Tutkimusaktivismia ja kaupunkilaisten rohkeita visioita: Hiedanrannan työpajojen tulokset on julkaistu

Kaupunkilaisten visiossa Hiedanrannassa on asumisen, työskentelyn, palvelujen ja tuotannon superkortteleita, elävänä kohtauspaikkana toimivaa katutilaa, matalan kynnyksen työtiloja sekä kasvualustaa kulttuurille, kiertotalouden käytännöille ja uudenlaiselle kaupunkiluonnolle.

Näin voidaan tiivistää DAC-hankkeen ja Tampereen kaupungin yhteistyössä järjestämien työpajojen eli Hiedanrannan jatkojen tulokset. Tulokset on nyt koottu hienoksi julkaisuksi, joten  palataan sen kunniaksi hetkeksi kevään työpajojen tunnelmiin.

Työpajojen pyrkimyksenä oli ratkaista asioita yhdessä, viedä ideakilpailun suunnitelmia eteenpäin. (kuva Meri Lampinen)

Hetki ennen Jatkoja

Huhtikuisena iltana 2017 Lielahden kartano täyttyi vähitellen Hiedanrannan kehittämisestä kiinnostuneista kaupunkilaisista. Kauniiseen aulaan järjestetty esiintymislava odotti inspiraatiopuheita ja loppuillan ideatykityksiä. Vanha portaikko narisi, kun viimeisenä tulleet etsivät istuinpakkojaan. Kartanon huoneissa odottivat kartat, tussit, nauhurit, post-it -laput, ideapaperit ja asiaankuuluvat virvokkeet. Hiedanrannan rantavahti valmistautui avaamaan tilaisuuden. Kartano oli nähnyt niin Nottbeckien kuin tehtaanjohtajien ajat – nyt uutta kerrosta sen kirjavaan historiaan oli luomassa moninainen joukko kaupunkilaisia kaupunkikehittämisen asialla. Meitä jännitti hiukan: kuinka ideamme kaupunkilaisten ja suunnittelijoiden yhteisistä työpajoista tulisi toimimaan käytännössä.

Kaupunkilaiset mukaan ideakilpailun tulosten jatkokehittelyyn

Ajatus kaupunkilaisille suunnatuista työpajoista syntyi Tampereen Hiedanrannan ideakilpailun ratketessa alkuvuodesta 2017. Hiedanrannassa oli jo lupaavasti aloitettu suunnittelu yhdessä kaupunkilaisten ja eri toimijoiden kanssa.  Arkkitehtuuri- ja ideakilpailut ovat kuitenkin perinteisesti olleet lähinnä ammattilaisten hallitsema pelikenttä, jolla tavalliset kaupunkilaiset ovat jääneet sivustaseuraajiksi.

Hiedanrannassa tehdään toisin: kaupunkilaiset kehittävät ideaa eteenpäin yhdessä arkkitehtien ja kaavoittajien kanssa.

Hiedanranta on merkittävä kaupunkikehityshanke – siitä suunnitellaan Tampereen uutta läntistä keskusta, 25 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan kaupunginosaa. Myös kehittämisen keskeiset teemat kestävästä kehityksestä kokeilukulttuuriin herättivät meissä innostusta: uusi kaupunginosa ansaitsi tuekseen kaupunkilaisten vahvan vision!

Päädyimme ehdottamaan Hiedanrannan kehitysohjelmalle työpajasarjaa, jossa kaupunkilaiset työstävät ideakilpailun tuloksia eteenpäin omista näkökulmistaan. Perinteiset menetelmät asukkaiden kuulemiseksi nostavat usein esiin lähinnä suunnitelmia koskevaa kritiikkiä, listoja asioista, joita tulisi tehdä toisin. Nyt pyrkimyksenä oli ratkaista asioita yhdessä, viedä suunnitelmia eteenpäin. Ideamme otettiin avosylin vastaan ja saman tien mukaan liittyivät myös alueen suunnittelusta vastaavat kaupungin kaavoittajat sekä kilpailun voittajaehdotuksien arkkitehdit.

Mitä kartanolla ja Kuivaamolla tapahtui?

Tästä muotoutui keväälle 2017 neljän työpajan sarja eli Hiedanrannan jatkot, jotka seurasivat aiemmin järjestettyjä suunnittelujuhlia ja ideakilpailua . Työpajat järjestettiin tapahtumien keskipisteessä: Hiedanrannan kartanolla ja tapahtumatilana jo tunnetussa Kuivaamossa. Jatkoilla ammattilaiset ja kaupunkilaiset työskentelivät yhdessä pienryhmissä. Työpajoihin oli avoin kutsu, minkä lisäksi kutsuimme kohdennetusti ryhmiä ja tahoja, joita oli hankalampi yleisellä kutsulla tavoittaa tai jotka liittyivät illan teemaan. Osallistujissa oli paljon kaupunkilaisia, joilla oli monenlaista kaupunkikehittämiseen ja -suunnitteluun liittyvää asiantuntemusta.

