Ajankohtaista

Härmälänranta – havaintoja kehittyvästä asuinalueesta

Tampereen Härmälänranta on jatkuvassa muutoksessa. Pyhäjärven rannalla sijaitseva moderni asuinalue vetää puoleensa niin nuoria, lapsiperheitä kuin ikääntyvääkin väestöä. Sen sijoittuminen vanhemman asuinalueen Härmälän kupeeseen luo osittain vastakkainasettelua, mutta myös uudenlaista yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia alueelle. Härmälänranta onkin yksi esimerkki kasvavasta ja tiivistyvästä kehityksestä Tampereella. Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijat järjestivät Härmälänrannasta tutkimusseminaarin Kaupunkien maankäytön pelikenttä -opintojakson yhteydessä.

Opiskelijat pitivät Härmälänrannan asukkaille valokuvatyöpajoja, joissa keskusteltiin asumismieltymyksistä ja siitä, mikä koetaan asumisen kannalta merkitykselliseksi. Yksi ryhmä opiskelijoista haastatteli myös aluetta suunnitelleita arkkitehtejä. Tässä blogijulkaisussa käydään läpi tärkeimpiä kurssilla tehtyjä havaintoja.

Luonnonläheisyys, ekologisuus, vehreys ja energiatehokkuus ovat yhä useammin asukkaiden toiveena.

Näin on myös Härmälänrannan asukkaiden kohdalla. Luonnonläheisyyteen liittyen tärkeäksi tekijäksi asumisviihtyvyyden kannalta nousi maisema. Suuret ikkunat, avaruus ja valoisuus omasivat suuren merkityksen lähes kaikkien vastaajien arvoissa. Kumpuaako halu luonnonläheisyydestä ihmisen primitiivisistä tarpeista vai onko kyseessä vain uusi ja ohimenevä trendi?

Toinen iso teema, joka nousi esiin tutkimusseminaarin esityksistä, oli yhteisöllisyys.

Yhteisöllisyys koettiin tärkeäksi sekä asunnon sisä- että ulkopuolella.

Esimerkiksi avokeittiö loi yhteisöllisyyttä asunnon sisällä ja pihagrilli taas ulkopuolella. Monet asukkaat nostivat esille halunsa osallistua asuinyhteisön toimintaan. Yksi kysymys onkin, kuinka taloja ja alueita suunnittelevat arkkitehdit voisivat tarjota fyysisiä puitteita kohtaamiselle ja yhteisöllisyydelle. Kuinka ihmiset saadaan käyttämään mahdollisia yhteisötiloja? Asukkaat kokivat, että Härmälänrannasta puuttuu luonnollinen kohtaamispaikka. Voiko luonnollista kohtaamispaikkaa edes ylhäältä käsin luoda?

Seminaarissa nousi esiin myös asuinalueen historia. Useat asukkaista eivät tienneet Härmälänrannan historiasta, mutta pitivät sitä tärkeänä. Historian näkymistä kadunnimissä ja muutenkin alueen ympäristössä arvostettiin.

Tiiviin rakentamisen alueilla usein asukkaita ärsyttäväksi tekijäksi nousee jatkuva rakentamisen melu ja työmaakoneet. Härmälänrannassa asia oli kuitenkin toisinpäin.

Rakentamista ei koettu taakkana, vaikka joskus alueen koettiinkin olevan rauhaton. Useimmiten kuitenkin rakentaminen nähtiin hyvänä asiana erityisesti tulevaisuutta ajatellen.

Rakennusfirmat, työntekijät ja työmaat myös täyttävät aluetta eikä alue vaikuta niin autiolta. Ylipäätään rakentamisen pitkäaikaiset hyödyt katsottiin suuremmaksi kuin lyhyen ajan haitat.

Härmälänrannan sijoittuminen hieman ulkopuolelle keskustasta nosti esiin myös joukkoliikenteen ja (lähi)palvelujen toimivuuden. Härmälänrannan asukkaat kokivat joukkoliikenteen keskustaan hyväksi, mutta muualle Tampereelle tai lähikuntiin matkustaminen on hankalaa. Lähipalveluja ei Härmälänrantaan ole vielä saatu, mutta läheinen Partolan liikekeskus koettiin riittäväksi. Härmälänrannan ranta-alue olisi oivallinen paikka pienelle kaupalle tai kioskille, josta saisi napattua jäätelöt ja virvokkeet. Alueella on silti paljon liikuntatilaa pienyrityksille.

Härmälänranta on hyvin brändätty ja markkinoitu – missä ovat yrittäjät?

Härmälänranta on paperilla lähes täydellinen asuinalue – lähellä keskustaa ja Partolan palveluja, joukkoliikenteellä ja pyöräillen hyvin saavutettavissa oleva historiallinen alue Pyhäjärven rannassa. Useita kysymyksiä kuitenkin jää auki, ja niiden ratkaisu jäänee vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa Härmälänrannan asukkaat tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä asuntoihinsa sekä asuinalueeseensa.

