muodostui ihmisten ja monenlaisten yhteisöjen kaupunki, joka rakentuu superkortteleista, elävästä katutilasta ja uuden työn tehtaasta sekä monipuolisesta urbaanista järviluonnosta.

Superkortteleihin toivottiin monen tyyppisiä taloja ja asuntoja sekä palveluita, työtiloja ja toimintoja lomittain. Yhteistilat suunnitellaan koko korttelin käyttöön, jolloin samoilla resursseilla saadaan laajempi valikoima laadukkaampia tiloja. Korttelit avautuvat kaduille, vehreille pihoille ja kattopuutarhoihin. Kortteleissa tuotetaan energiaa sekä ruokaa. 

Tulevaisuuden Hiedanrannassa kadusta halutaan kaupunkilaisten kohtauspaikka, joka kutsuu oleskeluun. Elämää syntyy eri toimintojen kuten leikki- ja liikuntapaikkojen, kahviloiden ja palveluiden solmukohtiin. Kivijalkaa aktivoidaan päällekkäiskäytöillä, yhteistiloilla ja ketterillä muutoksilla. Julkisen tilan elämä ulottuu myös järviluontoon, vaikkapa pitkospuille ja lintutorneihin, kelluviin kulttuuritiloihin sekä talviluisteluradalle. Uudet kiertotalouden ja ruoantuotannon ratkaisut luovat mielenkiintoista, toiminnallista kaupunkiympäristöä.

Työpajojen osallistujien visioissa vanhat tehdaskiinteistöt ovat kasvualusta erilaisille uuden työn, vapaa-ajan ja kulttuurin muodoille. Hiedanrannassa on myös jatkuvan kokeilun paikkoja, jotta kaupunki voi keksiä itsensä aina uudelleen. Siellä kehitetään kaupunkilaisten ideoita ja kokeiluja tukevia ja sallivia käytäntöjä.

Työpajojen ideoita hyödynnetään 2018 valmistuvassa Hiedanrannan yleissuunnitelmassa, joka toimii asemakaavoituksen pohjana. Hiedanrannasta suunnitellaan 25 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan läntisen Tampereen keskusta, jonka läpi kulkee tulevaisuudessa raitiotie.

Työpajat järjestettiin Tampereen kaupungin ja Tampereen yliopiston Dwellers in Agile Cities – Ketterä kaupunki -tutkimushankkeen yhteistyönä. Ketterä kaupunki on Suomen Akatemian vuosina 2016–2019 rahoittama Strategisen Tutkimuksen hanke. Työpajojen tulokset ovat koostaneet ja toimittaneet hankkeen tutkijat. Julkaisun toimittamisessa on ollut mukana Hiedanrannan kehitysohjelma.

Ideakilpailun jatkot – kaupunkilaisten visio tulevaisuuden Hiedanrannasta -julkaisu (klikkaa tekstiä).

Lisätietoja

Ketterä kaupunki -tutkimushanke ja työpajat: Markus Laine, p. 044 503 6056 markus.laine@uta.fi
Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu

Hiedanrannan kehitysohjelma, Tampereen kaupunki: Reijo Väliharju, p. 050 388 0901, reijo.valiharju@tampere.fi

Hiedanranta

Kurkistimme tulevaisuuden kaupunkiin draaman avulla

Kaupunkisuunnittelu on aina tulevaisuussuuntautunutta. Uusien alueiden muuttuminen suunnitelmista ihmisten kodeiksi, työpaikoiksi ja virkistysalueiksi kestää helposti vuosikymmeniä. Siinä ajassa ehtii moni asia muuttua.

Hurjimmissa visioissa tulevaisuuden kaupunkilaiset pystyvät kököttämään virtuaalisesti muuhun maailmaan kytkeytyneen kotinsa seinien sisällä ja hoitelemaan sieltä käsin verkossa työtehtäviä sekä kasvattamaan oman ruokansa osin kellarissa tai katolla kasvitehtaassa. Orgaaniset jätteet kiertävät paikalliseen biokaasulaitokseen, josta ne hyödynnetään naapurustossa ravinteina ja energiana. Lähiyhteisö kohtaa toisiaan sekä virtuaalisissa että fyysisissä yhteistiloissa, palvelurobotit auttavat arjen askareissa, ja automatisoidut kulkuneuvot hoitavat paikasta toiseen siirtymisen sekä tuovat ostokset kotiovelle.

Näiden visioiden mukaan elämä kaupungissa muuttuisi merkittävästi jo lähitulevaisuudessa. Kaupungin keskiössä on kuitenkin ihminen. Kuinka nopeasti ja millä tavoin ihmisten toiveet ja tarpeet lopulta muuttuvat?