Työpajametodi oli kokeileva: hioimme aikatauluja, tekemisen tapaa ja sisältöjä lennossa perättäisten työpajailtojen välillä. Ensimmäisissä kolmessa työpajassa siirryimme pikkuhiljaa suuremman mittakaavan visioista pienempään, aina korttelitason ratkaisuihin saakka. Samalla siirryimme julkisesta tilasta kohti asumista. Neljäs työpaja kokosi muutaman viikon tauon jälkeen yhteen aiempien työpajojen tuloksia, joita sitten syvennettiin ja konkretisoitiin edelleen.

Jatkoilla ammattilaiset ja kaupunkilaiset työskentelivät yhdessä pienryhmissä. (kuva Meri Lampinen)

Neljässä työpajassa oli yhteensä yli 200 osallistujaa, joista kaupunkilaisia oli 121. Työpajojen ajoitus vaikuttaa olleen osuva: työpajasarja aloitti alueen yleissuunnittelun. Kahden eri työryhmän arkkitehdit aloittivat yhdessä suunnittelun samaan aikaan. Vuorovaikutusta tuettiin hetkellä, jolloin prosessi ja sisältö olivat muotoutumassa.

Kaikki osallistujat pääsivät hyppäämään hetkeksi sivuun omasta perinteisestä roolistaan ja antamaan panoksensa avoimeen ja aktiiviseen vuorovaikutukseen ja yhdessä kehittämiseen.

Kaupunkilaisilla oli mahdollisuus kysyä perusteellisia kysymyksiä suunnitelmista, suunnittelijoilla ja asiantuntijoilla taas oli mahdollisuus avata ideoitaan tarkemmin kuin ideajulisteessa tai lehtijutussa.

Tulevaisuuden kaupungin kekseliäitä ratkaisuja

Työpajoissa Hiedanrannan ideaksi muodostui ihmisten ja monenlaisten yhteisöjen kaupunki, joka rakentuu superkortteleista, elävästä katutilasta ja uuden työn tehtaasta sekä monipuolisesta urbaanista järviluonnosta.

Superkortteleihin toivottiin monen tyyppisiä taloja ja asuntoja sekä palveluita, työtiloja ja toimintoja lomittain. Yhteistilat suunnitellaan koko korttelin käyttöön, jolloin samoilla resursseilla saadaan laajempi valikoima laadukkaampia tiloja. Korttelit avautuvat kaduille, vehreille pihoille ja kattopuutarhoihin ja niissä tuotetaan energiaa sekä ruokaa.

Tulevaisuuden Hiedanrannassa kadusta halutaan kaupunkilaisten kohtauspaikka, joka kutsuu oleskeluun. Elämää syntyy eri toimintojen kuten leikki- ja liikuntapaikkojen, kahviloiden ja palveluiden solmukohtiin. Kivijalkaa aktivoidaan päällekkäiskäytöillä, yhteistiloilla ja ketterillä muutoksilla. Julkisen tilan elämä ulottuu myös järviluontoon, vaikkapa pitkospuille ja lintutorneihin, kelluviin kulttuuritiloihin sekä talviluisteluradalle. Uudet kiertotalouden ja ruoantuotannon ratkaisut luovat mielenkiintoista, toiminnallista kaupunkiympäristöä.

Työpajojen osallistujien visioissa vanhat tehdaskiinteistöt ovat kasvualusta erilaisille uuden työn, vapaa-ajan ja kulttuurin muodoille. Hiedanrannassa on myös jatkuvan kokeilun paikkoja, jotta kaupunki voi keksiä itsensä aina uudelleen. Siellä kehitetään kaupunkilaisten ideoita ja kokeiluja tukevia ja sallivia käytäntöjä.

Kuvittaja Salla Lehtipuu tiivisti kunkin työpajan sisällön oivallisiin kuvituksiin.

Myös työpajojen kantavan periaatteen voi nähdä tulevaisuuden kaupungin kekseliäänä ratkaisuna. Työpajatyöskentelyssä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta kaupunkilaisten ymmärtäminen yhteistyökumppanina ja kaupunkikehityksen voimavarana on askel kohti uudenlaista hallintoa ja joustavaa kaupunkiorganisaatiota. Tällöin osallistumisen edustuksellisuuden problematiikan sijaan painottuu kaupunkilaisten osaamisen ja ideoiden yhdistäminen hallinnon konkreettiseen toimintaan. Tämä auttaa myös kaupunkiorganisaation tavoitteiden saavuttamisessa ja hyödyttää koko kaupunkiyhteisöä laajemmin.

