Kiinteä vesimaksu ‒ maan tapa

Vuoden 2011 jälkeen kaikista uusista asunnoista on lain mukaan täytynyt löytyä huoneistokohtainen vesimittari, jolla mitataan asukkaiden vedenkulutusta.

verto-3544Putkistosaneerausten yhteydessä huoneistokohtainen mittaus on ollut pakollista vuodesta 2013 lähtien. Tietoa veden kulutuksesta ei kuitenkaan ole tarvinnut raportoida tai ylipäänsä käyttää mihinkään, esimerkiksi vedenkulutuksen vähentämistarkoituksiin.

Mitäpäs sillä vedenkulutustiedolla tekeekään, jos kuukausittain yhtiövastikkeen kanssa tulee maksettavaksi kiinteä vesimaksu. Se ei muutu, vaikka kuinka pihistäisi vettä. Eikä kysymys ole pelkästään veden kulutuksesta; viidesosa rakennusten energiankulutuksesta menee lämpimän veden tuottamiseen. Vedenkulutus on siis myös energiankulutusta.

Joissakin, tosin harvoissa, taloyhtiöissä on vedenkulutusmittausten keräämien tietojen hyödyntämisen tehostamiseksi siirrytty laskuttamaan vettä kulutustietojen mukaisesti. Lähes välittömästi, kun henkilökohtainen vedenkulutus on ruvennut vaikuttamaan lompakkoon, on vedenkulutus laskenut merkittävästi.

Sähkön osaltahan kulutukseen perustuva laskutus on pitkään ollut maan tapa. Sen sijaan puhtaan veden osalta maan tapa on yleensä kiinteä kuukausilaskutus.

Puhdas vesi ei ole Suomessa yleisesti niukka resurssi verrattuna moniin maihin, joissa makeaa vettä ei kerta kaikkiaan ole saatavilla. Ehkä siksi onkin ollut kulttuurisesti hyväksyttävää, että veden kulutusta ei seurata niin tarkasti kuin esimerkiksi juuri sähkön kulutusta. Käytettävissä olevat luonnonvesivarat eivät kuitenkaan ole Suomessakaan itsestäänselvyys.

Onkin hämmentävää käydä puhdistuslaitoksella, jossa järvivettä puhdistetaan juomakelpoiseksi; se on kuitenkin aikamoinen prosessi, jossa kuluu kemikaaleja, energiaa ja allastilaa. Eikä puhdas vesi pohjavesistäkään ilmaiseksi putkistoon välity. Puhdas vesikin on siis prosessoitua vettä, jota ei ole hyvä tuhlata, ei Suomessakaan.

verto-01kulutus

Dwellers in Agile Cities -hankkeessa pyrimme muun muassa selvittämään kuinka veden kulutustietojen avulla saisimme aktivoitua asukkaita säästämään vettä ja energiaa osana tulevaisuuden kestävien kaupunkien ratkaisuja. Keskeiseksi kysymykseksi on muodostunut miten muuttaa maan tapa laskuttaa vesi kiinteällä vesimaksulla kulutusperustaiseksi laskutukseksi? Lakimuutoksesta huolimatta tilanne ei ole juuri muuttunut. Osansa tähän on siinä, että lain kirjaimen täyttämiseen riittää se, että vedelle on jonkinlaiset asuntokohtaiset mittarit huolimatta siitä, millainen niiden elinkaari on tai miten niistä saatavaa tietoa voitaisiin parhaiten hyödyntää.

Asenteet ovat selvästi keskeinen este muutokseen. Kaikkein suurin este lienee monissa taloyhtiössä yhtiöjärjestykseen kirjoitettu veden laskutuksen kiinteä käytäntö. Yhtiöjärjestyksen muuttaminen saattaa vaatia pitkän prosessin taloyhtiössä.

Olisiko ketteristä kokeiluista maan tavan muuttajaksi? Hämeenlinnassa on suunnitteilla opiskelijatalo, johon kaavaillaan kiinteätä sähkömaksua ja vesi laskutettaisiin kulutustietojen mukaan. Järkyttävän radikaalia!

Nina Wessberg, VTT  &  Juha Peltomaa, Suomen ympäristökeskus 

Kuvat Vercon Oy

Tilat joustavat, entä käytännöt? Yhteisöasumisen yhtälöä koottiin TADA-viikon työpajassa

“Keskusta-alueen uusien asuintalojen hintataso alkaa ylittää keskituloisen kipukynnyksen”. “Yksiöitä ei ikinä riitä Helsingissä kaikille”. Syksyllä on jälleen keskusteltu kasvukeskusten nihkeästä asuntotilanteesta. Yksin asuntoa etsivillä on erityisen tiukkaa. Asuminen kanta-kaupungissa alkaa karata yhä suuremman joukon ulottumattomiin. Yhteisöasuminen voi olla yksi tapa mahdollistaa tämä, ja paljon muuta. Se voi olla niukkuuden ehdoilla toimimista, mutta yhä enemmän se ymmärretään myös elämää rikastuttavana asumisen tapana.

