Ajankohtaista

Yhteisöllisyyttä ja pienyrittäjyyttä – Hiedanrannan tulevaisuus alueen nykyisten toimijoiden näkökulmasta

Hiedanrannan tehdasalueen punatiiliset, graffitinkirjavat rakennukset kätkevät sisäänsä monenlaista taitajaa. Joukkoon kuuluu taiteilijoita, käsityöläisiä ja muita pienyrittäjiä, kiertotalouden toimijoita ja harrastusporukoita, kuten skeittaajia ja sirkusartisteja. Olemme aivan alueelle suunnitellun uuden kaupunginosan ytimessä. Alueen, jonne rakennetaan raitiotielinja ja asuntoja jopa 20 000 asukkaalle.

Kaupungin kokeilunhaluisena lähestymistapana Hiedanrannan kehittämiseen on ollut väliaikaistoiminnan houkuttelu alueella sijaitseviin tehdasrakennuksiin. Esimerkkinä Tampereen kaupunki on solminut artistikollektiivi SWÄG ry:n kanssa vuokrasopimuksen vanhaan kuivaamoon. Sopimuksen ehtona oli nimellinen kävijämäärätavoite, joka alueen avauduttua yleisölle on ylitetty heittämällä joka vuosi.

SWÄG ry:n uudenvuoden juhlissa 2017-2018 nautittiin elektronisen musiikin lisäksi visuaalisesta taiteesta. (kuva @pHinnWeb)

Kaupunkiorganisaatiokin voi siis olla joustava, jos vain tahtotilaa löytyy. Artistikollektiivi toivoo, että myös tulevaisuudessa Hiedanrannassa nähdään tällaisia rohkean yhteistyön onnistumisia.

Monet alueen nykyisistä toimijoista näkevät Hiedanrannan arvon siinä, mitä alueelta jo löytyy: rikasta kulttuuritoimintaa, toimijoiden välistä yhteistyötä ja persoonallisia rakennuksia. Käsityöläisten näkökulmasta Hiedanrannan elävöittäminen esimerkiksi viskitislaamolla, yleisellä saunalla ja terassilla saisi heidän toimintansa näkymään myös enemmän ulospäin. Siten myös asiakkaat löytäisivät heidät helpommin. Alueen kehittämisestä ollaan innostuneita – uuden rakentamista vanhaa säilyttäen.

Hiedanranta on yhteisö, ja yhteisössä on aina parempi toimia kuin yksin.

Toisaalta väliaikaisuus luo myös epävarmuutta. Nykyiset toimijat näkevät itsensä alueen imagon ja mielenkiintoisuuden nostattajina, mikä lisää alueen houkuttelevuutta myös tulevien asukkaiden silmissä. Lupaus pysyvyydestä voisi kompensoida tätä panosta.

Maailmalla on kuitenkin lukuisia esimerkkejä boheemeista, luovien ihmisten, kulttuurin ja taiteen keskittymistä, jotka keskiluokkaistuvat ja siistiytyvät, kun kaupunginosan kasvava maine nostaa vuokria ja houkuttelee paikalle isoa rahaa. (Ks. esimerkiksi Pearl District Portlandissa ja New Yorkin loftit)

Tulevaisuuden Hiedanrannassa halutaan nähdä nykyisten toimijoiden luomaa ilmapiiriä, vaikka osa toimijoista tulisikin muuttumaan. Yhteisöllisyys ja aito tekemisen meininki luovat Hiedanrannasta erilaisen alueen, josta voi tulla uuden ajan parempi kaupunginosa: Kaikki asukkaat voisivat kuulua yhteisöön, jossa toisia tuetaan ja naapureiden kanssa tehdään yhteistyötä. On kaikille avoimia tiloja, missä voi korjata polkupyörän tai ommella napin takaisin kiinni paitaan. Alue on osin omavarainen, ja kaikki tarpeellinen löytyy läheltä.

