Ajankohtaista

Yhteisöllinen asuminen: vastavirrasta valtavirtaan?

Berliinissä järjestettiin lokakuussa yhteisöasumisen tapahtuma European Collaborative Housing Hub. Experimentdays -nimellä kulkeneessa tapahtumassa oli esillä runsaslukuinen määrä eurooppalaisia esimerkkejä yhteisöllisestä asumisesta Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Itävallasta. 

Keskustelunaiheet kattoivat koko yhteisöasumisen kaaren: esimerkiksi kenelle yhteisasuminen soveltuu, millaisin taloudellisin resurssein hankkeisiin lähdetään, mitä arkkitehtonisia ratkaisuja rakennuksissa on tehty ja millaista viranomaisyhteistyötä eri maissa on toteutettu.

Tapahtuman osallistujakaarti oli hyvin innostunutta. Yhteisasumisen nähtiin vastaavan useisiin kaupungistumisen haasteisiin kuten maahanmuuttoon, yksinäisyyteen, ikääntymiseen ja jakamistalouden käytäntöihin.

Yhteisasumisen ja ryhmärakennuttamisen rahoittaminen kiinnostaa myös pankkeja. Kuvassa Triodos-pankin edustaja kertomassa rahoitusmalleista.

Yhteisasumisen hyvien käytänteiden levitessä ilmiöstä puhuttiin hajoittavana innovaationa ”disruptive innovation”, joka menestyessään tulee luomaan uudet markkinat ja arvon asumiselle, kääntäen siis asuntomarkkinat päälaelleen.

Yksi kiinnostavimmista ja kunnianhimoisimmista yhteisasumishankkeista oli Tübingenistä, jossa kaupunki on jo pitkään luovuttanut maata keskustasta yhteisasumishankkeille.

Rakennusprojektien on pitänyt olla arkkitehtonisesti tai sosiaalipoliittisesti erityisiä. Kaupunginhallinto on asettanut maasta kilpaileville ryhmille vuosittain erilaisia teemoja, joihin hankkeiden tulee vastata. Tällaisia ovat olleet muun muassa yrittäjyys, perheet, ikäihmiset, passiivitalot, vedenkulutus, vuokra-asunnot ja maahanmuuttajat. Hankkeiden on pitänyt myös luvata asunnoille kymmeneksi ensimmäiseksi vuodeksi alhainen, säännelty vuokrataso.

Ensimmäisenä alueena, johon tuli useita yhteisasumiskohteita, rakennettiin French Quartier. Tämä alue on entinen saastunut sotilasalue kaupungin keskustassa. French Quariter sai 2001 Saksan kaupunkirakentamispalkinnon (Deutsche Städtebaupreis) onnistuneena täydennysrakentamiskohteena.

French Quartier oli kokeilu, jonka onnistuttua yhteisöllinen asuminen ja rakentaminen on otettu julkilausutuksi vakiintuneeksi käytännöksi Tübingenissä.

Tübingenissä on vahva poliittinen tahtotila toteuttaa yhteisasumisen hankkeita. Reilun 87 000 asukkaan Tübingen on kooltaan tarpeeksi pieni toimiakseen ketterästi ja nopeasti. Uuden haun tullessa julki kiinnostuneilla rakennuttajaryhmillä on kolme kuukautta aikaa miettiä rahoitus ja konsepti toteuttamiskelpoiseen kuntoon, jota kaupunki tukee sekä taloudellisesti että kaavoituksella. Kuntien ja valtion tukemia yhteisasumishankkeista on toteutettu myös esimerkiksi Tanskassa.

Nestbau yhteisasumisryhmä on toteuttanut jo useampia yhteisasumishankkeita Tübingenissä. Yhtenä sen keskeisenä tavoitteena on rakentaa asuntoja, jotka joustavat ihmisten elämäntilanteen mukaan. Ne ovat yhdisteltävissä suuremmiksi perheasunnoiksi ja jaettavissa jälleen pienemmiksi yksiöiksi ja kaksioiksi tarpeen mukaan.

