Ajankohtaista

Call for contributions: Reflecting experiments and interventions in environmental social science

Are you working with experiments and interventions in environmental social science? Join this collective reflection event at the 23th annual colloquium of the Finnish Society for Environmental Social Sciences!

NATURECULTURES  – Finnish Society for Environmental Social Sciences YHYS Colloquium November 22–23, 2018
VENUE: University of Lapland, Rovaniemi, Lapland, Sápmi, Finland
PROGRAMME: Keynote speeches, panel discussions, workshops and a pre-conference early career researcher meeting
WHAT TO DO NEXT: Send short synopsis of your argument (max 250 words) by September 3, 2018 – read more below

Workshop: Collective reflection on experiments, experimentation and interventions in environmental social science

Experiments and interventions are being increasingly called upon to test and invent solutions to sustainability problems. They are encouraged as dynamic means to develop new technologies, practices, institutional designs or governance arrangements, but also to invite new actors to their invention. Experimental designs have a long tradition in laboratory sciences. In social sciences action research has applied interventions as a means to address wicked social problems. Lately, in transition studies experiments have been highlighted as an engine for sustainability transitions. Science and Technology Studies remind that experimentation should keep as attentive for new imaginaries. All these various methodological approaches evoke rather different imaginaries for experiments, interventions and their outcomes.

In this working group we want to encourage discussion on the varying uses, motives and outcomes of experiments and interventions in environmental social science. We invite reflections on 1) varying experimental settings, tools, methods and concepts; 2) their different societal outcomes; 3) experiments and interventions as means to mobilize and create new imaginaries and collectives; 4) the changing role of research/ers in experimental settings and in interventions; 5) ethics of experimentation and intervention research.

The working group is organized around reflective talks followed by a collective discussion. Each participant is welcomed to give a reflection on their uses and outcomes of experiments, experimental research or interventions. The reflections can be based upon practical experience or theoretical elaborations. Creative ways to give the talk are welcome. We devote most of the time in the working group to joint discussions.

Please send short synopsis of your argument (max 250 words) to the conveners by 3.9.2018. We aim to compile a commentary on the joint discussion to the versuslehti.fi.

Session Conveners:
Maija Faehnle (@ymparisto.fi), University of Tampere, Finnish Environment Institute (SYKE)
Juha Hiedanpää (@luke.fi), Natural Resource Institute, Luke
Minna Kaljonen (@ymparisto.fi), Finnish Environment Institute (SYKE)
Helena Leino (@uta.fi), University of Tampere
Taru Peltola (@ymparisto.fi), Finnish Environment Institute (SYKE)

More information at the YHYS Colloqvium website.

 

 

”Meidän tekemä!”: yhteisömusikaalin keinoin osallisuutta vahvistamassa

Kesäkuussa sai ensi-iltansa monessa paikassa ja monen toimijan pitkäjänteisenä yhteistyönä toteutettu TOIVO-yhteisömusikaali.

Kuvat 1 & 2: TOIVO-yhteisömusikaali veti tuvan täyteen yleisöä. Esitys myös videoitiin niin, että osa tamperelaisista ikäihmisistä saattoi seurata sitä kotoa käsin.

Musikaalihanke sai alkunsa kaksi vuotta sitten yhteisötaitelija Kanerva Niemelän ideasta, jota hän lähti viemään eteenpäin osana Kaukaharjun, Keinupuiston ja Kuuselan palvelutalojen ja lähitorien toimintaa. Niemelä on koko hankkeen ajan vastannut sen kokonaisuudesta. Musikaalin valmistelua on voinut seurata TOIVO:n blogista  ja siitä on kirjoitettu aiemmin myös Ketterä kaupunki -hankeen blogissa.

Musikaalihanke huipentui esitykseen 7.6. Härmälän Kuuselassa. Lavalle esityksen ohjasi näyttelijä-ohjaaja Marja Skaffari. Musikaalin esiintyjät olivat Kuuselakeskuksen, Kaukaharjukeskuksen sekä Keinupuistokeskuksen asukkaita ja henkilökuntaa, Validia Hervannan päivätoimintaryhmä (The Respected Band), lähitoreilla kävijöitä ja vapaaehtoisia sekä Kuuselan päiväkodin lapsia. Muita esiintyjiä olivat Kanerva Niemelä, yhteisömuusikko-opiskelija Sanette Sevon sekä sosiaaliohjaaja, musiikinopettaja, Riikka Tajakka.

