Työtä ja itsekunnioitusta naisille!

Otsikko tuntuu vaativan paljon. Ainakin siinä diskurssissa, jossa nopeaa työllistymistä millä ehdoilla hyvänsä pidetään ykköstavoitteena. Tällaisessa puhetavassa hitaasti työllistyvat ihmisryhmät aletaan helposti nähdä ongelmana, johon täytyy löytyä ratkaisu.

Tampereen Hervannassa kohta vuoden ajan kokoontuneessa työelämä- ja osuuskuntaopintopiirissämme, Onneli-ringissä, lähtökohtana ovat työtä tarvitsevien naisten taidot ja omanarvontunto, ja näiden kehittäminen toisten naisten kanssa, kielitaitoon ja taustaan katsomatta. Onneli-rinki on syntynyt siitä havainnosta, että toistuva puhe maahanmuuttajanaisten voimaannuttamisesta antaa väärän kuvan naisten taidoista ja kyvyistä toimia suomalaisessa yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.

Työelämätaitojen harjoittelu yhdessä purkaa sellaista asetelmaa, jossa siirtolaisnaiset nähdään voimaannuttamisen kohteina ja suomalaistaustaiset toimijat voimaannuttajina.

Oppiakseni lisää siitä, miten hyvistä periaatteista tehdään työllistämiskäytäntöjä, tutustuin Itä-Lontoossa Sabeha Miahin ja Joanna Hamerin vetämään Juta Shoes yritykseen. Yritys kasvattaa erityisesti bangladeshilaistaustaisten naisten taitoja ja työelämän mahdollisuuksia valmistamalla kenkiä kierrätysnahasta. Osallistuin työpajaan, jossa naiset opettivat kenkien tekoa asiakkaille. Lisäksi haastattelin yrityksen perustajia ja kenkien tekijöitä.

Juta Shoes kasvattaa erityisesti bangladeshilaistaustaisten naisten taitoja ja työelämän mahdollisuuksia valmistamalla ja tekemällä kenkiä kierrätysnahasta.

Mistä työtä ja itsetuntoa sitten löytyy? Juta Shoesin toimintaa seuratessani ja naisten kanssa keskustellessani tein havaintoja käytännöistä, jotka auttavat hankalassa työllisyystilanteissa olevia siirtolaisnaisia eteenpäin.

Sabeha Miah, toinen yrityksen perustajista on itsekin bangladeshilaistaustainen, ja on asunut Britanniassa jo pitkään työntekijänä, perheenäitinä, työttömänä, ja nyt pienen yhteiskunnallisen yrityksen perustajana. Sekä yhteinen kieli että kulttuuristen käytäntöjen hahmottaminen auttavat paneutumaan työtä tarvitsevan naisen motivaation pohjasyihin. Miah kuvailee työttömän siirtolaisnaisen paineista tilannetta, jossa oma kulttuuri puskee jäämään kotiin lasten kanssa, ja brittiläinen työllisyysjärjestelmä satunnaisiin siivoustöihin, joissa – ja joiden ohella – kielitaidon ja muiden taitojen kehittäminen on mahdotonta.

Miah päätti yrityksen perustamisesta yhdessä Joanna Hamerin kanssa tehtyään pitkään naisten tuki- ja mentorointotyötä paikallisessa asukastalossa. Yrityksessä he ovat havainneet, että jo omien käsityötaitojen muuttaminen tienestiksi kengäntekijöiden porukassa on lisännyt merkittävästi naisten oivalluksia omista kyvyistään. Itsetuntoa kasvattaa myös naisten välinen ystävyys, ja vertaistuki eri aikoina maahan muuttaneiden kesken.

Olennaista on, että kenkien tekeminen ja kohottava yhteishenki voivat viedä pieniä tienestejä pitemmälle. Jos voimia ja aikaa riittää, naiset saavat tilaisuuden kehittää pedagogisia taitojaan opettaessaan maksaville asiakkaille kenkien tekemistä.