Viimeisimmässä haussa menestyi Nestbaun organisoima maahanmuuttajille suunnattu Uusi naapuri -hanke. Kaupungissa on runsaasti asukkaita, jotka halusivat auttaa kaupunkiin saapuvaa 2000:nen maahanmuuttajan ryhmää. Kaupunkilaiset keräsivät yksityishenkilöiltä 800 000 euroa hankkeen toteuttamiseen. Toisin kuin aiemmissa hankkeissa, kaupunkilaiset eivät olleet kiinnostuneet ostamaan maata ja tavoittelemaan jatkossa vuokratuottoja, vaan tekivät määräaikaisen leasingsopimuksen maasta kaupungin kanssa.

Taloudellinen voitto ei ole ensisijaisena tavoitteena Nestbaun hankkeissa vaan eettisesti ja ekologisesti kestävä ja elävä kaupunkiympäristö.

Tübingenin esimerkin ohella Experimentdays tarjosi runsaasti ennakkoluulottomia yhteisasumisesimerkkejä, joissa oli nähtävillä kaupunkien innostus hankkeisiin. Tästä huolimatta tapahtuman loppukeskustelussa nousi esiin kriittisiä teemoja, kuten se, että yhteisasuminen on edelleen mahdollista vain rajatulle väestöryhmälle. Yhteisasumishankkeita toteuttavat Euroopassa pääasiassa hyvinvoivat, valkoihoiset, ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset. Vaikka yhteisasumien näyttäsikin olevan nosteessa, on se edelleen mahdollinen kovin rajatulle väkijoukolle.

Tämä pätee myös Suomessa. Yhteisasuminen on täällä marginaalinen ilmiö. Pankeilla ei vielä ole rahoittamiselle valmiita käytäntöjä ja kaupunkien kaavoitus hakee muotoja, jotka tekisivät yhteisasumisesta todella varteenotettavan rakentamis- ja asumismuodon.

Yhteisasumisessa on paljon hyviä puolia, mutta tällä hetkellä se on mahdollista vain rajatulle väestöryhmälle.

Pohdimme Ketterä kaupunki -hankkeessa parasta aikaa sitä, tulisiko meidän järjestää Suomessa oma yhteisasumistapahtuma. Tällöin aiheesta kiinnostuneet toimijat pääsisivät vaihtamaan ajatuksiaan ja voisimme tuoda esille muualla Euroopassa toimivaksi osoittautuneita yhteisasumisen rahoitusmalleja sekä kaupunkien ja kuntien tähän tarjoamia kannusteita. Jos olet kiinnostunut osallistumaan tai tulemaan mukaan järjestämään tapahtumaa, niin ole yhteydessä hankkeeseemme!

Helena Leino                                                                                                                                         johtamiskorkeakoulu, TaY

The Future of Refugee Protection and Community Relations in Finland – seminar 1.12.2017

 

We welcome you warmly to join a seminar on the future of refugee protection and community relations in Finland. The seminar is organized at the University of Tampere on Friday 1st December, 12-17 o’clock. The venue is lecture hall PinniB 1100.

Since 2015 refugee protection, asylum policy, the situation of the undocumented, forced returns and social polarisation have emerged as recurrent topics in the Finnish public and political debates. Societal developments and discourses affect people’s lives and their feelings of security and belonging in many ways. This became blatantly clear after the Turku attack, 18th August 2017. The position and rights of asylum seekers, both those in the process and those with a final negative decision, have become topics of heated debate. Besides newcomers in the society, these debates are reflected also on people who have received a refugee status, or who might have formal citizenship.

The seminar responds to a need to create a space to discuss what is happening in the field of refugee protection and how these developments affect not only individual lives, but also community relations. To explore the connections between these spheres, the seminar brings migrants, asylum seekers and refugees together with decision-makers, professionals and experts on integration and human rights. The talks and commentaries offer insight into how asylum seekers, refugees and migrants claim their place in society. The final session of the seminar addresses the human rights effects of current developments and sheds light on Finnish asylum policy from a human rights perspective.

Please find the detailed program of the seminar below or download it here.

The seminar is free of charge, coffee included. However, due to the limited number of seats and the coffee service, we ask you to register for the seminar by 28th November.  Registration is done by filling in the form. Link here.

The invitation can be distributed forward.