TOIVO-muusikaalin kantava voima ovat osallistujien toiveet ja haaveet. Siksi esitys on työstetty yhdessä osallistujien kanssa aina käsikirjoitusta, lavasteita ja ohjelmanumeroita myöten. Esitystä rakennettiin niin kuvataiteen kuin esittävän taiteen keinoin. Musikaali koostuu erilaisista osuuksista, joihin kuuluu muun muassa yhteislauluja, muistelmia, tanssia pyörätuolilla ja ilman, runoon sovitettu pienoisnäytelmä sekä lauluesityksiä.

Moninaiset osuudet nivoutuivat esityksessä vuoropuheluksi, jonka osaksi myös yleisö kutsuttiin. Tällaista kokonaisuutta ei voi loppuun asti käsikirjoittaa ja hallita, vaan se on elävä ja tekijöidensä näköinen.

Kuvat 3 & 4: Näyttämöä ja esitystilaa koristivat osallistujien kuvataideryhmissä musikaalia varten valmistelevat maalaukset, piirustukset ja käsityöt. Niiden sijoittelu ympäri esitystilaa häivytti esiintymislavan ja yleisön välistä rajaa luoden vaikutelmaa, että yleisö on tärkeä osa esitystä.

Musikaali toi monipuolisesti esiin asukkaiden erilaisia taitoja sekä niin tämänhetkistä kuin mennyttäkin elämää. Yksi esityksen kauneimmista hetkistä oli, kun yleisö sai kuulla Kuuselan asukkaan, jo 100-vuotta täyttäneen Helmi Hellmanin säveltämän laulun ”Lepo”. Laulu on yksi kymmenistä Hellmanin elämänsä aikana säveltämistä lauluista. Laulun esittivät Kanerva Niemelä, Sanette Sevon ja Riikka Tajakka Kuuselan valopihan parvekkeilta moniäänisesti laulaen.

Validian päivätoiminnan The Respected Band puolestaan esitti itse sanoittamansa ja säveltämänsä, kerrassaan hykerryttävän Harmitus-räpin. Siinä arkiset harmit, kuten ”Ei aamulla jaksais herää / kun kamppeet pitäis kerää (…)  aina syödä nopsaa / kun ei kaikkee hoksaa / kiirettä pitää kovaa / kun taksi kurvaa pihaan”  kietoutuivat suurempiin harmeihin ja yhdenvertaisuuden toiveeseen ”älä mua pelkää / ei tarvii taputtaa selkää / kysy eka saako auttaa / älä kierrä mua kaukaa”.

On vaikea valita esityksestä yhtä tähtihetkeä ylitse muiden. Jos kuitenkin pakko on, valitsisin hetken, jolloin esiintyjät lukivat vuorotellen osallistujilta etukäteen kerättyjä toiveita. Toiveita kuultiin laidasta laitaan: yhden toive oli päästä käymään lapsuuden kodissa, toinen taas olisi halunnut matkustaa aikakoneella tarkkailemaan elämää tulevaisuuden Härmälässä. Kolmas toivoi saada syliinsä pienen pehmoisen vauvan, neljäs kuolemaa suorilta jaloilta ja viides toivoi itselleen miestä.

Ainutlaatuisten ja kuitenkin niin samaistuttavien toiveiden kuuleminen herätti kuulijassa monenlaisia tunteita, jotka parhaiten kokoaa The Respected Band Harmitus-räpissään tekemä kiteytys: ”Olen samanlainen / vähän erilainen”.

Kuvat 5 & 6: Osana musikaalia nähtiin jo lähes satavuotiaan Helga Koskelan runoesitys ja siihen perustuva pienoisnäytelmä kypsän iän rakkaudesta.

