Ajankohtaista

Välituloksia – Ketterämpää asumista ja rakentamista -seminaarin kooste julkaistu

Millaisiin suuntiin asumisen tarpeet ovat kehittymässä? Kuinka tämän päivän moninaisiin tarpeisiin on suunnittelussa ja rakentamisessa reagoitu Suomessa ja muualla? Mitä löytyy, mitä puuttuu?

Innovative Design -osahankkeen arkkitehtitutkijat järjestivät Ketterämpää asumista ja rakentamista -seminaarin 1.9. Kooste seminaariesityksistä ja tuoreesta tutkimustiedosta sekä lupaavista ratkaisuista löytyy nyt hankkeen sivuilta.

Kuva Skanska.

Möljän sauna rakentuu yhdessä

Hiedanrannan yhteisöllinen sauna, eli Möljän sauna, on projekti, jonka tavoitteena on yhteisöllisesti suunnitella ja rakentaa sauna Hiedanrantaan. Tekijöitä – eli itse yhteisöä – ovat aluksi olleet kokoamassa Hukkatila ry, Mushrooming ry ja Tampereen yliopiston Dwellers in Agile Cities -tutkimushanke.

Saunan suunnittelu ja rakentaminen on avoinna kaikille. Yhteisöllisyys on arvo ja voimavara, joka on saanut projektin liikkeelle. Toisaalta yhteisöllisyyteen liittyy myös paljon haasteita. Miten vältetään se, ettei vastuu jää yhden tai muutaman ihmisen harteille? Kuinka luodaan yhteinen tavoite, kun varsinaisia suuntaviivoja ei ole?

On oletettavaa, että saunaprojektiin osallistuvilla henkilöillä on jonkinasteisia mielikuvia siitä, minkälaiselta sauna tulee näyttämään, mitä toimintoja se tulee sisältämään ja miten prosessi etenee. Näiden hiljaisten mielikuvien ja keskustelun kautta näyttäytyvän todellisuuden välinen ristiriita saattaa aiheuttaa kitkaa. Toisaalta ristiriidat pakottavat keskusteluun ja yhteisen tavoitteen muodostamiseen – ja sitä kautta toisen ihmisen ymmärtämiseen.

Johtajuus yhteisöllisyydessä

Hiedanrannan saunaprojektin, eli sittemmin Möljän saunan, kutsuivat kokoon Mikko Kyrönviita Hukkatila Ry:stä ja Elina Alatalo Mushrooming Ry:stä. Aluksi saunan yhteisöllinen toiminta on siis jossain määrin johtamisen alaista. Tämän voi nähdä asettavan yhdessä tekemiselle tehokkaat puitteet, jonkun hivuttaessa yhteisöllistä kaarnalaivaamme kohti tuntematonta. Saunaprojektin johdettu yhdessä tekeminen edustaa uuden polven ei-hierarkista johtamisen tapaa.

   

Saunan suunnittelu alkoi ensimmäisillä työpajoilla jo keväällä. (kuvat Laura Eloranta)

Johtamisen tarpeet ovat muuttuneet johtamisen tutkimuksen satavuotisen historian aikana. Vielä pitkälle edeltävällä vuosisadalla riitti, että yksi johtohenkilö omaksui työtehtävän suorittamiseen vaaditun tiedon ja ohjasi sitten useiden alaisten mekaanista suoritusta. Nykypäivän tilanne on eri mekaanisten työtehtävien automatisoitumisen, kohdattavien ongelmien monimutkaistumisen, tiedon laajan saatavuuden ja selkeiden päämäärien hämärtymisen vuoksi. Nykyisen johtajuuden ytimessä on kyky tuoda eri alojen osaajien tieto yhteen ja helpottaa heidän yhteistyötään.

Uudessa johtamistavassa itseohjautuvat työtiimit nähdään yhtenä ratkaisuna parempaan johtamiseen. Tästä näkökulmasta Hiedanrannan yhteisöllisen saunan rakentaminen on kiinnostava tutkimusalusta.

Nähtäväksi jää, toimivatko saunan itseohjautuvat tiimit todella ilman johtajaa, vai kehittyykö tiimeihin sosiaalisia rakenteita, joiden pohjalla on olemassa hiljaista johtajuutta.