Dwellers in Agile Cities (DAC) is a project funded by the Academy of Finland Strategic Research Council. The seminar has been planned in collaboration with participants in the Mun Kaupunki process where researchers of the DAC project have worked together with young adults with a migrant background to understand what kind of processes, practices and policies affect people’s sense of place and belonging. The aim of the Mun Kaupunki process is to find ways in which the voices of migrants, asylum seekers, and refugees could be considered in fulfilling their welfare needs and desires for inclusion in society.

For more information of the seminar, please contact Eeva Puumala, eeva.puumala@staff.uta.fi

Seminar program

12.00-12.15 Opening words
Professor Liisa Häikiö

12.15-13.30 Tampere kaikille? – films and photos by young asylum seekers on their lives in Tampere
Panelists: Rajkumar Sabanadesan (leadership coach), Juhana Suoniemi (member of the Tampere city council), Ahmed Ramzi (Mun Kaupunki -project), Selene Gama (Mun Kaupunki -project)

Chairs: Henna Luoma-Halkola (University of Tampere) and Jarkko Salminen (University of Tampere)

13.30-14.30 Session 1: Refugees and asylum seekers as a part of the Finnish society

Psychiatrist Tapio Halla (Psychiatric policlinic for immigrants, City of Tampere)
“Traumatised refugees and daily functioning”

Project Coordinator Mia Luhtasaari (TRUST Project, Ministry of Justice)
“The official safety discourse’s effects on good relations and attitudes towards immigration”

Chair: Anna-Kaisa Kuusisto (University of Tampere)
Commentator: Ali Amer Hasan (Mun Kaupunki -project)

14.30-15.00 Coffee break

15.00-16.00 Session 2: Human rights, asylum policy and refugee protection

Senior Officer Heidi Lempiö (The Office of the Non-Discrimination Ombudsman)
“Human Rights approach to Refugee Protection and Asylum Policy”

Expert in refugee issues Kaisa Väkiparta (Amnesty International)
“Asylum seekers’ human rights: do they exist in Finland?”

Chair: Eeva Puumala (University of Tampere)
Commentator: Imran Adan (Mun Kaupunki -project)

16.00-16.45 Discussion: towards sustainable policies and good community relations?
Chair: Liisa Häikiö (University of Tampere)

16:45-17:00 Closing words

“Kokemuksia Euroopasta – Hyviä käytäntöjä yksin tulleiden alaikäisten arjen tukemiseen” – seminaari 22.11.2017

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun TRUST-kärkihanke (Yksin tulleiden lasten ja nuorten ylikulttuurisen kuulumisen tukeminen) järjestää seminaarin, jossa tarkastellaan erityisesti hyviä käytäntöjä yksin tulleiden alaikäisten turvapaikkanuorten ja -lasten arjen tukemiseen.

Yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret tarvitsevat pitkäaikaista sosiaalista tukea, hoivaa sekä toimivia ratkaisuja asumiseen ja koulutukseen. Kokemuksia Euroopasta -seminaarissa kuullaan puheenvuoroja Saksasta, Ruotsista ja Suomesta. Puheenvuoroissa tarkastellaan näiden lasten ja nuorten elämää Euroopassa. Lisäksi seminaarissa esitellään TRUST-hankkeen kenttätyön tulosten kautta nuorten omia kokemuksia ja pohditaan, miten tätä kokemusperäistä tietoa voidaan siirtää päätöksenteon tueksi.

Tilaisuus on maksuton. Pyydämme ilmoittautumaan 17.11.2017 mennessä e-lomakkeella. Lomakkeeseen tästä.

Tervetuloa!

Anna-Kaisa Kuusisto, TRUST-hankkeen johtaja

Lisätietoa seminaarista:

Jaakko Tuominen, TRUST-hanke, jaakko.tuominen@uta.fi, +358 50 5099129

 

Seminaarin ohjelma

Tulostettava versio tästä.

