Ajankohtaista

Opas taloyhtiöille yhteiskäyttöauton hankintaan

Yhteiskäyttöauto teidän taloyhtiöönne

Suomen ympäristökeskuksen ja VTT:n tutkijat ovat laatineet taloyhtiöille kattavan oppaan yhteiskäyttöauton hankintaan.

Oppaassa käydään läpi

  • mikä yhteiskäyttöauto on
  • miksi se kannattaa hankkia
  • miten yhteiskäyttöauton voi hankkia – eri vaihtoehdot toteutukseen
  • miten asiassa tulee edetä
  • mitä kaikkea hankinnassa tulee huomioida

Lataa opas käyttöösi

Voit lukea ja ladata oppaan käyttöösi tästä linkistä.

Lisätietoja: Juha Peltomaa, Suomen ympäristökeskus

 

Alvar Aalto Symposium presents new housing solutions for cities in change

The 14th International Alvar Aalto Symposium ”New housing solutions for cities in change” will focus is on current challenges and possibilities of future housing design and construction in urban areas.  You are warmly welcome to join! The Symposium will be arranged in 30−31 August, 2018 in Jyväskylä, Finland.


The programme will provide food for thinking especially on four specific viewpoints: Cultural variables, Sharing, Adaptability and Emerging typologies. The speakers of the Symposium represent a wide, multidisciplinary group of professionals and experts from the fields related to the symposium theme.

These include four researchers from the Dwellers in Agile Cities project Elina Alatalo, Katja Maununaho, Sini Saarimaa and Jyrki Tarpio. They will provide insights to self-organised shared spaces of work, integrated housing upon the diversity of everyday life and urban apartments’ potential from the perspective of personalization. Moreover, they will present the first draft of the Cook Book of Agile Housing, a tool encouraging implementation of promising solutions for spatially flexible, dweller inclusive housing solutions.

The speakers include also Finnish experts Selina Anttinen, Jaakko Blomberg and Antti Lehto, and international experts e.g. Stephen Bates (UK), Damiano Cerrone(Italy), Édouard François (France), Mikkel Frost (Denmark), Ola Nylander(Sweden), Kristien Ring (Germany), Verena von Beckerath (Germany), Anne Kaestle (Switzerland), Peter Pichler (Italy), Jeremy Till (UK) and Elli Mosayebi (Switzerland). Read more about the speakers here.

The chair of the event is Finnish architect, professor Markku Hedman who also is a former leader of one of the sub-projects of the Dwellers in Agile Cities project.

See the whole programme here.  You can also follow the Symposium in Facebook.

Lower-priced early bird tickets are available until June 30, 2018 here.

Alvar Aalto Symposium is an international forum for discussion on contemporary architecture. It is a triennial event, that brings professionals from around the world together to engage in current topics in architecture. The aim is to raise critical discussion about the artistic, social and technical challenges of contemporary architecture.

 

Urbaanit kesannot ja kaupunkitilan haltuunotto

Pari viikkoa sitten Tampereen Hiedanrannasta palatessani mietin kaupunkikehittämisen ja kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan dynamiikkaa. Ajattelemisen aihetta antoi paluumatkan reitillä reilun kilometrin päässä Hiedanrannasta sijaitseva Santalahti.

Santalahti sijaitsee Tampereen keskustasta länteen, Pispalanharjun pohjoispuolella rajoittuen Näsijärveen. Alueella on vanhoja jo vuosikymmeniä sitten teollisuustoiminnasta poistuneita rakennuksia sekä uudempia asuintaloja ja toimitiloja.

Santalahden kaltaisia alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan poistuneita, ”uinumaan” jääneitä ja vajaakäytössä olevia kaupunkitiloja on kutsuttu myös urbaaneiksi kesannoiksi.

Kesannolle jäänti ei aina tarkoita kyseisten tilojen näivettymistä vaan usein voi käydä juuri päinvastoin.