Elokuisena tiistai-iltana Ravintola 931:n pöydissä siirrettiin lasit ja lautapelit hetkeksi sivummalle. Esiin levitettiin neljän asunnon pohjapiirrokset, joista ryhdyimme hahmottelemaan erilaisille yhteisöille sopivia koteja. Tilaisuus jatkoi Helsingissä hyväksi havaittua työpajamenetelmää.

tada_1  tada_2

DAC:in järjestämä Asutaan yhdessä! -työpaja toteutettiin osana Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa.

Työpajassa pohdittavat kohteet olivat myynnissä tai vuokrattavana Tampereen seudulla. Kukin ryhmä valitsi yhden asunnon, jossa näki potentiaalia yhteisön kodiksi. Mukana olivat teollisuusperinnettä henkivä toimistotila Pyynikiltä sekä asunto Pikilinnana tunnetusta Jugend-talosta Tammelasta. Ne nostivat esiin samankaltaisia kysymyksiä kuin kohteet Helsingin työpajassa. Näistä selvästi erottuvia vaihtoehtoja olivat hervantalainen neljän huoneen kerrostaloasunto ja Roineen rannalla Kangasalla sijaitseva vanha kansakoulu. Kaikki tilat osoittautuivat työpajassa joko melko hyvin sellaisenaan yhteisöasumiseen sopiviksi tai suhteellisen pienillä muutoksilla siihen muovautuviksi.

Tarpeettomaksi käyneitä kiinteistöjä löytyy monista kunnista. Saarikylien koulukin on ollut pitkään Kangasalan kunnan myyntilistalla. Kohde sijaitsee melko kaukana palveluista ja vaatisi remontointia. Hulppeat tilat rantasaunoineen ja sivurakennuksineen sekä idyllinen maisema innostivat tarttumaan kohteeseen, vaikka ryhmä piti lähes puolen miljoonan myyntihintaa kohtuuttomana. Mitä toimintaa Saarikylille ehkä voitaisiin visioida, ja voisiko se osaltaan olla kunnalle kannustin hinnan tuntuvaan pudottamiseen?

saarikyla_

Saarikylien entinen kansakoulu Kangasalla voisi soveltua yhteisöasumiseen (kuva: Etuovi.com).

Ryhmässä tutkittiin päärakennuksen käytettävyyttä eri konseptien näkökulmasta. Kiinnostava oli muun muassa asumiskonsepti, joka yhdistäisi yhteisöasumiseen ikääntyneiden perhehoitoa. Päärakennuksen pohjaratkaisu taipuisi esimerkiksi tarjoamaan asuintilat perhehoidosta vastaavalle tilan omistajalle, isosta siivestä lohkaistavat huoneet kahdelle perhehoidossa avustavalle vuokralaiselle sekä huoneet kolmelle perhehoidossa asuvalle vanhukselle. Vastaavaa ikäihmisten perhekotia on pyöritetty Ojasalmilla Kaavilla jo kolmattakymmentä vuotta. Konseptin haittapuolia on taloudellisen taakan kasautuminen omistajalle. Lisäksi remonttia ja huoltoa vaativa kohde sopisi ehkä paremmin nuoremmille asukkaille.

tada-koulu-eKoulurakennuksesta kodiksi – yksi luonnos Saarikylien vanhan koulun hyödynnettävyydestä yhteisöasumiseen.

Ryhmä suunnittelikin asunnon käyttöä myös toisenlaisten yhteisöjen tarpeisiin. Päärakennus ja pihan pikkutalo taipuvat monenlaisiksi yhdistelmiksi sinkkujen tai perheiden omia asuinhuoneita sekä yhteisiä tiloja. Kaikki versiot edellyttävät vähintään uuden wc-kylpyhuoneen rakentamista päärakennukseen. Lisäksi kun tehdään uusia huoneita, olemassa olevat takka- ja pönttöuunit eivät riitä lämmitykseen.

Paitsi tilan joustavuutta, joutuisi kohteeseen majoittuva yhteisö pohtimaan omien elämäntyyliensä sopeutuvuutta Saarikylillä asumiseen. Ryhmässä kodin arvostus nähtiin tärkeänä: kyseessä ei ole vain nukkumapysäkki, vaan huolenpitoa edellyttävä paikka. Paikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia muun muassa viljelyyn ja eläintenpitoon tai vaikkapa pienimuotiseen majoitustoimintaan. Toisaalta työssäkäynti-, koulu- kauppa- ja harrastusmatkat edellyttävät auton käyttöä. Kimppa-auton mahdollisuuksia kannattaisi tutkia.

Hervantalaiseen kerrostaloneliöön suunniteltiin eri-ikäisten asuinyhteisöä. Kohtuuhintaisesti saatavilla olevissa lähiöasunnoissa on paljon yhteisöasumisen potentiaalia! Tila sopisi ilman muutoksia esimerkiksi kolmen aikuisen ja mahdollisesti lapsen kodiksi. Asunnossa on valmiina kaksi wc:tä, huoneisiin on omat kulkuväylät ja keittiö on tilava.

Kolmen asukkaan yhteisöä pidettiin ryhmässä kuitenkin haavoittuvana – joku voi kokea jäävänsä kolmanneksi pyöräksi, ja asukkaiden vaihtuvuus voi tuottaa ongelmia näin pienessä yhteisössä. Koska huoneisto on lähtökohtaisesti edullinen, voisi joihinkin tilamuutoksiin olla varaa myös niukemmalla budjetilla. Esimerkiksi keittiön siirto olohuoneen puolelle tupakeittiömalliin toisi käyttöön yhden lisähuoneen.