Aamupäivän ohjelma on englanniksi

9:00 Aamupala ja kahvi

9:30 Policy relevance of experiential knowledge – lessons from TRUST field work / Kokemustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa,
Anna-Kaisa Kuusisto, Tampereen yliopisto, TRUST-hankkeen johtaja

10:00 Unaccompanied minors in Sweden: Policy trajectories and contemporary issues / Yksin tulleet Ruotsissa: politiikan suuntia ja ajankohtaisia näkökulmia,
Daniel Hedlund, Tukholman yliopisto, tutkija

10:40 The situation of unaccompanied minor refugees in Brandenburg, Germany: Empirical findings from the perspective of the subject / Alaikäisten yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden tilanne Brandenburgissa, nuorten näkökulmasta,
Ingmar Zalewski, Fachhochschule Potsdam, tutkija

11:30 – 12:30 Lounas (omakustanteinen)

Iltapäivän ohjelma on suomeksi

12:30 Turvattomat-hanke, jalkautuvaa työtä paperittomien parissa,
Eeva Knaappila, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, yksikönjohtaja

13:15 Perhehoito kotouttaa! – Ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten perhehoidon kehittäminen Suomessa, Päivi Partanen ja Heli Reinikainen, Pelastakaa Lapset ry, kehittäjäsosiaalityöntekijät

14:00 Vastaanottokriisistä kotouttamiseen – ilman huoltajaa tulleet lapset ja nuoret toimenpiteiden kohteina kotouttamisen ja lastensuojelun rajapinnoilla, Taina Martiskainen, Lastensuojelun keskusliitto, erityisasiantuntija

14:45 -15:15 Kahvitauko

15:15 Toimijuutta arkeen – poimintoja ja keskustelua hyvistä käytänteistä, Terhi Kotilainen (lasten traumapsykiatria, PSHP), Karim Maïche (Tampereen yliopisto), Mari Manninen (johtaja, SPR Helsingin ja Uudenmaan piiri) ja Emilia Neuvonen (RIMLAB-musiikkityöpaja)

16:00 Seminaarin päätös

Palveluiden yhteiskehittämistä ja TOIVO-musikaalia Tampereen lähitoreilla

Lähitorit ovat osa Tampereen kaupungin mittavaa palvelumallin uudistustyötä, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut keskitetään hyvinvointikeskuksiin ja lähitoreille.

Lähitoreilla tarjotaan matalan kynnyksen palveluneuvontaa ikäihmisille, mutta ne ovat samalla myös alueen asukkaiden kohtaamispaikkoja. Niihin voi esimerkiksi tulla syömään, lukemaan lehteä, tapaamaan muita, ottamaan osaa erilaisiin aktiviteetteihin tai vaikkapa järjestämään itse toimintaa muille. Parhaillaan Tampereella toimii neljä lähitoria: Lähitori Kuusela Härmälässä, Lähitori Keinupuisto Hervannassa, sekä Lähitorit Peurankallio ja Tammela. Suunnitteilla on kuitenkin koko kaupungin kattava verkosto.

Lähitorit voidaan nähdä yhteiskehittämisen alustoina, joissa asukkaat, yhdistykset ja muut toimijat voivat kehittää ja järjestää toimintaa omien mielenkiintojensa ja taitojensa pohjalta.

Lähitoreilla onkin tarjolla runsaasti erilaisia viikoittaisia aktiviteetteja (mm. taideryhmiä, liikuntaryhmiä, keskustelupiirejä) ja tapahtumia, joita järjestämässä ovat lähitorien työntekijöiden lisäksi vapaaehtoiset asukkaat ja yhdistykset. Täältä löytyy esimerkiksi Lähitori Kuuselan kuukausiohjelma.

Parhaillaan meneillään on mielenkiintoinen yhteisötaideprojekti TOIVO-musikaali, jota valmistellaan tohinalla Kuuselan ja Keinupuiston lähitoreilla, Kaukaharjukeskuksessa sekä edellä mainittujen seniorikeskusten ryhmäkodeissa. Idea musikaalista lähti projektia vetävältä yhteisötaiteilija Kanerva Niemelältä ja musikaalia suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä monen eri toimijan voimin. Mukana on lähitorien ja senioritalojen asiakkaita ja työntekijöitä, sekä lähialueen asukkaita. Kanerva ohjaa projektia ammattitaiteilijana, mutta korostaa että yhtä lailla kaikki mukana olevat ovat taiteilijoita. Yhdessä tekeminen ja sen mahdollistaminen ovat tärkeä osa projektia. Ryhmien toiminta räätälöidään aina osallistujien kykyjen mukaan.

