Opastusta taloyhtiöiden yhteiskäyttöautojen käyttöönottoon – katso uusi video!

Animaatio ja opas yhteiskäyttöautoista

DAC-hanke on julkaissut oppaan taloyhtiöiden yhteiskäyttöautojen edistämiseksi.

Oppaasta on nyt saatavilla myös animaatio! Katso se tästä.

Opas on julkaistu myös pdf:muodossa. Saat ladattua sen suoraan tästä.

 

Kaupunki on ihmisen koti

Kaupunkilaiset tekevät kaupungeista kiinnostavan, elävän ja omanlaisensa. Kaupunkeja ei yksinkertaisesti ole ilman sen asukkaita. Siksi heitä tulee kuunnella kaupunkeja suunniteltaessa ja tarjota osallistumiseen useita erilaisia mahdollisuuksia.

Lue Helena Leinon artikkeli Aspa-säätiön Suuntaaja-verkkolehdestä, ja tutustu millaisin keinoin Ketterä kaupunki -hankkeessa on kokeiltu tulevaisuuden kaupungissa elämisen hahmottamista ja asukasosallistumisen kehittämistä.

Artikkeliin pääset tästä.

”Asukkaat luovat kiinnostavan kaupungin. Ilman kaupunkilaisia ei kaupungeissa ole elämää.” (Kuva Mikko Kyrönviita)

Poetics of true sustainability – thoughts after Alvar Aalto Symposium 2018, pt. 1

Alvar Aalto Symposium in Jyväskylä is organized every three years. It is an international forum for architects and other related professions to share the newest discussions of the field.

Four Dwellers in Agile Cities researchers had a special opportunity to present their work and participate to the debates this year. In the two following blogs, we briefly highlight Symposium discussions and intriguing themes.

People, Performance and Poetics

On the days when IPCC gives us alarming reports of global warming we cannot avoid talking about sustainability. Alvar Aalto Symposium brought to light how surprisingly different situations we have in Europe regarding sustainable building. For instance, architect Mikkel Frost from Cebra stated that in Denmark the national norms on sustainable building are set to such a high level that sustainability is for them a self-evident part of the design. It is not a question of experimental building, but of the business as usual.

Beddington zero energy development in London represents the trend of sustainable houses that look like machines. (Photo: Oliver Heath)

Assistant professor Sofie Pelsmakers painted a much more critical picture of the realization of sustainability in the British context. According to her, in many cases, sustainability is just rhetoric. Measuring e.g. energy consumptions show that projects do not achieve their aims. Problem is that we are afraid to admit that our experiments partly fail. Before new honesty in this question, we cannot really start solving the problem.

Pelsmakers also asked why don’t we pay more attention to aesthetic qualities in sustainable solutions? According to her, for truly sustainable architecture we need to include People, Performance and Poetics. With including people she referred to designing for the real needs of the communities. Aspect of performance is about the question above, about honestly looking into the fact whether our experiments work or not. But why poetics? Here she really hit the point. Just browsing through latest architectural magazines illustrates this.

Sustainable buildings often seem like machines of sustainability. Can machine ever be a home for human life?

There also seems to be some kind of a new brutalist aesthetic trend going on. Especially in latest social housing in Europe spaces are mostly raw unfinished concrete with grids of steel, like prisons. From the point of view of sustainability, if we build new houses, they should last long. Houses that are loved last long, they are taken care of. We need poetics. We need beautiful buildings that last time over trends of the magazines, buildings that have the warmth to become homes.

IBeB project in Berlin by Heide & von Beckerath is one to follow the aesthetic trend of brutalism. (Photo: Andrew Alberts)

Does it work?

Anders Tyrrestrup from AART Architects presented a promising practice of their office. They are not afraid of learning from their mistakes. His team is a forerunner in multidisciplinarity. Accompanied by anthropologists, they boldly return to their projects after some years from completion. They ask from the people who live their buildings, whether the design really works or not? They take the question of performance seriously. Of course, this brings to light also the parts where they have succeeded.

With methods of humanist research they make visible the qualities of architecture that engineering sciences cannot measure.