Hierarkinen johtamistapa on historiaa. Saunaprojektissa on erityisen hyödyllistä katkaista johtajuuden ja hierarkian välinen suhde. On hedelmällisempää, jos taito johtaa nähdään yhtenä osaamisen alana, jonka osaaja toimii tiimissä tasa-arvoisesti muiden kanssa. Ryhmän moninaisten halujen ja ideoiden puristaminen yhtenäiseksi ehdotukseksi on taitoa vaativa prosessi. Tällaiset ehdotukset rytmittävät ryhmän toimintaa, pidetäänpä niitä sitten hyvinä tai huonoina.

Hiedanrannan saunan tekijöiden päämäärä on selkeydestään huolimatta melko väljä. Ihmiset tulevat tähän projektiin täysin sattumanvaraisesti. Projektilla ei ole minkäänlaista ennalta määrättyä organisaatiota tai rakennetta. Muodostuva ”tiimi” ei tule saamaan työstään palkkaa vaan motivaatio on löydyttävä saunasta, sen tekemisestä ja yhdessä toimimisesta. Hiedanrannan sauna voi siis paitsi tarjota pehmeät löylyt, myös auttaa tuomaan johtajuuden 21. vuosisadalle.

Yhteisöllisyys ja avoimuus – ristiriitaiset voimavarat

Saunaprojektissa keskeisinä toiminnan periaatteina ovat yhteisöllisyys ja toiminnan avoimuus. Yhteisöllisellä tekemisellä viitataan yhdessä tekemiseen: suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon. Avoimuudella puolestaan toivotaan matalan kynnyksen osallistumismahdollisuutta ja laajaa sosiaalista diversiteettiä saunan kanssa puuhastelevien tai sitä käyttävien sisällä. Sekä yhteisöllisyys että avoimuus toimivat voimavarana kaupunkitilan väliaikaiskäytölle. Niiden rajapinnalla törmätään kuitenkin siihen, että ilmiöinä nämä kaksi ovat jopa ristiriitaisia keskenään.

Lähtökohtaisesta käsite “yhteisöllisyys” viittaa jonkinlaiseen yhteisöön, eli ryhmään. Ryhmän olemassaololle puolestaan on tyypillistä eron tekeminen ryhmän ulkopuolisiin henkilöihin. Voidaan arvuutella, tavoitetaanko saunaprojektissa laajalle kantava yhteisöllisyys vai kehittyykö niin sanottu ydinporukka, jonka keskinäinen yhteisö rajaa joitakuita ulkopuolelle.

Projektin ehdoton vahvuus voi olla “hop on-hop off” -tyyppinen pikaisen osallistumisen mahdollisuus, mikä kutsuu myös sitoutumishaluttomia kansalaisia mukaan toimintaan.

Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että toiminnassa on mukana sitoutuneita ihmisiä. Näiden osallistujaryhmien, piipahtajien ja sitoutuneiden, keskinäisen yhteisöllisyyden muotoutuminen on saunaprojektin kiinnostava polttopiste. Pohtimisen arvoista on myös, miten osallistumisen “eri kehillä” toimiminen vaikuttaa saunalla pyörivien henkilöiden kokemukseen vastuusta ja oikeuksista. Nämä rajanvedot näkyvät luultavasti selkeiten saunan ylläpitoon liittyvissä toiminnoissa.

Projektin edetessä eteen on tullut monia uusia ja huomioitavia asioita, mutta yhteistyöllä päästään aina eteenpäin. (kuva Möljän sauna)

Kaikenkaikkiaan saunaprojektin vahvuuksiksi voivat osoittautua luotsattu yhteistoiminta, saunan ympärille syntyvä yhteisö ja osallistumisen matala kynnys. Tutkimuspohjainen lähtökohta tarjoaa mahdollisuuden paitsi havainnoida, myös välttää yleisiä yhteistoiminnan kompastuskiviä ja toisaalta kehittää uusia tekemisen tapoja. Uskomme projektiin on vahva, harvoin tapaa niin suurta porukkaa innostuneita ihmisiä kuin mitä saunatyöpajoissa olemme kohdanneet.

Meeri Mäkimattila, Pauliina Kivineva & Harri Tuominen

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

Möljän saunan logon on suunnitellut Juuso Pilhjerta.

