Artikkelit

Asumisen tulevaisuus SuomiAreenalla Porissa 17.7.

Onko Suomessa vuonna 2040 vain kolme kaupunkia, joissa koko kansa asuu? Vai hajauttavatko automaattinen liikenne ja etäläsnäolon mahdollisuudet ihmiset asumaan takaisin tasaisemmin ympäri maata? Tunnetaanko Suomi asumisen suunnittelun edelläkävijämaana, jossa asunnot ja palvelut mukautuvat helposti ihmisten moninaisiin tarpeisiin?

Tervetuloa seuraamaan Asumisen tunti ♥ Asuntomessut -paneelikeskustelua asumisen tulevaisuudesta Porissa SuomiAreenan Purje-lavalla tiistaina 17.7.2018 klo 14.30 – 15.30!

Nina Rahkolan johdolla keskustelemassa:
Liisa Häikiö, professori, Tampereen yliopisto, Ketterä kaupunki-hanke
Erkki Heikkinen, toimitusjohtaja, Kiinteistömaailma Oy
Kaija Savolainen, toiminnanjohtaja, Suomen Omakotiliitto ry
Iiris Suomela, puheenjohtaja, Vihreät nuoret
Matti Vanhanen, kansanedustaja, Keskusta

Jos olet Facebookissa, voit poimia tilaisuuden Facebook-tapahtumakalenteriisi tästä.
Katso myös SuomiAreenan muut Asumisen tunti -keskustelut täältä.

Rakennetun ympäristön koettu laatu

Aamulla asunto on taas hiljainen. Koiran kostea kuono ja lämmin hengitys olivat ennen mukavia herätyksiä. Aina ei olisi jaksanut lähteä heti ulos sen kanssa. Mutta luontokappaleella on tarpeensa. Aamulla kiersimme sen kanssa yleensä lammen, illalla joskus pidemmän lenkin. Nyt se ei kuitenkaan enää onnistuisi.

Viime viikolla oli useampi päivä, jolloin jalat eivät kantaneet keittiötä pidemmälle. Tänään tuntuu, että voisi taas uskaltaa lähteä pihalle. Yritän kävellä sen verran kuin jaksan ja uskallan, että kunto pysyisi. Kauppareissulle on ehkä kuitenkin varmempi lähteä palvelubussilla, ostosten kanssa matkasta voisi tulla liian raskas. Kuski toi viimeksi ostoskassin tuohon ovelle saakka.

Näin alkaa kuvitteellisen vanhuksen tarina, jossa yhdistyy Ketterä Kaupunki -tutkimushankkeessa kerättyjä ikääntyneiden asukkaiden haastatteluja ja uusien asuinkonseptien kartoituksessa esiinnousseita ratkaisuja. Tarina konkretisoi, miten asumisen koettuun laatuun liittyy laajempia kysymyksiä kuin asunto toiminnallisena yksikkönä. Lue koko tarina ja kannanotto asumisen laatua koskevaan keskusteluun Katja Maununahon, Henna Luoma-Halkolan ja Liisa Häikiön blogista RALA ry:n sivulla!

Asumisen sosiaaliset ulottuvuudet – tutkimusseminaari

Asuntoreformikilpailun julkistuksen jälkeen keskiviikkona 28.2.2018 Tampere School of Architecture järjestää tiiviin tutkimusseminaarin. Kaikki asumisen ajankohtaisista virtauksista kiinnostuneet tervetuloa!

Paikka: TTY Kampusareena, auditorio A223. (Tampereen teknillinen yliopisto, Korkeakoulunkatu 7, Hervanta, Tampere).

Ajankohta: 28.2.2018 klo 14:15–16:30.

Ohjelma

14:15 History and Current Practices of Social Housing in Vienna. Oliver Scheifinger ja Otto Höller, Tafkaoo Architects, Wien ja Berliini

Arkkitehtitoimisto Tafkaoon perustajat Oliver Scheifinger ja Otto Höller ovat kokeneita Itävallassa ja Saksassa toimivia asuntosuunnittelijoita. Luennollaan he avaavat wieniläisen asuntotuotannon sosiaalisen kestävyyden ulottuvuuksia. Yksi tärkeä osa sitä on suurimpien projektien ohjaamisessa sovellettava ’neljän pilarin malli’. Luennolla nähdään myös monipuolinen kattaus mielenkiintoisia uusia projekteja.

