Ajankohtaista

Ryhmärakennuttamisen käytännöt muovautuvat

Ryhmärakennuttaminen muuttaa asuntotuotannon totuttuja käytäntöjä ja toimijoiden rooleja: asukas ei olekaan valmiin asunnon ostaja, vaan jo suunnitteluvaiheen vastuullinen ja päätösvaltainen toimija. Tuore laki antaa pelisäännöt, muttei ainakaan vielä ole tuonut toivottua helpotusta hankkeiden rahoitukseen.

Ryhmärakennuttamisella tarkoitetaan asuntohankkeita, joissa ryhmä tulevia asukkaita ryhtyy rakennuttamaan itselleen taloa tai taloja.

Toisin kuin mediassa näkee toisinaan väitettävän, kyse ei ole uudesta ilmiöstä.

Suomalainen erikoisuus, asunto-osakeyhtiö, luotiin nimenomaan asukkaiden itsensä rakennuttamien talojen hallintamuodoksi 1900-luvun alkupuolella. Sittemmin toimintatavasta on tullut tuntemattomampi. Paljon näkee myös käytettävän termiä ryhmärakentaminen. Selkeyden vuoksi tätä on syytä välttää. Ryhmärakennuttamisessa kyse on nimenomaan rakennuttamisesta, ei rakentamisesta.

Ryhmärakennuttamisen alle mahtuu laaja kirjo erilaisia hankkeita muutamasta pientaloasunnosta aina suurehkoihin kerrostaloihin. Usein hankkeet ovat yhtiömuotoisia, mutta myös asumisoikeustaloja on toteutettu ryhmärakennuttamalla, kuten Omatoimi Saarijärvellä. Ryhmärakennuttaminen sopii myös vanhojen talojen pelastusoperaatioihin tai vaikkapa teollisuustilan muuttamiseen asunnoiksi.

Yli satavuotias, lähes purkukuntoon päässyt Annikin kortteli Tampereella kunnostettiin ryhmärakennuttamalla. (kuva Anna Helamaa)

Laki tunnistaa kaksi erilaista mallia

Syksyllä 2015 voimaan astunut laki ryhmärakennuttamisesta tunnistaa kaksi erilaista mallia: asukasaloitteisen ja konsulttialoitteisen. Ensin mainituissa asukkaat vetävät hanketta, käytännössä usein yhdistykseksi järjestäytyneinä, ja palkkaavat käyttöönsä tarvittavat ammattitoimijat. Konsulttialoitteisessa mallissa ryhmärakennuttamiskonsultti valmistelee hanketta ja kokoaa sitten asukasryhmän. Toisinaan rakennuttavan asukasryhmän sisäinen osaaminen mahdollistaa projektin läpiviemisen vähäisellä ulkopuolisella suunnittelu- ja konsulttiavulla. Toisessa ääripäässä – vähän jo määritelmän rajoja venyttäen ­– on hankkeita, joissa aloitteen tehnyt konsultti toimii myös projektinjohtourakoitsijana.

Koti kaupungissa ry:n Malta-talo on Helsingissä asukkaiden itsensä vetämä rakennuttamishanke. (kuva Anna Helamaa)

Rakennuttava ryhmä kantaa kuitenkin aina painavan vastuun hankkeesta niin taloudellisesti kuin juridisesti. Osallistujien kannattaakin selvittää huolellisesti minkälaiseen hankkeeseen on lähdössä mukaan. Samasta syystä päätöksenteon ja kustannusten läpinäkyvyys on ensiarvoisen tärkeää. Koska kyse ei ole asuntokaupasta vaan asunnon rakennuttamisesta, eivät asuntokauppalaissa uudisasunnon ostajan suojaksi luodut säädökset koske ryhmärakennuttamishankkeita.

Urakoitsijavalinnat ja rakennustyön huolellinen valvonta ovatkin onnistumisen kannalta keskeisiä – kuten toki missä tahansa rakentamisessa.

On myös hankkeita, joissa asukasryhmä on aloitteentekijä, mutta joissa rakennuttajan vastuun kantaa ammattirakennuttaja. Vaikka juridisesti kyse ei olekaan ryhmärakennuttamista, antaa malli asukkaille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asuntoihinsa sekä koko talon konseptiin. Esimerkiksi Aktiiviset seniorit ry:n yhteisölliset senioritalot ovat tällaisia hankkeita.