Hiedanrannan kelluva puutarha kesällä 2017. (kuva Tampereen kaupunki, Hiedanranta)

Jotta Hiedanrannan alue kehittyisi omaperäiseksi ja kiinnostavaksi, alkuperäisiä toimijoita tulisi tukea. Myös uudet toimijat ovat tervetulleita, sillä kehitys tapahtuu erilaisten ihmisten yhteentörmäyksistä.

Et jos ihmiset ei kohtaa täällä ollenkaan, ni sillon ei mitkään ideat lennä.     – Harrastetoimija, Kaarikoirat ry.

Alueella toimivien taiteilijoiden tulevaisuuden Hiedanranta ei ole kerrostalolähiö. Alue ei ole liian tiukkaan rakennettua, vaan siellä on tilaa hengittää, tilaa kaupunkitaiteelle ja asukkaiden omille projekteille. Alueella on yrittäjyyttä ja yhteisöllisyyttä, joka on avointa kaikille varallisuudesta riippumatta.

Monet kaupungit maailmalla ovat hyvin jakautuneita varakkaiden ja köyhien asuinalueisiin. Sosiologi David Harvey on todennut, että nykyinen individualistinen kulutusyhteiskunta, jossa kuluttamalla rakennetaan identiteettiä ja urbaania elämäntapaa, on mahdollista vain niille, joilla on rahaa. Tapa, jolla näemme maailman ja määrittelemme mahdollisuuksia, riippuu siitä millä raiteella olemme ja millaiseen kuluttajuuteen meillä on mahdollisuuksia.

Ideaali Hiedanranta ei ole elitistinen asutus-, kulttuuri- ja yrittäjäkeskus, vaan alueella on uniikkia pienyrittäjyyttä, käsitöitä ja palvelua, jotka toimivat alueen valttikorttina. Samalla Hiedanranta toimii innovatiivisena ja rohkeana kaupunkisuunnittelun esimerkkinä muille kaupungeille ja kasvukeskuksille.

Jätevesiratkaisuihin liittyvissä kiertotalouden hankkeissa Hiedanrannassa toimiva professori (TTY) näkee muutokselle tarvetta. Hän visioi, että tulevaisuudessa Hiedanrannassa asuu eri-ikäisiä ihmisiä lapsiperheistä nuoriin ja vanhuksiin. Alueella on katettuja tiloja, joissa on helppoa liikkua talvellakin. On paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Uloskin pääsee, autot ovat jossakin muualla.

Vastoin nykykehitystä, tämä ideaalikaupunkitila ei perustu tavaralle. Eivät ihmiset tarvitse tavaroita, vaan kohtaamisia ja ajatuksia. Kulutusyhteiskunnasta siirrytään palvelu- ja viihtyvyysyhteiskuntaan, ihmisten ideaparkkiin.

Hiedanrannan toimijoiden ajatukset tulevaisuuden yhteisöllisestä kaupunginosasta mukailevat pitkälti sosiologi David Harveyn ajatuksia. Harvey toteaa : ”Kaupunki jonka haluamme, liittyy läheisesti siihen, millaisia ihmisiä haluamme olla.”

Oikeus kaupunkiin ei ole vain yksityinen oikeus kaupungin palveluihin, vaan oikeus muuttaa itseämme muuttamalla kaupunkia. Oikeammin oikeus kaupunkiin on kollektiivinen, sillä muutos on riippuvainen kollektiivisesta voimasta. Hiedanrannan toimijoiden visiot alueen tulevaisuudesta ja sen yhteisöllisyydestä kertovat ihmisten tarpeesta yhteistyöhön ja aitoihin kohtaamisisiin. Kuluttamisen tilalle halutaan kestävämpiä olemisen tapoja, esimerkiksi jakamis- ja kiertotaloutta.