Omankielinen tuki, naisten taitojen ja solidaarisuuden vahvistaminen – ja uusien haasteiden asettaminen ovat tärkeitä myös Onneli-rinkimme toiminnassa. Vaikka monikielinen ryhmä mahdollistaa suomen kielen oppimisen, on välttämätöntä, että neuvoa voi kysyä myös omalla kielellä. Omankielisen tuen lisäksi naisten työelämätaitoja vahvistavassa toiminnassa on oltava mukana ihmisiä, jotka tietävät omakohtaisesti mitä on rakentaa työelämää ja työtätekevän ihmisen identiteettiä uudessa maassa.

Onneliringissä kannustamme luomaan uusia näkökulmia naisten taitoihin – käytännön taitoihin, työn tekemisen kokemuksiin ja aiempaan koulutukseen.

Juta Shoes näyttää, että käsityötaidoista voidaan tehdä alusta työelämän taitojen oppimiseen. Myös Onneli-ringissä kannustamme luomaan uusia näkökulmia naisten taitoihin – käytännön taitoihin, työn tekemisen kokemuksiin ja aiempaan koulutukseen. Mietimme yhdessä miten omista taidoista ja osaamisesta voisi tehdä töitä. Lisäksi kannustamme uusiin haasteisiin, eli opettamaan omia taitoja toisille. Sosiaalisen yrityksen tai osuuskunnan muodostaminen käytännön taitojen – ja niiden opettamisen – ympärille, voisi olla seuraava askel työllistymiseen myös Hervannan naisille.

Juta Shoes Itä-Lontoossa ja Onneli-rinki Hervannassa näyttävät, että osallisuuden tunteminen ja osallisuuden tunnistaminen kulkevat parhaimmillaan yhtä jalkaa.

Voivatko pienten sosiaalisten yritysten ja vapaaehtoisen solidaarisuustyön esimerkit sitten muuttaa laajemmin työelämän rakentumista Suomessa ja Euroopassa? Voisiko siirtolaisnaisille löytyä jatkossa enemmän omaa osaamista vastaavaa työtä? Vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät poliittisista päätöksistä, joissa jokainen ihminen nähdään riittävän arvokkaana merkitykselliseen työhön ja uuden oppimiseen. Ja työelämästä, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan siirtolaisnaisten kyvyt ja ammattitaito – juhlapuheiden lisäksi myös rekrytointi- ja rahoituskäytännöissä.

Salome Tuomaala

Salome Tuomaala on naisten opintopiiri Onneli-ringin suunnittelija ja Tampereen yliopiston tutkija. Blogiteksti perustuu DAC-hankkeen kanssa yhteistyössä tehtyyn opintopiirikokeiluun siirtolaisnaisten työllistymismahdollisuuksien tunnistamiseksi. Tutkimusmatkan rahoitti Zonta International.

Opas taloyhtiöille yhteiskäyttöauton hankintaan

Yhteiskäyttöauto teidän taloyhtiöönne

Suomen ympäristökeskuksen ja VTT:n tutkijat ovat laatineet taloyhtiöille kattavan oppaan yhteiskäyttöauton hankintaan.

Oppaassa käydään läpi

  • mikä yhteiskäyttöauto on
  • miksi se kannattaa hankkia
  • miten yhteiskäyttöauton voi hankkia – eri vaihtoehdot toteutukseen
  • miten asiassa tulee edetä
  • mitä kaikkea hankinnassa tulee huomioida

Lataa opas käyttöösi

Voit lukea ja ladata oppaan käyttöösi tästä linkistä.

Lisätietoja: Juha Peltomaa, Suomen ympäristökeskus

 

Alvar Aalto Symposium presents new housing solutions for cities in change

The 14th International Alvar Aalto Symposium ”New housing solutions for cities in change” will focus is on current challenges and possibilities of future housing design and construction in urban areas.  You are warmly welcome to join! The Symposium will be arranged in 30−31 August, 2018 in Jyväskylä, Finland.


The programme will provide food for thinking especially on four specific viewpoints: Cultural variables, Sharing, Adaptability and Emerging typologies. The speakers of the Symposium represent a wide, multidisciplinary group of professionals and experts from the fields related to the symposium theme.

