Työtä ja itsekunnioitusta naisille!

Otsikko tuntuu vaativan paljon. Ainakin siinä diskurssissa, jossa nopeaa työllistymistä millä ehdoilla hyvänsä pidetään ykköstavoitteena. Tällaisessa puhetavassa hitaasti työllistyvat ihmisryhmät aletaan helposti nähdä ongelmana, johon täytyy löytyä ratkaisu.

Tampereen Hervannassa kohta vuoden ajan kokoontuneessa työelämä- ja osuuskuntaopintopiirissämme, Onneli-ringissä, lähtökohtana ovat työtä tarvitsevien naisten taidot ja omanarvontunto, ja näiden kehittäminen toisten naisten kanssa, kielitaitoon ja taustaan katsomatta. Onneli-rinki on syntynyt siitä havainnosta, että toistuva puhe maahanmuuttajanaisten voimaannuttamisesta antaa väärän kuvan naisten taidoista ja kyvyistä toimia suomalaisessa yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.

Työelämätaitojen harjoittelu yhdessä purkaa sellaista asetelmaa, jossa siirtolaisnaiset nähdään voimaannuttamisen kohteina ja suomalaistaustaiset toimijat voimaannuttajina.

Oppiakseni lisää siitä, miten hyvistä periaatteista tehdään työllistämiskäytäntöjä, tutustuin Itä-Lontoossa Sabeha Miahin ja Joanna Hamerin vetämään Juta Shoes yritykseen. Yritys kasvattaa erityisesti bangladeshilaistaustaisten naisten taitoja ja työelämän mahdollisuuksia valmistamalla kenkiä kierrätysnahasta. Osallistuin työpajaan, jossa naiset opettivat kenkien tekoa asiakkaille. Lisäksi haastattelin yrityksen perustajia ja kenkien tekijöitä.

Juta Shoes kasvattaa erityisesti bangladeshilaistaustaisten naisten taitoja ja työelämän mahdollisuuksia valmistamalla ja tekemällä kenkiä kierrätysnahasta.

Mistä työtä ja itsetuntoa sitten löytyy? Juta Shoesin toimintaa seuratessani ja naisten kanssa keskustellessani tein havaintoja käytännöistä, jotka auttavat hankalassa työllisyystilanteissa olevia siirtolaisnaisia eteenpäin.

Sabeha Miah, toinen yrityksen perustajista on itsekin bangladeshilaistaustainen, ja on asunut Britanniassa jo pitkään työntekijänä, perheenäitinä, työttömänä, ja nyt pienen yhteiskunnallisen yrityksen perustajana. Sekä yhteinen kieli että kulttuuristen käytäntöjen hahmottaminen auttavat paneutumaan työtä tarvitsevan naisen motivaation pohjasyihin. Miah kuvailee työttömän siirtolaisnaisen paineista tilannetta, jossa oma kulttuuri puskee jäämään kotiin lasten kanssa, ja brittiläinen työllisyysjärjestelmä satunnaisiin siivoustöihin, joissa – ja joiden ohella – kielitaidon ja muiden taitojen kehittäminen on mahdotonta.

Miah päätti yrityksen perustamisesta yhdessä Joanna Hamerin kanssa tehtyään pitkään naisten tuki- ja mentorointotyötä paikallisessa asukastalossa. Yrityksessä he ovat havainneet, että jo omien käsityötaitojen muuttaminen tienestiksi kengäntekijöiden porukassa on lisännyt merkittävästi naisten oivalluksia omista kyvyistään. Itsetuntoa kasvattaa myös naisten välinen ystävyys, ja vertaistuki eri aikoina maahan muuttaneiden kesken.

Olennaista on, että kenkien tekeminen ja kohottava yhteishenki voivat viedä pieniä tienestejä pitemmälle. Jos voimia ja aikaa riittää, naiset saavat tilaisuuden kehittää pedagogisia taitojaan opettaessaan maksaville asiakkaille kenkien tekemistä.

Omankielinen tuki, naisten taitojen ja solidaarisuuden vahvistaminen – ja uusien haasteiden asettaminen ovat tärkeitä myös Onneli-rinkimme toiminnassa. Vaikka monikielinen ryhmä mahdollistaa suomen kielen oppimisen, on välttämätöntä, että neuvoa voi kysyä myös omalla kielellä. Omankielisen tuen lisäksi naisten työelämätaitoja vahvistavassa toiminnassa on oltava mukana ihmisiä, jotka tietävät omakohtaisesti mitä on rakentaa työelämää ja työtätekevän ihmisen identiteettiä uudessa maassa.

Onneliringissä kannustamme luomaan uusia näkökulmia naisten taitoihin – käytännön taitoihin, työn tekemisen kokemuksiin ja aiempaan koulutukseen.

Juta Shoes näyttää, että käsityötaidoista voidaan tehdä alusta työelämän taitojen oppimiseen. Myös Onneli-ringissä kannustamme luomaan uusia näkökulmia naisten taitoihin – käytännön taitoihin, työn tekemisen kokemuksiin ja aiempaan koulutukseen. Mietimme yhdessä miten omista taidoista ja osaamisesta voisi tehdä töitä. Lisäksi kannustamme uusiin haasteisiin, eli opettamaan omia taitoja toisille. Sosiaalisen yrityksen tai osuuskunnan muodostaminen käytännön taitojen – ja niiden opettamisen – ympärille, voisi olla seuraava askel työllistymiseen myös Hervannan naisille.

Juta Shoes Itä-Lontoossa ja Onneli-rinki Hervannassa näyttävät, että osallisuuden tunteminen ja osallisuuden tunnistaminen kulkevat parhaimmillaan yhtä jalkaa.

Voivatko pienten sosiaalisten yritysten ja vapaaehtoisen solidaarisuustyön esimerkit sitten muuttaa laajemmin työelämän rakentumista Suomessa ja Euroopassa? Voisiko siirtolaisnaisille löytyä jatkossa enemmän omaa osaamista vastaavaa työtä? Vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät poliittisista päätöksistä, joissa jokainen ihminen nähdään riittävän arvokkaana merkitykselliseen työhön ja uuden oppimiseen. Ja työelämästä, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan siirtolaisnaisten kyvyt ja ammattitaito – juhlapuheiden lisäksi myös rekrytointi- ja rahoituskäytännöissä.

Salome Tuomaala

Salome Tuomaala on naisten opintopiiri Onneli-ringin suunnittelija ja Tampereen yliopiston tutkija. Blogiteksti perustuu DAC-hankkeen kanssa yhteistyössä tehtyyn opintopiirikokeiluun siirtolaisnaisten työllistymismahdollisuuksien tunnistamiseksi. Tutkimusmatkan rahoitti Zonta International.