Käymäläseura Huussi ry toivoo alueelle aitoa kiertotalouden edelläkävijyyttä – myös palveluiden osalta. Kiertotalouden ratkaisuissa tarvitaan edelleen tutkimusta ja kokeiluja, joille Hiedanranta tarjoaa otollisen ympäristön.

Voisiko Hiedanrannan potentiaali olla juuri tässä – toimia konkreettisena kiertotalouden ja yhteisöllisyyden pilottina, joka tuo arvokasta tietotaitoa tulevaisuuden kaupunkisuunnittelun tarpeisiin?

Väliaikaisen Hiedanrannan myötä tässä tunnutaan päässeen jo alkuun. Alueen toimijoilla on rohkeutta luoda uutta ja innovatiivista sisältöä, kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Tulevaisuudessa kokeilumahdollisuuksien turvaaminen lienee kuitenkin kriittinen tekijä, jotta Hiedanrannan identiteetti uuden kaupunkitoiminnan mahdollistajana säilyy.

 

Joel Henttu, Anne Hirvonen, Jutta Kuusela, Ella Laakio, Minna Malinen, Jenku Piesanen, Sini Raita-aho, Panu Rautio, Juho Ritola ja Vertti Sahala

Kirjoitus on osa Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan kurssia Kaupunkien maankäytön pelikenttä. Kurssilla blogin kirjoittajat haastattelivat Hiedanrannan käsityöläisiä, taitelijoita, harrastajia sekä kiertotalouden toimijoita, ja selvittivät heidän näkemyksiään tulevaisuuden Hiedanrannasta.

Rakennetun ympäristön koettu laatu

Aamulla asunto on taas hiljainen. Koiran kostea kuono ja lämmin hengitys olivat ennen mukavia herätyksiä. Aina ei olisi jaksanut lähteä heti ulos sen kanssa. Mutta luontokappaleella on tarpeensa. Aamulla kiersimme sen kanssa yleensä lammen, illalla joskus pidemmän lenkin. Nyt se ei kuitenkaan enää onnistuisi.

Viime viikolla oli useampi päivä, jolloin jalat eivät kantaneet keittiötä pidemmälle. Tänään tuntuu, että voisi taas uskaltaa lähteä pihalle. Yritän kävellä sen verran kuin jaksan ja uskallan, että kunto pysyisi. Kauppareissulle on ehkä kuitenkin varmempi lähteä palvelubussilla, ostosten kanssa matkasta voisi tulla liian raskas. Kuski toi viimeksi ostoskassin tuohon ovelle saakka.

Näin alkaa kuvitteellisen vanhuksen tarina, jossa yhdistyy Ketterä Kaupunki -tutkimushankkeessa kerättyjä ikääntyneiden asukkaiden haastatteluja ja uusien asuinkonseptien kartoituksessa esiinnousseita ratkaisuja. Tarina konkretisoi, miten asumisen koettuun laatuun liittyy laajempia kysymyksiä kuin asunto toiminnallisena yksikkönä. Lue koko tarina ja kannanotto asumisen laatua koskevaan keskusteluun Katja Maununahon, Henna Luoma-Halkolan ja Liisa Häikiön blogista RALA ry:n sivulla!

Hiedanranta avainasemassa Tampereen yliopistojen yhdistymisessä

Hiedanrannan kaupunginosa Tampereen länsilaidalla on muotoutumassa uudeksi läntiseksi keskukseksi Tampereelle. Tampereen alueen yliopistot ja ammattikorkeakoulu ovat yhdistymässä Tampere3:ksi, ja korkeakoulut ovat suunnitelleet yhteistä kaupunkitutkimuksen toimipistettä Hiedanrantaan.

Hiedanrannan toimipisteessä opiskelijat ja tutkimusryhmät pääsisivät konkreettisesti mukaan rakentamaan ja suunnittelemaan uutta aluetta. Hiedanrannan houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta kaupunginosana lisää tulevaisuudessa myös alueen läpi suunnitteilla oleva raitiotielinja. Ratikkalinja tuo Hiedanrannan kaikkien kaupunkilaisten saataville.