These include four researchers from the Dwellers in Agile Cities project Elina Alatalo, Katja Maununaho, Sini Saarimaa and Jyrki Tarpio. They will provide insights to self-organised shared spaces of work, integrated housing upon the diversity of everyday life and urban apartments’ potential from the perspective of personalization. Moreover, they will present the first draft of the Cook Book of Agile Housing, a tool encouraging implementation of promising solutions for spatially flexible, dweller inclusive housing solutions.

The speakers include also Finnish experts Selina Anttinen, Jaakko Blomberg and Antti Lehto, and international experts e.g. Stephen Bates (UK), Damiano Cerrone(Italy), Édouard François (France), Mikkel Frost (Denmark), Ola Nylander(Sweden), Kristien Ring (Germany), Verena von Beckerath (Germany), Anne Kaestle (Switzerland), Peter Pichler (Italy), Jeremy Till (UK) and Elli Mosayebi (Switzerland). Read more about the speakers here.

The chair of the event is Finnish architect, professor Markku Hedman who also is a former leader of one of the sub-projects of the Dwellers in Agile Cities project.

See the whole programme here.  You can also follow the Symposium in Facebook.

Lower-priced early bird tickets are available until June 30, 2018 here.

Alvar Aalto Symposium is an international forum for discussion on contemporary architecture. It is a triennial event, that brings professionals from around the world together to engage in current topics in architecture. The aim is to raise critical discussion about the artistic, social and technical challenges of contemporary architecture.

 

Urbaanit kesannot ja kaupunkitilan haltuunotto

Pari viikkoa sitten Tampereen Hiedanrannasta palatessani mietin kaupunkikehittämisen ja kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan dynamiikkaa. Ajattelemisen aihetta antoi paluumatkan reitillä reilun kilometrin päässä Hiedanrannasta sijaitseva Santalahti.

Santalahti sijaitsee Tampereen keskustasta länteen, Pispalanharjun pohjoispuolella rajoittuen Näsijärveen. Alueella on vanhoja jo vuosikymmeniä sitten teollisuustoiminnasta poistuneita rakennuksia sekä uudempia asuintaloja ja toimitiloja.

Santalahden kaltaisia alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan poistuneita, ”uinumaan” jääneitä ja vajaakäytössä olevia kaupunkitiloja on kutsuttu myös urbaaneiksi kesannoiksi.

Kesannolle jäänti ei aina tarkoita kyseisten tilojen näivettymistä vaan usein voi käydä juuri päinvastoin.

Santalahdestakin tilansa ovat löytäneet pienyrittäjät, taiteilijat, muusikot ja kulttuurialojen toimijat sekä erilaiset harrasteyhteisöt.

Kuvaa klikkaamalla voit katsoa Paasikivetieltä kuvatun videon Santalhden alueesta. (video Mikko Kyrönviita)

Teollisuusrakennusten uutta elämää on voinut seurata myös junan ikkunasta – Santalahden läpi kulkevaa päärataa reunustaa valtava määrä graffiteja. Alue tunnetaan nimellä Pispalan feimi, viitaten paikkaan, jossa graffiteja toistuvasti maalataan. Helsingin kaupungin toteuttaessa Stop töhryille -hankettaan 1998-2008, houkuttelivat Pispalan feimit graffititaiteilijoita ympäri maailmaa. Santalahteen on näin kertynyt ainutlaatuista graffitikulttuuria lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, kauan ennen näyttelyitä sekä nykyistä katutaidebuumia ja taloyhtiöiden muraali-innostusta.

Kuvaa klikkaamalla voit katsoa junasta kuvatun videon Santalahden alueesta. (video Mikko Kyrönviita)

Graffitikulttuurin lisäksi Santalahden alue ja 1990-luvulta tyhjillään ollut Osuustukkukauppa OTK:n Tulitikkutehdas on tarjonnut erinomaisen paikan myös skeittareille. Tulitikkutehtaan pihassa sijaitsevalle entisen laatikkovaraston betonilaatalle on harrastajien toimesta rakennettu Tikkutehdas DIY -skeittiparkki. Tikkutehdas DIY sai alkunsa jo 2009, mutta suurimmat työt toteutettiin kesällä 2012. Talkoilla rakennettua paikkaa on aina vähitellen täydennetty ja ylläpidetty skeittareiden toimesta.