Miki Mäkelä, Oona Haimi & Aleksi Niemi

 

Kirjoittajat ovat ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijoita Tampereen yliopistossa.

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

 

Flower Power – sissiviljelyä Hiedanrannassa

Tavallisena yliopistokurssina alkaneesta opintokokonaisuudesta muodostui suoran toiminnan kokeilu, kun päätimme toteuttaa sissiviljelyä Tampereen uudessa kaupunginosassa. Sissiviljely on kaupunkiympäristön omatoimista kehittämistä siemeniä kylvämällä ja taimia istuttamalla. Sissiviljelijöinä voimme rikastuttaa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja samalla myös omaa kokemustamme kaupungista.

On torstaiaamu. Seisomme lapiot ja ämpärit kädessä Koulukadun varrella. Tarkoituksena on siirtää alueella kasvavia jalokiurunkannuksia Hiedanrantaan, Tampereen kehitteillä olevaan kaupunginosaan. Vähän epäröimme aloittamista, sillä alueella liikkuu ihmisiä ja kasvien siirtäminen ilman lupaa jännittää. Tontille on kuitenkin suunniteltu rakentamista, joten kasvit ovat tulevaisuudessa jäämässä rakennustyömaan alle ja ajatuksenamme on, että kasvit saavat uuden elämän uudella alueella. Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on alun perin 1700-luvulla Suomeen tuotu vanha herraskartanoiden koristekasvi, jota nykyisin esiintyy Lounais-Suomen lehdoissa ja vanhojen asutuksien tuntumassa, joten se sopii hyvin Hiedanrannan kartanon kulttuurimaisemaan (Luontoportti, a).

  

Hiedanrannassa istutimme jalokiurunkannukset kartanon viereiselle pienelle metsäalueelle, jossa maaperä on lehtokasveille sopivaa. Rajasimme kasvialuetta alueelta löytyneillä puunrungoilla ja ajatuksena oli, että siellä voisi istua ja katsella ympäröivää luontoa. Kun puunrungot tulevaisuudessa lahoavat, muodostuu niistä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää elinympäristöä. Kasvien siirto ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, sillä maa oli kuivaa ja multa varisi pois juurien ympäriltä, joten ne saattoivat vaurioitua siirrosta. Nähtäväksi siis jää, miten kasvien siirto onnistui ja kasvaako kasvia ensi vuonna alueella. Jalokiurunkannukset kukkivat aikaisin keväällä, minkä jälkeen muu kasvillisuus pääsee kasvamaan alueella (Luontoportti, a).

Hiedanrannassa on myös alueita, jonne on kasattu maa-ainesta eikä niillä kasva juuri mitään. Tällaiselle alueelle päätimme tehdä auringonkukkaniityn, joka loppukesästä näyttävyytensä vuoksi piristäisi maisemaa. Auringonkukka on Suomessa yksivuotinen, sillä siemenet eivät ehdi kypsyä ennen talven tuloa (Luontoportti, b), joten niitty on väliaikainen ja sopii hyvin alueelle, joka vielä odottaa lopullista käyttöään.

Siirtäessämme jalokiurunkannuksia ja tehdessämme auringonkukkaniittyä, toteutimme väliaikaistoimintaa Hiedanrannassa sissiviljelyn muodossa. Kuten jo toiminnan nimitys vihjaa, sissiviljelyyn liittyy voimakkaasti perinteisen kaupunkiympäristössä toimimisen haastaminen. Toisin kuin perinteisessä kaupunkiviljelyssä, jossa toiminnalle ja viljeltävälle alueelle haetaan lupa, sissiviljelyssä toimitaan usein ilman virallisten tahojen hyväksyntää (Mikadze 2015, 520.) Toiminnassa tilaa otetaan haltuun niin sanotusti omin luvin ja näin pyritään haastamaan vakiintunut näkemys kaupungin viheralueista ja siitä, miten näitä alueita suunnitellaan. Sissiviljelyn kaltainen toiminta sopii mielestämme hyvin Hiedanrannan alueelle, jossa toiminta ja alueen kehittyminen hakevat vielä vahvasti muotoaan.

Sissiviljely on luonnonsuojelutoimintaa, jossa halutaan kiinnittää huomiota kaupunkiluonnon monipuolisuuteen ja ylläpitää luonnon elinvoimaisuutta myös rakennetussa ympäristössä.

Sissiniittyjen ja -ketojen kautta luodaan väliaikaisia ja luonnontilaisia urbaaneja niittyjä ja puutarhoja. Viljelyn tavoitteena on levittää paikallisia lajikkeita rakennettuun kaupunkiympäristöön ja näin rikastuttaa kaupunkiluontoa ja tuottaa urbaaneja ekosysteemityyppejä (Villi Vyöhyke, 2017.)