Mutta miksi Hiedanranta?

”Kiertotaloutta, älyliikennettä, kansalaisvaikuttamista, uudenlaista vapaa-ajan viettoa. Hiedanrantaan tiivistyy uudenlainen älykkään kaupungin ja älykkään yhteisön rakentamisen opetus, tutkimus ja tekeminen.”, intoilee Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin Tampereen yliopistojen yhdistymisestä Hiedanrannassa.

Vanhan paperitehtaan alueelle ei ole suunniteltu vielä mitään konkreettista yliopiston yksikköä, eikä mitään olemassa olevaa olla sinne sellaisenaan siirtämässä. Tarkoitus on pyrkiä luomaan jotain täysin uutta. Alueella on jo nyt muun muassa kiertotalous- ja kulttuuritoimintaa, jota tulevan toiminnan pitäisi pystyä tukemaan yhteistyön avulla. Yksi keskeisellä sijainnilla oleva rakennus on vanha navetta, jonka toisessa kerroksessa sijaitsee Verstas –niminen tila. On mahdollista, että yhdistyvien yliopistojen kohtaamispaikka Hiedanrannassa sijoitetaan jo olemassa olevaan rakennukseen, kuten Verstaaseen.

Kuvan etualalla oleva rakennus on vanha navetta, jonka yläkertaa kutsutaan Verstaaksi. (kuva Mikko Kyrönviita)

”Kyseessä olisi kohtaamispaikka, missä meidän toimijat ja Hiedanrannan toimijat voisivat tehdä yhdessä erilaisia asioita. Siellä olisi tällainen yhdessä tekemisen ja osallistumisen meininki.”, kommentoi Harri Melin.

Verstaan tulevaisuus

Tämän blogin tekijät lähtivät hahmottamaan Verstaan mahdollista tulevaisuutta haastattelemalla paikallisia poliitikkoja ja virkamiehiä. Poliittiset näkökulmat tilan käytölle olivat erittäin suurpiirteisiä ja avoimia. Esiin nousi muun muassa alueellisen lisäarvon tuottaminen ja yliopistojen välinen yhteistyö.

Yhteistyön avulla tilasta voitaisiin luoda eräänlainen kohtaamispaikka, jossa mahdollisilla ”törmäyksillä” käyttäjät voisivat saada uusia ideoita. Tila voisi toimia myös eräänlaisena lähtöalustana uusille toiminnoille.

Tilan koon suhteen virkamiehillä ja poliitikoilla ei sen sijaan ollut näkemyksiä. Tampereen kaupungin puolesta on kuitenkin sanottu, ettei neliömetrejä välttämättä tarvita valtavasti, opiskelun muuttuessa jatkuvasti virtuaalisemmaksi.

”Joo kyllä mä ajattelisin, että T3 yhteistyön tuloksena tänne syntyis semmonen hubi, kun tässä meidän kehitysohjelmassakin on ollut kehitysalusta-ajattelu, eli meillä on tosi paljon kaikkia tutkimus- ja kehityshankkeita ja erilaisia kokeiluja. Tää (Verstas) mun mielestä vois olla se paikka, joka sitoo ne toisiinsa, ja ikään kuin törmäyttää ja kohtauttaa yrityksiä, kolmannen ja neljännen sektorin toimijoita, ihan kaupunkilaisia ja sitten tiedemaailmaa…”, pohtii Tampereen kaupungin virkamies.

Näin opiskelijan näkökulmasta näyttää siltä, että tällä hetkellä yliopistot ja korkeakoulut eristäytyvät ja vetäytyvät omiin oloihinsa. Tässä suhteessa Hiedanranta tarjoaa tervetullutta vaihtelua. Pioneerihanke, joka toimii niin sanotusti uudella maalla, on omiaan tuomaan yliopistoja yhteen.