Kevät 2018

Kevätillan hiljalleen pimetessä Hiedanrannan jatkot päättyivät mainion tamperelaisen Leidin katuruokakojulle. Mutta hommat jatkuvat. Meille tutkijoille työpajasarjasta jäi mieleen hyvä tunnelma, kaupunkilaisten monet hienot ja rohkeatkin ideat, arkkitehtien oivaltavat visuaaliset esitykset ja kaavoittajien innostus. Myös kevään aikana tutuksi tulleet rosoinen tehdasmiljöö, kartano ja alati muuttuva järvimaisema vakuuttivat meidät entisestään alueen potentiaalista.

Työpajojen tulokset ovat arvokasta materiaalia Hiedanrannan yleissuunnitelmaan, joka valmistuu 2018 sekä edelleen sitä seuraavaan asemakaavoitusvaiheeseen. Kaupunkilaiset pääsevät kommentoimaan yleissuunnitelmaa kevään aikana. Useat ideoista tarvitsevat toteutuakseen paljon muutakin kuin kaavoituksen keinot. Tämän takia yhteistyön menetelmiä tullaan Hiedanrannassa kehittämään jatkossakin.

Hiedanrannasta on kehkeytymässä kaupungin yhdessä tekemisen laboratorio.

Työpajasarjamme nosti esiin niin kaupunkilaisten kuin suunnittelijoidenkin valmiuden ja innostuksen kokeilla yhdessä tekemisen käytäntöjä ja kokeiluja. Työpajojen jälkeen on noussut esiin myös Tampereen uuden yhdistyvän 35 000 opiskelijan yliopiston ajatus luoda Hiedanrantaan kokeileva kampus. Kansalaisosallistuminen on mainittu yhdeksi kampuksen keskeiseksi teemaksi. Tätä on tarkoitus tutkia ja opiskella tekemällä konkreettisia kokeiluja eri toimijoiden kanssa osana Hiedanrannan kehittämistä. Perustana ovat pioneeriyhteisöjen jo käynnissä olevat kokeilut. Ollapa kiikarit, joilla nähdä viiden tai kymmenen vuoden päähän, mitä Hiedanrannassa silloin onkaan versonut!

 Jenni Kuoppa, Elina Alatalo, Mikko Kyrönviita & Markus Laine

 johtamiskorkeakoulu, TaY

OMAryhmä – tutkimusryhmä keskittyy moninaisten toimijoiden mahdollisuuksiin elää ja vaikuttaa kaupungissa

OMAryhmä on monitieteinen tutkimusryhmä, joka keskittyy tutkimuksessaan arkipäivän, osallisuuden, julkisten palveluiden ja hallinnon välisiin suhteisiin etenkin kaupunkikontekstissa. 

Tutkimusryhmässä ollaan kiinnostuneita moninaisten toimijoiden mahdollisuuksista elää ja vaikuttaa kaupungissa. Tutkimusryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä asukkaiden, päätöksentekijöiden ja käytännön toimijoiden kanssa rakentaakseen vuorovaikutusta eri toimijoiden välille ja kehittääkseen uudenlaisia tapoja tehdä tutkimusta.

Tutustu tutkimusryhmän sivuihin tästä ja seuraa Youtube-kanavaa tästä sekä Twitteriä tästä.

OMAryhmän jäsenet vasemmalta alkaen: Jonas Sjöblom, Liina Sointu, Sanna Rikala, Henna Luoma-Halkola, Pauliina Lehtonen, Liisa Häikiö, Anna-Kaisa Kuusisto ja Jarkko Salminen. Kuvasta puuttuvat ryhmän jäsenet Eeva Puumala, Yrjö Kallinen ja Ronja Kuokkanen.

Senddaby: Merkityksellisen toiminnan jäljillä

Ihmisten osallisuuden lisäämisestä on tullut erilaisten toimintojen, prosessien ja projektien keskeinen tavoite. Mutta mistä osallisuus itse asiassa syntyy ja miten se ilmenee arjessa?

Viime keväänä lähdimme purkamaan osallisuuden ja osattomuuden tematiikkaa yhdessä maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa: missä he ovat osallisia, mitä osallisuus tarkoittaa ja miten se muotoutuu? Monien ryhmään osallistuvien nuorten elämäntilanteet olivat haastavia ja heidän asemansa yhteiskunnassa oli poliittisesti tai sosiaalisesti altis: osa oli turvapaikkaprosessissa, osalla oli kielteinen päätös ja osa oli virallisen kotoutumisprosessinsa alkuvaiheessa.