Miksi sitten ryhmärakennuttaminen kannattaa?

Ensinnäkin, malli tarjoaa asukkaalle hyvät mahdollisuudet osallistua oman asuntonsa ja koko rakennuksen suunnitteluun ja laatutason määrittelyyn. Kompromissikykyä kuitenkin vaaditaan etenkin kerrostaloissa, joissa oman asunnon ratkaisut vaikuttavat myös naapuriin. Toiseksi, ryhmärakennuttamalla asunnon saattaa saada suhteellisen edullisesti, kun asukkaat itse kantavat rakennuttamisvastuun. Hinta luonnollisesti riippuu ryhmän asettamista tavoitteista. Aina edullisuus ei olekaan ensisijainen tavoite, vaan ryhmärakennuttajat hakevat asumiselleen jotain sellaista laatua, mitä muuten on vaikea löytää, esimerkiksi runsaita yhteistiloja tai edistyneitä ekotekniikan ratkaisuja. Tämä onkin kolmas ryhmärakennuttamisen etu. Etenkin monet asukasaloitteiset hankkeet ovat panostaneet yhteistiloihin ja rakentaneet asumisenaikaista yhteisöllisyyttä jo suunnitteluprosessin aikana.

   

Monet asukasryhmät panostavat yhteistiloihin. (Kuvat Anna Helamaa)

Asukkaiden itselleen rakennuttamat talot monipuolistavat asuntokantaa ja tapoja tuottaa asuntoja. Siksi niistä kannattaa muidenkin olla kiinnostuneita. Parhaillaan käynnissä olevat hankkeet vakiinnuttavat toimintatapoja ja avaavat latua seuraaville.

Suurin pullonkaula tällä hetkellä on rakentamisaikainen rahoitus, jota etenkin asukasaloitteisten hankkeiden on ollut hyvin vaikea järjestää.

Uuden lain keskeisenä tavoitteena oli pelisääntöjä selkeyttämällä edesauttaa hankkeiden rahoituksen järjestymistä, mutta ainakaan vielä niin ei näytä tapahtuneen. Pallo onkin nyt pankeilla, joiden tulisi määritellä ehdot rakentamisaikaisen lainan myöntämiselle.

On vaikea kuvitella, etteikö ryhmärakennuttamisen suosio kasvaisi. Muutoksessa kannattaa olla mukana.

Anna Helamaa                                                                                                                                                      Tampereen teknillinen yliopisto

 

Hiedanrannan ideakilpailun satoa työstetään eteenpäin – ilmoittautuminen avoimiin työpajoihin on avattu

Uuden Tampereen Hiedanrannan kaupunginosan ideakilpailun parhaimmistoa työstetään eteenpäin kaikille avoimissa työpajoissa.

Teemoitetut työpajat pidetään Lielahden kartanolla kello 17-20 peräkkäisinä iltoina 25.-27.4. ja koontityöpaja 10.5. Kolmeen ensimmäiseen työpajaan ilmoittautumiset on tehtävä 21.4.2017 mennessä ja koontityöpajaan 5.5. mennessä.

Pikaisella ilmoittautumisella voit varmistaa paikkasi työpajassa. Kuhunkin työpajaan voidaan ottaa kuusikymmentä kiinnostunutta, mutta ilmoittautua voi useampiin. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen on sitova.

Hiedanrannan alueen suunnittelussa kokeillaan uutta. Hiedanranta on suunnitellun raitiotiereitin varrelle rakentuva, jopa 25 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan kaupunginosa, jonka kehitystä vauhdittavat myös erilaiset yhdessä tekemisen kokeilut. Niinpä aiempia Suunnittelujuhlia seuraavat nyt Ideakilpailujen jatkot. Jatkot tarkoittavat, että vuoden alussa ratkenneen ideakilpailun satoa työstetään eteenpäin juhlistaen yhdessä tekemistä neljän työpajan sarjassa huhti-toukokuussa.

Työpajoissa linkitetään kaupunkilaisten, kilpailun kahden parhaan arkkitehtuuritoimiston sekä Hiedanrannan kaavoituksesta vastaavien virkamiesten tietotaito.