On selvää, ettei Hiedanrannasta haluta Tampereelle uutta Hervantaa tai Vuoresta.

Tampereelle tuleva raitiotieverkosto, joka suunnitelmien mukaan ulottuu vuoteen 2024 mennessä myös Hiedanrannan alueelle, auttaa siinä, ettei Hiedanrannasta rakennu entisaikojen kaltaista metsälähiötä. Tekemiemme poliitikoiden ja virkamiesten haastatteluiden perusteella voidaan helposti sanoa, että Hiedanrannassa halutaan säilyttää tulevaisuudessakin sen omaleimaisuus ja alueen nykyisten toimijoiden kanssa halutaan selkeästi tehdä yhteistyötä.

”…onhan se luontevinta, kun se on ollut pitkään käyttämättä. Siellä tavallaan on niitä kuivaamoita ja skeittipaikkoja ja muita, niin olis suuri intressi säilyttää sitä tukevaa yritystoimintaa siellä.”, toteaa tamperelainen Vihreiden kunnanvaltuutettu.

Yhteinen näkemys

Haastattelujen pohjalta nousi esiin yhteneväinen visio Hiedanrannan tulevaisuudesta ja Tampere3:n yhteiskäyttötilasta. Poliitikkojen ja virkamiesten ideana on saada Hiedanrannasta tulevaisuuden kohtaamispaikka eri alojen opiskelijoille sekä muille tulijoille. Käyttäjien suunnittelema, viihtyisä ja käytännöllinen tila houkuttelisi paikalle toteuttamaan omia ideoita, liittyivätpä ne opiskeluun, tapahtumien järjestämiseen tai johonkin liikeideaan.

”Ihan sama mitä siellä tapahtuu, kunhan tapahtuu!”, tiivistää Tampereen kaupungin virkamies.

 

Jesse Tauriainen, Raimo Härmä, Gunilla Huhtala, Anni Neuvonen, Matti Sipiläinen, Sami Lehtinen, Jaakko Arkko ja Matti Kallio

Blogiteksti on osa Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan kurssia Kaupunkien maankäytön pelikenttä. Kurssilla blogin kirjoittajat haastattelivat Tamperelaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, ja selvittivät heidän näkemyksiään yhdistyvien korkeakoulujen yhteistilasta Hiedanrannassa.

 

Kuka tekee tulevaisuuden ketterän kaupungin?

Jos lähdemme siitä, että kaupungit ovat ensisijaisesti ihmisten elinympäristöjä, ihmisten tekemiä ja ihmisille tehtyjä, niin ketterässä kaupungissa ihmisten tarpeet lienevät tärkeintä. Voisi myös kuvitella, että suunnitelmia voisi muuttaa nopeasti, jos ihmisten tarpeet muuttuvat. Ihminen on siis aina ensin!

Nämä peruslähtökohdat mielissämme lähdimme luomaan DAC-hankkeen skenaarioita tulevaisuuden ketterästä kaupungista. Aivan aluksi kartoitimme vallitsevat trendit ja tulimme siihen tulokseen, että tulevaisuutta suuntaavat erityisesti uudet suunnittelukäytännöt ja muutokset kaupunkien päätöksenteossa niin, että ihmiset tulevat entistä enemmän osallisiksi päätöksentekoon.

Digitalisaatio on megatrendi, jota emme voi ohittaa. Samoin demografiset muutokset, kuten ikääntyvä väestö tai maahanmuuttajien lisääntyminen, ovat näillä näkymin väistämättömiä kehityskulkuja. Kiertotalous, biotalous ja jakamistalous luovat varmasti uusia tarpeita ja niiden myötä uusia liiketoimintoja ja käytäntöjä kaupunkeihin. Aikaamme kuvaa myös yhteisöllisten käytäntöjen uusi tuleminen ja ihannointi.