15:15 Yhteisölliset tilat ja korttelitason sosiaalisuus. Projekteja Keski-Euroopasta. Katja Maununaho, TTY Arkkitehtuuri

Katja Maununaho toimii tutkijana DAC / Ketterä kaupunki -tutkimushankkeessa. Esityksessään hän pureutuu kohtaamisia ja asumisen sosiaalisuutta positiivisella tavalla tukeviin tiloihin asuinkortteleissa.

15:45 Asuintilan joustavuus, muunneltavuus, monikäyttöisyys.
Periaatteita ja esimerkkejä. Jyrki Tarpio, TTY Arkkitehtuuri

Jyrki Tarpio toimii tutkijatohtorina ja työskentelee DAC / Ketterä kaupunki -tutkimushankkeessa. Hän esittää joustavan asuintilan suunnittelua koskevan väitöstutkimuksensa päähavaintoja ja nostaa esiin erilaisia joustavan asunnon tilallisia mahdollisuuksia.

16:15 Kommenttipuheenvuoro: Fiksu omistajuus asuntotuotannon muutostekijänä. Kimmo Rönkä, Rönkä Consulting Oy

Kimmo Rönkä on asumisen innovaattori, uudelleenajattelija ja muutoksentekijä. Rönkä oli aikaisemmin Setlementtiasuntojen toimitusjohtajana, jolloin kehitettiin palkittu Sukupolvienkortteli-konsepti.

16:30 Kahvitarjoilu ja vapaata keskustelua

Ohjelma pdf-muodossa tässä.

Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua. Tervetuloa!

Lisätietoja: Jyrki Tarpio, TTY Arkkitehtuuri

 

Miten tulevaisuutta suuntaavat trendit näkyvät uuden asuinalueen rakentamisessa?

Olemme tunnistaneet Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa hankkeessa ”Ketterä kaupunki – Dwellers in Agile Cities” tulevaisuuden asumista kaupungeissa suuntaavia trendejä. Niitä ovat erityisesti 1) uudet tavat hallita kaupunkeja ja kaupunkisuunnittelua, 2) digitalisaatio, 3) ikääntyminen, 4) sosiaalinen kestävyys, 5) kaupunkien tiivistyminen, 6) ympäristökriteerien tiukentuminen, 7) uudet taloudet, 8) uudet toimijat, 9) uudet työn muodot, 10) yhteisöllisyys, 11) asumisen kalleus, 12) liikkumisen muuttuvat tarpeet ja 13) resurssien niukentuminen.

Menin elokuun alussa Valkeakosken kaupungin alueelle avattuun Talonäyttelyyn katsomaan, kuinka nämä trendit näkyvät siellä uuden asuinalueen rakentamisessa. Valkeakosken Länsi-Lintulaan, noin viiden kilometrin päähän Valkeakosken keskustasta, on rakennettu uusi asuinalue, jossa näyttelyssä oli nähtävillä 15 pientaloa ja yksi pienrivitalo (4 asuntoa). Asunnot ovat asuinpinta-alaltaan 63–117 m2 ja kustannusarviot vaihtelevat välillä 133 000 – 250 000 €.

Suurin osa taloista on yksikerroksisia. Kuudessa talossa lämmitysmuotona on suora sähkö, vain yhdessä (rivitalo) maalämpöpumppu ja lopuissa poistoilmalämpöpumppu. Lämmitystä tuetaan kaikissa kohteissa tulisijalla ja viidessä kohteessa aurinkopaneeleilla. Talonäyttelyn teemat, edullisuus, uusiutuva energia, muunneltavuus ja yhdessä ilman määräyksiä, näkyivät kyllä oikein hyvin toteutetuissa ratkaisuissa, mutta kuinkas sitten onkaan alussa luettelemieni trendien tilanne?

Valkeakosken talonäyttelyalueen rakentamisen ohjaaminen neuvottelumenettelyin ja ilman rakennustapaohjeistusta on uutta tapaa hallita kaupunkisuunnittelua. Siinä annetaan ihmisille mahdollisuus valita ja muokata asuinympäristöään.

Näyttelyalueen ainoat kaupungin rakentamiselle antamat rajoitteet ovat, että talojen yhteyteen tulee toteuttaa sähköauton latauspaikka ja tontin rajoittava aita. Uudet tavat hallita kaupunkeja ja kaupunkisuunnittelua realisoituvat alueella siis mukavasti hallinnon näkökulmasta.