”Väliaikaista kaikki on vaan” – Hiedanrannan alueen tulevaisuus nykyisen väliaikaistoiminnan kannalta

Ryhmämme tutustui Tampereen yliopiston, Aalto-yliopiston ja DAC-hankkeen yhteisellä Space Invaders meets Väliaikainen Hiedanranta -kurssilla alueen nykyiseen toimintaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Päätimme perehtyä paremmin alueen tulevaisuuden kartoittamiseen kyselemällä alueen nykytoimijoiden kokemuksia sekä hyödyntämällä maailmalta vastaavanlaisten alueiden esimerkkejä.

Nykytilan kartoitus

Kurssin aluksi kuulimme puheenvuoroja alueen historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Samalla tutustuimme alueeseen konkreettisesti kävelykierroksen merkeissä. Selvisi, että alueella on jo tällä hetkellä mukavasti toimintaa, mutta alueen profiilin takia sitä tarvitaan entistä enemmän. Myös tehdasrakennusten heikko kunto hidastaa lisätilojen avaamista. Kiinnitimme huomiota myös alueelle saapumiseen: esimerkiksi Paasikiventieltä joukkoliikenteellä saapuva vieras voi hämmentyä suuresta maansiirtoalueesta tien varressa. Relevantti kysymys kuului: onko tällä alueella muka jotain elämää?

Hiedanrannassa toimii jo monia yrityksiä. Hiedanrannan Paja on käsityöläisistä muodostuva yhteisö, jossa työskentelee lukuisia eri alojen ammattilaisia. (kuva Meri Lampinen)

Päätimme selvittää Hiedanrannan kehitystä niiltä, jotka toimivat alueella jo nyt. Laadimme lyhyen kysymyspatterin, joka lähetettiin neljälle alueella toimivalle organisaatiolle tai toimijalle. Kyselyssä tiedustelimme vietettyä toiminta-aikaa, kokemusta alueen kehityksestä sekä toimijoiden yhteistyötä niin keskenään kuin kaupungin kanssa. Aivan lopuksi halusimme tietää, minkä asian toimijat kokivat erityisen hyväksi oman toimintansa kannalta.

Emme saaneet yhtään vastausta viikon aikarajaan mennessä, mutta saimme kuitenkin haastateltua kahta eri toimijaa paikan päällä. Toimijat olivat tyytyväisiä siihen, kuinka helposti alueelle pääseminen onnistui.

Kaupunki koettiin yleisesti reiluksi ja hyväksi kumppaniksi, mutta kankea byrokratia koettiin osin hidasteeksi.

Lähes samaan hengenvetoon kuitenkin todettiin, että byrokratia on vain pakollinen paha, jonka kanssa on tultava toimeen. Merkittävämmiksi epäkohdiksi nimettiin kunnollisten opasteiden puuttuminen sekä vesiviemäristön heikko kunto. Lisäksi alueelle toivottiin lisää toimijoita. Yhteistyötä toimijoiden välillä voitaisiin lisätä mahdollisuuksien mukaan. Nykyiseen yhteiseen kommunikointialustaan Facebookissa oltiin tyytyväisiä.

Mitä voitaisiin konkreettisesti tehdä – kolme pointtia

1. Nykyiset toimijat paremmin esiin
Väliaikainen Hiedanranta -nettisivulle tulisi saada selkeä listaus alueen nykyisistä toimijoista ja toiminnasta. Samalla voitaisiin toteuttaa toiminnasta kertovia kylttejä ja mainoksia yleisten opasteiden rinnalle, esimerkiksi kaupungin ja toimijoiden yhteistyönä. Samoin Paasikiventien bussipysäkeistä voitaisiin tehdä Hiedanrannan näköisiä.

2. Uusien toimijoiden saaminen alueelle
Kun uusia tiloja saadaan käyttöön, kannattaa keskittyä alueen aktiiviseen markkinointiin esim. yhdistyksille, organisaatioille ja start up-yrityksille. Esimerkkejä tästä voisivat olla tutustumiskävelyt sekä uudenlaisten tapahtumien järjestäminen. Kuivaamon tiloissa voitaisiin pitää vaikkapa suuria kirpputoritapahtumia, jotka houkuttelisivat uutta yleisöä.