Tulevaisuuden muutospolkuja systemaattisesti kartoittavat ennakointimenetelmät ovat tärkeä väline, kun kaupunkisuunnittelussa varaudutaan muutoksiin. Päätöksentekijöiden tarpeisiin kehitetyt ennakointikäytännöt ovat perinteisesti olleet hyvin asiantuntijakeskeisiä.

Ennakointikäytännöt ovat perinteisesti hyvin asiantuntijakeskeisiä. DAC-hankkeessa kutsuimme ennakointityöhön mukaan myös asukkaita. (kuva: Sanna-Kaisa Patrikainen)

Meitä kiinnosti se, millä tavoin ihmiset kokevat mahdolliset tulevaisuuskuvat ja millaisia toiveita ja pelkoja ne herättävät. Tätä varten järjestimme syyskuussa Tampereella kaksi draamamenetelmiä hyödyntävää asukastyöpajaa, yhden Hiedanrannassa ja toisen Härmälänrannassa.

DAC-hankkeessa halusimme murtaa asiantuntijakeskeisen ennakoinnin ylivaltaa ja kutsua mukaan ennakointityöhön asukkaita, joita varten kaupunkia rakennetaan.

Asiantuntijoita ei toki suljettu työpajojen ulkopuolelle. Heidät kutsuttiin mukaan asukkaina, sillä jokaisella meistä on kokemusta asumisesta ja kansalaisena olemisesta. Seuraavassa tiivistys muutamista asioista, joita työpajoissa opimme.

Kaupunkien vetovoima syntyy rehevästä moninaisuudesta

Kaupungin käyttäjiä jaotellaan usein ennalta totuttujen luokittelujen kautta. Niitä suunnitellaan nuorille lapsiperheille, sinkuille, varakkaille eläkeläisille, hoivantarpeessa oleville ikääntyneille, maahanmuuttajille, nuorisolle, eri alojen yrittäjille ja opiskelijoille. Draamapajojen aikana mieleen palautui elävästi se, että kaupungista tekevät asuttavan, elettävän ja ainutkertaisen paikan myös monet muut toimijat kuin ne, joille alueita ensisijaisesti suunnitellaan.

Joustavassa ja resilienttissä kaupungissa huomioidaan erilaiset asukkaat ja asukit, ja ymmärretään että osa kaupunkien vetovoimasta tulee juuri rehevästä moninaisuudesta. (kuva: Sanna-Kaisa Patrikainen)

Kaupunkien arkea haarukoiviin improvisaatioihin ilmaantui mukaan satunnaisia lenkkeilijöitä, koiria, turisteja ja erityisesti laitapuolen kulkijoita. Mahtuipa mukaan myös mikrobeja, rottia, fasaaneja ja muutama lehmä menneisyydestä.

Elävää kaupunkia ei voi suunnitella vain tarkasti rajatuille ja brändätyille käyttäjäsegmenteille.

Oikeassa arjessa sekaan tupsahtaa aina joku palanen suunnitelman ulkopuolelta. Joustava ja resilientti kaupunki huomioi nuo kaupungin asukit ja niihin liittyvät hajut, maut, äänet, pelot ja naurun aiheet – ja ymmärtää, että osa kaupunkien vetovoimasta tulee juuri rehevästä moninaisuudesta.

Jokainen meistä on omalla tavallaan erilainen

Yksi draamapajoissa työstetty teema oli erilaisuus. Jaettujen henkilökohtaisten tarinoiden kautta konkretisoitui se, kuinka lähes jokaisella on kokemuksia siitä, miltä tuntuu olla tavalla tai toisella joukosta poikkeava. Erilaisuuden kokemukset kumpusivat hyvin erilaisista syistä. Ne saattoivat liittyä sukupuoleen, puhetapaan, koulutukseen, kotipaikkaan, hiusten malliin tai niinkin abstrakteihin asioihin kuin tapaan hahmottaa maailmaa.

Meneillään olevien individualisoitumisen ja kansainvälisen muuttoliikkeen kaltaisten kehityskulkujen myötä erilaisuus ei tulevaisuudessa ainakaan vähene.

Olennaista on se, kuinka erilaisuuteen liittyviä pelkoja, ennakkoluuloja, toiveita ja kommunikaatiokuiluja pystytään kaupunkilaisten arjessa ylittämään.

Työpajoissa ennakoitiin, että tulevaisuuden kaupungeissa tärkeiksi osaajiksi nousevat muun muassa yhteisövalmentajat ja vapaa-ajankonsultit.

Yhteisöllisyys voi olla voimaannuttavaa tai puristavaa

Ihmisillä on tarve kuulua yhteisöihin, ja naapurusto oli useallakin osallistujalla sellaisen tarjonnut. Keskustelua herätti se, lisääntyykö naapuruston merkitys, kun perhesiteet löystyvät. Toisaalta naapuruston kanssakäyminen ei aina ole helppoa. Naapuri ärsyttää tai kontaktin luominen on hankalaa. Yhteisö voi siksi syntyä helpommin mielekkääksi koetun tekemisen ympärille.