Kuuselan maalausryhmän ja lauluryhmien aktiivinen kävijä Helmi ja yhteisötaiteilija Kanerva. Helmi on toiminut elämänsä varrella muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa tanssija-akrobaattina ja eläkeläiskuoron johtajana. Helmi on myös säveltänyt kymmeniä lauluja, joista “Lepo” valittiin esitettäväksi musikaalissa. (Kuva: Tanja Juvani)

Nimensä mukaisesti TOIVO- musikaalissa käsitellään muun muassa toiveita, ja viime talven aikana käsikirjoitusta varten on kerätty senioritalojen asukkaiden ja heidän läheistensä keskuudesta erilaisia ideoita ja toiveita. Toiveet ovat voineet olla mitä tahansa utopistisista toiveista käytännön toiveisiin. Yhden asukkaan toiveena oli esimerkiksi ajaa avoautolla auringonlaskuun ja toinen toivoi uima-allasta komealla baarimikolla. Nyt käsikirjoitusta kootaan ideointiprosessin ja kerättyjen toiveiden pohjalta.

Luonnoksia musikaalin henkilöhahmoista.

Musikaalia valmistellaan myös muuten monella saralla: taideryhmissä on suunniteltu ja maalattu lavasteita, ja TOIVO-laulajat ryhmässä harjoitellaan jo lauluja tulevaa musikaalia varten. Musikaaliin viritellään yhteistyötä myös mm. Tee itse taidetta ja osallistu -hankkeen (Teijo) taiteilijoiden kanssa Kuuselassa ja Kaukaharjussa sekä Validian päiväkeskusryhmän kanssa Keinupuistossa. Lisäksi senioritalojen ja lähitorien asiakkaiden keskuudesta on löytynyt monenlaisia arvokkaita taitoja ja lahjakkuuksia.

Tärkeää on, että kaikki halukkaat voivat osallistua omalla tavallaan, pienesti tai isosti.

Musikaalissa tullaan muun muassa kuulemaan Kuuselan asukkaan säveltämä laulu ja Kaukaharjun asiakkaan runo, ja Keinupuiston liikuntaryhmästä löytyi mukaan myös ompelija auttamaan puvustuksessa.  Tekemisen prosessi ryhmässä on tärkeä, musikaali palvelee asiakkaiden tarpeita.

Kaukaharjun asukas Liisa maalaa eskarilaisen kanssa lintumaalausta. Kokonainen eskariryhmä kävi muutama lapsi kerrallaan maalaamassa taidepajan asiakkaiden kanssa.

Mitä yhteisötaide ja taide sitten merkitsevät osallistujille? Kanerva kertoo, että taiteen keinoin on mahdollista käsitellä tunteita ja monia itselle merkityksellisiä asioita. Yhteisellä taidehetkellä on myös sosiaalinen merkitys: yhdessä tekemisen lomassa on kunnolla aikaa jutella muiden kanssa, tai halutessaan olla ihan hiljaa. Taide tarjoaa iloa ja sisältöä elämään, ja osaamisen ja onnistumisen tunteita. Taiteen kautta jokainen voi ilmaista itseään ja opetella olemaan ylpeä siitä.

Metsämaiseman maalaamista musikaaliin Keinupuiston taidepajassa.

TOIVO-musikaalin ensi-ilta on suunniteltu pidettäväksi keväällä 2018 Kuuselakeskuksessa. Ensi-iltaa odotellessa projektin etenemistä voi seurata täältä. Lisäksi, kaikki kaupungin asukkaat ovat tervetulleita lähitoreille – ihan vain oleilemaan, osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja ryhmiin, tai järjestämään ja kehittämään toimintaa muille.

Kanerva Niemelä, yhteisötaiteilija, Pirkanmaan Senioripalvelut

Henna Luoma-Halkola, tutkija, TaY

 

Wien – edullisen mutta laadukkaan asumisen Wunderland

Vierailin Wienissä syyskuussa 2017 European Federation for Livingin järjestämällä ekskursiolla. Perehdyimme uusiin asuntokohteisiin sekä keskusta-alueella että uudessa itäisessä lähiössä Seestadt Aspernissa.