Thus they gain knowledge that can be used as arguments to build these spatial qualities. They can explain why we should choose natural materials to be touched or why we should realize a variety of shared spaces for the differing needs of the people. They are exactly these kinds of unmeasurable qualities that can bring the longed poetics back to modern architecture.

Elina Alatalo

Faculty of Management, University of Tampere

Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää -seminaari 16.11.

Strategisen tutkimuksen seminaari Helsingin Yliopiston kielikeskuksessa, Fabianinkatu 26, juhlasali 16.11. klo 09:00 – 13:00

Valtioneuvosto on päättänyt, että yksi vuoden 2019 aikana tarkasteltavista strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) teemoista on ”Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää”. Aihe on kansallisesti ja globaalisti hyvin ajankohtainen.

Suomessa monet strategisen tutkimuksen neuvoston tutkimushankkeista ovat käsitelleet ruokakysymystä eri näkökulmista. Seminaarin tavoitteena on luoda katsaus STN:n tutkimushankkeiden ajankohtaisiin tuloksiin ja tunnistaa niiden pohjalta uusia aiheita ja ideoita uuteen STN-teemaan, ja jotka tarjoavat innovatiivisia polkuja kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää.

Ruokaseminaari on avoin kaikille kiinnostuneille. Pääpaino keskusteluissa on tutkimustuloksissa ja niiden tulkinnassa sekä uusissa tiedontarpeista. Seminaari antaa uutta tietoa asiantuntijoille hallinnossa ja yksityisellä sektorilla, ruokajärjestelmästä kiinnostuneita toimittajille ja herättää keskustelua tutkijoiden kesken.

Ohjelma

 

Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää

Puheenjohtaja Mikael Hildén, Strategisen tutkimuksen neuvoston ohjelma, hiilineutraali ja resurssiniukka Suomi

9.00-9.10 Avaus: Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö

Kohti terveellisempää ruokavaliota – mitä tiedämme ruokainterventioista?

9.10-9.25 Pihvin korvaaminen pavuilla – kuinka onnistui ScenoProt-interventiotutkimuksessa? Anne-Maria Pajari, ScenoProt

9.25-9.40 Miten tuupata hyvinvointia edistäviin elintapoihin ja ruokavalintoihin? Kaisa Poutanen StopDia

9.40-9.55 Miten voidaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia työpaikoilla? Jaana Laitinen Promo@Work

9.55 – 10.35 Keskustelu:
Miten ruokainterventiot johtavat kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää? Miten lisätä ymmärrystä ruokainterventioiden toteutuksesta ja vaikutuksista?

10.35 Tauko

Uudet ruoankulutuksen ja tuotannon ilmiöt – miten ne rakentavat kestävää ruokajärjestelmää?

11.00-11.15 Tasa-arvon toteutuminen suomalaisten ruoan kulutuksessa: haasteita ja mahdollisuuksia terveelliselle ja kestävälle ruokajärjestelmälle. Antti Kähäri TiTa

11.15-11.30 Kaupunkiviljelmät – mihin omatoiminen ruoantuotanto sijoittuu kaupungin kiertotaloudessa? Ari Jokinen, DAC

11.30-11.45 Keinot kasvattaa ruoantuotantopotentiaalia kestävästi sekä eri ruokavalioiden kestävyydestä eri tuotantopanosten ja niiden globaalin riippuvuuden näkökulmasta Suomessa Matti Kummu & Elina Lehikoinen Winland

11.45-12.30 Keskustelu:
Mikä on kulutuksen ja tuotannon muutosten rooli poluissa kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää? Mitä eri polkuja voidaan tunnistaa ja kuinka niitä tulisi analysoida?