3. Väliaikaisen kehittäminen pysyvän rinnalla
Väliaikaistoimintaa ei kannata ajatella pelkästään väliaikaisena. On tärkeää antaa mahdollisuuksia ja tilaa kaikenlaisille toimijoille, sillä he voivat olennaisesti auttaa alueen omaleimaisuuden muotoutumisessa. Heidät on hyvä pitää mukana kehitystyössä, eikä ajatella, että heidän toimintansa päättyy, kun alue on suunnitelman mukaan ”valmis”. Alueen kehittyminen ei nimittäin pääty sinänsä koskaan. Kulttuurin ja kokeilemisen keskuksen rakentamista tukisi vahvasti myös Lielahden kaupallinen keskittymä.

Hylätyistä rappioalueista urbaaneiksi kokeilulähiöiksi – esimerkkejä maailmalta

Kaupunkialueen imagoa ei muuteta sormia näpäyttämällä. Sen identiteetti rakentuu hitaasti ja rakentumiseen vaikuttavat monet seikat. Hollantilainen arkkitehtiryhmä Killing Architects tutki näitä kysymyksiä projektissaan Urban Tactics: Temporary interventions + long term planning (2008).

Tutkimuksessa esitellään uusia ideoita väliaikaistoiminnan ja pysyvän kaupunkivision yhteen nivomiseksi. Erääksi pointiksi nostetaan maanomistajien arkailu maan vuokraamisen suhteen: heillä ei ole useinkaan halukkuutta vuokrata maata useaksi vuodeksi vain ”väliaikaiseen” toimintaan. Omistajat saattavat myös olla epäileväisiä itse toimijoiden suhteen: mitä jos projekti alkaa levitä muullekin alueelle tai he eivät suostu lähtemään alueelta projektin jälkeen.

Miten nivoa yhteen väliaikaistoiminta ja pitemmän tähtäimen kaupunkikehittämisen visiot? Kuva Lielahden kartanon autotallissa järjestetystä ”The Use of a Personal Computer” -esityksestä. (kuva Laura Eloranta)

Näistä syistä tulisi laatia standardoidut sopimukset väliaikaiskäyttöä varten. Ne suojelisivat sekä maanomistajien että vuokralaisten oikeuksia. Sopimuspohjaa voitaisiin käyttää myös muissa projekteissa, jolloin säästettäisiin sopivien sopimuspohjien kyhäilyyn kuluva aika. Lopulta kynnys väliaikaistoiminnan harjoittamiseksi saattaisi pienetä. Lisäksi väliaikaiskäyttö tulisi dokumentoida. Dokumenteista tulisi selvitä, mitä väliaikaistoiminnalla on saavutettu ja missä on epäonnistuttu. Aineistoa voitaisiin Tampereellakin käyttää myöhemmissä projekteissa sekä tutkimuksessa.

Avainresursseiksi muodostuivat kuitenkin maanomistajan ja toimijoiden välinen säännöllinen vuorovaikutus, keskinäinen joustavuus sekä vahva luottamus toisiinsa.

Alueella olisi hyvä olla jonkinlainen keskushenkilö, joka toimii niin asioiden koordinoijana. Mielestämme tähän voisi sopia parhaiten joku henkilö kaupunkiorganisaation ja toimijoiden oman toiminnan ulkopuolelta.

Usein ihmiset haluavat myös nähdä konkreettisia tuloksia jo melko varhaisessa vaiheessa: miksi minun kannattaisi muuttaa alueelle? Ihmisille tulisi perustella, mitä oikeasti tarkoittavat tehokas ja hyvä julkinen liikenne tai älykäs Hiedanranta? Kysymys on siis siitä, kuinka usein busseja (ja ratikoita) kulkee alueelle, kuinka kauan kestää pyöräillä keskustaan tai miten teknologia todellisuudessa parantaisi alueen elämänlaatua?

Tuotoksemme esittäminen kaupungille

Esittelimme kurssin jälkeen oppimaamme ja ideoimaamme Tampereen kaupungin Hiedanrannan kehittämisestä vastaavalle työryhmälle Lielahden kartanossa. Esityksemme lähtökohta oli väliaikaiskäytöllä mahdollisesti saavutettavan alueellisen identiteetin ja kulttuurisen pääoman arvostamisessa.