Erityisesti kun yhteisöä lähdetään rakentamaan tiukempiin neliöihin, voisi olla eduksi, että taloyhtiössä olisi useampi yhteisö.

Mikäli ne olisivat rinnakkain, voitaisiin luoda sisäyhteyksiä esimerkiksi yhteisiin harrastustiloihin. Yhteistiloja voitaisiin jakaa yhteisöjen kesken niin, että toisessa olisi tilaa esim. kokkaamiselle, toisessa oleskelulle. Lisäksi yhteisöt voisivat yhdessä järjestää toimintaa niin itselle kuin muille talon asukkaille ja esimerkiksi aktivoida taloyhtiön usein vajaakäyttöisiä kerhotiloja. Millainen olisi siis yhteisöjen yhteisö?

Asuntojen hallinta herätti kaikissa ryhmissä kysymyksiä. Työpajassa pidettiin hankalana mallina sitä, että omistaja-asukas vuokraisi huoneet muille. Jaettu omistaminen tai kommuunin ulkopuolinen vuokraisäntä ja asukkaiden erilliset vuokrasopimukset olisivat parempia malleja.

Tilat joustavat, mutta joustavatko erilaiset asumisen vakiintuneet käytännöt?

Suurkaupunkien hankala asuntotilanne on luonut liiketoimintaa näiden käytäntöjen sujuvoittamiseksi. Erityisesti New Yorkiin ja Lontooseen syntyneiden startup-yritysten (Common, Pure House, WeLive, The Collectiveollie) kohderyhmää ovat nuoret, urbaanit, ammattilaiset. Yritykset tarjoavat yhteisöasumispakettia, johon kuuluu asunnon lisäksi monenlaisia palveluita ja tunne kuulumisesta yhteisöön. Tai kokonaisia elämäntyylejä: tyylikäs kalustus, yhteiset arvot tai jopa oma verkkokauppa ”kuratoituine design-tuotteineen” ovat osa konseptia. Yhteys toisiin ihmisiin on kuitenkin näidenkin asuntojen tärkein markkinointivaltti.

Toinen on joustavuus ja helppous. Työvoima on yhä enemmän liikkeessä, yksinasuvien määrä lisääntyy ja jakamistalous on tehnyt omistamisesta yhä vähemmän houkuttelevaa. Asuminen on helppoa esimerkiksi uuteen kaupunkiin työn perässä muuttavalle. Pitkää vuokrasopimusta ei vaadita ja sosiaalisen piirin luominen helpottuu.

Yritys ratkaisee myös kaikki asunnon huoltoon, rikkoutumisiin ja vastuisiin liittyvät kysymykset – putkimiehen odottelusta siivoojien hankkimiseen. Ja kas näin, myös niin sanottu yhteismaan ongelma on ratkaistu!

Yritykset lähinnä virtaviivaistavat vanhan asumismuodon prosessia: ne järjestävät sopivat ihmiset yhteen ja toimivat takaajina – kenenkään ei tarvitse jäädä vastuuseen jos kämppis päättää jättää yhteisön ja vuokransa maksamatta.

Näissä projekteissa koko talo on yleensä yhteisöjen käytössä. Investoijat ja kiinteistökehittäjät ovat tosissaan kiinnostuneita. Asunnot eivät ole millään mittapuilla halpoja mutta esimerkiksi Common on ollut siitä huolimatta hyvin suosittu.

Common ei itse vuokraa tai omista kiinteistöjä vaan kiinteistökehittäjät palkkaavat sen rakennuksen operaattoriksi. Yritystä on kritisoitu gentrifikaation edistämisestä sekä siitä, että liikkuvien nuorten virta rapauttaa paikallisyhteisöä. Startupien nousu on joillekin myös merkki siitä, etteivät hallitus tai perinteisemmät asuntomarkkinat aio ottaa mitään radikaaleja askeleita asuntokriisin helpottamiseksi. Uusi sukupolvi selviää tavoillaan – erityisesti ne, joilla on varaa maksaa.

Työpajatyöskentely tarjosi viitteitä siitä, että asuntotarjonta vastaa jo kohtuullisen hyvin yhteisöasumisen tarpeisiin. Kysymys on siitä, kuinka yhteisö kootaan ja kuinka asumista hallinnoidaan. Startup-yritykset tarjoavat toimivan mallin yhdelle asujasegmentille. Tarpeet ovat kuitenkin moninaisempia.

Yhteisöasumisesta kiinnostuneiden joukossa lienee paljon niitä, joita tällainen hotellimainen avaimet käteen -ratkaisu ei houkuttele. Moni halunnee ulkoistaa vain yhteisöasumisen hallintaan liittyvät asiat ja muovata elämäntyylinsä itse.

Työpajoissa nousi esiin, kuinka monia asumisen ja elämäntapojen muotoja erilaisine tiloineen ja ihmisineen yhteisasuminen voi käsittää.

Yhteisöasumiselle löytynee tulevaisuudessa yhä enemmän myös itsenäistä toimijuutta tukevia vaihtoehtoja.