Seuratessani musikaalin harjoituksia esitystä edeltävällä viikolla, pääsin todistamaan hienoa hetkeä. Silloin musikaalin laulut ja rytmisoittimien soittaminen toivat hetkellisesti yhteen palvelutalon asukkaita, jotka muistisairauden vuoksi elivät muutoin osin rinnakkaissa todellisuuksissa. Osa lauluhetkeen osallistuneista asukkaista istui harjoitusten ajan hyvin hiljaa, mutta (ilmeisesti) tutun laulun alkaessa, syttyi eräänkin osallistujan kasvoille leveä hymy. Kasvoista ja eleistä näkyi innostus koko laulun ajan.

Harjoitusryhmissä oli huumoria ja esimerkiksi ajatus talojen johtajista esityksen taustatanssijoina herätti hilpeyttä.

Harjoituksissa myös heräteltiin kehoa kokonaisvaltaisesti tähän hetkeen. Jos omat sormet eivät enää löytäneet polvia, auttoi vieressä istuva vapaaehtoinen löytämään ne. Harjoitukset olivat avoimia ja niistä syntyi vaikutelma, että ryhmät toimivat huokoisina tiloina, joihin saattoi tulla tutun laulun kutsumana mutta myös poistua silloin kuin halusi.

Kuvat 7 & 8: TOIVO-yhteisömusikaalissa yleisö kutsuttiin mukaan esitykseen. Musikaali toi yhteen ihmisiä erilaisista elämänvaiheista ja elämäntilanteista.

TOIVO on luonut yhteyksiä eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten välille ja tuonut esiin osallistujien toiveita ja taitoja yhteisötaiteen keinoin. Lisäksi se on vaalinut toiveita ja toivomista voimana, joka luo mielekkyyttä ja merkitystä elämään.

Olemme Ketterä kaupunki -hankkeessa saaneet seurata TOIVO:n etenemistä tämän vuoden ajan. TOIVO oli hieno esitys, mutta yhteisömusikaalin merkitys on lopulta vielä esitystäkin laajempi. Erityisesti muistisairaiden ryhmätoiminnassa käyminen havainnollisti yhteisötaiteen voimaa: jokaisen osallistujan läsnäolo ja panos olivat arvokkaita, oli tuo panos kuinka hetkellinen ja pieni tahansa. Vaikka kaikkia osallistujia ei nähdä varsinaisessa esityksessä lavalla, ovat he silti osa esityksen kokonaisuutta. TOIVO-yhteisömusikaaliin ja sen toteuttamisen tapaan sisältyy arvokas ajatus: jokainen saa ja voi olla osa taideteosta omien haaveidensa, toiveidensa ja taitojensa kautta sellaisella tavalla, joka sillä hetkellä on mahdollinen.

Liina Sointu, tutkija, TaY

 

Tampere Underground juhannus – toinen vuosi Hiedanrannassa

Kesällä 2017 ensi kerran järjestetty Tampere Underground juhannusfestivaali sai tänä kesänä jatkoa, kun monipuolistunut ohjelma sekä viisi esiintymislavaa kutsuivat jälleen viettämään kaupunkijuhannusta Hiedanrantaan. Hiedanranta ei ole valikoitunut festivaalin paikaksi sattumalta, vaan juhannustapahtumalla on merkityksensä erityislaatuisen alueen kehittämisessä.

Kirjoitin vuosi sitten blogissani  Tampere Underground yhteisön alkutaipaleista sekä löyhän yhteisön mahdollisuuksista ja haasteista. Vuoteen on mahtunut paljon, osan vanhoista toimijoista keskittyessä muihin projekteihin, uusien tullessa mukaan ja toiminnan saadessa uusia suuntia. Yhteisö on järjestänyt juhannusfestivaalin lisäksi muun muassa klubi- ja sanataideiltoja, keikkoja, laskiaisbrunssin sekä jatkanut toimintaansa Morkun talon suojelemiseksi.