Nämä kehityskulut mielessä kartoitimme maailmalta ja Suomesta esimerkkejä uusista tavoista toimia ja rakentaa kaupunkia. Esimerkiksi kaupungeissa on kokeiltu paljon erilaisia yhdessä tekemisen tiloja, joissa jokainen voi vaikka tulostaa 3D-printterillä. Järjestimme myös kolme draamatyöpajaa, yhdessä näyttelijöiden kanssa, joissa etsimme näytelmien ja näyttelemisen avulla tulevaisuuden ratkaisuiden herättämiä tuntemuksia, esimerkiksi millaisia seurauksia on robotisaatiosta tai yhteisöllisyydestä. Pienoisnäytelmät vanhusta hoitavasta robotista tai nuorta paria kuskaavasta puhuvasta robottiautosta kirvoittivat sekä kauhua että mielihyvää tulevaisuutta kohtaan. Asuintalojen yhteisten tilojen käyttäminen ja yhteisöllisyyteen kuuluvat velvollisuudet puolestaan herättivät ahdistusta taloyhtiön saunan pukuhuoneessa tapahtuneessa näytelmässä.

Yhteisöllisyys ja itse tekeminen eivät välttämättä ole mieleen kaikille kaupunkilaisille tulevaisuudessakaan. Moni meistä pitää siitä, että kaupunki tarjoaa esimerkiksi valmiiksi tuotettuja liikkumis- ja kauppapalveluja. Toisaalta osa ihmisistä haluaa elää kaupungissa, jonka palveluja hän voi tuottaa ihan itse, vaikkapa kasvattamalla ruokaa. Joku voi tykätä siitä, että rakentaa itselleen palvelevan robotin!

Loppujen lopuksi päädyimme kahteen tulevaisuutta kuvaavaan skenaarioon – Moduulikaupunkiin ja Lähikaupunkiin

Moduulikaupunki

Moduulikaupunki on asukkaalle rationaalisesti toimiva maailma, jossa systeemi on viritetty tuottamaan yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöityjä palveluja. Massatuotanto, ehkä globaaleilla markkinoilla, tuottaa standardoituja moduuleja, joita yhdistämällä saadaan aikaan erilaisiin tarpeisiin räätälöitävissä olevia ratkaisuja. Tässä ovat apuna yksilöiden tarpeita ja toiveita keräävät, mittaavat ja työstävät datan keruujärjestelmät sekä automatisoidut palveluratkaisut. Palvelujen tuotanto on tässä maailmassa koordinoitu ylhäältä käsin; joku suunnittelee, tekee ja tuottaa kaupunkia meidän toiveemme ja tarpeemme huomioiden. Kaupungin rooli tässä maailmassa voi olla palvelujen markkinapaikan mahdollistajan rooli tai itse palveluiden tuottajan rooli.

Kuva 1. Moduulikaupunkia.

Lähikaupunki

Lähikaupunkiskenaariossa kaupunki organisoituu paikallisen yhteisöllisen toiminnan kautta. Yhteisöt voivat syntyä joustavasti korttelien, kaupunginosien ja erilaisten toimintojen ympärille, ja niiden mahdollistaminen ja tukeminen on keskeinen osa kaupungin tehtävänkuvaa.  Asukkaiden mahdollisuudet vaikuttaa lähiympäristöönsä ja sitä myötä tukea kaupunkien itseohjautuvuutta ovat hyvät, mutta se vaatii asukkailta aktiivisuutta. Yhteisöt voivat muodostaa myös paikallista liiketoimintaa, joka tuottaa palveluja asukkaille ketterästi, mutta keskeinen motto on kuitenkin, että me itse suunnittelemme, teemme ja tuotamme kaupunkia.

Kuva 2. Lähikaupunkia.