Sissiviljely nähdään usein hyvin organisoituna ja poliittisena toimintana, mutta sen harrastajilla ei todellisuudessa välttämättä ole samoja tavoitteita tai yhtenäistä linjaa. Toiminta koostuu yksilöllisistä tavoitteista ja voi toteutua monin eri tavoin. (Mikadze 2015, 521.)

Sissiviljely mahdollistaa paitsi luonnonsuojelun ja kaupunkiluonnon muokkaamisen, myös konkreettisen osallistumisen kaupunkiympäristön kehittämiseen. Sissiviljely onkin yksi kaupunkiaktivismin muodoista, jossa keskeistä on DIY-asenne.

Sissiviljely on tyypillistä alueilla, jotka ovat vähällä käytöllä tai ikään kuin seisahtuneet (Adams et al 2015, 1232.) Myös Hiedanrannan alue voidaan vielä nähdä olevan alikäytöllä, vaikka uutta toimintaa syntyy jatkuvasti. Kiinteistöjen käytön ja rakentamisen suunnittelun ohella voitaisiin kiinnittää vielä enemmän huomiota myös alueen luonnonympäristöön. Alueella on paljon potentiaalia moninaisen ympäristön kehittymiselle sen monipuolisen luonnonympäristön vuoksi. Sissiviljelyn kautta myös Hiedanrannassa voitaisiin tuottaa rikasta kaupunkiluontoa niin väliaikaisesti kuin pysyvästikin.

Sissiviljely tuo näkyväksi myös erilaisia urbaaniin sietokykyyn liittyviä ulottuvuuksia. Yrjö Haila korosti Hiedanranta-kurssilla pitämässään esityksessä sietokyvyn käsitteen ekologisiin systeemeihin liittyvää taustaa.

Sissiviljelyn avulla voidaan esimerkiksi lisätä lajien mahdollisuuksia levitä alueelta toiselle tilallisten yhteyksien puuttuessa.

Kaupunkitilan kontekstissa sietokyvyn käsitteellä on potentiaalia erityisesti metaforana paikallisten ongelmien hahmottamisessa (Haila 2017).

Olennainen sietokykyyn liittyvä haaste on ekologisten ja ihmistoiminnan ajallisten syklien synkronointi (Haila 2017). Sissiviljelyssä on läsnä erilaisia ajallisia horisontteja. Kylväessämme auringonkukansiemeniä ja istuttaessamme jalokiurunkannuksia Hiedanrantaan muodostui näistä hetkistä henkilökohtaisella aikatasolla muistoja.

Sissiviljely jaettuna kokemuksena muodostaa Hiedanrannasta ryhmän jäsenillemme erityisen paikan. Erityisesti sissiviljely herättää ajatuksia luonnonkierron ja ihmistoiminnan välisistä ajallisista yhteyksistä. Auringonkukkaniitty on viestimme tulevaisuuteen, jonka tuo yllätyksiä Hiedanrannan alueelle vasta loppukesästä. Jos jalokiurunkannukset sietävät siirron Hiedanrantaan ja jäävät eloon, osallistuvat ne jatkossa luonnonkiertoon ja jokakeväiseen luonnon heräämiseen. Sissiviljelyn kautta voimme osallistua myös poliittiseen aikahorisonttiin muodostaessamme uusia käsityksiä siitä, mitä kaupunkitilassa voisi olla ja miten sitä voitaisiin (väliaikaisesti) käyttää.

Katri Laiho, Emma Luoma & Maija Palomäki

 

Kirjoittajat ovat ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijoita Tampereen yliopistossa.

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

 

Lähteet:

Adams David, Hardman Michael & Larkham Peter (2015). Exploring guerrilla gardening: gauging public views on the grassroots activity. Local Environment 20:10, 1231-1246.

Haila Yrjö (2017). Resilience and Situated Urban: What are relevant connections? Luento 17.5.2017.

Luontoportti a. Kasvit. Kukkakasvit. Jalokiurunkannus. Luettu 30.5.2017. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/jalokiurunkannus

Luontoportti b. Kasvit. Kukkakasvit. Auringonkukka. Luettu 30.5.2017. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/auringonkukka

Mikadze Vladimir (2015). Ephemeral Urban Landscapes of Guerilla Gardeners: A Phenomenological Approach. Landscape Research 40:5, 519-529.

Villi Vyöhyke – Wild Zone 2017. ”Villi Vyöhyke monipuolistaa kaupunkiluontoa”. Luettu 29.5.2017. http://villivyohyke.net/ver2/toiminta/guerrillagardening/

Tampere Underground luo alakulttuuria tee-se-itse -asenteella

Tampere UG -toiminta sai alkunsa muutaman ihmisen ilmoille heittämästä ideasta tuoda yhteen tamperelaisia alakulttuuritoimijoita.