Tampere underground juhannus on osa Hiedanrannan alueen muutosprosessia, jonka kehitysvaihe kulkee tällä hetkellä nimellä Väliaikainen Hiedanranta. Pysyvien toimintojen vielä puuttuessa alueelta, erilaiset festivaalit ja tapahtumat tuovat ihmisiä Hiedanrantaan ja tekevät aluetta tunnetuksi. Vuonna 2017 Hiedanrannan tapahtumat houkuttelivat alueelle yli 40 000 kävijää. Tampere Underground juhannuksen lisäksi alueella järjestetään muun muassa elektronisen musiikin juhla SWÄG festival, skeittitapahtumat Trelogy  ja Manserama, katutaidetapahtuma Spraycankontrol ja tänä kesänä ensi kertaa pidetty Tampere Punk Fest.

Tunnelmointia Tampere underground juhannuksessa. (kuva Arto Alho)

 

Hiedanrannassa järjestettävät tapahtumat toimivat ilmaisena mainoksena sekä matkailuvalttina alueelle, sekä samalla koko Tampereelle, ja brändäävät aluetta taiteen ja kulttuurin keinoin.

Tänä päivänä kaupungit käyttävät kulttuuritapahtumia entistä enemmän keinona parantaakseen imagoaan, vauhdittaakseen urbaania kehitystä sekä houkutellakseen kaupunkiin ihmisiä ja sijoituksia. Tapahtumat ovat nousseet keskeisiksi erityisesti muuttuvien kaupunkien urbaaneissa kehitysstrategioissa. (Ks. Richards & Palmer 2010Kulttuuri nähdään työkaluna, joka kokemusten, yksilöllisten muistojen ja paikkatunteen kautta lisää tunnearvoa kaupungin brändiin.

Kaupunkien markkinointia mielikuvien avulla on kuvattu Place branding termillä. Place branding ilmiön taustalla on kulttuurin, vapaa-ajan ja viihteen roolin korostuminen: kulttuuriin käytetään entistä enemmän rahaa ja se saa yhä enemmän huomiota mediassa. Käytännön esimerkkejä ilmiöstä on ympäri maailmaa tapahtuva vanhojen tehdasalueiden elvyttäminen muuntamalla ne kulttuurin ja viihteen paikoiksi. Tampere ja Hiedanranta seuraavat mukana kehityksessä.

Kulttuuritapahtumien kyky muovata kaupungin brändiä ja tehdä uutta aluetta tunnetuksi on huomattu myös muutosten keskellä olevassa Hiedanrannassa. Alueella järjestettävät festivaalit nauttivatkin monenlaista kaupungin tukea, aina mainostuksesta tapahtumien infraan sekä taloudelliseen tukeen. Kaupungin panostukset ovat kuitenkin verrattain hyvin pieniä. Vastineena tapahtumat lisäävät koko Tampereen kiinnostavuutta ja samalla luovat myös arjen toimintaedellytyksiä ja harrastusmahdollisuuksia toimijoille ja yhteisöille.

Tampere Underground juhannusta on puuhattu tänäkin kesänä yhteistyössä kaupungin kanssa ja toiveita ja ajatuksia on vaihdettu puolin ja toisin. Tampereen kaupunki muun muassa antoi Hiedanrannan alueen ja Lielahden kartanon ilmaiseksi Tampere Underground juhannuksen käyttöön. Hiedanrannan toimijoiden ja Tampereen kaupungin uutena yhteistyökuviona oli keväinen järjestyksenvalvojakurssi, jossa yli 20 Hiedanrannan toimijaa ja tapahtumajärjestäjää kouluttautuivat järjestyksenvalvojiksi. On myös kaupungin intressi, että Hiedanrannan tapahtumat hoidetaan kunnialla aina järjestyksenvalvonnasta alueen puhtaanapitoon.

Fate vs. Free Willy Tampere underground juhannusfestivaalin skeittilavalla. (kuva Arto Alho)

Tampere Underground juhannusfestivaali on tarkoittanut järjestäjilleen lukemattomia talkootunteja sekä tapahtuman lähestyessä myös unettomia öitä ja stressiä. Erästä Tampere Underground juhannuksen järjestäjää lainaten:

”Ensin tehdään töitä koko kevät juhannustapahtuman eteen ja sen jälkeen paiskitaan vielä hommia läpi tapahtuman aamusta yöhön. Ei siinä ehdi itse edes bändejä katsomaan. Sen jälkeen onkin niin puhki, ettei voi kuin nukkua.”