Digitalisaatio näkyy taloissa esimerkiksi energian hybridijärjestelmien ohjaamisen laitteistoissa. Yhden ohjausjärjestelmän kautta voidaan ohjata vesikiertoisen takan, suoran sähkön ja aurinkosähkön yhdistelmää lämmityksessä, tai kännykän kautta voidaan ohjata asunnon valaistusta.

Ikääntymisen megatrendin toteutuminen on erityisen selvästi nähtävillä talonäyttelyn kohteissa; iso osa taloista oli ikääntyneiden pariskuntien koteja, yksikerroksisia ja helppohoitoisen oloisia. Pienehkö rakennusbudjetti houkuttelee näyttelyalueen taloissa myös nuoria ja yksinhuoltajia, jolloin sosiaalinen kestävyys rakentamisessa konkretisoituu. Resurssien niukentuminen voidaan nähdä taloissa siinä, että kalliit materiaaliratkaisut, uima-altaat ja muut ylellisyydet on unohdettu – toisin oli tilanne muutama vuosi sitten esimerkiksi Tampereen Vuoreksen asuntomessuilla. Valkeakosken näyttelyn talot suuntaavat kehitystä asumisen kallistumista vastaan.

Kaupunkien tiivistymisen trendi näkyy mielestäni Valkeakosken talonäyttelyssä siinä, että talot on rakennettu kaupunkimaisesti lähelle toisiaan, vaikka tilaa olisi ollut väljempäänkin rakentamiseen. Toisaalta asuinalueen sijainti viitisen kilometriä Valkeakosken keskustasta sotii hiukan kaupunkien tiivistämistrendiä vastaan.

Ympäristöarvot näkyvät talonäyttelyssä uusiutuvan energian hyödyntämisessä. Aurinkopaneelit ja lämpöpumput sekä suora sähkökin, riippuen tuotantomuodosta, ovat uusiutuvaa energiaa. Talojen sanotaan olevan energiatehokkaasti toteutettuja, vaikka varsinaiset passiivitalot ovatkin vähemmistönä. Yhteen taloista oli rakennettu kompostoiva ”kesävessa”.

Kiertotalous ja jakamistalous ovat esimerkkejä uusista talouksista, jotka tullevat ohjaamaan kulutusta ja ihmisten elämää kaupungeissa tulevaisuudessa. Nämä eivät olleet mitenkään näkyvästi edustettuina tällä uudella asuinalueella. Samoin yhteisöllisyyden trendi on heikosti nähtävissä varsinaisissa rakennuksissa, vaikka näyttelyalueen esittelyn mukaan se on tärkeä alueella nähtävissä oleva trendi. Haastattelin yhtä asukasta, jonka mukaan yhteisöllisyys on näkynyt jossain määrin yhteisenä tekemisenä talojen rakennusvaiheessa, mutta jatkossa yhteisöllisyyden rakentuminen on arvoitus. Esimerkiksi mitään asukkaiden yhteisiä tiloja alueella ei ole.

Liiketoiminta, uudet työn teon muodot tai uudet toimijat eivät minusta näy alueella mitenkään. Samoin liikkumisen uudet tuulet ovat kutistuneet sähköauton latauspaikoiksi. En tunnista mitään uutta mullistavaa liikkumisen tapaa alueella tai alueen ulkopuolelle.

Kaikkinensa uusi asuinalue vaikuttaa varsin perinteiseltä pientaloasumisen tavalta: rauhallinen alue suhteellisen lähellä kaupungin keskustaa. Trendikästä lienee juuri talojen pieni koko ja edullinen hinta, joka sopii tietysti monenlaisille pikku perheille ja sinkuille myös tulevaisuudessa. Kaupungin neuvotteleva ohjausote rakentamisessa ei kuitenkaan ole antanut aihetta rakentajille ja rakennuttajille tehdä mitään maailmaa radikaalisti muuttavaa!

Kuvassa esimerkki Valkeakosken talonäyttelyalueen pikkuisista taloista.

Nina Wessberg, VTT

Ketterämpää asumista ja rakentamista! 1.9. seminaarissa tuoretta tutkimustietoa, kehityssuuntia ja lupaavia ratkaisuja

Millaisiin suuntiin asumisen tarpeet ovat kehittymässä? Kuinka tämän päivän moninaisiin tarpeisiin on suunnittelussa ja rakentamisessa reagoitu Suomessa ja muualla? Mitä löytyy, mitä puuttuu?