Oli kesä 2016, ja muutamat kulttuuritoimijat suunnittelivat jo kymmenen vuotta jatkuneen taipaleensa juhlistamista esimerkiksi yhteisellä näyttelyllä. Pian idea vaihtui kuitenkin syntymäpäiväjuhlien järjestämisestä avoimempaan yhteistyöhön ja mukaan päätettiin kutsua lisää toimijoita ja ryhmiä, jotka tuntevat jotenkin olevansa osa tamperelaista alakulttuuria tai toimivansa omaehtoisesti ja jonkinlaisella tee-se-itse -asenteella.

Tämän sekalaisen porukan toimesta syntyi yli kaksi viikkoa kestänyt Tampere Underground. NYT! -näyttely vuoden 2016 lopulla. Näyttelyn pääasiallisena tapahtumapaikkana oli Tampereen kaupungin Tampere Undergroundille tapahtumaa varten käyttöön antama Emil-sali, mutta tapahtumia järjestettiin myös Vastavirta-klubilla.

Yli kaksi viikkoa kestänyt Tampere Underground NYT! -näyttely järjestettiin loppuvuodesta 2016. (kuva: Tampere Underground)

Kaikilla toimijoilla jotka lähtivät mukaan Tampere Underground -toimintaan oli varmasti hyvin erilaisia ajatuksia siitä, mitä Tampere UG heille tarkoitti ja millaista toimintaa he ajattelivat nimen pitävän sisällään.

Jossain määrin yhteinen ajatus kuitenkin oli tehdä Tampere Undergroundista verkosto, jonka kautta ihmiset voisivat tutustua toisiinsa ja järjestää asioita yhdessä.

Tampereella on rikas alakulttuuri ja paljon pieniä toimijoita, jotka kuitenkin harvoin tapaavat toisiaan oman kaveripiirin ulkopuolelta. Ideana oli, että kaikki toimijat jatkavat entiseen tapaan omien projektiensa parissa, mutta lisäksi voitaisiin välillä yhdistää resurssit yhteisiä tarkoitusperiä varten. Jo toiminnan alusta asti pidettiin kiinni linjauksesta, ettei rasismia, seksismiä eikä puoluepolitiikkaa hyväksytä verkoston toiminnassa.

Morkun suojelu

Vuoden 2017 alussa Tampere Underground. NYT! -näyttely oli onnistuneesti ohi, ja puoliavoin tapaaminen Vastavirta klubilla keräsi yhteen kymmeniä Tampere UG -toiminnasta kiinnostuneita. Tapaamisessa heiteltiin ilmoille ajatuksia siitä, mitä verkosto voisi seuraavaksi lähteä toteuttamaan. Päällimmäisiksi taisivat heti nousta juhannusfestivaalin järjestäminen ja Morkun talon suojelu. Tässä kohtaa porukka jakaantui pienempiin ryhmiin intressiensä mukaan ja yksi ryhmistä lähti selvittämään vanhan rautatieläisten seuraintalo Morkun säilyttämistä ja uudelleen käyttöönottoa.

Tampereen keskustassa, rautatien kupeessa sijaitseva Morkku on ollut jo useiden vuosien ajan otsikoissa paikallisessa mediassa, milloin talon purkuaikeisiin liittyen, milloin suojeluintressien saadessa enemmän näkyvyyttä. Morkun purkaminen on myös esitetty ehtona viereisen tavara-aseman säilyttämiselle.

Tampere UG -verkosto haluaisi suojella Morkun talon ja avata sen avoimeksi kulttuuritilaksi. Tällä hetkellä Tampereen keskustasta puuttuu yhteisöllinen ja epäkaupallinen kulttuuritila, jossa ihmiset voisivat kohdata toisiaan vailla velvoitetta käyttää rahaa.

Morkun sali esiintymislavoineen tarjoaisi upean tilan monenlaiselle harrastustoiminnalle ja tapahtumien järjestämiselle. Tampereen kaupungin suunnitelmissa on kuitenkin purkaa Morkku, sen jäädessä rantatunnelin ja Viinikan liikenneympyrän yhdistävän tien alle.

Taustalla näkyvä rautatieläisten seuratalo Morkku on rakennettu talkootyönä ja keräysvaroin vuonna 1907. Morkun suojelemiseksi on aktivoitunut Tampere UG -yhteisön lisäksi Jotain odottamatonta ry ja Tampereen tammelalaiset ry. (kuva: Tamperelainen)

Koska Morkun säilyttämistä on jo aikaisemmin yritetty valtaamalla talo, päädyttiin tällä kertaa yrittämään talon suojelua ensin virallisempia kanavia pitkin. Tampere UG -yhteisö yhdessä kahden rekisteröidyn yhdistyksen kanssa jätti maaliskuussa 2017 Tampereen ELY-keskukselle suojeluesityksen rautatieläisten juhlatalo Morkun säilyttämiseksi ja sen palauttamiseksi alkuperäiseen tarkoitukseensa, alueen asukkaiden yhteisölliseksi ja vapaaksi kohtaamistilaksi. ELY-keskus on vastaanottanut suojeluesityksen, mutta ei ole antanut vielä lausuntoaan asiasta. Tällä hetkellä on avoinna myös adressi Morkun puolesta.