Intoa tapahtuman tekemiseen kuitenkin löytyy, sillä pian viime kesän festivaalin jälkeen jo pohdittiin seuraavan kesän juhannustapahtumaa. Tampere Underground juhannus on tekijöilleen mahdollisuus omanlaiseen kesäjuhlaan; tuoda esiin uusia artisteja sekä yhdistää eri taiteen ja kulttuurin muotoja. Tapahtuman vegaanisuus, rasismin vastaisuus sekä pääsyliputtomuus ovat järjestäjille tärkeitä arvovalintoja. Osalle tapahtumassa on kyse itsensä toteuttamisesta tai hyvällä porukalla puuhaamisesta, muutama tekee tapahtumaa osana opintojaan.

Hiedanrannan vanha tehdasalue ja sen rosoisuus tarjoavat kiinnostavat puitteet juhannusfestivaalille. Tapahtumajärjestäjän näkökulmasta keskeisin syy juhannusjuhlien toteutumiseen Hiedanrannassa kuitenkin on, että Hiedanrannassa tämä kaikki on ollut mahdollista. Kaupunki on Hiedanrannan porttien avautumisesta asti ollut avoin uusille ja kokeileville ideoille, ja antanut omistamansa alueen tiloja eri toimijoiden vuokrattavaksi. Tampereen kaupunki on tullut toimijoita vastaan monessa asiassa, ja yhteistyö on ollut jokseenkin sujuvaa.

Hiedanrannan avoimesta ja yhteistyöhaluisesta ilmapiiristä huolimatta kaikki alueen projektit eivät kuitenkaan ole edenneet toivottuun tahtiin. Hiedanrannan yhteisöllinen sauna -projekti on jo vuoden ajan jumittanut kaupungin hitaan päätöksenteon hampaissa. Nyt saunakontit ovat kuitenkin saapuneet Hiedanrantaan, joten toivottavasti pian päästää löylyihin!

Tampere Underground yhteisölle Hiedanranta on tila toteuttaa, tehdä asioita itse ja yhdessä porukalla.

Juhannusfestivaali on osa Tampere Undergroundin moninaista ja muovautuvaa toimintaa, eikä sille ole oleellista tiettyyn paikkaan kiinnittyminen tai toistuminen samanlaisena vuodesta toiseen. Hiedanrannan kaltaiset tekemisen paikat, joissa saa jokseenkin vapaasti touhuta ja tehdä itse, ovat kuitenkin tärkeitä elävälle ja monipuoliselle kaupunkikulttuurille. Santalahden vanhojen tehtaiden purkaminen lisää tarvetta tällaisille paikoille, eikä Hiedanranta yksistään pysty tähän tarpeeseen vastaamaan.

Kun väliaikaisesta Hiedanrannasta edetään pysyvämpiin ratkaisuihin, pitäisi Tampereen kaupungin huolehtia Hiedanrannan nykyisten toimijoiden tulevaisuudesta, tarjoamalla heille hyviä tiloja ja edullisia sopimuksia myös jatkossa. Nämä toimijat ovat luoneet alueelle sen omaleimaisen brändin, jota alueen kehittämisessä nyt hyödynnetään. Olisi Hiedanrannan ja koko Tampereen etu saada nämä toimijat ja toiminnot pysymään myös jatkossa osana Hiedanrantaa. Alueelle jo syntynyt toimijoiden yhteisö ja kulttuurin kirjo ovat jotain, mitä ei rahalla saa.

 

Veera Turku

Veera Turku on Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelija ja DAC-hankkeen tutkimusharjoittelija. Hän oli järjestämässä Tampere underground juhannusta yhdessä muiden Tampere UG toimijoiden kanssa.

Asumisen tulevaisuus SuomiAreenalla Porissa 17.7.