Mummokommuunit ovat hyvä esimerkki. Kuinka asukkaiden omia aloitteita erilaisille yhteisöasumisen muodoille voidaan tukea ja mahdollistaa? Startupien rinnalle kaivataan niin yhteisöjen alustoja (esim. Coliving tai Berliinin Co-housing -alusta), parempia mahdollisuuksia itse tekemiseen kuin erilaisia yhteissuunnittelun ja -kehittämisen muotoja. YIMBYconin kaltaisissa tapahtumissa on loistava mahdollisuus erilaisten kokeilujen tukemiseen.

Jenni Kuoppa                                                                                                                                         Johtamiskorkeakoulu, TaY

Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko tarkasteli rajoja

Tampereen arkkitehtuuriviikko ja Tampereen designviikko yhdistyivät tänä vuonna 26.8.–2.9.2016 järjestetyksi TADA-viikoksi, jonka teemana oli rajat. Kuten ohjelmassa todettiin, teemaa tarkasteltiin viikon aikana muotoilussa, arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa tilallisena, visuaalisena ja toiminnallisena elementtinä, sekä kulttuurien, tieteen ja hallinnon rajoina. Teema oli siis ajankohtainen fyysisiä ja teknisiä kaupunkikehityshankkeita, sosiaalisia tarpeita ja yhteistyöverkostoja sekä poliittista ja hallinnollista päätöksentekoa tutkivan DAC-hankkeen kannalta.

Rajoja pohdittiinkin tarkkaan DAC-hankkeen järjestämässä Asutaan yhdessä! -työpajassa, jossa yhdessä suunniteltiin joustavaa yhteisöasumista neljään todelliseen, myynnissä tai vuokrattavissa olevaan kohteeseen Tampereen seudulla. Suunniteltavissa olivat hervantalainen kerrostaloneliö, toimistotila Pyynikin Trikoon tehdaskiinteistössä, iso jugend-asunto Tammelan Pikilinnasta sekä Saarikylien entinen kansakoulu Kangasalta. Työpajasta voit lukea tarkemmin myös yksityiskohtaisemmassa blogikirjoituksessa.

asutaan_yhdessa_tyopaja asutaan_yhdessa_2

Dac-hankkeen järjestämä yhteisöasumisen työpaja kiinnosti monia.

Arkkitehtuuriviikon päätapahtuma on perinteisesti ollut arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun ammattilaisista koostuva Architecture and Cities in Transition -seminaari (ACT). Tällä kertaa ACT-seminaarissa puhujina olivat kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara (Helsingin yliopisto), matematiikan professori ja arkkitehtuurin teoreetikko Nikos Salingaros (Teksasin yliopisto, San Antonio) sekä arkkitehdit Sheila Sri Prakash (Shilpa Architects), Søren Nielsen (Vandkunsten), Anssi Lassila (OOPEAA) ja Marco Casagrande (Casagrande Laboratory).

Koko TADA-viikon ohjelma oli kiinnostava, mutta nostan tässä kirjoituksessa esiin kestävän kaupunkikehityksen edellytyksiä tutkivan DAC-hankkeen kannalta kaksi kiinnostavaa ACT-seminaarin esitystä.

Anssi Lassila esitteli OOPEAA-arkkitehtitoimistonsa kohteista mm. Suvelan kappelia Espoossa, Jyväskylään toteutettua Puukuokka puukerrostaloa ja periskooppitornia, johon DAC-hankekin tutustui vieraillessaan Seinäjoen asuntomessuilla.

Kaikissa kohteissa materiaalien ja paikallisen kontekstin ymmärrys sekä yhteistyö ovat olleet keskeisiä suunnittelutyön ja toteutuksen lähtökohtia.

Puurakentamista ja CLT-tekniikkaa kohteissaan paljon käyttäneen toimiston toimintafilosofiassa yhdistyy kiinnostavalla tavalla perinteinen ammattitaito ja uuden teknologian mahdollisuudet. Tällaisessa lähestymistavassa on epäilemättä avaimet sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään arkkitehtuuriin ja kaupunkikehittämiseen.

suvela periskooppi_2

OOPEAA-arkkitehtitoimiston toteuttamat Suvelan kappeli ja Periskooppi (kuvat: OOPEAA).

Kiinnostavan näkökulman kestävään kaupungistumiseen tarjosi myös Marco Casagrande esitellessään Casagrande Laboratoryn Aasiassa toteuttamia projekteja. Hän nosti esiin mm. Kiinan Shenzheniin joutomaalle yhdessä laittomien siirtotyöläisten kanssa rakennetun Bug Domen sekä Taiwanin Taipeihin yhdessä JUT taide- ja arkkitehtuurisäätiön kanssa toteutetun Ruin Academyn. Casagrande painottui esityksessään erityisesti myös Taipeissa sijaitsevaan Treasure Hill -projektiin.

Alun perin laittomasti ja ilman sääntelyä 1940-luvun lopulta alkaen kehittynyt Treasure Hillin yhteisö toimii ekologisesti organismin tavoin viljellen, kierrättäen vettä ja materiaaleja, kompostoimalla jätteitä sekä käyttämällä vain vähän sähköä.