Alueen ensimmäisten toimijoiden, eli urbaanien pioneerien, panokset tulisi tunnistaa ja mahdollistaa tämän identiteetin vahvistuminen myös “pysyvän käytön” aikana.

Tämä tarkoittaisi juuri standardoituja sopimuksia, joissa kokonaisuudeltaan laadukkaimmat sopimukset voisivat kiilata taloudellisesti halvimpien ohi – ainakin osassa tiloja.

Idea innosti kuulijat esittämään tiukkoja kommentteja siitä, miten tilojen vuokraaminen alle markkinahinnan tulisi selittää veronmaksajille. Keskustelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta yhteenvetona voidaan sanoa, että Hiedanrannan oletetaan tulevaisuudessa kiinnostavan sellaisia käyttäjiä, joilla on suora myönteinen vaikutus kaupungin kassavirtaan. Kuitenkin rinnalla kulkenee väliaikaiskäytön luomat hyvät käytännöt niin, että väliaikaisen ja pysyvän käytön välillä ei tule olemaan seinää, vaan alueen käyttö muuttuu liukuen. Tämän kaltaisen muutoksen läpivieminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

Hiedanrannan nykyisten toimijoiden, eli ”pioneerien”, panosta tulisi arvostaa ja toiminnan olla mahdollista myös ”pysyvän käytön” aikana. Kuva Pirkanmaan Kaarikoirat ry:n järjestämästä Manserama-skeittaustapahtumasta, joka kansoitti Hiedanrannan elokuussa. (kuva Mikko Kyrönviita) 

Hiedanrannan pysyvän käytön ideoiden tulisi siis olla mahdollisimman pian osana identiteetin rakentumisessa. Eräs heitetty kommentti oli se, että Hiedanranta kaipaisi jo nyt jotakin kaupallista toimintaa muistuttamaan siitä, mihin suuntaan alueella ollaan menossa. Hiedanrannasta ei saisi jäädä sellaista kuvaa, jossa sinne ei kaavailtaisi isoja investointeja. Kuitenkin on muistettava, että kaupallinen ja ns. väliaikainen voivat elää rinta rinnan. Tampere ja Hiedanranta voisivat olla tästä hyvä, jopa kansainvälisestikin tunnettu, esimerkki, josta tulevaisuudessa puhutaan vilkkaasti.

Voisiko siis seuraava sloganimme olla Hiedanrannan tulevaisuuden tiivistymä:

”Toteuta Tampereella – harrasta Hiedanrannassa”?

Piritta Hakola, Antti Halkonen, Minna Hemmilä, Tuulia Rinne & Joonas Salmijärvi

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

Lähteet

Colomb, Claire (2012). Pushing the urban frontier: Temporary uses of space, city marketing, and the Creative City discourse in 2000s Berlin. Journal of Urban Affairs, 34(2), 131-152.

Killing Architects (2008). Urban tactics temporary interventions + long term planning. Lue tästä.

Salinas, Salomon & Gidron, Kira (2016). The Smart Way to Build a Smart City (Industry Perspective). Lue tästä.

Ketterä ja terveellinen kaupunki – Ennakointi ja sosiotekninen muutos -seminaari Helsingissä 10.10.2017

Seitsemättä kertaa järjestettävän Ennakointi ja sosiotekninen muutos -seminaarin teemana on tällä kertaa Ketterä ja terveellinen kaupunki.

Kaupungistumisen megatrendi muuttaa yhä useamman elinympäristöä ja elintapoja nyt ja tulevaisuudessa. Meille jokaiselle tärkeät asuminen, ravinto sekä liikkuminen tapahtuvat moninaisissa yhteisöissä. Millaisia muutoksia tarvitaan ja paljonko ne maksavat?

Tulevaisuuden kaupungeissa asukkaille on luotava mahdollisuus itse rakentaa kaupunkiaan ketterästi ja terveyttä edistävästi. Osallistavat kaupungit ja esimerkiksi niissä tuotettu ruoka ovat tulevaisuutta ja uuden yrittäjyyden kasvualusta!

Seminaarin toteuttaa VTT yhteistyössä kahden Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittaman tutkimushankkeen kanssa: Dwellers in Agile Cities (DAC) ja Stop Diabetes.

Voit ilmoittautua Ennasemmaan täällä 2.10.2017 mennessä.