Onko Suomessa vuonna 2040 vain kolme kaupunkia, joissa koko kansa asuu? Vai hajauttavatko automaattinen liikenne ja etäläsnäolon mahdollisuudet ihmiset asumaan takaisin tasaisemmin ympäri maata? Tunnetaanko Suomi asumisen suunnittelun edelläkävijämaana, jossa asunnot ja palvelut mukautuvat helposti ihmisten moninaisiin tarpeisiin?

Tervetuloa seuraamaan Asumisen tunti ♥ Asuntomessut -paneelikeskustelua asumisen tulevaisuudesta Porissa SuomiAreenan Purje-lavalla tiistaina 17.7.2018 klo 14.30 – 15.30!

Nina Rahkolan johdolla keskustelemassa:
Liisa Häikiö, professori, Tampereen yliopisto, Ketterä kaupunki-hanke
Erkki Heikkinen, toimitusjohtaja, Kiinteistömaailma Oy
Kaija Savolainen, toiminnanjohtaja, Suomen Omakotiliitto ry
Iiris Suomela, puheenjohtaja, Vihreät nuoret
Matti Vanhanen, kansanedustaja, Keskusta

Jos olet Facebookissa, voit poimia tilaisuuden Facebook-tapahtumakalenteriisi tästä.
Katso myös SuomiAreenan muut Asumisen tunti -keskustelut täältä.

Hiedanrannan Verstas monien toimijoiden kohtauspaikkana

Vuoden 2019 alussa aloittavan uuden Tampereen yliopiston yhtenä haasteena on saattaa kolmen eri kampuksen opiskelijat ja opettajat lähempään yhteistyöhön. Hiedanrannan alueelle, Tampereen keskustan läntiselle puolelle on suunnitteilla uusi tila, joka tarjoaa kaikille yliopiston toimijoille uudenlaisen kentän toimia. Tämän nähdään tuovan tulevaisuudessa paljon erilaisia mahdollisuuksia, mutta myös uhkakuvia liikkuu ilmassa.  

Yhteistyön kautta verkostoja yhteiskuntaan ja yrityksiin

Perinteisesti yliopistot ja korkeakoulut on suunniteltu niin, että ne ovat erillisiä kampuksia kaupungin sisällä. Tampereen yliopiston opettajien mukaan Hiedanrannan vanhan navettarakennuksen Verstas (ks. kuvat alla) voisi kuitenkin olla paikka, jossa uusi korkeakouluyhteisö sekä sen opetus ja tutkimus verkottuvat yhteiskuntaan.

Kuvassa Hiedanrannan vanha navetta, jonka toista kerrosta kutsutaan Verstaaksi. Verstas voisi toimia Tampereen yhdistyvien yliopistojen yhteisenä tilana. (kuva Saara Kauranen)

”Verstas mahdollistaa uudentyyppisen rajapinnan yhden kaupunginosan sisällä sekä erilaisia kokeiluja ja yhteistyötä korkeakoulujen, kaupungin, yritysten, asukkaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden välillä.”, aluetieteen yliopistonlehtori Markus Laine pohtii.

Tampereen teknillisen yliopiston opettajat korostavat alueen historiallisuutta ja sen uniikkia luonnetta komeine maisemineen. Arkkitehtuurin professori Panu Lehtovuoren mukaan jo pelkästään nämä mahdollistavat kokonaan uudenlaisen kaupunginosan luomisen, johon uusi yliopisto on tärkeää ottaa mukaan.

Rakennustekniikan tohtorikoulutettava ja opettaja Tuomo Joensuu nostaa esiin Hiedanrannan keskeisen sijainnin lähellä Tampereen kantakaupunkia. Samaan hengenvetoon hän toteaa haasteeksi alueen vetovoimatekijöiden puutteen. Tätä pohtivat myös molempien yliopistojen opiskelijat, joiden on vaikea keksiä, mikä heidät saisi lähtemään Hiedanrantaan.

Tilojen muokattavuus ja joustavuus tärkeässä osassa

Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin opiskelijat toteavat tilan, joka sijaitsee ”ei kenenkään maalla”, tuovan mukanaan suuren mahdollisuuden tutustua korkeakouluyhteisöön rennommassa paikassa. Verstas Tampere3 yhteistilana sopisi heidän mielestään pienempimuotoisten kurssien järjestämiseen kaikille uuden Tampereen yliopiston opiskelijoille sekä toisaalta johonkin erikoisempaan, kuten teemapäivätoimintaan.