Juhannusfestivaali

Morkun suojelun lisäksi toinen suuri projekti Tampere Underground -verkostolle on tänä keväänä ollut juhannusfestivaalin järjestäminen. Hiedanrannassa juhannuksena järjestettävä kahden päivän ilmaistapahtuma on mahdollisuus viettää erilaista kaupunkijuhannusta monipuolisen ohjelman parissa. Kolme esiintymislavaa, yli 30 esiintyjää sekä muu festivaaliohjelma ja taide täyttävät kartanon ympäristön kesäkuussa. Juhannusfestivaali on laittanut verkoston toimijat painimaan erilaisten virallisten lupa- ja ilmoitusasioiden, eikä ilmaistapahtuman rahoituskaan ole aina ollut helppoa. Juhannusfestivaalin tueksi järjestetty brunssi auttoi kuitenkin pahimpiin taloudellisiin huoliin.

Tampere Underground juhannusfestivaali Hiedanrannassa 23.-24.6.2017. (kuva: Tampere Underground)

Mitä Tampere Underground tulee olemaan tulevaisuudessa, siihen ei ole yhtä vastausta. Toiminta halutaan kuitenkin pitää avoimena, eikä jumittua liikaa mihinkään yhteen suuntaan. Isolla ja varsin moninaisella porukalla toimiminen ei aina ole helppoa. Ihmiset ovat tottuneet erilaisiin toimintatapoihin, kuten esimerkiksi kokouskäytäntöihin ja keskustelukulttuuriin ja eri asiat näyttäytyvät eri ihmisille tärkeinä. Isossa porukassa on myös haasteellista saada kaikkien ääni kuuluviin ja pyrittävä tietoisesti välttämään toiminnan henkilöitymistä vain muutamiin näkyvyyttä itselleen tavoitteleviin henkilöihin.

Löyhä verkosto aiheuttaa myös sitoutumattomuutta yhteisiin projekteihin, jolloin vastuu kasaantuu helposti vain muutamille toimijoille. Yhteistyö virallisten tahojen, kuten Tampereen kaupungin kanssa on aiheuttanut myös omanlaisiaan ongelmia: vaikka näyttelyä oli järjestämässä useita anarkistisia toimijoita, eivät he voineet esitellä toimintaansa tapahtumassa, sillä kaupungin linja oli, ettei mukana voinut olla mitään puhtaasti poliittisia toimijoita.

Parhaimmillaan Tampere Underground toimii kuitenkin kohtauspaikkana yhdistäen toimijoita yhteisten intressien ajamiseksi, kuten esimerkiksi Morkun suojelemiseksi. Verkosto on myös avoin paikka jakaa resursseja ja pyytää apua muilta toimijoilta.

Veera Turku

Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelija Tampereen yliopistossa sekä toimii aktiivisesti Tampere Underground -verkostossa.

Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan järjestämää Hiedanranta-erikoiskurssia. Kurssilla pohdittiin kaupunkitilan väliaikaiskäyttöjä, kaupunkilaisten toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kaupunkikulttuurin eri teemoja ja Hiedanrannan kehittämistä. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art -maisteriohjelman kanssa.

Konkreettisia ravinnekiertoratkaisuja Hiedanrantaan

Tampereen Hiedanranta luo uutena asuinalueena odotuksia ja avaa mahdollisuuksia miettiä kaupungissa elämisen ratkaisuja totutusta poikkeavalla tavalla. Tähän pyrittiin myös 13.3.2017 järjestetyssä avoimessa ideointityöpajassa, jossa yli 30 toimijaa kerääntyi miettimään yhdessä tulevan asuinalueen ravinnekiertoa ja sitä, millaisia konkreettisia ravinnekiertoratkaisuja Hiedanrannan asuinalueella voisi toteuttaa. Lähtökohtana oli, että ratkaisut toisivat resurssitehokkuuden lisäksi Hiedanrantaan myös liiketoimintaa ja työpaikkoja.

Työpajan aluksi paikalle kokoontuneet yrittäjät, yritysten edustajat, tutkijat ja kaupungin edustajat kuuntelivat alustuksia ja keskustelivat Hiedanrannan kehitysohjelman tavoitteista, alueelle luodusta kiertotalouskonseptista ja käynnissä olevan Hiedanrannan vaihtoehtoisen sanitaation kokeilun kokemuksista. Saimme nauttia myös Hampurin teknillisen yliopiston professorin Ralf Otterpohlin inspiroivasta luennosta, jossa esiteltiin kansainvälisiä esimerkkejä urbaanin ravinnekierron ratkaisuista.

Hiedanrannan ravinnekiertotyöpajan osallistujia. 