Casagrande osallistui Treasure Hillin entisöintihankkeeseen menetelmällä, jota hän kutsui ”urbaaniksi akupunktioksi”. Menetelmässä toteutetaan pienen mittakaavan toimenpiteitä, joilla vaikutetaan kaupunkiin laajemmin. Vaikka mainittuja projekteja on osittain myös arvosteltu, paikallisen yhteisön tietoon, osaamiseen ja olemassa olevien resurssien hyödyntämiseen pohjautuva kaupunkikehittäminen luo edellytykset kestävään kaupungistumiseen. Varmasti myös meillä Suomessa. Tähän kaupunkilaisen keskeisenä kaupunkikehittämisen ja muutoksen ajurina ymmärtävä DAC-hanke pyrkii osaltaan tuomaan ratkaisuja.

treasure_hill_taiwan 

Taipeissa, Taiwanissa sijaitseva Treasure Hill (kuvat: Casagrande Laboratory).

Kaiken kaikkiaan TADA-viikko nosti avoimien ja maksuttomien seminaarien, työpajojen, näyttelyiden ja tapahtumien myötä esiin paikallista, kotimaista ja kansainvälistä osaamista sekä eri alojen toimijoita niin ruohonjuuritasolta kuin mainetta niittäneistä arkkitehtistudioistakin. Viikkojen yhdistäminen palvelee varmasti molempia järjestäviä tahoja, eli Tampereen Arkkitehtuuriviikon järjestämisestä SAFA-palkinnon tänä vuonna pokannutta Tilannetta ja Design On Tampere -yhdistystä. Yhdistymisen hedelmistä saa kuitenkin nauttia ennen kaikkea yleisö, jolle yhteistyön myötä oli tarjolla kattava ohjelmisto muotoilua, arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua sekä kaupunkikulttuuria. TADA-viikko ei olekaan ainoastaan muotoilun ja arkkitehtuurin ammattilaisille suunnattu, vaan kaikille avoin, yhdessä eri toimijoiden kanssa toteutettu kaupunkitapahtuma. Toivottavasti viikko kehittyy vielä entistäkin kokeilevampaan ja rajoja ennakkoluulottomasti rikkovaan suuntaan!

Mikko Kyrönviita                                                                                                                           Johtamiskorkeakoulu, TaY

Strategisen tutkimuksen uusien ohjelmien aloitusseminaari 1.9.

Strategisen tutkimuksen neuvoston valitsemat kolmetoista konsortiota kokoontuvat yhteiseen aloitusseminaariin Helsinkiin 1.9. Konsortiot kuuluvat neljään uuteen strategisen tutkimuksen ohjelmaan, jotka ovat:

  • Kaupungistuva yhteiskunta
  • Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat
  • Turvallisuus verkottuneessa maailmassa
  • Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat

Töölöläisasunnon huonejärjestys taipuu moneen

Kaupunkien tiivistyminen kutsuu kokeilemaan uusia tapoja jakaa tilaa. Helsingissä elokuun puolivälissä järjestetty YIMBYcon (Yes In My BackYard) -tapahtuma puhuu kaupunkien tiivistämisen puolesta. Tapahtuman yksi keskeinen huoli oli urbaanien asuntojen vähyys. Kaksi DAC-tutkimushankkeen työryhmää (Enabling City ja Innovative Design) tarttuivat tiivistämisen, jakamisen ja asuntopulan teemoihin järjestämällä työpajan, jossa haimme yhteisöasumisen uusia mahdollisuuksia yhdessä kaupunkilaisten kanssa suunnittelemalla.

IMG_7012      IMG_7008

Entisen Marian sairaalan tiloissa suunnitteluun tarttui moni, jolla on omakohtaista kokemusta erilaisissa yhteisöissä asumisesta ja tilan jakamisesta.

Työpajassa suosituimmaksi suunnittelukohteeksi osoittautui raakatilamainen toimistotalo, mutta myös töölöläisasunto veti puoleensa.

Toimistotalon tapaan töölöläisasuntokin tarjoaa joustavuutta ja muuntuvaisuutta mutta toisin keinoin: siinä huoneiden pysyvä perusratkaisu sallii monenlaisia asettumisen tapoja.

Ensinäkemältä ajattelisin, että 2700 euron kuukausivuokra, parkettilattiat, takka ja huippusijainti olisivat vain harvojen onnekkaiden herkkua.  Päinvastoin, työpajassa löytyi viisi erilaista tilojen jakamisen tapaa, joissa vuokra oli kohtuullinen ja asumisessa luksusta. Onnistuneimpana ryhmä itse piti ratkaisua, jossa kaksi pariskuntaa ja kaksi sinkkua jakoivat asunnon. Tämä vaati yhden lisäsuihkun rakentamista eteiskomeroon sekä tarjoiluvälikön seinien poistamista.

2 couples 2 singles

Ratkaisussa töölöläisasunnon vuokra jakautuu kahdelle pariskunnalle huoneissa 2 ja 3 sekä 4 ja 5, kullekin 900e/kk, yhdelle sinkulle ykköshuoneessa 500 e/kk ja toiselle 6 huoneessa 400e/kk.