Hyvän kaupungin tulee löytää tapoja tukea asukkaiden osallisuutta, sekä suhteessa kaupunkiin että toisiinsa. Yhteisyyttä voivat edesauttaa puistojen ja kirjastojen kaltaiset tilat, jossa ihmiset spontaanisti kohtaavat toisiaan. (kuva: Sanna-Kaisa Patrikainen)

Osallisuus herätti myös kriittistä keskustelua. Monia tuntui hämmentävän ajatus ihmisten törmäyttämisestä sen perusteella, omistavatko he koiran tai haluavatko hoitaa kasvimaata. Lokeroiva osallisuuden rakentaminen saattaa tuottaa raja-aitoja yhteisöjen sivutuotteena. Puheenvuoroissa esille nousi myös se, että kaupunkien viehätys syntyy juuri mahdollisuudesta olla anonyymi.

Joka tapauksessa on ilmiselvää, että hyvän kaupungin tulee löytää tapoja tukea asukkaiden osallisuutta, sekä suhteessa kaupunkiin että toisiinsa. Yhteisyyttä voivat edesauttaa puistojen ja kirjastojen kaltaiset tilat, jossa ihmiset spontaanisti kohtaavat toisiaan. Tulevaisuudessa myös verkkoalustojen merkitys törmäyttäjinä korostuu.

Olennaista on ymmärtää, että sekä löyhät että vahvat yhteisölliset sidokset ovat kaupunkilaisten kokeman osallisuuden kannalta tärkeitä.

Kuten eräs Härmälänrannan asukas asian kiteytti, anonyymi makkaranpaisto on arvokasta.

Ihminen ei pohjimmiltaan muutu, mutta muuttuva ympäristö vaikuttaa siihen, kuinka voimme omia toiveitamme ja tarpeitamme toteuttaa

Työpajoissa käsiteltiin useita teknologiamuutokseen liittyviä teemoja. Keskustelimme muun muassa siitä, millaisia ajatuksia herättivät näyttelijöiden esittämät pätkät hoivarorobottiin kiintyneestä vanhuksesta ja hääparia omavaltaisesti kuljettavasta robottiautosta. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että ihmiset vaikuttivat pelkoineen, toiveineen ja oikkuineen hyvin samanlaisilta tulevaisuuskuvissa kuin nykyään.

Tulevaisuuden kaupungeissa todennäköisesti asuukin pohjimmiltaan hyvin samanlainen ihminen kuin tämän päivän kaupungeissa. Uudet teknologiat ja kaupunkitilalliset ratkaisut saattavat kuitenkin tuottaa uusia tärkeysjärjestyksiä tai toiveita. Ne todennäköisesti kumpuavat samankaltaisista perustarpeiden täyttämiseen, osallisuuteen, ja omaan ympäristöön vaikuttamiseen liittyvistä toiveista ja peloista kuin tänäkin päivänä. Sen vuoksi tulevaisuuden kaupungeissa viihtymiseen vaikuttavaa kokemuksellista tietoa voidaan hyvin tutkia ja työstää nykyhetken asukkaiden kanssa draamamenetelmien avulla. Kaiken lisäksi työstäminen osoittautui virkistäväksi ja hauskaksi.

Maria Åkerman

VTT

Mun Kaupunki -valokuvanäyttely Lielahden kartanossa, Hiedanrannassa 18.12.-6.1.2018.

Mun Kaupunki -näyttely

Mun Kaupunki -näyttely perustuu samannimiseen tutkimus-prosessiin nuorten maahanmuuttajataustaisten aikuisten parissa. Se on osa Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa Ketterä Kaupunki -hanketta.

Hankkeen tutkijat ja hankkeeseen osallistuneet nuoret aikuiset ovat tehneet yhteistyötä ymmärtääkseen ja tehdäkseen näkyviksi sellaisia tapoja, käytäntöjä ja prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisten kuulumisen ja osallisuuden kehittymiseen. Laajempana tavoitteena on ollut tunnistaa maahanmuuttajien, turvapaikan-hakijoiden ja pakolaisten hyvinvointitarpeita sekä kotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Mun Kaupunki -näyttely on kooste työskentelyn muodoista, menetelmistä sekä havainnoista. Sen ovat koostaneet prosessiin osallistuneet nuoret aikuiset yhdessä tutkijoiden kanssa.

Sedighe Bakhsin kuva Vaaleat yöt -näyttelystä.

 

Mun Kaupunki -näyttelyssä on myös nähtävissä myös Sedighe Bakhsin ’Vaaleat yöt’- näyttely.

Näyttely on Hiedanrannassa, Lielahden kartanon alakerrassa 18.12.-6.1.2018. Se on avoinna arkisin ma-pe klo 9-17 ja la-su klo 11-17.