Yleissuunnittelu alkaa työpajoista

Työpajat aloittavat noin vuoden kestävän yleissuunnitteluvaiheen. Tämän jälkeen Hiedanrannan suunnittelu jatkuu ensimmäisten asemakaavojen laadinnalla yleissuunnitelman pohjalta.

Työpajojen tavoitteena on katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja kasvattaa aluksi lennokkaita ideoita. Niistä edetään sitten kehittämään käytännöllisiä ratkaisuja Hiedanrantaan.  Työpajat on nimetty teemansa mukaisesti: ”Kaupunki on ihmisen koti”, ”Torilla tavataan”, ”Kortteleissa kuhisee” sekä ”Tulevaisuuspyörre”.

Ensimmäisessä ”Kaupunki on ihmisten koti” -työpajassa tiistaina 25. huhtikuuta kehitetään suunnittelua ohjaavia periaatteita eteenpäin. Illan aikana käsitellään koko kaupunginosan laajuisia kysymyksiä hyvästä kaupunkielämästä, kulttuurista ja kaupunkiluonnosta kiertotalouteen.

”Torilla tavataan”-työpajassa keskiviikkona 26. huhtikuuta keskitytään liikkumiseen sekä eri reittien solmukohtiin. Tällaisia solmukohtia ovat esimerkiksi torit tai Hiedanrannan uusi sydän, eli vanhaan teollisuusmiljööseen rakentuva eloisa keskus. Tässä ideoidaan palveluiden tulevaisuutta, mihin oleellisesti liittyy myös Lielahden automarkettialueen kehittäminen.

Kolmannessa työpajassa ”Kortteleissa kuhisee”. Torstaina 27. huhtikuuta pohditaan, voisiko Hiedanranta tarjota esimerkiksi aivan uudenlaista yhteisöllistä asumista tai erikoistuneita kortteleita, joissa työ ja asuminen sekoittuvat.

Tiistaina 10. toukokuuta ”Tulevaisuuspyörre” kokoaa parhaat ideat aiemmista työpajoista. Tavoitteena on löytää polkuja siihen, miten ja ketkä voisivat ideoita todella lähteä toteuttamaan.

Ideointiin voi osallistua jo nyt

Ideointiin voi osallistua ennakkoon sosiaalisen median kautta jakamalla esimerkiksi kuvia ja tekstiä hienoista esimerkeistä maailmalta merkittynä #Hiedanranta -hashtagilla. Myös kuvat Hiedanrannasta yhdistettynä kehitysideoihin ovat tervetulleita. Ideoita käytetään työpajoissa inspiraatiomateriaalina. Ideoita voi jakaa saman hashtagin kautta myös työpajojen jälkeen. Hiedanrantaa kehitetään otteella, joka lupaa yhteissuunnittelun tilanteita jatkossakin.

Ideakilpailun jatkoja järjestävät Tampereen kaupungin Hiedanrannan kehitysohjelma ja Hiedanrannasta vastaavat kaavoittajat yhdessä Suomen Akatemian rahoittaman Dwellers in Agile Cities (DAC) -tutkimushankkeen tutkijoiden kanssa. Työpajat ovat osa tutkimusta, jossa kokeilemalla kehitetään entistä asukaslähtöisempiä, monimuotoisempia ja kestävämpiä kaupunkeja.

Työpajojen ilmoittautumiset

25.4. Kaupunki on ihmisen koti – ilmoittaudu tästä.

26.4. Torilla tavataan – ilmoittaudu tästä.

27.4. Kortteleissa kuhisee – ilmoittaudu tästä.

10.5. Koontityöpaja: Tulevaisuuspyörre – ilmoittaudu tästä.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen työpajoihin

Tampereen kaupunki/Hiedanranta

Väliaikainen Hiedanranta

Työpajat ja DAC-hanke:

Koordinaattori Mikko Kyrönviita p. 050 5099026

Yleissuunnittelu, Tampereen kaupunki:

Projektiarkkitehti Riikka Rahkonen p. 040 8012724

Projektiarkkitehti Iina Laakkonen p. 040 8063080

Asumisen työpajat Härmälänrannan asukkaille 12.4. ja 19.-20.4.