Ryhmä etsi töölöläisasunnolle käyttäjiä, jotka poikkeaisivat ilmiselvästä yksinasuja per huone mallista. Yhden tällaisen kiinnostavan vaihtoehdon muodostavat kaksi perhettä. Tämä vaatii melko hyvät tulot, mutta keskelle asuntoa jää joustava tilojen sarja, josta saa ovia avaamalla ja sulkemalla tarvittaessa erilaisia tiloja oleskeluun, leikkiin tai juhlaan. Arkkitehti Pia Ilonen on tunnettu töölöläisasuntojen puolestapuhuja, niiden mallilla voitaisiin tehdä uudistuotantoakin. Töölöläisasunto on mukana myös Jyrki Tarpion asuntojen joustavuutta käsittelevässä väitöskirjassa.

2 families

Olohuoneen, takkasalin ja ruokasalin muunneltava akseli tarjoaa erilaisia yksityisyyden ja jakamisen asteita kahden eri perheen välillä. Perheiden asunnot sinisellä, jatkuvasti jaettu tila oranssilla.

Lähestyimme yhteisöasumista vaihtoehtona, joka tuo asujan ulottuville jotain sellaista erityistä, mitä yksin asuessa ei saavuttaisi. Kyse voi tilasta ja seurasta, mutta kyse on myös arjen tukiverkostoista. Ajatuksena naapuriapu, kuten korttelipappana oleminen omien lastenlasten ollessa etäällä, innosti monia. Vanheneminen kumppanin kanssa kaksin puolestaan huolestutti: Mitä sitten, jos toinen sairastuu vakavasti. Entä sitten, kun jompikumpi jää yksin? Kuka istuu kahville, kenelle kertoa kuulumiset? Näistä yhteisöasumisen sosiaalisista teemoista lisää seuraavissa blogeissamme.

Työpajassamme oli mukana ihmisiä, jotka aktiivisesti etsivät yhteisöä, jonka kanssa arkeaan jakaa. Lisäksi oli heitä, joille heräsi kysymys: ”Entä jos minäkin?” Sitä voi tulla kokeilemaan kanssamme seuraavaan vastaavaan työpajaan, jonka järjestämme Ravintola 931:ssä osana Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa tiistaina 30.8. klo 18-20. Tervetuloa!

Elina Alatalo                                                                                                                                                   Johtamiskorkeakoulu, TaY

Toimistotaloista joustavuutta asumiseen

Osana Euroopan ensimmäistä YIMBYcon-tapahtumaa monitaustainen ja eri-ikäisistä ihmisistä koostuva ryhmä istui alas suunnittelemaan yhdessä erilaisia yhteisöasumisen muotoja. Teema innosti ja puhe pulppusi niin, että osallistujien kannustamina kahden tunnin työpajamme laajeni luovasti kolmituntiseksi.

Lähdimme liikkeelle neljästä erilaisesta Helsingissä tuolla hetkellä vuokralla tai myynnissä olevasta tilasta, jotka voisivat sopia yhteisöasumiseen. Taustalla oli ajatus siitä, että harvalla yhteisöllä on varaa lähteä rakentamaan uutta. Samaan aikaan Helsingissä on esim. toimistotilaa yli miljoona neliömetriä tyhjillään. Tilojen ja toiminnan suunnittelun lisäksi saimme otetta myös vuokra- ja ostohinnoista juuri tällä hetkellä.

IMG_3218    IMG_3214

Työpajamme tunnelmaa entisessä Marian sairaalassa Helsingissä.

Lähtömateriaalina me työpajan vetäjät ehdotimme vanhaa töölöläisasuntoa, kerrostaloasuntoa Kontulassa, kaksikerroksista rivitaloasuntoa Maununnevassa sekä yhtä kerrosta toimistotalosta Herttoniemessä.

Toimistotaloon tarttui heti kaksi ryhmää. Tulkintamme mukaan tämä liittyy etenkin siihen, kuinka vapaasti toimistotalo on muokattavissa mitä erilaisimpiin kokeiluihin. Kuinka oman näköisensä siitä voikaan tehdä, kun kantavia väliseiniä ei juuri ole ja lähtötilanne on lähes raakatilaa?

Tilan halpuus innosti myös. Vierestä vuokrattiin samankaltaista tilaa 7e/m2/kk ja oletimme, ettei vuokrataso alueella kovin paljoa eroa. Vaikka toimistotalo sijaitsee nyt keskellä teollisuusaluetta ja lähiympäristö on ankea, alueelle nähtiin kutsuvia asumisen tulevaisuuksia, etenkin viereisten alueiden tukemana. Töölöläisasunto kiinnosti yhtä ryhmää, kaksi muuta vaihtoehtoa jäivät tällä kertaa pöydälle.

Toimistotaloon syntyi kaksi hyvin erilaista yhteisöasumisen konseptia. Yhdessä lähdettiin siitä, että henkilökohtainen tila minimoidaan ja eri tavoin jaettavaa yhteistä tilaa on kaikki muu. Toisessa taasen erilaisilla asukkailla, sinkuilla tai perheillä, on oma asunto, jossa on minimaaliset suihkut ja keittiöt, mutta sen lisäksi yhteistä jaettua tilaa. Konseptissa, jossa jokaisella on lähinnä vain oma tila nukkumiseen, jaetuiksi tiloiksi ideoitiin yhteistä sauna ja kylpy-osastoa, kattopuutarhaa nuotiopaikkoineen ja paljuineen, avointa joogatilaa, leffateatteria, riippumatto-loungea, ääneneristettyä musiikkihuonetta, mutta myös rajattavissa olevaa hiljaista tilaa. Ryhmä pohti, voisiko yhteisö majoittaa muutamia ulkopuolisia esim. AirBnB:n kautta ja saada siitä pienen tulonlähteen.