DAC-hankkeessa olemme tehneet monia juttuja Tampereen Hiedanrannan ”kokeilualueen” puitteissa. ”Hiedanrannassa tehdään toisin: kaupunkilaiset kehittävät ideaa eteenpäin yhdessä arkkitehtien ja kaavoittajien kanssa”. ”Hiedanrannasta on kehkeytymässä kaupungin yhdessä tekemisen laboratorio.” (kts. DAC-blogi 29.1.2018) Mutta, jatkuuko paikallinen yhdessä tekeminen myös rakennetussa Hiedanrannassa, vai onko Hiedanranta tulevaisuudessa erilaisten palveluliiketoimintojen paratiisi, helppojen moduulien mekka eli moduulikaupunki. Vai tulisiko Hiedanrannasta sellainen lähikaupunki, jossa kaupungin palvelut hallinnoidaan ja hoidetaan korttelien tasolla? Vai olisiko Hiedanranta kylä Tampereen kaupungissa? Tällaisessa ratkaisussa ihmisten pitää itse osallistua palvelujen suunnitteluun ja tuottamiseen. Löytyyköhän uutteria ja osallistuvia ihmisiä tekemään tätä? Olisiko sittenkin helpompaa luottaa kaupungin tarjoamaan päivähoitoon ja kaukolämpöpalveluihin, ja pohjoismaisen sähköverkon tuomaan sähköön, konseptoituun kauppaan ja terveyspalveluihin, ja niin edelleen?

Molemmat skenaariot toteuttavat ketterän kaupungin periaatteet: ihmisten tarpeet ja niiden tyydyttäminen ennen kaikkea myös muuttuvissa tilanteissa.

Moduulikaupungissa tarpeet tyydyttyvät niin, että ihminen poimii erilaisia palvelumoduuleja ja muodostaa niistä kokonaisuuksia tarpeidensa tyydyttämiseksi. Kun tarpeet muuttuvat, moduulit valitaan toisin, ja vastavuoroisesti, myös moduuleja muutetaan, sillä asiakas määrää markkinat ja siten muokkaa tuotteita, joita palveluntarjoajat myyvät. Lähikaupungissa taas paikalliset ihmiset, siis toimijat tai yritykset, tai vain ihan ihmiset, muodostavat ne palvelut, joita kulloinkin tarvitaan.

Kuka siis tekee tulevaisuuden ketterän kaupungin — globaalit tai kansalliset palvelun tuottajat ihmisten tarpeita seuraten vai paikalliset toimijat? Tulevaisuuden todellisuus lienee jossain tässä välissä tai näissä molemmissa, mutta tällaisten skenaarioiden avulla pystymme hahmottamaan mitähän ratkaisut voisivat tarkoittaa käytännössä!

Nina Wessberg, VTT

Kutsu: Hiedanrannan Verstaan kehittäminen

Lielahden kartano, Hiedanranta 16.5. klo 12-13.30

Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen kurssin opiskelijat haastattelivat huhtikuussa 2018 toimijoita, jotka ovat kiinnostuneita Hiedanrannan vanhan navetan toisessa kerroksessa sijaitsevan Verstaan käyttöönotosta. Haastatteluja tehtiin yhteensä 20 ja niissä haastateltiin yli 30 henkilöä. Tämän jälkeen opiskelijat sovittelivat erilaisia tilankäyttötoiveita yhteen ja arkkitehtien avulla loivat kaksi erilaista toimintavisiota Verstaan tulevalle käytölle. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan lopputuloksista kurssin päätösseminaariin 16.5. klo 12 alkaen.

Ohjelma:

12-12.15 Avajaissanat Helena Leino & Markus Laine

12.15-12.30 Verstaan tilallinen visio 1 (ryhmä Marie)

12.30-12.45 Verstaan tilallinen visio 2 (ryhmä Wilhelm)

12.45-13 Kommenttipuheenvuoro Sini Jussila

13-13.30 Keskustelua ja kysymyksiä visioista

13.30-14 Kahvit