Keskustelun tueksi ’moderoitu’ viestiseinä
Aktiivinen osallistuminen mahdollista myös webin kautta, linkkiosoite ilmoittautumisen yhteydessä

Kysymykset osallistujille (vastaukset pyydetään ilmoittautumisen yhteydessä)

1. Monet kyselyvastaukset viittaavat siihen, että olemme valmiita tekemään kestävämpiä kulutusvalintoja – miksi se ei näytä toteutuva ainakaan isossa mittakaavassa? Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät syyt (merkitse ruksilla, kaikki jotka soveltuvat):

  • Ei ole tietoa siitä mikä on kestävää
  • On liikaa ja osin ristiriitaista tietoa kestävistä kulutusvalinnoista
  • Kestävät valinnat ovat vaikeita toteuttaa arjessa
  • Kestävät valinnat ovat kalliita

2. Tuleeko toteuttaa entistä aktiivisemmin konkreettisia toimia ja kokeita ruokatottumusten muuttamiseksi kestävämpään suuntaan?

3. Onko mahdollista luoda Suomeen kestävä ja monimuotoinen ruokajärjestelmä, joka toimii globaalin kilpailun ehdoilla?

Ilmoittaudu seminaariin viimeistään 9.11.

Klikkaa ilmoittautumiseen tästä.

Hiedanrannan avoimet ovet Tampereen päivänä 29.9.

Hiedanrannan avoimet ovet järjestetään tulevana lauantaina, Tampereen päivänä.

Myös Dwellers in Agile Cities-hanke on vahvasti mukana päivän ohjelmassa. Tampereen päivän aikana kartanon suunnittelukonttorissa on esillä tietoa uudesta yliopistosta sekä tutkimushankkeista, ja iltapäivän aikana kartanon aulassa on Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston tutkijoiden tietoiskuja tulevaisuuden arjesta. Jatkossa Tampere3 avaa väliaikaistilat Lielahden kartanolle. Toiminnan tavoitteena on luoda yhteistyökäytäntöjä kestävän kaupunkikehittämisen tarpeisiin tutkijoiden, alueella toimivien ammattilaisten, tamperelaisten ja erilaisten yhteisöjen kesken.

Tampereen päivän ohjelma kartanossa:

klo 13.00 Reijo Väliharju: Tervetuloa Hiedanrannan Kartanoon!
klo 13.20 Tuuli Turja: Robotit hoivatyössä
klo 13.40 Pasi Pyöriä: Työelämän murros ja tulevaisuuden työ
klo 14.00 Tiina Rättilä & co: Nuoret tulevaisuuden tekijöinä
klo 14.20 Jarkko Salminen: Henkilöautoilu: puolesta ja vastaan
klo 14.40 Roni Utriainen: Liikkumisen tulevaisuuksia
klo 15.00 Antti Wallin & Mikko Kyrönviita: Tee-se-itse kaupunki
klo 15.20 Jyrki Tarpio: Ketterän asumisen keittokirja
klo 15.40 Markus Laine: Hiedanrannan superkorttelit

Pirkanmaan Kaarikoirat ry:n toteuttema kaikille avoin ulkoskeittiparkki Hiedanrannassa.

Kaupungistuva yhteiskunta -ohjelma tutkii kaupungistumisen vaikutuksia

Ensi vuonna päättyvässä Kaupungistuva yhteiskunta -ohjelmassa lisätään tietoa kaupungistumisesta ja sen vaikutuksista kaupunkien ja alueiden väliseen vuorovaikutukseen ja alueiden elinvoimaisuuteen.

Ohjelma, johon Dwellers in Agile Cities -hankekin kuuluu, on yksi Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston ohjelmista.

Lue blogista millaisiin kysymyksiin, ja miten, ohjelman eri hankkeet etsivät ratkaisuja.

Elävää kaupunkipolitiikkaa ihmisen mittakaavassa

Suomessa on herätty tekemään kaupunkipolitiikkaa.

Viime vuonna ympäristöministeriö käynnisti kaupungistumisen haasteisiin tarttuvan Kestävän kaupunkikehityksen ohjelman. Valtiovarainministeriö on valmistellut Seutukaupunkiohjelman ja Kuntaliitto työstää omaa kaupunkiohjelmaansa. Loppukesästä liikenne- ja viestintäministeriö keskustelutti työ- ja elinkeinoministeriön toteutettavaksi valmistelemaansa Kaupunkiohjelmaa.

Kaikki ohjelmat tähtäävät parempaan elämään kaupungeissa, tulevaisuutta ennakoiden. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin koollekutsumana hankkeemme osallistui kaupunkiohjelman keskustelutilaisuuteen. Yksi keskustelua herättänyt aihe oli kaupungin laadukas fyysinen ympäristö. Poikkeuksellisen toimiva ja laadukas arki asumisessa ja kaupungilla liikkuessa voisivat olla Suomen vetovoimatekijöitä. Keskustelun aikana tutkijapuheenvuorot ja innostuneet näkemykset ruokkivat toisiaan.

Kysymys kuuluu: Kuinka tuoda innostunutta henkeä ja arjen mittakaavaa itse kaupunkiohjelmaan? Miten välittää innostus myös toteutukseen?

Lue Elina Alatalon, Maija Faehnlen, Jenni Kuopan, Mikko Kyrönviidan, Markus Laineen ja Helena Leinon blogi Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen sivuilta.

Kaupunkielämää Jätkäsaaressa 1.–9.9.2018 – tervetuloa!

Kaupunkielämää -tapahtuma Helsingin Jätkäsaaressa 1.–9.9.2018 nostaa esiin kaupunkiasumisen uusia innovaatioita ja tarjoaa monipuolista tutkimustietoa avuksi tulevaisuuden asumisen suunnitteluun. Tule mukaan kuulemaan myös Ketterä kaupunki -hankkeen tuloksista ja keskustelemaan kanssamme!

Suomen Asuntomessujen ja Helsingin kaupungin järjestämä ilmaisessa tapahtumassa on seminaarien, työpajojen ja tietoiskujen lisäksi tarjolla monenlaisia mahdollisuuksia tutustua paikallisiin taloyhteisöjen yhteistiloihin ja kattosaunoihin, kortteleihin, pihoihin ja puistoihin.

Poimintoja ohjelmasta:

4.9. Klo 12-14 Asumisen Think Tank – tulevaisuuden kaupunkiasuminen:
Klo 13:20 Rakennussuunnittelulla kohtuuhintaisia ratkaisumalleja
Jyrki Tarpio, asumisen tutkijatohtori, ja Tommi Teronen, projektitutkija, Tampereen teknillinen yliopisto

4.9. Klo 12-14  Ikääntymisen arkea ja unelmia:
Kaupunki ikääntymisen ympäristönä – mitä on ikäystävällinen suunnittelu?
Liisa Häikiö & Antti Wallin, Dwellers in Agile Cities, Tampereen yliopisto

5.9. Yhteisöt ja yhteisasuminen

12.00 Opening words, Dwellers in Agile Cities
Markus Laine, Senior Lecturer (Phd), University of Tampere

12.10 New Co-housing Solutions in Vienna and Berlin
Otto Höller & Oliver Scheifinger, architects, Tafkaoo architects

Yhteisöllisyys asuntorakentamisessa:

13.00 Yhteisöllinen asuminen kaupungissa ja ryhmärakentaminen – haasteet ja voimavarat, Jenni Kuoppa & Elina Alatalo, tutkijat, Tampereen yliopisto
13.20 Case Malta, Salla Korpela, asukasaktiivi, As. Oy Malta
13:30 Case Annikki, Anna Helamaa, tutkija, Tampereen teknillinen ylipisto
13:40 Case Tila, Pia Ilonen, arkkitehti, Talli Arkkitehdit Oy

14.00 Monisukupolvinen asuminen, Katja Maununaho, arkkitehti, Tampereen teknillinen yliopisto
14.10  Yhteisöllinen senioriasuminen, Outi Jolanki, dosentti, Tampereen yliopisto
14:40 Osuuskuntamalli ja yhteisöllisyys, Samuel Kopperoinen, projektipäällikkö, FIRA Oy

15:00 – 16:00 Paneeli ja keskustelu, miten rakentaa toisin
Fasilitaattori: Markus Laine, Tampereen yliopisto
Keskustelijat
Salla Korpela, asukas, Malta-hanke
Pia Ilonen, arkkitehti, Arkkitehtuuri ja muotoilutoimisto Talli
Ari Pauna, toimitusjohtaja, Hypo
Timo Mantila, toimitusjohtaja, Lakea Oy
Anna Helamaa, arkkitehti, tutkija

6.9. Klo 14-16 Naapurit vuoropuhelussa:
Naapurijurtta-hanke, Eeva Puumala, Karim Maiche, Anne Savitie, Salome Tuomaala, Tampereen yliopisto

Mihin tarpeisiin naapurustumisen ja kotoutumisen tiloja tällä hetkellä eniten tarvitaan? Miten vaikeita tunteita ja huolia voidaan käsitellä ihmisten välisiä luottamusta ja sosiaalisia siteitä vahvistaen? Millaiset jokapäiväiset sosiaaliset käytännöt ja prosessit edistävät rauhanomaista rinnakkaiseloa? Millä tavoin toimivat arkisen naapuridialogin käytännöt leviävät ja vahvistuvat yhteisössä?  Naapurijurtta-hanke kartoittaa naapuridialogien todellisuutta ihmisten parissa monikielisessä ja -kulttuurisessa lähiössä, Hervannassa.

Katso koko ohjelma ja tarkemmat tiedot täältä.

Call for contributions: Reflecting experiments and interventions in environmental social science

Are you working with experiments and interventions in environmental social science? Join this collective reflection event at the 23th annual colloquium of the Finnish Society for Environmental Social Sciences!

NATURECULTURES  – Finnish Society for Environmental Social Sciences YHYS Colloquium November 22–23, 2018
VENUE: University of Lapland, Rovaniemi, Lapland, Sápmi, Finland
PROGRAMME: Keynote speeches, panel discussions, workshops and a pre-conference early career researcher meeting
WHAT TO DO NEXT: Send short synopsis of your argument (max 250 words) by September 3, 2018 – read more below

Workshop: Collective reflection on experiments, experimentation and interventions in environmental social science

Experiments and interventions are being increasingly called upon to test and invent solutions to sustainability problems. They are encouraged as dynamic means to develop new technologies, practices, institutional designs or governance arrangements, but also to invite new actors to their invention. Experimental designs have a long tradition in laboratory sciences. In social sciences action research has applied interventions as a means to address wicked social problems. Lately, in transition studies experiments have been highlighted as an engine for sustainability transitions. Science and Technology Studies remind that experimentation should keep as attentive for new imaginaries. All these various methodological approaches evoke rather different imaginaries for experiments, interventions and their outcomes.

In this working group we want to encourage discussion on the varying uses, motives and outcomes of experiments and interventions in environmental social science. We invite reflections on 1) varying experimental settings, tools, methods and concepts; 2) their different societal outcomes; 3) experiments and interventions as means to mobilize and create new imaginaries and collectives; 4) the changing role of research/ers in experimental settings and in interventions; 5) ethics of experimentation and intervention research.

The working group is organized around reflective talks followed by a collective discussion. Each participant is welcomed to give a reflection on their uses and outcomes of experiments, experimental research or interventions. The reflections can be based upon practical experience or theoretical elaborations. Creative ways to give the talk are welcome. We devote most of the time in the working group to joint discussions.

Please send short synopsis of your argument (max 250 words) to the conveners by 3.9.2018. We aim to compile a commentary on the joint discussion to the versuslehti.fi.

Session Conveners:
Maija Faehnle (@ymparisto.fi), University of Tampere, Finnish Environment Institute (SYKE)
Juha Hiedanpää (@luke.fi), Natural Resource Institute, Luke
Minna Kaljonen (@ymparisto.fi), Finnish Environment Institute (SYKE)
Helena Leino (@uta.fi), University of Tampere
Taru Peltola (@ymparisto.fi), Finnish Environment Institute (SYKE)

More information at the YHYS Colloqvium website.

 

 

”Meidän tekemä!”: yhteisömusikaalin keinoin osallisuutta vahvistamassa

Kesäkuussa sai ensi-iltansa monessa paikassa ja monen toimijan pitkäjänteisenä yhteistyönä toteutettu TOIVO-yhteisömusikaali.

Kuvat 1 & 2: TOIVO-yhteisömusikaali veti tuvan täyteen yleisöä. Esitys myös videoitiin niin, että osa tamperelaisista ikäihmisistä saattoi seurata sitä kotoa käsin.

Musikaalihanke sai alkunsa kaksi vuotta sitten yhteisötaitelija Kanerva Niemelän ideasta, jota hän lähti viemään eteenpäin osana Kaukaharjun, Keinupuiston ja Kuuselan palvelutalojen ja lähitorien toimintaa. Niemelä on koko hankkeen ajan vastannut sen kokonaisuudesta. Musikaalin valmistelua on voinut seurata TOIVO:n blogista  ja siitä on kirjoitettu aiemmin myös Ketterä kaupunki -hankeen blogissa.

Musikaalihanke huipentui esitykseen 7.6. Härmälän Kuuselassa. Lavalle esityksen ohjasi näyttelijä-ohjaaja Marja Skaffari. Musikaalin esiintyjät olivat Kuuselakeskuksen, Kaukaharjukeskuksen sekä Keinupuistokeskuksen asukkaita ja henkilökuntaa, Validia Hervannan päivätoimintaryhmä (The Respected Band), lähitoreilla kävijöitä ja vapaaehtoisia sekä Kuuselan päiväkodin lapsia. Muita esiintyjiä olivat Kanerva Niemelä, yhteisömuusikko-opiskelija Sanette Sevon sekä sosiaaliohjaaja, musiikinopettaja, Riikka Tajakka.

TOIVO-muusikaalin kantava voima ovat osallistujien toiveet ja haaveet. Siksi esitys on työstetty yhdessä osallistujien kanssa aina käsikirjoitusta, lavasteita ja ohjelmanumeroita myöten. Esitystä rakennettiin niin kuvataiteen kuin esittävän taiteen keinoin. Musikaali koostuu erilaisista osuuksista, joihin kuuluu muun muassa yhteislauluja, muistelmia, tanssia pyörätuolilla ja ilman, runoon sovitettu pienoisnäytelmä sekä lauluesityksiä.

Moninaiset osuudet nivoutuivat esityksessä vuoropuheluksi, jonka osaksi myös yleisö kutsuttiin. Tällaista kokonaisuutta ei voi loppuun asti käsikirjoittaa ja hallita, vaan se on elävä ja tekijöidensä näköinen.

Kuvat 3 & 4: Näyttämöä ja esitystilaa koristivat osallistujien kuvataideryhmissä musikaalia varten valmistelevat maalaukset, piirustukset ja käsityöt. Niiden sijoittelu ympäri esitystilaa häivytti esiintymislavan ja yleisön välistä rajaa luoden vaikutelmaa, että yleisö on tärkeä osa esitystä.

Musikaali toi monipuolisesti esiin asukkaiden erilaisia taitoja sekä niin tämänhetkistä kuin mennyttäkin elämää. Yksi esityksen kauneimmista hetkistä oli, kun yleisö sai kuulla Kuuselan asukkaan, jo 100-vuotta täyttäneen Helmi Hellmanin säveltämän laulun ”Lepo”. Laulu on yksi kymmenistä Hellmanin elämänsä aikana säveltämistä lauluista. Laulun esittivät Kanerva Niemelä, Sanette Sevon ja Riikka Tajakka Kuuselan valopihan parvekkeilta moniäänisesti laulaen.

Validian päivätoiminnan The Respected Band puolestaan esitti itse sanoittamansa ja säveltämänsä, kerrassaan hykerryttävän Harmitus-räpin. Siinä arkiset harmit, kuten ”Ei aamulla jaksais herää / kun kamppeet pitäis kerää (…)  aina syödä nopsaa / kun ei kaikkee hoksaa / kiirettä pitää kovaa / kun taksi kurvaa pihaan”  kietoutuivat suurempiin harmeihin ja yhdenvertaisuuden toiveeseen ”älä mua pelkää / ei tarvii taputtaa selkää / kysy eka saako auttaa / älä kierrä mua kaukaa”.