Järjestämme viisi asumisen työpajaa Härmälänrannan asukkaille. Työpajojen tarkoitus on kerätä asukkaiden kokemuksia Härmälänrannan asunnoista, talojen yhteistiloista ja pihoista.

Tutkimus liittyy Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Dwellers in Agile Cities – Ketterä kaupunki -tutkimushankkeeseen. Valokuvatyöpajat järjestetään osana ”Kaupunkien maankäytön pelikenttä” -kurssia, jonka opettajina toimivat Markus Laine ja Nina V. Nygren.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen sekä tarkemmat tiedot työpajojen aikatauluista ja sisällöstä tästä linkistä.

Pyydämme vahvistamaan osallistumisenne mieluiten 11.4. mennessä. Tarjoilua varten ilmoitelkaa lomakkeella myös mahdollisista eritysruokavalioista.

Valokuvien lähettäminen

Keskusteluihin liittyy ennakkotehtävä. Pyydämme teitä valokuvaamaan kotinne ja yhteistilojen hyviä ja huonoja puolia ja lähettämään kuvat viimeistään kaksi päivää ennen pajaa etukäteen kuvalomakkeen avulla. Lomakkeeseen pääset tästä.

Työpajat pidetään Härmälänrannan konttorirakennuksessa osoitteessa Valmetinkatu 5, 2. krs.

Opiskelijoiden töiden tulokset esitellään julkisessa seminaarissa yliopistolla toukokuussa, 23.5. klo 12-16 Linna-rakennuksen sali K103.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Käveltävyys on kaupunkielämän kasvualusta. 10 askelta tulevaisuuden Hiedanrantaan?

Kuinka uuden kaupunginosan kortteleihin puhalletaan sitä kuhinaa, jota arkkitehtien havainnekuvissa usein esitetään? Käveleminen on tapa, jolla olemme välittömimmin läsnä kaupunkitilassa, kohtaamme toisiamme ja luomme yhteyksiä ympäristöömme.

Flanööri, hengaava teini, shoppaaja, skeittaaja, puistossa leikkivä lapsi, koiranulkoiluttaja tai Tammelantorin mummo ovat kaikki kaupunkielämän tärkeitä resursseja. Ja usein myös kävelijöitä. Siksi käveltävyyteen panostaminen on ratkaisujen ytimessä.

Kävelemällä olemme välittömimmin läsnä kaupunkitilassa (kuva: Tuomas Ilmavirta)

Käveltävyys tukee myös kestävyyden ja terveyttä edistävän kaupungin tavoitteita sekä julkisen tilan ja sitä kautta osallisuuden ihanteita. Käveltävyys on myös taloudellinen arvo kaupungille – vetovoimatekijä, joka houkuttelee asukkaita, asiakkaita ja yrityksiä.

Käveltävyys on yksi mittatikku sille, mitä tarkoittaa asukkaille vetovoimainen, ihmisen kokoinen ja elävä kaupunkiympäristö.

Käytännössä käveltävän ympäristön luominen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Suunnittelussa vaikuttavat monenlaiset, usein ristiriitaiset intressit ja päätökset. Tampereelle parhaillaan rakentuva Hiedanranta on kuitenkin kiinnostava esimerkki uudesta kaupunginosasta, jolla on hyvät edellytykset käveltävyyden kehittämiselle. Alue sijaitsee Näsijärven rannalla, 3-4 km päässä keskustasta. Se koostuu vanhasta tehdasalueesta, Lielahden automarketalueesta sekä keskustan suuntaan jatkuvasta ranta-alueesta. Tampereen kaupunki järjesti Hiedanrannan kaupunginosasta yleisen ideakilpailun , jonka tulokset julkistettiin alkuvuodesta 2017.

Mitä Jeff Speck tekisi?

Käveltävyyttä toteuttavat parhaiten suhteellisen tiiviit monitoimintoiset alueet, joilla on tiheä kävelyyn sopiva katuverkko. Esimerkiksi Jeff Speckin (2012) teesit ja 10 askelta käveltävään kaupunkiin ovat laajalti tunnetut:

Kävelemisen on oltava hyödyllistä. On oltava kävellen saavutettavia toimintoja eli syitä kävellä.