Tarkoituksena on tutkia miten osallisuutta sekä sen kehittymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin paremmin ymmärtää.

Työskentelymme alkoi nuorille itselleen merkityksellisten osallistumisen ja tekemisen tapojen kartoittamisella. Pyrkimyksenämme ei ole ollut osallistaa heitä, vaan tutkia miten osallisuutta sekä sen kehittymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin paremmin ymmärtää. Käytännössä olemme pohtineet tekemisen kautta, millaiset tekijät ja prosessit ovat osallisuuden muodostumisessa tärkeitä ja millaiset seikat puolestaan synnyttävät kuulumattomuuden ja marginaalisuuden tuntua.

Keskeinen havaintomme on, että osallisuus ei ole koskaan valmis tai pysyvä asiantila, vaan alati muuttuva toiminnallinen prosessi.

Etsikkovaiheen jälkeen nuorten arjessa konkretisoituvia haasteita ja sosiaalisten suhteiden hiertymiä alkoi nousta esiin työskentelyprosessissa. Etenkin nuoret miehet kertoivat kohtaavansa vahvojakin ennakkoluuloja kantasuomalaisten miesten taholta, mutta he kokivat, että asiasta ei ole mahdollista käydä vuoropuhelua. Itse asiassa kontakti suomalaisiin miehiin puuttui heidän arjestaan lähestulkoon kokonaan.

Haasteiden ohella prosessi toi näkyviin nuorten arjessa merkityksellisiä ja tärkeitä tekemisen muotoja. Näitä olivat jalkapallo ja ruuanlaitto, joista molemmilla oli itseään suurempi merkitys sosiaalisen kanssakäymisen muotoina ja ylläpitäjinä. Prosessissamme päädyimme tutkimaan haasteita ja voimaannuttavia tekijöitä yhdessä – syntyi jalkapallojoukkue Senddaby.

Senddaby – ”kaikki järjestyy”.

Nimenä ”Senddaby” juontaa juurensa yhden osallistujan kehittämään sanontaan, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään. Senddaby ei kuitenkaan ole merkityksetön sanonta, vaan ryhmälle se tarkoittaa ”kyllä se siitä” tai ”kaikki järjestyy”. Hokemasta on muodostunut ryhmän sisäinen sosiaalinen liima, joka liittää yhteen tutkimusprosessiin osallistuvat nuoret – myös ne, jotka ovat joutuneet lähtemään Suomesta esimerkiksi turvapaikkaprosessin tultua päätökseen. Lopulta termistä tuli myös jalkapallojoukkueemme nimi, joka kommunikoi paitsi toivoa myös joukkuehenkeä, joka kestää elämän ja arjen erilaiset vaikeudet.

Vastakkainasettelua on lähdetty purkamaan ja ennakkoluuloja madaltamaan sellaisen toiminnan kautta, joka on molemmille osapuolille tärkeää. Erojen sijaan on korostettu jaettua.

Joukkueen kesken on muodostunut vahva yhteishenki ja ymmärrys jaetusta tavoitteesta, jota kohti nuoret pyrkivät. Välitön tavoite on voittaa vastustaja, mutta joukkuetta yhdistää myös paljon mittavampi, välillinen tavoite, joka koskee oman paikan etsimistä suomalaisessa yhteiskunnassa sekä arjessa ilmentyvien ennakkoluulojen ja syrjivien käytäntöjen kumoamista.

  

Senddaby tarjoaa nuorille miehille välineen kohdata paitsi suomalaisia miehiä, myös muiden maahanmuuttajayhteisöiden jäseniä. Keskeistä on rakkaus peliin ja ilo, jota pelaaminen tuottaa – tämä muodostaa yhteisen perustan kanssakäymiselle erilaisten ihmisten välillä. Otteluiden jälkeen joukkueet ovat usein keskustelleet pelistä ja siitä, millaisia ajatuksia Senddabyn esittämä pelihaaste on herättänyt vastapuolessa.

Kokonaisuutena Senddaby-joukkueessa ei ole kyse niinkään vapaa-ajantoiminnan järjestämisestä, vaan molemminpuolisesta mahdollisuudesta työstää käsityksiä ja stereotypioita. Toiminnan myötä kaupunkikuvaan on alkanut ilmaantua aiempaa enemmän ja moninaisempia tuttuja kasvoja, mikä on lisännyt nuorten kiinnittymistä omaan ympäristöönsä ja kaupunkiin.

Eeva Puumala, Tampereen yliopisto

(kuvat Eeva Puumala)