Santalahdestakin tilansa ovat löytäneet pienyrittäjät, taiteilijat, muusikot ja kulttuurialojen toimijat sekä erilaiset harrasteyhteisöt.

Kuvaa klikkaamalla voit katsoa Paasikivetieltä kuvatun videon Santalhden alueesta. (video Mikko Kyrönviita)

Teollisuusrakennusten uutta elämää on voinut seurata myös junan ikkunasta – Santalahden läpi kulkevaa päärataa reunustaa valtava määrä graffiteja. Alue tunnetaan nimellä Pispalan feimi, viitaten paikkaan, jossa graffiteja toistuvasti maalataan. Helsingin kaupungin toteuttaessa Stop töhryille -hankettaan 1998-2008, houkuttelivat Pispalan feimit graffititaiteilijoita ympäri maailmaa. Santalahteen on näin kertynyt ainutlaatuista graffitikulttuuria lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, kauan ennen näyttelyitä sekä nykyistä katutaidebuumia ja taloyhtiöiden muraali-innostusta.

Kuvaa klikkaamalla voit katsoa junasta kuvatun videon Santalahden alueesta. (video Mikko Kyrönviita)

Graffitikulttuurin lisäksi Santalahden alue ja 1990-luvulta tyhjillään ollut Osuustukkukauppa OTK:n Tulitikkutehdas on tarjonnut erinomaisen paikan myös skeittareille. Tulitikkutehtaan pihassa sijaitsevalle entisen laatikkovaraston betonilaatalle on harrastajien toimesta rakennettu Tikkutehdas DIY -skeittiparkki. Tikkutehdas DIY sai alkunsa jo 2009, mutta suurimmat työt toteutettiin kesällä 2012. Talkoilla rakennettua paikkaa on aina vähitellen täydennetty ja ylläpidetty skeittareiden toimesta.

Tikkutehtaan skeittiparkin rakentaminen ajoittuu aikaan, jolloin Tampereen kaupunki oli muutamaa vuotta aiemmin laatinut skeittiparkkisuunnitelman, jota ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Kunnollisten harrastuspaikkojen puuttuessa skeittarit rakensivat itse Tampereen ensimmäisen kokonaan betonisen ja kaariskeittaukseen sopivan skeittiparkin. Vastaavaa paikkaa ei aiemmin ollut, joten näin kaupunkiin kehittyi uusi, kaikkien vapaasti käytettävä harrastusympäristö.

Tikkutehdas DIY on skeittareiden itsensä talkoilla rakentama betoninen skeittiparkki. Klikkaa kuvaa ja katso video Tikkutehtaan skeittiparkilta. (kuva Mikko Kyrönviita)

Urbaanien kesantojen kohdalla vajaakäytöstä puhuminen voi olla harhaanjohtavaa. Ajatus vajaakäytöstä perustuu tuottavuuteen ja siihen, että kesantojen kaltaisia tiloja tulisi kehittää täyteen potentiaaliinsa esimerkiksi rakentamalla. Kaupungin kasvaessa on toki ymmärrettävää, että maankäyttöä tehostetaan ja täydennysrakentamista edistetään. Kesannot ovat kuitenkin tärkeitä erilaisille kaupunkiyhteisöille ja kulttuurielämälle. Toki kesantojen roolia saatetaan korostaa luovan talouden kasvualustoina, joka monin paikoin voi pitää paikkansakin, mutta ennen kaikkea kesannot tarjoavat konkreettisia mahdollisuuksia tekemiseen ja oman ympäristön mielekkääseen haltuunottoon.

Kaupallistuneessa ja toiminnallisesti säännellyssä kaupunkitilassa urbaanien kesantojen kaltaisilla ”väljillä tiloilla” on suuri merkitys. Ne ovat osallisuuden ja yhteiskunnallisen toiminnan tiloja, joissa ei tarvitse kuluttaa mitään. Kaupunkitilassa on myös verrattain vähän mahdollisuuksia itseilmaisuun ja leikkiin, jota myös me aikuiset tarvitsemme.