  1. Älä rakenna palveluita ja asumista autoilun varaan
  2. Sekoita maankäyttöjä
  3. Mieti pysäköintiä
  4. Panosta joukkoliikenteeseen

Kävelemisen on oltava turvallista

  1. Suojaa jalankulkua
  2. Panosta myös pyöräilyyn

Kävelemisen on oltava miellyttävää ja helppoa. Siirtymien sujuvuuden takaa sopiva ja riittävä infrastruktuuri. Rakennusten tulisi muodostaa viihtyisiä, suojaisia ja jäsentyneitä katutiloja.

  1. Muovaa tila kävelijälle
  2. Istuta puita

Kävelemisen on oltava kiinnostavaa. Arkkitehtuurin ja katuelämän on tarjottava kävelijälle virikkeitä ja vaihtelua.

  1. Rakenna kiinnostavia ja kutsuvia julkisivuja, luo elämää

Valitse voittajat.

  1. Panosta ensin keskustoihin ja alueisiin, joilla saadaan aikaan eniten vähimmillä panoksilla.

           Jo Jane Jacobs korosti kaupungin moninaisuutta ja katuelämää (kuva: Tuomas Ilmavirta)

Hiedanrannassa ilmassa käveltävyyden lupauksia!

Speckin teesien mukaan kävelyn olisi siis oltava hyödyllistä, turvallista, sujuvaa ja mukavaa sekä kiinnostava kokemus. Hiedanrannassa kävelyn hyötynäkökulma on otettu hyvin mukaan jo ideavaiheessa. Ilman toimivaa joukkoliikennettä ja palveluita käveltävyys ei merkitse muuta kuin rauhaisaa saareketta, jonka asukkaiden arki on kuitenkin yhä auton varassa. Jotkut puhuvat myös nukkumalähiöstä. Hiedanrantaan on kuitenkin tulossa raitiotie, palveluita ja oma keskusta. Kilpailuohjelmassa tavoiteltiin tiiviistä kaupunkirakennetta ja Hiedanranta nähdään ensisijaisesti jalankulku-, pyöräily- ja ratikkakaupunkina. Käveltävyyden perusasiat ovat siis kunnossa.

Lielahden automarket-alueen tulevaisuus kuitenkin mietityttää: kuinka hypermarketin, parkkikenttien ja auton peräkontin liitto pystytään haastamaan kestävämmällä ja myös helpommalla tavalla tehdä viikon ruokaostokset? Miten uudistuva Lielahti kytkeytyy Hiedanrannan keskustaan? Entä kuinka keskustan kaupallinen tila lopulta jäsentyy? Hajautettuja kivijalkakauppoja vai suuri keskitetty yksikkö? Katutilaa vai käytäviä? Vai jotain aivan uutta?

Myös jalankulun turvallisuus ja sujuvuus on selvästi nostettu esiin kilpailuohjelmassa. Esimerkiksi toisessa voittajatyössä väläytetyt autoliikenteeltä suojatut korttelit ja korttelipihat tuntuvat erityisesti lasten leikkien ja itsenäisen liikkumisen kannalta hyvältä ratkaisulta. Sosiaalista turvallisuuden tunnetta luo monitoimintoisuus ja se, ettei ympäristö autioidu myöskään ilta-aikaan. Hiedanrantaan kehittyvä kulttuuritoiminta ja väliaikaiskäytöt luovat jo alueelle nyt kaupunkilaisten haltuun ottamaa tilaa. Tämä lisää myös turvallisuuden tunnetta ja positiivista paikka-identiteettiä.

Kävely-ympäristön viihtyisyyteen ja reittien miellyttävyyteen ja kiinnostavuuteen vaikutetaan paljon vielä pienipiirteisemmässä suunnittelussa ja rakentamisen toteutusvaiheessa. Ideakilpailun ohjelmassa ja voittajatöissä on kuitenkin jo ilahduttavan paljon tarkasteltu aluetta kävelijän perspektiivistä. Arvostelupöytäkirjassa todetaan, että onnistuneimmissa ehdotuksissa Hiedanrantaan on kehitetty kävelykeskustaa, hienoviritteisine ja elämyksellisine kaupunkitiloineen. Tehdasalueen rakennuskannan ja järviluonnon hyödyntäminen tarjoaakin loistavat mahdollisuudet omaleimaisen kävely-ympäristön luomiseen. Tehdaskaupungin perintö voi tarjota kävelijän nautittavaksi kerroksellisuutta, rosoisuutta ja yllätyksellisyyttä, jota kokonaan uuteen rakenteeseen on vaikea tuoda.