Sosiaalisella asuntotuotannolla on vahva jalansija Wienissä. Tämä ei varsinaisesti ole mikään yllätys, sillä 1920-luvulla rakennetut työläisten vuokra-asuntokorttelit, vaikuttavimpana esimerkkinään monumentaalinen Karl Marx Hof, ovat eurooppalaisen asuntosuunnittelun tunnettuja saavutuksia.

Uima-allas keskellä korttelipihaa
Seestadt Aspernissa. Toteuttajana
Sozialbau AG.

Uutta ja ilahduttavaa oli kuitenkin päästä todistamaan sitä, ettei sosiaalisesti orientoitunut laadukas asuntorakentaminen ole Wienissä jämähtänyt 1920- ja 30-lukujen sosialistihallinnon väliaikaissaavutukseksi. Päinvastoin: kaupungin tukema asuntorakentaminen on yhä korkealuokkaista, monipuolista ja toisinaan jopa yllätyksellisen radikaalia.

Käsi sydämelle: osaisiko joku Suomessa odottaa löytävänsä yhteiskunnan tuen avulla rakennetun uuden korttelin pihalta ulkouima-allasta, joka sijoittuukin itse asiassa parkkitalon päälle? Seestadt Aspernista sellainen löytyy.

Pääsimme omin silmin todistamaan uusia, laadukkaita ja tämän lisäksi vuokraltaan edullisia asuinkortteleita.

Uusia asuntoja, joiden neliövuokra on maksimissaan 7,50 euroa, löytyy jopa päärautatieaseman läheisyydestä. Hämmästyksemme oli suuri: millä ihmeen keinoilla näitä saadaan toteutettua?

Kuusi tekijää edulliseen asumiseen Wienissä

Paikalliset asuntosuunnittelijat ja -tutkijat sekä Wienin kaavoitusjohtaja valistivat ekskursion osallistujia. Tältä pohjalta esitän seuraavassa kuusi tekijää, jotka synnyttävät tilanteen, jossa edullinen asuminen eurooppalaisessa metropolissa näyttää tänäkin päivänä olevan mahdollista.

1. Yhteiskunnan tuki, jonka lähteenä on korvamerkitty asuntovero

Yritykset ja yksityishenkilöt maksavat tuloistaan asuntoveroa. Veron suuruus on 0,5 %. Vero on korvamerkittyä. Se on käytettävä asumisen tukemiseen joko asukkaille suunnattuna asumistukena tai rakentajille suunnattuna asuntorakentamisen tukena. Jälkimmäinen voi tarkoittaa joko suoria avustuksia tai edullista lainaa. Asuntoveron tuotto on huomattava.

Vuonna 2017 Wienin kaupunki käyttää rahaa asumisen tukemiseen yhteensä 571 miljoonaa euroa. Pääosa summasta (467 miljoonaa euroa) käytetään rakentamiseen. Tästä uudistuotannon osuus on 276 miljoonaa ja korjausrakentamisen osuus 191 miljoonaa euroa. Asumistukeen jää käytettäväksi 110 miljoonaa euroa.

2. Näkemys asunnoista tärkeänä osana yhteiskunnan infrastruktuuria

Keisarivallan kukistuttua uuden hallinnon yhtenä päätavoitteena oli turvata työläisille aiempaa paremmat asunto-olot. Asuntovero keksittiin tuolloin. Sen turvin Wieniin rakennettiin vuoteen 1934 mennessä yli 61.000 kunnallista asuntoa. Natsihallintoajan ja toisen maailmansodan jälkeen kunnallinen asuntotuotanto käynnistyi uudelleen ja 1950-luku oli tuotannon huippuaikaa.

Puisto asuinalueeksi muutetulla Nordbahnhof-alueella.

Näkemys siitä, että asuntotuotantoa ei tule jättää pelkästään markkijatoimijoiden vastuulle on siten vallinnut Wienissä lyhyttä periodia lukuunottamatta miltei sata vuotta. Tänä päivänä Wienin kaupungin Wiener Wohnen -organisaatio hallinnoi noin 220.000 asuntoa. Näissä kunnallisissa asunnoissa asuu noin neljännes koko kaupungin asukkaista. Asuntojen keskimääräinen neliövuokra on 5,58 euroa.