Alkuvirittelyn jälkeen jakaannuimme kuuteen ryhmään miettimään yhdessä erilaisia ravinnekierron ratkaisuja Hiedanrantaan. Ryhmien teemat olivat:

  1. kotitalousbiojäte
  2. käymälä
  3. urbaani ruuantuotanto
  4. rakennukset ja asunnot
  5. vesi
  6. yritystoiminnan biomateriaalivirrat.
Ryhmien tulokset ratkaisuiksi ja toimijoiksi

Ratkaisujen keskeisiksi elementeiksi nousivat ravinnevirtoja kokoavan paikallisen biokaasulaitoksen rakentaminen ja rannassa olevan teollisen toiminnan seurauksena läjitetyn nollakuidun imuruoppaus ja hyödyntäminen. Nämä mahdollistaisivat sen, että Hiedanrannan alue tuottaisi itse energiaa, ruokaa ja lannoitetuotteita. Ratkaisujen ympärille kehittyisi paikallisten jätevirtojen ravinteita hyödyntävää liiketoimintaa.

Yhteisölliset ja ammattimaiset viljelyratkaisut, vertikaaliviljely ja kiertovesikalankasvatus sekä ruuan ja lannoitetuotteiden myynti toisivat työpaikkoja alueelle — ja kierrättäisivät ravinteita alueella.

Liiketoimintamalleissa mahdollisuuksia ovat, että yhteisö, siis asukkaat, käyttää tuotteet itse, yhteisö maksaa hoidosta tai yhteisö myy tuotteita. Jokaiseen malliin sisältyy kuitenkin käytännössä aina ammattimaista liiketoimintaa.

Työryhmätyöskentelyä Hiedanrannan ravinnekiertotyöpajassa.

Erittäin tärkeäksi ravinnekierron mahdollistajaksi määriteltiin asukasta ohjaavan informaation järjestäminen esimerkiksi asuntoihin. Informaatio motivoisi ja ohjaisi asukasta ravinteiden talteen keräämisessä ja esimerkiksi paikallisen energian tai ruuan tarjonnassa. Tässä kohtaa on hyvä huomioida myös esimerkiksi kierrätysravinteisiin liittyvät pelot; onko kierrätys riittävän hygieenistä ja kierrätetäänkö ravinteiden mukana haitta-aineita? Miten asukkaat otetaan mukaan infran ja talotekniikan suunnitteluun ja miten varmistetaan järjestelmän hyväksyttävyys? Lisäksi ehdotettiin alueellisen sivuvirta- ja jätepoolin perustamista, jossa Hiedanrannan toimijat, asukkaat ja yritykset kertoisivat syntyvistä materiaalivirroista, joille heillä itsellään ei ole käyttöä, tai vastaavasti materiaalivirtoihin liittyvistä tarpeista.

Hiedanrannan ravinnekierron ratkaisuehdotuksia (klikkaa kuva isommaksi).

Toimijat muodostuvat ratkaisuiden ympärille. Laitetoimittajat, operaattorit ja tuotteita hyödyntävät yritykset, nollakuidun imuruoppaaja ja kemikaalien valmistajat, lannoitetuotteiden jalostajat ja myyjät, viljelijät ja ruuan jalostajat ja myyjät ovat esimerkkejä toimijoista, jotka voivat luoda alueella liiketoimintaa ravinnekiertoratkaisuiden ympärille. Informaatio-ohjaus ja tiedon liikkumisen varmistaminen luovat lisäksi toimintaa palvelumuotoilijoille, viestinnän, tilasuunnittelun, talotekniikan, digialustojen ja älykkäiden logistiikkaratkaisuiden tekijöille. Tärkeitä toimijoita asuinalueen uusien ratkaisujen toteutuksessa ovat myös taloyhtiöt, isännöitsijät ja huolto-yhtiöt. Mahdollisuuksia on siis monenmoiseen liiketoimintaan!

Avoimia kysymyksiä on tietysti vielä paljon ja epävarmuutta ratkaisujen organisoinnista. Loppukeskustelussa pohdittiin voisiko biokaasulaitos esimerkiksi ollakin keskitetty laitos Nokialla eikä Hiedanrannan oma paikallinen laitos? Olisiko Hiedanrannan oma laitos kytkettynä urbaaniin ruuantuotantoon kuitenkin niin hieno paikallisen kierron ”show case”, että se kannattaisi rakentaa nimenomaan Hiedanrantaan?

Pienestä mittakaavasta aloittaen

Uusien, vähemmän testattujen ratkaisujen kokeilu isolla asuinalueella sisältää kuitenkin myös riskejä, varsinkin, kun samalla pitää luoda kokonaan uudenlaisia toimintamalleja. Työpajassa todettiinkin, että riskienhallinnan kannalta voisi olla järkevää tehdä asiat ensin pienessä mittakaavassa ja kerätä pikku hiljaa kokemuksia ja ymmärrystä. Pilotoitujen ratkaisujen, kuten jo tällä hetkellä kokeilussa olevien käymäläjärjestelmien, skaalauttaminen voitaisiin sitten tehdä pienempien kokemusten viisastuttamina.

Pikku hiljaa, kokeilujen kautta tapahtuva kehittäminen aiheuttaa kuitenkin haasteita kaavoitukselle ja infrarakentamiselle; miten saada Hiedanrannasta oikeasti avoin uusille ratkaisuille niin, että mitään mahdollisuutta ei suljeta matkan varrella pois?

Ravinnekiertoa tukeviksi elementeiksi tunnistettiin työpajassa uudenlaisia ratkaisuja mahdollistavat tilat ja huoltoratkaisut, kuten talojen alimpien kerrosten varaaminen ruuantuotantoon ja ylimääräisten putkien veto rakennusvaiheessa esim. kaksoisviemäröintiä silmällä pitäen. Esiin nostettiin myös rajapintojen tarkastelu; Jotta ravinteet saadaan kiertämään jätevirroista ruokaketjuun, tulee erilaisten ratkaisujen ja toimijoiden pelata saumattomasti yhteen. Teknisten ratkaisujen lisäksi ehdotettiin hallinnollista ja lainsäädännöllistä tarkastelua ravinnekierron esteiden purkamiseksi.

Nina Wessberg, VTT & Maarit Särkilahti, Tampereen kaupunki, Urban Nature Labs -hanke

 

 

Näkyvää ja kuuluvaa yhteiskunnallista osallisuutta Belgiassa

Vierailimme tammikuussa Leuvenissa, Belgiassa, jossa tutustuimme yhteisötyötä tekeviin kolmannen sektorin toimijoihin Arktosiin, de Ruimtevaartiin ja buutwerk ’t Lampekeen, joiden asiakkaina on laaja kirjo köyhyydessä eläviä lapsia, nuoria ja perheitä.

Ne toimivat kaikki Ridderbuurtin-alueella tai sen lähistöllä. Ridderbuurt on vanhaa tehdastyöntekijöiden asuinaluetta, jonka asukkaat ovat olleet aina melko vähävaraisia. Viime aikoina alue on kuitenkin kohtuullisen hintatasonsa vuoksi alkanut houkutella myös luovilla aloilla työskenteleviä nuoria tulokkaita. Uhaksi koetaan se, että kaupungin kehittyminen ja uusien asukkaiden muuttaminen alueelle työntää vanhat asukkaat pois perinteikkäältä asuinalueelta.

Muuttuva Ridderbuurt. Uusia asuinrakennuksia nousee vanhojen tehdasrakennusten ja asuintalojen keskelle.

Osallisuutta tuetaan monin tavoin

Vierailumme oli erittäin antoisa ja opimme paljon. Huomiomme kiinnitti erityisesti Arktosin, de Ruimtevaartin ja buurwerk ‘t Lampeken vahva pyrkimys tukea asiakkaitaan olemaan näkyvänä ja kuuluvana osana asuinaluetta, kaupunkia ja koko ympäröivää yhteiskuntaa.

Viestinä on, että köyhyys ja huono-osaisuus eivät tapahdu ’siellä jossain’, vaan köyhyydessä elävät ovat osa yhteiskuntaa ja heidän tulisi voida vaikuttaa siihen.

Osallisuutta pyritään tukemaan monin tavoin, kuten osallistumalla aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin, tekemällä yhteistyötä muiden alueen toimijoiden kanssa, erilaisten julkaisujen muodossa, ja ottamalla kaupunkitilaa haltuun taiteen keinoin.

Yksi hieno esimerkki siitä, miten alueen vanhoja asukkaita pyrittiin tekemään näkyväksi, on De Ruimtevaart -järjestön toiminta. Sen tukikohtana toimii sosiaalinen ravintola, jossa saimme nauttia belgialaista ruokaa. Ravintolassa erilaisista syistä haavoittuvassa asemassa olevat alueen asukkaat valmistavat lounasta ja järjestön työntekijät auttavat heitä. Ravintola on hyvin viihtyisä ja avoin kaikille alueen asukkaille. Ravintola yhdistää alueen pitkäaikaisia, usein vähävaraisia asukkaita sekä uusia, luovilla aloilla työskenteleviä tulokkaita. Lisäksi taiteen keinoin tuodaan yhteen erilaisia asukkaita. Ravintolan seiniä koristivat valokuvat esimerkkinä taideprojekteista, joissa alueen vanhat asukkaat luovat teoksia ammattitaiteilijoiden kanssa. Taideteoksia on esillä niin ravintolassa, alueen kaduilla kuin museoissa ja gallerioissa ympäri Belgiaa. Lisäksi De Ruimtevaart järjestää alueella näyttäviä paraateja, joita ei voi olla huomaamatta.

 

De Ruimtevaartin sosiaalinen ravintola.

Het kan wél – homma hoituu!