Tilaisuus on maksuton. 

Jos olet kiinnostunut tulemaan demotorille esittelemään teemaan liittyviä innovaatioita, ota yhteyttä järjestäjiin.

#ennasemma

​12.30-13.00 ​Ilmoittautuminen ja kahvi
​13.00 Tervetuloa ketterään ja terveelliseen kaupunkiin
Akatemian STN-hankkeiden tervehdys 
Jussi Vauhkonen,  yksikön johtaja, strateginen tutkimus, Suomen Akatemia
​13.15 ​Ketterä kaupunki ja Stop Diabetes -hankkeet
Nina Wessberg, tutkimustiimin vetäjä ja Johanna Kohl, johtava tutkija, VTT
​13.30 Tulevaisuuden ruoantuotanto kaupungeissa 
Emilia Nordlund, tutkimustiimin päällikkö, VTT
​14.00  Vallattomat ryhmät kaupungissa
Liisa Häikiö, professori, Tampereen yliopisto
​14.30 Teesejä yritysten näkökulmasta

Silmusalaatti, Samuli Laurikainen, toimitusjohtaja
EntoCubePerttu Karjalainen, CEO & Co-Founder
StopDia: Terveys on pieniä tekoja joka päiväMarja Harjumaa, erikoistutkija, VTT

​15.00 Kahvitauko demotorilla

​15.30 Kunnat euroilla hereille –  maahanmuuttajat ja terveys 
Janne Martikainen, professori, Itä-Suomen Yliopisto
​16.00 Miten kaupunki voi olla ketterä ja terveyttä edistävä?
Kaisa Poutanen, tutkimusprofessori, VTT
​16.30 Seminaarin yhteenveto
​16.35 Cocktail-buffet ja demotoriin tutustuminen

Miten tulevaisuutta suuntaavat trendit näkyvät uuden asuinalueen rakentamisessa?

Olemme tunnistaneet Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa hankkeessa ”Ketterä kaupunki – Dwellers in Agile Cities” tulevaisuuden asumista kaupungeissa suuntaavia trendejä. Niitä ovat erityisesti 1) uudet tavat hallita kaupunkeja ja kaupunkisuunnittelua, 2) digitalisaatio, 3) ikääntyminen, 4) sosiaalinen kestävyys, 5) kaupunkien tiivistyminen, 6) ympäristökriteerien tiukentuminen, 7) uudet taloudet, 8) uudet toimijat, 9) uudet työn muodot, 10) yhteisöllisyys, 11) asumisen kalleus, 12) liikkumisen muuttuvat tarpeet ja 13) resurssien niukentuminen.

Menin elokuun alussa Valkeakosken kaupungin alueelle avattuun Talonäyttelyyn katsomaan, kuinka nämä trendit näkyvät siellä uuden asuinalueen rakentamisessa. Valkeakosken Länsi-Lintulaan, noin viiden kilometrin päähän Valkeakosken keskustasta, on rakennettu uusi asuinalue, jossa näyttelyssä oli nähtävillä 15 pientaloa ja yksi pienrivitalo (4 asuntoa). Asunnot ovat asuinpinta-alaltaan 63–117 m2 ja kustannusarviot vaihtelevat välillä 133 000 – 250 000 €.

Suurin osa taloista on yksikerroksisia. Kuudessa talossa lämmitysmuotona on suora sähkö, vain yhdessä (rivitalo) maalämpöpumppu ja lopuissa poistoilmalämpöpumppu. Lämmitystä tuetaan kaikissa kohteissa tulisijalla ja viidessä kohteessa aurinkopaneeleilla. Talonäyttelyn teemat, edullisuus, uusiutuva energia, muunneltavuus ja yhdessä ilman määräyksiä, näkyivät kyllä oikein hyvin toteutetuissa ratkaisuissa, mutta kuinkas sitten onkaan alussa luettelemieni trendien tilanne?

Valkeakosken talonäyttelyalueen rakentamisen ohjaaminen neuvottelumenettelyin ja ilman rakennustapaohjeistusta on uutta tapaa hallita kaupunkisuunnittelua. Siinä annetaan ihmisille mahdollisuus valita ja muokata asuinympäristöään.