3. Wienin kaupungin aktiivinen maanhankinta

1990-luvulla rautaesiripun poistuttua Wieniin kohdistui kova asuntokysyntä. Kaupunki alkoi tuolloin aktiivisesti hankkia omistukseensa maata ja kiinteistöjä turvatakseen riittävän runsaan asuntotuotannon. Kaupungin maahankinnasta vastaa 1980-luvulla perustettu wohnfonds_wien -organisaatio. Se pyrkii turvaamaan laadukasta asuntorakentamista luovuttamalla tontteja pääasiassa erityisten rakennuttajakilpailujen kautta. Tämän ohella wohnfonds_wien koordinoi vanhan asuntokannan saneerauksia.

4. Rakennuttajakilpailut ja neljän pilarin malli

Niissä Wienin kaupungin tukemissa asuntokohteissa, joihin toteutetaan yli 300 asuntoa, käytetään wieniläistä rakennuttajakilpailumenettelyä (Bauträgerwettbewerbe). Näissä kilpailuissa ehdotuksia arvioidaan ns. neljän pilarin mallin avulla.

Pilareita ovat ekologia, ekonomia, arkkitehtuuri ja sosiaalinen kestävyys. Malli on otettu käyttöön vuonna 1995 ja sitä on vähitellen kehitetty yhä toimivammaksi.

Sisäpihan vehreyttä Seestadt Aspernissa.

Kilpailuissa rakennuttajan vetämät tiimit laativat annetuille tonteille suunnitelmat. Ne arvostellaan monialaisen juryn toimesta kaikkia edellä mainittuja näkökulmia tutkien. Mallin hienous on siinä, ettei ehdotuksia arvioida esimerkiksi suunnittelijoille mieleisellä tavalla pelkästään arkkitehtuuria tai rakennuttajille mieleisellä tavalla pelkästään kustannuksia painottaen, vaan kaikkien neljän osa-alueen kokonaisuutena.

Käytännössä pilarit jakautuvat useaan alakohtaan. Alakohtia on yhteensä 99. Ne kaikki pisteytetään. Arkkitehti Oliver Scheifinger kertoi, että kilpailuehdotusta laativalle suunnittelijalle taulukon täyttäminen ja pisteiden laskeminen on vaativa harjoitus, jossa tietyn osa-alueen tekijöiden painottaminen edellyttää kompensointia jollakin muulla osa-alueella.

Sisäpihanäkymä Sonnwendviertelissä päärautatieaseman läheisyydessä.

Hän kuitenkin pitää mallia pätevänä, sillä se on harkittu ja tasapuolinen kaikille kilpailijoille ja sen avulla koko tiimi saa realistisen käsityksen suunnitelmasta. Tämä onkin tarpeen, sillä Wienin kaupunki edellyttää rakennuttajan sitoutuvan ennalta sovittuun kustannusraamiin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että toteutettavien asuntojen vuokrataso on vakioitu ainakin kymmenen vuoden ajaksi.

5. Vuokra-asumisen pitkä perinne ja yleisyys

Kolme neljästä wieniläisestä asuu vuokralla. Valtaosa vuokra-asunnoista on joko kunnallisia taikka yleishyödyllisten tai matalaa voittoa tuottavien rakennuttajien omistamia. Silti myös yksityisiä vuokra-asuntoja on runsaasti: niissä asuu joka kolmas kaupunkilainen.

Sisäpihanäkymä Sonnwendviertelissä päärautatieaseman läheisyydessä.

Yhteiskunnan tukemilla vuokra-asunnoilla on tulorajat. Ne ovat kuitenkin varsin korkeat. Esimerkiksi yhden hengen taloudessa maksiminettotulot vuodessa ovat 44.700 euroa ja kahden hengen taloudessa 66.610 euroa.

Korkeiden tulorajojen vuoksi 80 % kaupunkilaisista voi päästä asumaan yhteiskunnan tukemiin asuntoihin.