Kaupungeissa on hyvin suunniteltuja puistoja ja valmiiksi kalustettuja leikki- ja liikuntapaikkoja, mutta urbaanien kesantojen kaltaiset, hieman epämääräiset tilat pakenevat yhä kauemmas kaupunkien keskustoista ja toinen toistaan muistuttavilta asuinalueilta.

Santalahteen rakennetaan parhaillaan Uusi Santalahti nimistä asuinaluetta. Osa vanhoista teollisuus- ja varastorakennuksista on jo purettu ja suojeltujenkin kiinteistöjen vuokralaiset saivat lähteä aikaa sitten. Myös graffitit ja Tikkutehtaan skeittiparkki saanevat väistyä hyvin pian. Uusia kaupunginosia ja asuntoja rakennettaessa on kuitenkin aiheellista miettiä mistä tekijöistä houkutteleva sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kaupunki syntyy.

Kaupunkilaisten toimintamahdollisuuksia tukevat ja asukkailleen hyvät arjen edellytykset takaavat kaupungit menestyvät. Useimmiten uudet ja lopulta merkittävätkin asiat sekä innostava kaupunkikulttuuri syntyvät hieman katveessa. Paikoissa, joissa on tilaa tehdä ja kokeilla. Aivan kuten pelto jätetään viljelemättä maan rikastuttamiseksi, myös urbaaneilla kesannoilla syntyy kaupunkeja ja yhteisöjä monin tavoin rikastuttavaa toimintaa. Tätä tulee vaalia sen sijaan että sitä pyrittäisiin vain lyhytnäköisesti hyödyntämään.

Mikko Kyrönviita

 johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto

From ideas competition to citizens’ vision: Planning Hiedanranta in follow-on workshops – Publication now available in English

The follow-on workshops were held immediately after the Hiedanranta ideas competition in spring 2017.

In the series of four public workshops, the citizens discussed and built on the results of the ideas competition together with architects, planners and researchers. This publication introduces the results of these workshops. The workshops were organized in collaboration with Dwellers in Agile Cities research project, The City of Tampere and The Development Programme of Hiedanranta.

Publication is available here.

Maahanmuuttajat tarvitsevat toivoa ja myötätunnon politiikkaa

Itsenäisyyden juhlarahasto Sitran strategiajohtaja Paula Laine on tammikuussa 2018 todennut, että vapaus ja yhdenvertaisuus, ihmisarvo ja oikeusvaltioperiaatteet tulisi nostaa yhteiskunnan kehittämisen keskiöön.

Sitran tulevaisuuspohdiskelussa yhteiskuntapolitiikan tehtävänä on luoda uskottava näkymä tulevaisuuden toimeentulosta, osallisuudesta ja edistyksestä. Tämä ”uskottava näkymä” koostuu pitkälti toivosta, joka kuuluu kaikille kansallisuudesta riippumatta.

Antropologi Ghassan Hagen mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on tuottaa toivoa. Kansalaisvaltioiden näkökulmasta tarkasteltuna tämä tarkoittaa ratkaisuja, jotka mahdollistavat hyvän elämän yhteiskunnan jäsenenä. Toivoa pidetään arkipuheessa usein epämääräisenä, ainoastaan yksilöiden käyttäytymiseen liittyvänä piirteenä. Paikoin se on yhdistetty reaalimaailmasta irrallaan olevaan optimismiin sekä saavuttamattomien utopioiden tavoittelemiseen. Monet tutkijat näkevät toivon yhteisöjen rakentumisen ja yhteiskuntarauhan kannalta tärkeänä. Myötätunto puolestaan perustuu toisen ihmisen tasa-arvoiseen kunnioitukseen. Myötätunnon tulisi herätä, jos todistamme toisen ihmisen tuskaa tai kärsimystä. Tästä tulisi syntyä halu auttaa ja luoda käytäntöjä, jotka tukevat arjen toivon syntymistä.