Dwellers in Agile Cities – Ketterä kaupunki -tutkimushankkeen arkkitehtitutkijat esittelevät hankkeen välituloksia napakassa iltapäiväseminaarissa. Tule kuulemaan uutta tutkimustietoa ja keskustelemaan asuntosuunnittelun ja asumisen ajankohtaisista aiheista!

Aika:        pe 1.9.2017 klo 13.00 – 15.30

Paikka:    Rakennustietosäätiö, Malminkatu 16, Helsinki, Rakennustietosali, 8. krs

Ilmoittauduthan 25.8. mennessä täällä. Tervetuloa!

OHJELMA

13.00 AVAUS

Kuusi ajankohtaista asumisen osa-aluetta
Markku Hedman, asuntosuunnittelun professori, TTY Arkkitehtuuri

Näkymiä suomalaiseen asuntorakentamiseen multi-level perspective -teoriaa soveltamalla
Jyrki Tarpio, tutkijatohtori, TTY Arkkitehtuuri

13.20 TIETOISKUT JA KESKUSTELUA

Yhteisöasumisen kehitys Suomessa 1980–2017
Anna Helamaa, arkkitehti SAFA, jatko-opiskelija, TTY Arkkitehtuuri

Integroitu asuminen – monisukupolviset korttelityypit eurooppalaisessa nykyrakentamisessa
Katja Maununaho, arkkitehti SAFA; jatko-opiskelija, TTY Arkkitehtuuri

14.00 – 14.15 Kahvitauko

Suomalaiset asunto- ja asumiskonseptit 2017 ketteryyden näkökulmasta
Jyrki Tarpio, tutkijatohtori, TTY Arkkitehtuuri

Teollisen puurakentamisen kerrostalojärjestelmä – monimuotoisen puurakentamisen mahdollisuuksia
Markku Hedman, asuntosuunnittelun professori, TTY Arkkitehtuuri

Kestävä asukaslähtöisyys -työkalu
Sini Saarimaa, arkkitehti SAFA, tohtorikoulutettava, TTY Arkkitehtuuri

15.15 SEURAAVAT ASKELEET

Mitä Innovatiivinen design -tutkimustyössä on luvassa jatkossa?
Markku Hedman, asuntosuunnittelun professori, TTY Arkkitehtuuri

15.30 Tilaisuus päättyy

Tilaisuuden järjestää Dwellers in Agile Cities – Ketterä kaupunki -tutkimushankkeen osahanke Innovatiivinen design, josta vastaa TTY:n Arkkitehtuurin laboratorion Asutut-tutkimusyksikkö.

Tilaisuuden hashtag: #ketteräkaupunki

Kutsu pdf-tiedostona tässä.

Lisätietoja: vuorovaikutusvastaava Maija Faehnle, 0295 25 1109, etunimi.sukunimi@gmail.com

Ihmisten kaupunkeja – matkakertomusta Pohjois-Espanjasta

Vietin kesäkuun lopussa kaksi viikkoa Pohjois-Espanjassa havainnoiden kaupunkeja Bilbaossa, San Sebastianissa, Zaragozassa ja Barcelonassa. Bilbaossa huomio kiinnittyi kaupungin siisteyteen, mutta erityisesti siihen, että Guggenheimin taidemuseo on kaupunkilaisten mielestä jonkun muun kuin heidän itsensä tekemä. Guggenheim on monien ihmisten mielestä tuonut paljon hyvää Bilbaoon, vaurautta ja siisteyttä. Alkuperäiset Bilbaolaiset näyttävät kokevan sen kuitenkin ulkoa tuoduksi, joksikin, joka ei ole Baskien kulttuuria. Guggenheim ei siis ole bilbaolaisten ihmisten, vaan jonkun muun turisteille tekemä. Entisen metalliteollisuudesta elämänsä saaneen kaupungin sielua on annettu jollekin muulle.

Kuva: Lepohetki Bilbaon keskustassa.