Hiedanrannan kulttuuritoiminta ja väliaikaiskäytöt tapahtumineen luovat kaupunkilaisten haltuunottamaa tilaa (kuva: Tampereen kaupunki)

Viihtyisyyttä ja kiinnostavuutta luovat myös kaupunkivihreä ja vesi. Hiedanrannassa on edellytykset edetä tässä suhteessa paljon kadunvarsipuita pidemmälle. Ideakilpailun sato nostaa esiin muun muassa kanavarakenteita, kaduilta aukeavia näkymiä järvelle ja uutta kaupunkiluontoa, joka tulee pienimuotoisena osaksi kävelykokemuksia kaupunkirakenteen sisällä.

Kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta, kuten kaupunkiviljely on jo saanut jalansijaa Hiedanrannassa. Tällaiset ympäristön käyttötavat luovat alueella kulkijoille vaihtelua ja tihentymiä ympäristöön. Käveltävyyden fyysinen rakenne onkin vasta kasvualusta, jonka kaupunkilaiset voivat ottaa omakseen.

DAC-hanke järjestää osana Hiedanrannan suunnittelua ideakilpailun jatkot, eli asukastyöpajojen sarjan 25.-27.4. ja 10.5. Lisätietoja seuraa pian.

Sitä ennen suosittelemme kaikille kävelyä Hiedanrantaan: löytöretkelle, linturetkelle, flaneeraamaan tai tulevaisuutta kuvittelemaan!

 Jenni Kuoppa                                                                                                                               Johtamiskorkeakoulu, TaY

Työhuoneverkosto Mushrooming mahdollistaa uutta työn kulttuuria – ja siinä sivussa myös kaupunki korjautuu

Yhä useampi meistä työllistää itsensä. Tällöin elantoa kootaan monista lähteistä, jopa usean eri ammatin alueelta. Matkustetaan kaupungista toiseen. Työ irtaantuu perinteisistä työn paikoista ja yhteisöistä.

Tämä tapahtuu ensinnäkin, koska se on mahdollista ja koska haluamme yhä enemmän määritellä työmme sisältöjä ja rytmejä itse, paljolti tietoteknologian vauhdittamina. Toisaalta itsensä työllistämiseen ajaa pakko, kun isot yritykset ketteröittävät itseään freelancereiden verkostoilla ja kaupungit ulkoistavat palveluitaan. Työn yhteisöjen vaihtuessa projektista toiseen, itsensä työllistäjä voi vapauden rinnalla kokea myös irrallisuutta ja turvattomuutta.

Tällaista työtä tehdään monissa paikoissa kahviloista julkisiin liikennevälineisiin, mutta usea hakeutuu myös erilaisiin rinnakkain työskentelyn (coworking) tiloihin. Rohkeimmat muodostavat itse ryhmän, vuokraavat tilan ja alkavat järjestää omanlaistaan työnsä arkea. Puhutaan yhteisöllisistä työtiloista (Houni & Ansio, 2015), joiden tärkeä tehtävä on luoda jotain jatkuvuutta muuten kovin pirstaleiseen työelämään. Voi olla, että et ikinä tee yhteistä työprojektia työhuonetoverisi kanssa, mutta kohtaat hänet arjessasi jaetussa työtilassa vuodesta toiseen.

Itse järjestetyllä Työhuone 33:lla Turussa monen eri alan ammattilaiset sekoittuvat. Välillä muotoilija saattaa kaivata valokuvaajan apua, muusikko voi säveltää taustaa mainosvideoon ja kuvataiteilija saada vinkin vierailevalta tuottajalta. (kuvaaja: Sebastian Jäntti)

Toisaalta moni hakeutuu työhuoneille myös väliaikaisesti. Etenkin itse järjestetyillä työhuoneilla työn tekemisen kulut halutaan usein pitää matalina, jolloin ne sopivat hyvin tukemaan muutoksen hetkiä, kuten uuden yrityksen perustamista, opinnoista työelämään siirtymistä tai uuteen kaupunkiin asettumista. Muutenkin työhuoneilla kukkii moninainen kokeilukulttuuri ja työn tekemisen lomaan sekoitetaan kaikenlaista harjoittelua ja riskinottoa, josta myöhemmin usein kypsyy kannattavaa liiketoimintaa.