Tuetut asunnot, joita löytyy kaikista kaupunginosista, eivät siten ole leimallisesti köyhien asumismuoto. Wienin kaupunki on tukenut myös omistusasuntojen rakentamista. Nämä asunnot mukaanluettuna 60 % kaupunkilaisista asuu tuetuissa asunnoissa.

6. Kaupungin aktiivinen tutkimus- ja kehittämispolitiikka

Wienin kaupunki ylläpitää asumisen ja asuntorakentamisen tutkimukseen keskittynyttä Wiener Wohnbauforschung -tutkimusyksikköä. Kaupunki haluaa myös aktiivisesti kehittää uusia asuntoratkaisuja. Tästä hyvä esimerkki ovat ns. SMART-asunnot.

SMART-asunnot ovat kaupungin promovoimia kompakteja, joustavia ja edullisia vuokra-asuntoja. Asunnoilla on kokorajat: yksiö voi olla enintään 40 neliömetrin kokoinen, kaksion koko taas saa olla enintään 55 ja kolmion 70 neliömetriä.

SMART-asuntoja Sonnwendviertelissä. Asunnot noin 40–70 m2, kuukausivuokra 300–525 euroa.

Asuntojen on oltava myös sisäisesti jollakin tavalla joustavia. Niiden neliövuokra saa olla enintään 7,50 euroa. SMART-asuntoja on rakennettu vuosina 2012–2016 nelisensataa kappaletta. Syksyllä 2017 niitä on rakenteilla lähes 800 ja suunnitteilla 2.800 kappaletta. Jatkossa kaupunki haluaa, että joka kolmas tuetuista asunnoista toteutetaan SMART-tyyppisinä. Myös neljän ja viiden huoneen kokoisia SMARTteja tullaan rakentamaan.

Mietteitä

Asumisen Wunderland-Wien ei ole syntynyt itsestään tai vahingossa. Wienissä on 1920-luvulta alkaen pidetty tärkeänä sitä, että kaupungin täytyy olla aktiivinen toimija asuntotuotannossa. Toimintatapoja on siis harjoiteltu pitkään. Myös uusia kokeellisia ratkaisuja, esimerkiksi erilaisia teemakortteleita, on tietoisesti haluttu toteuttaa.

Kun veroille saa ilmiselvästi vastinetta asumisen edullisuutena, useimmat wieniläiset maksanevat asuntoveronsa mielellään. Kymppi tai kaksi kuukaudessa ei ole paljoa siitä, jos suurkaupungin keskustasta on realistinen mahdollisuus saada napakka perheasunto vuokralle viidelläsadalla.

Vuokra-asumisesta on muodostunut Wienin vallitseva asumismuoto. Sen sisällä löytyy laaja variaatio erilaisia asuntoja. Osassa vanhoista asunnoista ei ole nykyaikaisia mukavuuksia, esimerkiksi keskuslämmitystä tai täysinvarusteltua kylpyhuonetta. Toisaalta löytyy myös uusia kortteleita, joissa on monipuoliset yhteistilat ja laatikkoviljelymahdollisuuksia talojen katoilla.

Yrttien ja vihannesten laatikkoviljelyä Oase 22 -korttelin kattoterassilla.

Tuettuja vuokra-asuntoja on runsaasti ja ne ovat edullisia. Tämän ansiosta myös yksityisten asuntojen markkinavuokrat ovat pysyneet yleisesti ottaen maltillisina – poikkeuksia toki löytyy vanhan keskustan alueelta.

Mitä voimme Suomessa oppia wieniläisistä toimintatavoista? Tulisiko joitakin malleja omaksua meillekin? Tämän pohtiminen vaatinee kokonaan toisen blogitekstin.

Visioinnin perustaksi saattaisi olla fiksua ottaa tämä asuntotutkija Susanne Bauerin toteamus: ”Jatkuvuus on toiminut Wienin asuntopolitiikan menestyksen avaimena”.

Jyrki Tarpio                                                                                                                                                      Tampereen teknillinen yliopisto

Luksusomistusasuntoja rakenteilla päärautatieaseman lähelle. Asunnoista on luvassa hienot näkymät vanhaan keskustaan. Niiden myyntihinnat ovat paikallisten mielestä kuitenkin järkyttäviä: 6.000 euroa/ m2.