San Sebastianissa, reilun tunnin ajomatkan päässä Bilbaosta, turisteihin suhtaudutaan aivan toisella kunnioituksella kuin Bilbaossa. San Sebastianissa lomalaiset, kuninkaallisista alkaen, ovat olleet kaupungin elävöittäjä jo aikojen alusta. Tutustuin tässä kaupungissa entiseen tupakkatehtaaseen reilu vuosi sitten tehtyyn tilaan, joka toimii samalla periaatteella kuin kirjasto, mutta tarjoten kaupunkilaisille paikan toteuttaa itseään erilaisten käsitöiden tekemisestä tieteellisiin kokeisiin. Kaupunki tarjoaa 100 000 euroa vuosittain rahaa, jolla tilaan voidaan ostaa erilaisia laitteita ompelukoneista 3D-tulostimiin. Ihmiset voivat käyttää näitä sitten parhaaksi katsomallaan tavalla itseään kehittäen. Toimintaa valvoo yksi ihminen, joka on palkattu kaupungin toimesta. Olisikohan tässä oiva tapa myös luoda innovaatioita ja virkistää liiketoimintaa kaupungissa ihmisten kesken; voisiko tällaisissa ”innovaatiokirjastoissa” törmäyttää kaupunkilaisia ja yrityksiä?

Kuva: Hirikilabs, vapaa tila kaupunkilaisille toteuttaa itseään San Sebastianissa.

Barcelonassa toimii maailmanlaajuiseen Fablab-verkostoon kuuluva toiminta, jonka tavoitteena on luoda innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. Barcelonan Fablab toimii Arkkitehti-instituutin alaisuudessa luoden liiketoimintaa erilaisten yritysten kanssa. Fablabia johtaa venezuelalainen nuori mies, jonka missiona on luoda Barcelonaa ihmisten kautta ja ihmisille. Fablabissa järjestetään paljon erilaisia kursseja mm. kaupunkisuunnitteluun liittyen. Tila oli täynnä erilaista elektroniikkaa ja 3D-tulostimilla tuotettuja pienoismalleja. Paikka huokui innovatiivisuutta, nuoria ihmisiä ja ideoita. Vanha tehdashalli kutsui ihmisiä toteuttamaan ideoitaan ja luomaan uutta.

Kuva: Fablab, Barcelona.

Zaragozassa eteeni avautui Valdesparteran ekokaupunki, jota aloitettiin rakentamaan 2000-luvun alussa. Lähiö on hiukan alle kymmenen tuhannen ihmisen koti. Alue on väljästi rakennettu kerrostaloalue, jonka liikennejärjestelmä perustuu raitiovaunulle. Energia asuntoihin tulee auringosta ja alueella on jätteiden putkikeräysjärjestelmä. Keskellä aluetta on kaupungin ylläpitämä tietokeskus, jossa ihmiset voivat vierailla ja saada tietoa kestävästä elämäntavasta. Ekokaupunki sinällään ei hätkähdytä; se on rakennettu ihmisille, muttei asukkaiden kanssa, vaan jonkun muun suunnitelmien mukaan. Mielenkiintoista sen sijaan on koko Zaragozan kaupungissa 1990- ja 2000 -lukujen vaihteessa toteutettu veden säästöön ihmisiä sitouttava projekti, jonka promoottorina toimi NGO Ecodes. Projektin avulla Zaragozan kaupungin asukkaiden vedenkulutus saatiin pienenemään sitouttamalla ihmiset säästämään vettä arjessaan.

Vedensäästöprojektin onnistumisen elementtejä olivat NGO-edustajan mukaan: 1) yhteinen unelma veden säästöstä, 2) yksinkertaiset kaikille ihmisille sopivat tavoitteet, 3) systeeminen lähtökohta, jossa huomioidaan kulttuuri, politiikka ja teknologia, 4) yhdessä tekemisen kulttuuri, 5) erilaisten sidosryhmien mukanaolo, julkinen-yksityinen yhteistyö, 6) promoottorin, fasilitaattorin innostus (NGO Ecodes ja kaupunki), 7) pilotit ja innovaatiot, 8) kärsivällisyys, 9) toiminta, ei vain mietiskely ja 10) empatia, erilaisten sidosryhmien tarpeiden huomioiminen. Projekti oli koko kaupungin yhteinen ponnistus, kaikkien kaupunkilaisten juttu!

Kuva: Valdesparten ekokaupunki Zaragozassa.

Nämä esimerkit Pohjois-Espanjasta antavat meille merkkejä ihmisten kaupungeista. Onnistumisen edellytykset voivat näiden merkkien mukaan olla ihmisten voimassa. Kun annamme voiman ihmisille kaupunkien toimintojen kehittämisessä, voimme saada voimakasta tulosta!