On vaikea valita esityksestä yhtä tähtihetkeä ylitse muiden. Jos kuitenkin pakko on, valitsisin hetken, jolloin esiintyjät lukivat vuorotellen osallistujilta etukäteen kerättyjä toiveita. Toiveita kuultiin laidasta laitaan: yhden toive oli päästä käymään lapsuuden kodissa, toinen taas olisi halunnut matkustaa aikakoneella tarkkailemaan elämää tulevaisuuden Härmälässä. Kolmas toivoi saada syliinsä pienen pehmoisen vauvan, neljäs kuolemaa suorilta jaloilta ja viides toivoi itselleen miestä.

Ainutlaatuisten ja kuitenkin niin samaistuttavien toiveiden kuuleminen herätti kuulijassa monenlaisia tunteita, jotka parhaiten kokoaa The Respected Band Harmitus-räpissään tekemä kiteytys: ”Olen samanlainen / vähän erilainen”.

Kuvat 5 & 6: Osana musikaalia nähtiin jo lähes satavuotiaan Helga Koskelan runoesitys ja siihen perustuva pienoisnäytelmä kypsän iän rakkaudesta.

Seuratessani musikaalin harjoituksia esitystä edeltävällä viikolla, pääsin todistamaan hienoa hetkeä. Silloin musikaalin laulut ja rytmisoittimien soittaminen toivat hetkellisesti yhteen palvelutalon asukkaita, jotka muistisairauden vuoksi elivät muutoin osin rinnakkaissa todellisuuksissa. Osa lauluhetkeen osallistuneista asukkaista istui harjoitusten ajan hyvin hiljaa, mutta (ilmeisesti) tutun laulun alkaessa, syttyi eräänkin osallistujan kasvoille leveä hymy. Kasvoista ja eleistä näkyi innostus koko laulun ajan.

Harjoitusryhmissä oli huumoria ja esimerkiksi ajatus talojen johtajista esityksen taustatanssijoina herätti hilpeyttä.

Harjoituksissa myös heräteltiin kehoa kokonaisvaltaisesti tähän hetkeen. Jos omat sormet eivät enää löytäneet polvia, auttoi vieressä istuva vapaaehtoinen löytämään ne. Harjoitukset olivat avoimia ja niistä syntyi vaikutelma, että ryhmät toimivat huokoisina tiloina, joihin saattoi tulla tutun laulun kutsumana mutta myös poistua silloin kuin halusi.

Kuvat 7 & 8: TOIVO-yhteisömusikaalissa yleisö kutsuttiin mukaan esitykseen. Musikaali toi yhteen ihmisiä erilaisista elämänvaiheista ja elämäntilanteista.

TOIVO on luonut yhteyksiä eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten välille ja tuonut esiin osallistujien toiveita ja taitoja yhteisötaiteen keinoin. Lisäksi se on vaalinut toiveita ja toivomista voimana, joka luo mielekkyyttä ja merkitystä elämään.

Olemme Ketterä kaupunki -hankkeessa saaneet seurata TOIVO:n etenemistä tämän vuoden ajan. TOIVO oli hieno esitys, mutta yhteisömusikaalin merkitys on lopulta vielä esitystäkin laajempi. Erityisesti muistisairaiden ryhmätoiminnassa käyminen havainnollisti yhteisötaiteen voimaa: jokaisen osallistujan läsnäolo ja panos olivat arvokkaita, oli tuo panos kuinka hetkellinen ja pieni tahansa. Vaikka kaikkia osallistujia ei nähdä varsinaisessa esityksessä lavalla, ovat he silti osa esityksen kokonaisuutta. TOIVO-yhteisömusikaaliin ja sen toteuttamisen tapaan sisältyy arvokas ajatus: jokainen saa ja voi olla osa taideteosta omien haaveidensa, toiveidensa ja taitojensa kautta sellaisella tavalla, joka sillä hetkellä on mahdollinen.

Liina Sointu, tutkija, TaY