Ryhmä B koko tarkempi

Henkilökohtaisen tilan minimoivassa ratkaisussa tilaa haluttiin jakaa myös naapuruston kesken. Talon toiseen päätyyn hahmottui omalla sisäänkäynnillä oleva ulosvuokrattava tila, joka sopisi moneen, kuten vaikkapa keikkapaikaksi. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ryhmässä, jossa lähdettiin omien pienten asuntojen rajaamisesta valtavaan toimistotilaan, yhteisöön toivottiin monenlaisia ja eri-ikäisiä jäseniä.  Monimuotoisuutta tavoiteltiin, jotta jonkun tietyn elämäntilanteen haasteet eivät kasaantuisi yhteisössä. Esimerkiksi viiden pikkulapsiperheen aikuiset eivät välttämättä voi tukea toisiaan aikataulullisesti, nuorten joukko saattaa olla kovin riehakas tai vanhukset keskenään passivoitua. Erilaisten pikkuasuntojen tarjoamisen uskottiin voivan koota yhteen näitä erilaisia ihmisiä. Samalla mietittiin, kuinka asuntojen välille saisi joustavuutta. Voisiko siinä olla jokin muuntojoustava vyöhyke, josta voisi helposti liittää pari huonetta välillä osaksi yhtä asuntoa, sitten vaikka lasten lähdettyä kotoa, osaksi toista asuntoa?

Ratkaisevana kysymyksenä toimistotalon kohdalla on, joudutaanko sen muutos asuinkäyttöön toteuttamaan uudisrakentamisen normiston puitteissa? Tällöin esim. energiatehokkuus ja laatuvaatimukset nostavat kustannukset kenties kestämättömiksi. Kaupungin rakennusvalvonnalle on mahdollista rohkeasti tulkita tämän kaltaisia tilanteita ja tukea esim. juuri Herttoniemen teollisuusalueen kaltaista ympäristöä löytämään uusia kehityssuuntiaan.

Voisiko toimiston taipumista asunnoksi kokeilla vaikkapa väliaikaisella käyttötarkoituksen muutoksella? Alueen elävöittämisen ollessa tavoitteena, voitaisiin kokeilla myös vuokrausmallia, jossa yhteisö maksaisi osan vuokrastaan järjestämällä tapahtumia, pitämällä avoimia ovia tai kunnostamalla rakennusta.

Tällöin tulisi tarkkaan sopia, mitä tapahtuu, kun kiinteistön arvo nousee sitä kunnostettaessa. Ryhmäläisillä oli kokemusta siitä, että vuokranantaja saattaa nostaa vuokraa, vaikka arvon nousuun johtaneen työn on tehnyt vuokralainen itse, omaan kotiinsa.

Tervetuloa ratkomaan näitäkin kysymyksiä ja kehittämään asumisen ratkaisuja eteenpäin kanssamme seuraavaan työpajaan, jonka järjestämme osana Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa, tiistaina 30.8. klo 18-20 Ravintola 931:ssä, Kehräsaaressa. Lisätietoa ja keskustelua täällä.

Elina Alatalo                                                                                                                                                       Johtamiskorkeakoulu, TaY

 

Asutaan yhdessä! -työpaja Tampereen Design- ja Arkkitehtuuriviikolla 30.8.

DAC-hanke järjestää Asutaan yhdessä! -työpajan osana Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa.

Työpaja pidetään Ravintola 931:ssä Kehräsaaressa tiistaina 30.8. klo 18-20 (tarvittaessa voidaan jatkaa myöhempäänkin).

Työpajassa tartumme neljään tamperelaiseen tällä hetkellä myynnissä tai vuokralla olevaan asuntoon ja suunnittelemme yhdessä, kuinka niihin voisi toteuttaa joustavia ja monimuotoisia yhdessä asumisen ratkaisuja.

Tunnistatko ajatuksen: Asuisin mielelläni yhdessä useamman ihmisen kanssa, jos… jos mitä? Millaisia tilallisia ja toiminnallisia ratkaisuja yhteisöasumisesta puuttuu? Mikä toimii, mikä ei?

Haluamme kannustaa ajattelemaan yhteisöasumista rohkeasti. Asumisen tarpeemme yksilöllistyvät. Millaista tilallista luksusta ja erityisratkaisuja jakamisen kautta voisi saavuttaa? Ehkä voisi vuokrata historiallisen rakennuksen, jollaiseen yksittäisellä perheellä ei olisi varaa. Tehdä ravintolatasoisen keittiön?

Kaupungeissamme on myös asukasryhmiä, joilla on erityisiä tarpeita. Millaista hyvinvointia ja arkista tukea yhdessä asuminen voisi tuoda, etenkin jos eri elämäntilanteessa olevat ihmiset sekoittuvat? Aktiivisia vanhuksia, integroituvia maahanmuuttajia, nuoria osana korttelin toimintaa, vapaa-aikaa ruuhkavuosien vanhemmille? Soittotunteja, uusia reseptejä, lastenvahteja?