Innovaatioita kaivattaessa tällainen uuden työn idättämisen taso unohtuu helposti, vaikka jostainhan ne start-upit ja tuotekehittelijätkin aloittavat.

Väliaikaisuus työhuoneilla tarkoittaa, että muutaman vakijäsenen lisäksi työtilaa jakaa joukko ihmisiä, jotka tulevat ja menevät. Tämä tuottaa työhuoneita ylläpitäville toistuvasti tilanteen, jossa uusia jäseniä tulisi löytää, tai usein pienellä budjetilla pyörivä yhteisö on vaarassa kaatua.

Verkosto tukee työhuoneyhteisöjen muodostumista

Mushrooming-työhuoneverkosto (mushrooming.fi sekä ryhmät Facebookissa esim. Mushrooming Helsinki) alkoi Helsingissä kohta seitsemän vuotta sitten. Se syntyi uteliaisuudesta: kaveriporukalla tiesimme muutamista työhuonekollektiiveista, mutta halusimme tutustua myös toisiin. Halusimme kokeilla, mitä alkaa tapahtumaan, jos aiemmin erillään olleet pienet työhuoneyhteisöt alkavat vuorovaikuttamaan enemmän. Ja tapahtua alkoi, tärkeimpänä ehkä pikkuhiljaa kehittyneet käytännöt siihen, kuinka työhuonekollektiivit nykyisin helpommin löytävät uusia jäseniä ja kuinka yksittäinen itsensä työllistäjä voi löytää juuri sopivan yhteisön.

Mushrooming.fi sivustolta yksittäinen yrittäjä voi löytää itselleen sopivan työpisteen ja yhteisön.

Mushroomingin eri kaupunkiryhmissä on tällä hetkellä noin 6500 jäsentä ja sesonkeina sen kautta välitetään noin viisi työhuonepaikkaa viikossa. Arviolta puolet Helsingin työhuonepaikoista välitettiin vuonna 2015 Mushroomingin kautta. Työhuoneen vetäjä Helsingistä on maininnut, että viiden vuoden aikana kaksi kolmasosaa heidän työhuoneensa jäsenistä on löytynyt Mushroomingista ja että hän ei osaa kuvitella, kuinka he olisivat voineet jatkaa toimintaansa tai muodostaa ammatillista ryhmäänsä ilman verkostoa. Samainen työhuoneyhteisö on kasvanut tuona viiden vuoden aikana harrastelijaporukasta haastavia produktioita läpivieväksi moniosaajaksi.

Itse järjestäytyneet työhuoneyhteisöt vievät työn tekemisen kustannukset alas paitsi jakamalla tiloja mahdollisimman monen kanssa, myös hakeutumalla valmiiksi halpoihin tiloihin. Käytännössä tämä tarkoittaa markkinoilta yli jääneitä ja korjaamista kaipaavia tiloja oudoissa paikoissa. Työhuoneyhteisöt ottavat nämä usein jo valmiiksi erikoiset hukkatilat käyttöön korjaamalla niitä oman työn arkensa näköisiksi. Tästä muodostuu eräänlainen monimuotoinen työn tilojen yhteisvaranto, johon on pääsy Mushrooming-verkoston kautta.

Itse järjestäytyneet työhuoneyhteisöt tuovat elämää vajaakäyttöisiin paikkoihin ja kaupunkia korjataan kaupunkilaisten voimin, tila tilalta, siellä täällä.

Muutos tulee esiin, kun malttaa peilata tilannetta muutaman vuoden taakse.

Mushrooming ry kuuluu DAC-hankkeen sidosryhmään. Tutkimushankkeen kautta tavoitteena on oppia ymmärtämään verkoston avointa rakentumisen tapaa sekä saada otetta niistä erilaisista prosesseista, joita verkostoituminen on synnyttänyt.

Elina Alatalo                                                                                                                                          Johtamiskorkeakoulu, TaY