Tikkutehtaan skeittiparkin rakentaminen ajoittuu aikaan, jolloin Tampereen kaupunki oli muutamaa vuotta aiemmin laatinut skeittiparkkisuunnitelman, jota ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Kunnollisten harrastuspaikkojen puuttuessa skeittarit rakensivat itse Tampereen ensimmäisen kokonaan betonisen ja kaariskeittaukseen sopivan skeittiparkin. Vastaavaa paikkaa ei aiemmin ollut, joten näin kaupunkiin kehittyi uusi, kaikkien vapaasti käytettävä harrastusympäristö.

Tikkutehdas DIY on skeittareiden itsensä talkoilla rakentama betoninen skeittiparkki. Klikkaa kuvaa ja katso video Tikkutehtaan skeittiparkilta. (kuva Mikko Kyrönviita)

Urbaanien kesantojen kohdalla vajaakäytöstä puhuminen voi olla harhaanjohtavaa. Ajatus vajaakäytöstä perustuu tuottavuuteen ja siihen, että kesantojen kaltaisia tiloja tulisi kehittää täyteen potentiaaliinsa esimerkiksi rakentamalla. Kaupungin kasvaessa on toki ymmärrettävää, että maankäyttöä tehostetaan ja täydennysrakentamista edistetään. Kesannot ovat kuitenkin tärkeitä erilaisille kaupunkiyhteisöille ja kulttuurielämälle. Toki kesantojen roolia saatetaan korostaa luovan talouden kasvualustoina, joka monin paikoin voi pitää paikkansakin, mutta ennen kaikkea kesannot tarjoavat konkreettisia mahdollisuuksia tekemiseen ja oman ympäristön mielekkääseen haltuunottoon.

Kaupallistuneessa ja toiminnallisesti säännellyssä kaupunkitilassa urbaanien kesantojen kaltaisilla ”väljillä tiloilla” on suuri merkitys. Ne ovat osallisuuden ja yhteiskunnallisen toiminnan tiloja, joissa ei tarvitse kuluttaa mitään. Kaupunkitilassa on myös verrattain vähän mahdollisuuksia itseilmaisuun ja leikkiin, jota myös me aikuiset tarvitsemme.

Kaupungeissa on hyvin suunniteltuja puistoja ja valmiiksi kalustettuja leikki- ja liikuntapaikkoja, mutta urbaanien kesantojen kaltaiset, hieman epämääräiset tilat pakenevat yhä kauemmas kaupunkien keskustoista ja toinen toistaan muistuttavilta asuinalueilta.

Santalahteen rakennetaan parhaillaan Uusi Santalahti nimistä asuinaluetta. Osa vanhoista teollisuus- ja varastorakennuksista on jo purettu ja suojeltujenkin kiinteistöjen vuokralaiset saivat lähteä aikaa sitten. Myös graffitit ja Tikkutehtaan skeittiparkki saanevat väistyä hyvin pian. Uusia kaupunginosia ja asuntoja rakennettaessa on kuitenkin aiheellista miettiä mistä tekijöistä houkutteleva sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kaupunki syntyy.

Kaupunkilaisten toimintamahdollisuuksia tukevat ja asukkailleen hyvät arjen edellytykset takaavat kaupungit menestyvät. Useimmiten uudet ja lopulta merkittävätkin asiat sekä innostava kaupunkikulttuuri syntyvät hieman katveessa. Paikoissa, joissa on tilaa tehdä ja kokeilla. Aivan kuten pelto jätetään viljelemättä maan rikastuttamiseksi, myös urbaaneilla kesannoilla syntyy kaupunkeja ja yhteisöjä monin tavoin rikastuttavaa toimintaa. Tätä tulee vaalia sen sijaan että sitä pyrittäisiin vain lyhytnäköisesti hyödyntämään.

Mikko Kyrönviita

 johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto