Ajankohtaista

Sosiaalinen monimuotoisuus esiin kartan avulla

Miltä kaupunki näyttäytyy sosiaalisen monimuotoisuuden valossa? Interaktiivinen kokemuskartta tuo esiin maahanmuuttajanuorten ja ikääntyneiden kaupunkilaisten kokemuksia.

Koettu Tampere -kartan avulla tuodaan esiin kaupunkilaisten kokemuksia tamperelaisista paikoista. Kartassa tulee näkyväksi paikat, joissa ihmiset viettävät aikaa, minkälaisia heidän arjen reittinsä ovat ja mitä toimintoja paikkoihin kytkeytyy. Kaupunkilaisten kokemukset ja ajatukset saavat kartassa äänen. Kartan tarkoituksena on nostaa kokemustiedon merkitystä esiin ja välittää viestiä inklusiivisten tilojen suunnittelun merkityksestä.

Kartan kokemukset koostettiin hervantalaisille ikääntyneille 2017 toteutettujen muistelupiirien aineistosta sekä maahanmuuttajataustaisille nuorille aikuisille suunnatuista ryhmä- ja yksilöhaastatteluista vuosina 2017-2018. Muistelupiireissä nousi esiin monia tarinoita sekä nykyisistä että menneisyyteen liittyvistä paikoista.

Maahanmuuttajataustaisten haastatteluissa lähtökohtana olivat kokemukset kaupunkitiloista ja suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisen peilaamisesta. Kokemukset luokiteltiin kuuden eri toimintaluokan mukaan. Luokittelussa oltiin erityisesti kiinnostuneita siitä, mihin toimintaan kokemus linkittyi.

Maahanmuuttajanuorten kokemukset

Maahanmuuttajanuorten aineistosta nousivat esiin inklusiiviset ja ekslusiiviset kokemukset. Huomionarvoista kokemuksissa olivat sosiaaliset kohtaamiset, jotka sisälsivät sekä positiivisia että negatiivisia merkityksiä. Rasistisiksi koettuja tilanteita oli syntynyt erityisesti kaduilla ja busseissa. Haastatteluihin osallistuneiden sukupuolella oli merkitystä siinä, minkälaisissa paikoissa käytiin, mutta myös sosiaaliset kohtaamiset poikkesivat jonkun verran toisistaan. Nuoria naisia oli häiritsevissä kohtaamisissa useammin puolustanut joku ulkopuolinen kantaväestöön kuuluva henkilö. Nuoret miehet leimattiin taas kokemusten mukaan useammin uhkaksi ympäristössään. Kaupallisissa tiloissa useimmat maahanmuuttajanuoret olivat kokeneet seuraamista ja katseita.

Maahanmuuttajanuorten kokemuksissa oli havaittavissa rakenteellisia seikkoja, jotka vaikuttivat osallisuuteen kaupungissa. Osalla nuorista aikuisista ei ollut suomalaisen järjestelmän hyväksymiä henkilöpapereita ja tällöin iän todistaminen oli vaikeaa paikoissa, joihin pääsyssä vaaditaan yli 18 vuoden ikää. Turvapaikanhakijana ollessa oli myös vapaa-aikaa liikaakin käytettäväksi ja se vaikutti siihen, missä paikoissa aikaa vietettiin. Lisäksi kielitaidon puute tai vähäisyys asetti haasteita esimerkiksi yhdenvertaisten terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa.

Vuodenajat korostuivat useampien maahanmuuttajanuorten puheissa ja kesällä oli kokemusten mukaan helpompi luoda positiivisia kohtaamisia kantaväestön kanssa.

Toisaalta kaupungista löytyi tiloja, joissa ihonvärillä ja henkilöpapereiden olemassaololla ei ollut merkitystä. Näissä paikoissa suvaittiin monimuotoisuutta ja ne koettiin kodin tuntuisiksi.

Julkisten sekä kaupallisten tilojen suunnittelun ja yhdenvertaisuuden lisääntymisen kannalta onkin tärkeää tunnistaa, minne koettiin olevan tervetulleita ja mitkä asiat taasen rajoittivat osallisuutta.

Ikääntyneiden kokemukset

Ikääntyneiden kokemuksissa erityistä olivat elämänkaareen eri vaiheisiin liittyvät paikat ja muutos siitä, missä aiemmin vietettiin aikaa ja mitä nykyään harrastettiin. Osa oli asunut Hervannassa sen perustamisesta lähtien, 1970-luvun alkupuolelta asti. Muistoissa oli monia paikkoja tai palveluita, jotka olivat olleet tärkeitä, mutta joita ei enää ollut. Positiivinen suhtautuminen hervantalaisuuteen ja Hervannan maineen puolustaminen olivat keskusteluiden keskiössä. Ikääntyneiden aineistosta nousi myös esiin eläinten ja luonnon läheisyyden merkitys urbaanissa lähiökontekstissa. Hervantaa ympäröivät metsät ja järvet olivat paljon keskusteluissa esillä sekä muistojen että nykypäivän toiminnassa.

Kokemuksissa korostuivat ikääntyneille suunnattujen palveluiden ja päivätoiminnan tärkeys aktiivisen ja monipuolisen toiminnan, päivärytmin sekä sosiaalisen kanssakäymisen lähtökohtana. Olennaisena osana tätä olivat lukuisat yhdistykset ja järjestöt, joiden toiminnoissa ja vapaaehtoistyössä monet osallistujat olivat olleet mukana, osa jopa vuosikausia. Vapaaehtoistyöllä vaikutti olevan merkitystä oman toimijuuden mahdollistamisessa ja väylänä ihmisten välisessä kohtaamisessa. Liikkumisen palvelut toimivat tärkeänä arjen mahdollistajana monille. Hyvä palvelubussijärjestelmä olikin ehtona monien osallistujien kulkemiselle haluamiinsa paikkoihin. Esteettömän liikkumisen ja palveluiden edistäminen onkin ikääntyneiden toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi olennainen osa kaupunkisuunnittelua.

Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kokemus on merkityksellistä ja edistää yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta.

Lähtökohtaisesti tiloja voidaan pyrkiä suunnittelemaan niin, että ne soveltuvat kaikille kaupunkilaisille ja ottavat huomioon erilaiset ihmiset taustoineen. Ihmiset kuitenkin lopulta luovat tilasta suvaitsevaisen tai suvaitsemattoman.

Maahanmuuttajien ja ikääntyneiden aineistot osoittivat, että suhtautuminen eri taustaisiin ihmisiin sekä molemminpuoliset hämmentävät kohtaamiset vaikuttivat kokemuksiin kaupunkitilasta ja ihmisryhmistä. Tarpeellista olisikin edesauttaa eritaustaisten kaupunkilaisten positiivisia kohtaamisia ja dialogia esimerkiksi tällaista kokemuskarttaa keskustelun välineenä käyttäen.

Kokemuskartta on kokeilu, jonka tarkoituksena on tuottaa visuaalista ja spatiaalista kokemustietoa erityisesti kaupunkisuunnittelun tueksi. Sen erityisyytenä on kaupunkilaisten kokemusten luokittelu sekä laadullinen yhteen vetäminen, eikä vain yksittäisten havaintojen esittäminen. Tällä tavoin kartta eroaa kaupunkisuunnittelussa käytetyistä verkkopalveluista, joihin asukkaat voivat laittaa itse kommenttejaan. Karttaa voidaan jatkossa hyödyntää myös opetuskäytössä ja laajentaa sen tietopankkia.

Koettu Tampere -kartta on nyt kaikkien saatavilla. Lataa ilmainen City Nomadi -sovellus tästä.

Henna Kuitunen

Tampereen yliopisto

Kirjoittaja toimi tutkimusharjoittelijana Sosiaalinen monimuotoisuus -osahankkeessa.

DAC-ratkaisut strategisen tutkimuksen ratkaisukorttipakassa

Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen hankkeet tuottavat ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Hankkeiden tähänastisia ratkaisuja on koottu ratkaisukorttipakkaan, joka esitellään 14.2.2019 Ratkaisuja tieteestä -vuositapahtumassa.

Pakka ilmestyy samalla verkossa sivulla www.strateginentutkimus.fi.

DAC-hankkeen ratkaisuja on mukana korttipakan haasteissa maahanmuuttajien työllistymisestä ja ilmastonmuutoksen hillinnästä:

Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen edellyttää heille räätälöityjä toimenpiteitä. Yksi räätälöity ratkaisu on Yhteiskuntakummi-konsepti, joka tukee osallisuutta ja osaamisen tunnistamista sekä paikantaa polkuja työelämään ja koulutukseen. Tutustu konseptiin tästä.

Kaupungeilla on keskeinen rooli kiertotaloudessa ja ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ottamalla huomioon asukkaiden käyttäytyminen voidaan varmistaa, että älykkäät päästöjä vähentävät ratkaisut muuttuvat osaksi arkikäytäntöjä. Päästöjen vähentämistä on pyritty edistämään muun muassa ottamalla käyttöön mittarointiratkaisuja oman asumisen veden- ja energiankäytön seuraamiseen. Mittarointi kannustaa kulutuksen ja päästöjen vähentämiseen tehokkaasti kuitenkin vasta, kun mittaroinnissa otetaan huomioon arjen käytäntöjen limittyminen mittaroinnin tuottavaan tietoon ja kannustimiin. Mittaroinnin hyödyllisyyttä lisää mittaroinnin kytkeminen asukkaiden omaan energiantuotantoon sekä mittaamisen ulottaminen pelkästä kulutuksen seurannasta laajemmin energiaan liittyvien käytäntöjen seuraamiseen (Mela ym. 2018).

Toinen esimerkki päästöjen vähentämiseen tähtäävästä uudenlaisesta ratkaisusta on yhteiskäyttöautoilu. Yhteiskäyttöautot voivat toimia autoilun päästöjen vähentämisessä tehokkaasti, kun niiden käyttöönotto suunnitellaan liikkujien arjen tarpeista lähtien. Merkitystä on muun muassa pysäköinnin järjestämisellä vaivattomaksi ja potentiaalisimpien käyttöalueiden tunnistamisella. Yhteiskäyttöautoilu voisi lisääntyä esimerkiksi alueilla, joilla yhden auton jo omistavat kotitaloudet ovat harkitsemassa toisen auton hankintaa. Taloyhtiöille suunnattu opas ja animaatio auttavat erilaisia taloyhtiöitä löytämään sopivimman tavan ottaa yhteiskäyttöauto käyttöön. Kunnat saavat apua kuntien yhteiskäyttöauto-oppaasta.

Tieteen päivät Tampereella 26.1. – keskustelua kaupunkisuunnittelusta ja asukasaktivismista

Tieteen päivät järjestetään Tampere-talossa lauantaina 26.1. Luvassa kiinnostavaa ohjelmaa koko päiväksi niin aikuisille kuin lapsillekin. Myös DAC-hanke on vahvasti mukana päivän ohjelmassa.

Kaupunkisuunnittelu – Toisin tekemisen rohkeus kaupungissa

Pieni sali 1: 10.00 – 11.45
Alustusten ja paneelin aiheena on kaupunkisuunnittelun rohkeat kokeilut, visiot, ideat ja ratkaisut. Millaista kaupunkisuunnittelua tarvitaan 2020-luvun urbanisoituvissa kaupungeissa? Miten kaupunkisuunnittelu vastaa tällä hetkellä asukkaiden moninaisiin tarpeisiin ja luo hyvää kaupunkiympäristöä? Entä millaisia uudenlaisia kaupunkisuunnittelun ja osallistumisen tapoja on nähtävissä? Lisäksi paneelissa keskustellaan siitä, miten suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa ilmenee toisin tekemisen rohkeus.

Paneelin puheenjohtaja:

professori Liisa Häikiö, sosiaalipolitiikka, Tampereen yliopisto

Osallistujat:
Jenni Airaksinen, Tutkimus- ja kehitysjohtaja, Kuntaliitto
Minna Chudoba, yliopistonlehtori, arkkitehtuuri, Tampereen yliopisto
Anna-Kaisa Ikonen, valtiosihteeri, Tampereen kaupungin valtuuston pj.
Lauri Lyly, pormestari, Tampereen kaupunki
Marjaana Niemi, professori, historia, Tampereen yliopisto

Asukasaktivismi ja rohkeus nähdä kaupunki toisin

Pieni sali 2: 12.00 – 12.45

Aktiiviset asukkaat muokkaavat kaupunkia monin tavoin: Kirjoituksin ja keskusteluin vaikutetaan mielikuvaan kaupungista. Maankäytön prosesseissa ja aktiivisella kaupunkitilan haltuunotolla taasen vaikutetaan suoraan kaupunkikuvaan ja -tilaan. Aktiivinen kansalaisuus kysyy rohkeutta ja kykyä nähdä asioita vallitsevasta poikkeavalla tavalla. Lisäksi pitää pystyä tarttumaan toimeen kriittisten havaintojen pohjalta.

Puheenjohtaja:

Eveliina Asikainen, HT, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu

Osallistujat:
Pieta Hyvärinen, YTM, väitöskirjatutkija: Ruokaa kaupungista – puuhastelua vai politiikkaa?
Jere Nieminen HT, puheenjohtaja Villi Vyöhyke ry: Sissiniittyjä ja istutusiskuja – Omatoiminen luonnonhoito kaupungissa
Eeva Puumala (tutkijatohtori) ja Henna Kuitunen (YTK) Kaupunki nuorten maahanmuuttajien kokemana ja kertomana
Juhana Suoniemi (HM, pyöräilyaktiivi) Rohkeus toteuttaa autokaupunki ja luopua siitä

Katso koko ohjelma tästä.

Konsepti: Yhteiskuntakummi-toiminta tukemaan turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten arkista osallisuutta

DAC-konsepti yhteiskuntakummi-toiminnasta on tarkoitettu tukemaan turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten arkista osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Konsepti on osaamis- ja tarveperustainen, viranomaisille ja järjestöille suunnattu malli, jonka pohjalta voi kehittää hyviä käytäntöjä ja sovellutuksia edistämään kotoutumista. Mikä tahansa toimijataho voi viedä konseptia eteenpäin esimerkiksi toimintamalleiksi, kehittämishankkeiksi ja tätä kautta arjen käytännöiksi.

Kotoutumisen edistäminen kaipaa tarve- ja osaamisperustaista toimintamallia

DAC-hankkeen julkaisema konsepti keskittyy turvapaikanhakijoiden tai pakolaisten osallisuuden tarvelähtöiseen tukemiseen ja kaksisuuntaisen kotoutumisen edistämiseen. Sitä kautta se pyrkii tukemaan hyviä väestösuhteita sekä maahanmuuttajien osallisuuden kehittymistä uudessa yhteiskunnassa. Tulijoiden tarpeiden tunnistaminen, toimijuuden vahvistaminen ja osaamislähtöinen sosiaalinen tuki yhteiskuntaan tutustumisessa ovat yhteiskuntakummi-toiminnan keskiössä. Osallisuuden tukemisen tulee aloittaa jo vastaanottokeskusvaiheessa ja kotoutumisen edistämisen tulee olla tarve- ja osaamisperustaista sekä tukea nykyistä paremmin kaksisuuntaista kotoutumista.

Konseptin taustalla: tarve osallisuuteen

Yhteiskuntakummi-konsepti tarjoaa pohjan systemaattisen, kansallisen tason mallin luomiseksi kotoutumisen edistämiseksi. Se on sovellettavissa niin virallisten kotoutumistoimenpiteiden osaksi tukea tarvitseville maahanmuuttajille kuin kolmannen sektorin koordinoimaksi alkuvaiheen kotoutumisen ja osallisuuden kehittymisen tueksi Suomeen saapuneille turvapaikanhakijoille.

Malli painottaa väestöryhmien välisten yhteyksien vahvistamista osaamis- ja tarveperustaisesti. Kummiparit muodostetaan yhteiskuntakummina toimivan pitempään maassa olleen tai kantasuomalaisen henkilön kokemus ja tietotaito että kummitoiminnan pariin hakeutuvan maahanmuuttajan tarpeet ja osaaminen huomioiden. Näin malli tukee kaksisuuntaista kotoutumista ja molemminpuolista oppimista, antaa tulijoille konkreettista tietoa niistä asioista, jotka hänelle ovat merkityksellisiä ja edistää suomen kielen osaamista sekä kulttuuriin tutustumista.

Yhteiskuntakummi-konseptissa on hyödynnetty tutkimustietoa turvapaikanhakijoina tai pakolaisina Suomeen saapuneiden kokemuksista ja olemassa olevia kotoutumista tukevia, osallisuutta edistäviä ja osaamisperustaisia malleja. Yhteistä malleille on keskittyminen yksilön tarpeisiin ja hänen toimijuutensa ja osaamisensa vahvistamiseen, mutta tällä hetkellä mallit ovat sirpaloituneet eri toimijoiden ja kohderyhmien kesken.

Toiminta: vapaaehtoisuuteen perustuvaa, osaamista kartuttavaa ja toimijuutta tukevaa

Yhteiskuntakummi-konsepti perustuu vapaaehtoisuuteen sekä kummina toimivan että maahanmuuttajataustaisen henkilön osalta. Koulutetut vapaaehtoiset ja heidän parikseen valitut henkilöt allekirjoittavat sopimuksen, jossa he sitoutuvat toimintaan lyhyeksi määräajaksi kerrallaan. Tämän jälkeen toiminnan onnistumista ja mielekkyyttä sekä kummisuhteen jatkoa voidaan tapauskohtaisesti arvioida.

Kummitoiminnan varsinainen sisältö voi olla laajaa ja pyrkiä edistämään henkilön kotoutumista kokonaisvaltaisesti tai tarkkarajaista, jolloin se tarjoaa kokemusten vaihtoa ja arkista, konkreettista tukea esimerkiksi koulutukseen, ammattiin tai vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tältä osin yhteiskuntakummi-toiminta poikkeaa perinteisestä ystävätoiminnasta.

Toiminnan perustana on yhteiskuntakummiksi ryhtyvän osaamisen ja tietotaidon kartoitus sekä tulijan tarpeiden tunnistaminen, mahdollisten arjen haasteiden paikantaminen ja osaamisen kartoittaminen. Näin parit voidaan muodostaa tasavertaisiksi, ja toiminta on molemmille osapuolille palkitsevaa ja hyödyllistä.

Konsepti edellyttää koordinoivaa tahoa, koulutettujen vapaaehtoisten joukkoa sekä konkreettista paikkaa (puhelinnumero tai osoite), jonka kautta toiminnan pariin voi hakeutua.

Yhteiskuntakummi tukee kotoutumista ja vahvistaa osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan

Kaksisuuntaisen kotoutumisen periaatteen mukaisesti rakennettu ja molemminpuoliseen oppimiseen perustuva yhteiskuntakummi-konsepti vahvistaa uuteen kotimaahan ja asuinpaikkaan kiinnittymistä, uuden yhteiskunnan sekä sen tapojen ymmärtämistä. Yhtä tärkeää on, että kantasuomalaisten keskuudessa tietous yhteiskunnan uusista jäsenistä kasvaa ja muodostuu luontevia kohtaamispintoja, joissa monimuotoistuvan yhteiskunnan asukkaat voivat tavata ja keskustella. Yhteiskuntakummi-toiminta tukee muita kotoutumistoimia ja edistää rakentavaa dialogia eri väestöryhmien välillä. Tämä on koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

Yhteiskuntakummi-konseptiin voit tutustua tästä.

Tekijät Eeva Puumala & Anna-Kaisa Kuusisto

Lisätietoja yhteiskuntakummi-konseptista:

Eeva Puumala 

YTT, tutkijatohtori

eeva.puumala[at]tuni.fi

p. 050 318 6758

SYKE:n Ratkaisuja-blogissa Juha Peltomaa: Yhteiskäyttöautot vauhdilla osaksi kestävää arkiliikkumista

Yhteiskäyttöauton hyödyt voivat parhaimmillaan kannustaa omasta autosta luopumiseen ja siten kestävään liikkumiseen. Hyödyt eivät kuitenkaan toteudu automaattisesti. Mutta kaupungit ja taloyhtiöt voivat edistää yhteiskäyttöautojen yleistymistä, ja tuoda ne eri tavoin mahdollisimman lähelle asukkaiden arjen tarpeita.

Lue Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Juha Peltomaan Ratkaisuja-blogi tästä.