Vierailimme myös Arktos-järjestössä, joka toimii työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kanssa, ja tavoitteena on tukea nuorten omaa toimijuutta ja voimavaroja. Nuoret voivat toteuttaa omia projekteja, joissa he oppivat tekemisen kautta vastuun ottamista ja muita taitoja. Saimme esimerkiksi kuulla tarinan veneenrakennusprojektista, jota nuoret olivat itse ehdottaneet. Projektiin tartuttiin, vaikka kenelläkään ei ollut veneen rakentamisesta aiempaa kokemusta. Onhan Arktoksen iskulauseena ’Het kan wél’ (It can be done). Projektin aikana nuoret joutuivat ratkomaan monenlaisia pulmia, ja ottivat paljon vastuuta. Ensimmäinen ongelma oli se, mistä saataisiin moottori. Nuoret saivat idean asentaa vanhan ruohonleikkurin perämoottoriksi. Sen asennettuaan kävi kuitenkin ilmi, että veneestä tuli aivan liian painava, eikä se kelluisi. Tämä aiheutti paljon turhautumista. Lopulta joku keksi, että veneen sivuille voisi kiinnittää ponttoonit, ja niin tehtiin. Vielä piti selvittää mistä saataisiin ohjausjärjestelmä, mutta sekin onnistuttiin ratkaisemaan. Saavutus oli niin hieno, että veneen vesille laskua juhlittiin näkyvästi joen rannassa ja paikalle kutsuttiin toimittajia tekemään lehtijuttu nuorten hienosta saavutuksesta.

 

Het kan wél = It can be done. Oikealla yksi monista Arktoksen nuorten toteuttamista projekteista.

Kolmas kohteemme Lampeke tarjoaa monipuolista toimintaa, jonka tarkoitus on tukea eri syistä haavoittuvassa asemassa olevia asukkaita, kuten vähävaraisia ja maahanmuuttajia. Järjestön tavoitteena on keventää ihmisten painolastia, jota esimerkiksi köyhyydestä johtuva stressi lisää. Pääsimme tutustumaan Lampeken omistamaan yhteisökeskukseen, joka oli illalla täynnä lapsia. Yksi kiinnostavimmista yksittäisistä toimintaideoista on lasten ja nuorten rumpuorkesteri, jonka harjoituksia pääsimme katsomaan. Orkesteri on esiintynyt muun muassa Leuvenin kaupungin museossa ja Brysselin keskustorilla. Lisäksi se avaa usein Leuvenin kaupungin virallisia tilaisuuksia. Orkesteri esiintyy myös nuorten koulujen juhlissa, joiden jälkeen opettajat usein kertovat nähneensä ensi kertaa lasten ja nuorten lahjakkuuden. Esitykset tekevät orkesterin jäsenistä näkyviä sekä tukevat heidän itsetuntoa ja ylpeyttä omista taidoista. Orkesterin musiikissa kuuluu nuorimpienkin jäsenten vahvuus ja koko ryhmän yhteinen voima. Orkesterilla on myös hieno musiikkivideo. Orkesteri on vain yksi useista innovatiivisista toimintamuodoista, joilla on pyritty tukemaan asukkaiden osallisuutta ja vahvistamaan heidän ääntään – orkesterin tapauksessa hyvin konkreettisesti.

 

Lampeken toimipisteitä Leuvenissa. Oikealla yhteisökeskus, jossa järjestetään toimintaa lapsille.

Mitä voimme oppia Suomessa belgialaisista esimerkeistä?

Järjestöjen toiminta tuo esille sen, kuinka tärkeää on tukea erilaisista syistä marginaalissa olevien ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja toimijuutta – auttaa heitä muistuttamaan olemassaolostaan olemalla näkyvä ja kuuluva osa kaupunkia ja yhteiskuntaa.

Ongelma on Suomessa usein se, että erilaiset tukemaan tarkoitetut palvelut vahvistavat ihmisten asemaa marginaalissa. Palvelut eivät esimerkiksi lähde liikkeelle ihmisten vahvuuksista, kuten Lampeken lasten ja nuorten orkesteri, vaan heidän ongelmistaan.

Tällöin jää näkemättä se positiivinen potentiaali, joka on kaikilla ihmisillä. Lisäksi erilaiset palvelut usein tukahduttavat toimijuuden, kun byrokratia ei mahdollista omaehtoisuutta. Esimerkiksi veneen rakentamisessa tuskin saa käyttää omaa luovuutta vaan on noudatettava erilaisia turvallisuuteen liittyviä sääntöjä ja säädöksiä. Lisäksi erilaiset palvelut toteutuvat erilaisissa virastoissa tai laitoksissa eikä kaduilla tai taidemuseoissa, kuten de Ruimtevaartin paraatit ja taideprojektit. Lisäksi sosiaalisia ravintoloita, jotka olisivat avoinna kaikille, on vähän. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää luoda mahdollisuuksia, joiden kautta eri tilanteissa marginaalissa elävät ihmiset voisivat tuoda oman äänensä kuuluviin, ei ‘siellä jossain’, vaan siellä missä muutkin ihmiset viettävät aikaa.

Jarkko Salminen & Henna Luoma-Halkola                                                                                       Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, TaY