Suomalainen yhteiskunta ei aktiivisesti luo toivoa kaikille jäsenilleen eikä myöskään ylläpidä myötätuntoa.

Viime vuosien kiristykset turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa ovat yksi esimerkki hallintokäytännöistä, jotka synnyttävät pelkoa ja toivottomuutta. Turvapaikanhakijat ovat saaneet ennätysmäärän kielteisiä päätöksiä ja perheenyhdistäminen on tehty lähes mahdottomaksi. Pitkittyneiden päätöksentekoprosessien aikana ihmiset ovat kuitenkin hiljalleen alkaneet kotoutua Suomeen: elämään on syntynyt uutta toivoa. Ironisesti tämä osoitus turvallisen ja demokraattisen yhteiskunnan kotoutumisprosessien toimivuudesta voi yksilötasolla johtaa lopulta uuden epätoivon äärelle. Ihmisiä on pakkopalautettu entisiin kotimaihinsa, joissa moni kohtaa jälleen pelkoa ja väkivaltaa, jopa kuoleman. Kotoutumisen erilaiset vaatimukset näyttävätkin tästä kulmasta katsottuna vähintäänkin kummalliselta. Turvapaikanhakijat kyllä tahtoisivat rakentaa tulevaisuutensa Suomeen, mutta määräaikaisten ja lyhyiden oleskelulupien ketjutus tai pahimmillaan kielteinen päätös vuosien oleskelun jälkeen, vievät pohjan pois elämältä.

Pakkopalautukset ja maahanmuuttajien tyly kohtelu eivät luo kenellekään toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Nykypolitiikka tuottaa myös kansalaisjärjestöissä ja maahanmuuttajien kanssa työskenteleville ihmisille toivottomuuden ja mitättömyyden tunteita. Ajan mittaan tämä johtaa siihen, ettei enää jakseta toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Toivottomuus voi ajaa ihmisiä myös lohduttomiin tekoihin, joista esimerkkinä vastaanottokeskuksissa ja säilöönotossa tapahtuneet turvapaikanhakijoiden itsemurhat ja niiden yritykset.

Miksi Suomen olisi tarjottava toivoa ja myötätuntoa yhteiskunnan kaikille jäsenille kansallisuudesta riippumatta? Tutkijat ovat useasti todenneet, että yhteiskuntien jousto- ja selviämiskyky on kiinni käytännöistä, joilla ylläpidetään yhteiskunnallista luottamusta. Lokeroivat ja syrjivät käytännöt esimerkiksi asumisen, toimeentulon ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuden suhteen musertavat luottamusta niin yksilöiden välillä kuin yksilön ja ympäröivän yhteiskunnan suhteessa.

Toivo ei ole kansalaisuuteen sidottu yksilön ominaisuus, vaan sillä on laajempi yhteiskunnallinen merkitys: toivo mahdollistaa yksilöiden ja yhteisöjen selviämisen arjessa ja toimimisen paremman yhteisen tulevaisuuden puolesta.

Vahvistamalla myötätuntoa suomalainen yhteiskunta mahdollistaa sellaisten ihmisten joukon, jotka pitävät huolta toisistaan. Kysymys turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kohtelusta on Suomelle monin tavoin yhteiskuntapoliittisesti merkittävä, koska ikääntyvä Suomi tarvitsee aktiivisia ihmisiä, joilla on halu elää Suomessa sekä kyky sitoutua turvallisen ja moniarvoisen arjen rakentamiseen.

Anna-Kaisa Kuusisto & Kristiina Korjonen-Kuusipuro

Dwellers in Agile Cities -tutkimushanke ja Suomen Akatemian kärkihanke TRUST, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu

Kuvat Kristiina Korjonen-Kuusipuro

Henkilökuva Dragana Cvetanovic