Samoilla linjoilla yhteisöllisyyden luomisesta ovat myös Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen opiskelijat. Heidänkään mielestään yliopisto ei kaipaa enempää perinteisiä luentosaleja, vaan monimuotoisia ja tilanteen mukaan muunneltavia tiloja, jotka ovat kaikkien vapaassa käytössä laajoin aukioloajoin. He pitävät tärkeänä, ettei Hiedanrantaan suunniteltu Verstas rajaudu mihinkään yksittäiseen käyttötarkoitukseen, jolloin se jättäisi monia toimijoita tilan ulkopuolelle.

Tampereen yliopiston opiskelijoita tutustumassa Verstaaseen. (kuva Mikko Kyrönviita)

Yhteisestä Tampere3 tilasta toivotaan siis avointa ja joustavaa paikkaa, jonne eri toimijoiden ja ryhmien olisi helppo tulla ja osallistua monenlaiseen toimintaan. Tilan tulisi opettajien mielestä olla yhdistelmä hiljaista ja avointa tilaa, joka mahdollistaa niin opetuksen kuin vapaamman olemisenkin. Heidän kommenteissaan korostui vahvasti se, että Verstaan tilana tulee antaa muotoutua ajan saatossa käyttäjien tarpeiden mukana. Verstaan tulisi lisäksi toimia synergiassa alueen muiden rakennusten ja toimintojen kanssa.

”Verstasta pitää ideoida ja suunnitella siten, että se on paljon erilaista toimintaa mahdollistava. Sehän alkaa tilana elää sitten, kun ihmiset haluavat tulla sinne ja se vastaa erilaisten toimijoiden tarpeisiin, kun he voi tehdä siellä sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä”, sosiaalipolitiikan professori Liisa Häikiö korostaa.

Tulevaisuuden haasteet Verstaalla ja Hiedanrannassa

Molempien yliopistojen opettajat ja opiskelijat pitivät väliaikaisuutta suurimpana haasteena koko Hiedanrannan alueen kehittämisessä. Huolenaiheena on, mitä alueelle tapahtuu raitiotielinjan rakentamisen jälkeen. Erityisesti opiskelijoilla uhkakuvana on, että koko Hiedanrannan alue muuttuu varakkaiden asuinalueeksi, josta nykyinen monimuotoinen toiminta siivotaan pois kalliimpaa vuokraa maksavien toimijoiden tieltä.

”Tiloja pitää säästää kulttuuritoimijoille. Niin ettei mikään Hjallis Harkimo tule tekemään siitä mitään kapitalismikeskusta. Ja sitten pitää ehdottomasti olla opiskelija-asuntoja ja kaupungin vuokra-asuntoja.”, yhteiskuntatutkimuksen opiskelija toteaa.

Yliopistojen yhteiskäyttötilaksi suunnitellun Verstaan kohdalla merkittävä kysymys on esteettömyys. Vanha tehdasrakennus vaatii isoja muutoksia, jotta tila olisi kaikkien käytettävissä. Tilan esteettömäksi tekeminen vaatii kuitenkin niin suurta rahallista panosta, että haastateltavat epäilivät, onko Tampereen kaupunki tai uusi yliopisto valmis panostamaan siihen. Myös yhteiskäyttöisen, kaikille avoimen tilan hallinnointi, ylläpito ja muut käytännön järjestelyt edellyttävät hyviä suunnitelmia ja toimijoiden läheistä yhteistyötä.

 

Saara Kauranen, Irmeli Seipäjärvi, Tommi Aaltonen, Kimmo Aho, Santeri Lajunen, Freja Harjunheimo ja Katariina Penttilä

Blogiteksti on osa Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan kurssia Kaupunkien maankäytön pelikenttä. Kurssilla blogin kirjoittajat haastattelivat Tampereen yliopiston ja TTY:n opiskelijoita ja opettajia, ja selvittivät heidän näkemyksiään yhdistyvien korkeakoulujen yhteistilasta Hiedanrannassa.