Näyttelyalueen ainoat kaupungin rakentamiselle antamat rajoitteet ovat, että talojen yhteyteen tulee toteuttaa sähköauton latauspaikka ja tontin rajoittava aita. Uudet tavat hallita kaupunkeja ja kaupunkisuunnittelua realisoituvat alueella siis mukavasti hallinnon näkökulmasta.

Digitalisaatio näkyy taloissa esimerkiksi energian hybridijärjestelmien ohjaamisen laitteistoissa. Yhden ohjausjärjestelmän kautta voidaan ohjata vesikiertoisen takan, suoran sähkön ja aurinkosähkön yhdistelmää lämmityksessä, tai kännykän kautta voidaan ohjata asunnon valaistusta.

Ikääntymisen megatrendin toteutuminen on erityisen selvästi nähtävillä talonäyttelyn kohteissa; iso osa taloista oli ikääntyneiden pariskuntien koteja, yksikerroksisia ja helppohoitoisen oloisia. Pienehkö rakennusbudjetti houkuttelee näyttelyalueen taloissa myös nuoria ja yksinhuoltajia, jolloin sosiaalinen kestävyys rakentamisessa konkretisoituu. Resurssien niukentuminen voidaan nähdä taloissa siinä, että kalliit materiaaliratkaisut, uima-altaat ja muut ylellisyydet on unohdettu – toisin oli tilanne muutama vuosi sitten esimerkiksi Tampereen Vuoreksen asuntomessuilla. Valkeakosken näyttelyn talot suuntaavat kehitystä asumisen kallistumista vastaan.

Kaupunkien tiivistymisen trendi näkyy mielestäni Valkeakosken talonäyttelyssä siinä, että talot on rakennettu kaupunkimaisesti lähelle toisiaan, vaikka tilaa olisi ollut väljempäänkin rakentamiseen. Toisaalta asuinalueen sijainti viitisen kilometriä Valkeakosken keskustasta sotii hiukan kaupunkien tiivistämistrendiä vastaan.

Ympäristöarvot näkyvät talonäyttelyssä uusiutuvan energian hyödyntämisessä. Aurinkopaneelit ja lämpöpumput sekä suora sähkökin, riippuen tuotantomuodosta, ovat uusiutuvaa energiaa. Talojen sanotaan olevan energiatehokkaasti toteutettuja, vaikka varsinaiset passiivitalot ovatkin vähemmistönä. Yhteen taloista oli rakennettu kompostoiva ”kesävessa”.

Kiertotalous ja jakamistalous ovat esimerkkejä uusista talouksista, jotka tullevat ohjaamaan kulutusta ja ihmisten elämää kaupungeissa tulevaisuudessa. Nämä eivät olleet mitenkään näkyvästi edustettuina tällä uudella asuinalueella. Samoin yhteisöllisyyden trendi on heikosti nähtävissä varsinaisissa rakennuksissa, vaikka näyttelyalueen esittelyn mukaan se on tärkeä alueella nähtävissä oleva trendi. Haastattelin yhtä asukasta, jonka mukaan yhteisöllisyys on näkynyt jossain määrin yhteisenä tekemisenä talojen rakennusvaiheessa, mutta jatkossa yhteisöllisyyden rakentuminen on arvoitus. Esimerkiksi mitään asukkaiden yhteisiä tiloja alueella ei ole.

Liiketoiminta, uudet työn teon muodot tai uudet toimijat eivät minusta näy alueella mitenkään. Samoin liikkumisen uudet tuulet ovat kutistuneet sähköauton latauspaikoiksi. En tunnista mitään uutta mullistavaa liikkumisen tapaa alueella tai alueen ulkopuolelle.

Kaikkinensa uusi asuinalue vaikuttaa varsin perinteiseltä pientaloasumisen tavalta: rauhallinen alue suhteellisen lähellä kaupungin keskustaa. Trendikästä lienee juuri talojen pieni koko ja edullinen hinta, joka sopii tietysti monenlaisille pikku perheille ja sinkuille myös tulevaisuudessa. Kaupungin neuvotteleva ohjausote rakentamisessa ei kuitenkaan ole antanut aihetta rakentajille ja rakennuttajille tehdä mitään maailmaa radikaalisti muuttavaa!

Kuvassa esimerkki Valkeakosken talonäyttelyalueen pikkuisista taloista.

Nina Wessberg, VTT