Elämäntilanteemme muuttuvat jatkuvasti. Joten joustavat ratkaisut yhteisöasumisessa, siinäkö menestyksen avaimet?

Ja tärkeimpänä: kuinka tehdä se itse? Millaiset olemassa olevat rakennukset sopivat erityisen hyvin yhteisöasumiseen? Kovinkaan monelle yhteisölle kun ei ole mahdollista lähteä rakentamaan uutta ja toisaalta esim. toimistoja on tyhjillään.

Mitä tukiverkostoja ja ohjepankkeja yhteisöasujille on? Toisaalta mitkä käytännöt yhteiskunnassa vaikeuttavat yhdessä asumista? Käytännön vinkkien vaihtoa!

Työpajan lomassa näistä aiheista voi keskustella yhteisöissä asuvien, uusia yhteisöjä perustavien, yhteisöasuntoja suunnittelevien ja tätä kenttää tutkivien kanssa.

t. DAC-ryhmä

Tapahtuma on osa Tampereen Design- ja Arkkitehtuuriviikkoa

 

Yhteisöasumisen työpaja 13.8.2016

DAC järjestää yhteisöasumisen työpajan lauantaina 13.8. osana Helsingissä pidettävää kansainvälistä YIMBYcon -tapahtumaa. YIMBYcon (Yes In My BackYard) tuo yhteen monet eri kaupunkien kehittämisestä kiinnostuneet toimijat.

TERVETULOA MEIDÄN KOTIIN!
SUUNNITTELUTYÖPAJA YHDESSÄ ASUMISESTA

Kaupunkien tiivistyminen rohkaisee jakamaan tilaa uusilla tavoilla ja tämä pätee myös henkilökohtaiseen tilaamme, kotiin. Tunnistatko ajatuksen: Asuisin mielelläni yhdessä useamman ihmisen kanssa, jos… jos mitä? Millaisia tilallisia ja toiminnallisia ratkaisuja yhteisöasumisesta puuttuu? Mikä toimii, mikä ei?

Tule ja muokkaa eteenpäin jaetuiksi kodeiksi asuntoja, joita olemme valinneet ennalta innostaviksi pohjiksi! Eli SUUNNITTELE OMA YHTEISÖASUMISEN UNELMASI todellisiin kohteisiin Helsingissä, jotka ovat tällä hetkellä vuokrattavissa tai myynnissä. Kovinkaan monelle yhteisölle ei ole mahdollista lähteä rakentamaan uutta. Nyt kokeilemme yhdessä, kuinka olemassa olevat tyypillisimmät asunnot tai rakennukset taipuvat erilaisille ryhmille ja erilaisiin tarpeisiin.

Haluamme kannustaa ajattelemaan yhteisöasumista uusiksi. Asumisen tarpeemme yksilöllistyvät. Millaista tilallista luksusta ja erityisratkaisuja jakamisen kautta voitaisiin saavuttaa? Ehkä joukko voisi vuokrata historiallisen rakennuksen, jollaiseen yksittäisellä perheellä ei olisi varaa. Tehdä vaikkapa ravintolatasoisen keittiön?

Kaupungeissamme on myös asukasryhmiä, joilla on erityisiä tarpeita. Millaista hyvinvointia ja arkista tukea yhdessä asuminen voisi tuoda, etenkin jos eritaustaiset ihmiset sekoittuvat? Tukea aktiiviseen vanhuuteen, maahanmuuttajien integroitumiseen, nuorten aktivoimiseen osaksi korttelin toimintaa, ruuhkavuosivanhempien vapaa-aikaan? Millaisia palveluita ja jakamista — soittotunteja, uusia reseptejä, lastenvahteja?

Elämäntilanteemme muuttuvat jatkuvasti. Ovatko joustavat ratkaisut yhteisöasumisessa menestyksen avaimet?

Ja tärkeimpänä: kuinka tehdä se itse? Millaiset vanhat asunnot sopivat erityisen hyvin yhteisöasumiseen? Mitä tukiverkostoja ja ohjepankkeja yhteisöasujille on? Toisaalta mitkä käytännöt yhteiskunnassa vaikeuttavat yhdessä asumista? Vaihdetaan vinkkejä!

Työpajan lomassa näistä aiheista voi keskustella yhteisöissä asuvien, uusia yhteisöjä perustavien, yhteisöasuntoja suunnittelevien ja tätä kenttää tutkivien kanssa.

Osanottajien mukaan soveltaen työpajaa pidetään sekä englanniksi, että suomeksi.

DAC Seinäjoen asuntomessuilla 2.8.2016

DAC vieraili Seinäjoen asuntomessuilla 2.8.2016, jossa tutustuimme mm. Mäihä-puukerrostaloon, jonka pääsuunnittelijana on toiminut DAC-osahankkeen Innovative design vetäjä Markku Hedman. DAC:sta myös arkkitehti Sini Saarimaa on osallistunut Mäihän suunniteluun.

DAC-tiimi piti kiinnostavana ja muusta messutarjonnasta poikkevana massiivipuista kaupunkipientaloa Kotolaa.