Nina Wessberg, VTT

Pariisin OuiShare Fest 2017 aktivoi kaupunkeja uudistamaan yhteiskunnan yhteistoimintataloudella

Härmälänranta – havaintoja kehittyvästä asuinalueesta

Tampereen Härmälänranta on jatkuvassa muutoksessa. Pyhäjärven rannalla sijaitseva moderni asuinalue vetää puoleensa niin nuoria, lapsiperheitä kuin ikääntyvääkin väestöä. Sen sijoittuminen vanhemman asuinalueen Härmälän kupeeseen luo osittain vastakkainasettelua, mutta myös uudenlaista yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia alueelle. Härmälänranta onkin yksi esimerkki kasvavasta ja tiivistyvästä kehityksestä Tampereella. Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijat järjestivät Härmälänrannasta tutkimusseminaarin Kaupunkien maankäytön pelikenttä -opintojakson yhteydessä.

Opiskelijat pitivät Härmälänrannan asukkaille valokuvatyöpajoja, joissa keskusteltiin asumismieltymyksistä ja siitä, mikä koetaan asumisen kannalta merkitykselliseksi. Yksi ryhmä opiskelijoista haastatteli myös aluetta suunnitelleita arkkitehtejä. Tässä blogijulkaisussa käydään läpi tärkeimpiä kurssilla tehtyjä havaintoja.

Luonnonläheisyys, ekologisuus, vehreys ja energiatehokkuus ovat yhä useammin asukkaiden toiveena.

Näin on myös Härmälänrannan asukkaiden kohdalla. Luonnonläheisyyteen liittyen tärkeäksi tekijäksi asumisviihtyvyyden kannalta nousi maisema. Suuret ikkunat, avaruus ja valoisuus omasivat suuren merkityksen lähes kaikkien vastaajien arvoissa. Kumpuaako halu luonnonläheisyydestä ihmisen primitiivisistä tarpeista vai onko kyseessä vain uusi ja ohimenevä trendi?

Toinen iso teema, joka nousi esiin tutkimusseminaarin esityksistä, oli yhteisöllisyys.

Yhteisöllisyys koettiin tärkeäksi sekä asunnon sisä- että ulkopuolella.

Esimerkiksi avokeittiö loi yhteisöllisyyttä asunnon sisällä ja pihagrilli taas ulkopuolella. Monet asukkaat nostivat esille halunsa osallistua asuinyhteisön toimintaan. Yksi kysymys onkin, kuinka taloja ja alueita suunnittelevat arkkitehdit voisivat tarjota fyysisiä puitteita kohtaamiselle ja yhteisöllisyydelle. Kuinka ihmiset saadaan käyttämään mahdollisia yhteisötiloja? Asukkaat kokivat, että Härmälänrannasta puuttuu luonnollinen kohtaamispaikka. Voiko luonnollista kohtaamispaikkaa edes ylhäältä käsin luoda?

Seminaarissa nousi esiin myös asuinalueen historia. Useat asukkaista eivät tienneet Härmälänrannan historiasta, mutta pitivät sitä tärkeänä. Historian näkymistä kadunnimissä ja muutenkin alueen ympäristössä arvostettiin.

Tiiviin rakentamisen alueilla usein asukkaita ärsyttäväksi tekijäksi nousee jatkuva rakentamisen melu ja työmaakoneet. Härmälänrannassa asia oli kuitenkin toisinpäin.

Rakentamista ei koettu taakkana, vaikka joskus alueen koettiinkin olevan rauhaton. Useimmiten kuitenkin rakentaminen nähtiin hyvänä asiana erityisesti tulevaisuutta ajatellen.

Rakennusfirmat, työntekijät ja työmaat myös täyttävät aluetta eikä alue vaikuta niin autiolta. Ylipäätään rakentamisen pitkäaikaiset hyödyt katsottiin suuremmaksi kuin lyhyen ajan haitat.

Härmälänrannan sijoittuminen hieman ulkopuolelle keskustasta nosti esiin myös joukkoliikenteen ja (lähi)palvelujen toimivuuden. Härmälänrannan asukkaat kokivat joukkoliikenteen keskustaan hyväksi, mutta muualle Tampereelle tai lähikuntiin matkustaminen on hankalaa. Lähipalveluja ei Härmälänrantaan ole vielä saatu, mutta läheinen Partolan liikekeskus koettiin riittäväksi. Härmälänrannan ranta-alue olisi oivallinen paikka pienelle kaupalle tai kioskille, josta saisi napattua jäätelöt ja virvokkeet. Alueella on silti paljon liikuntatilaa pienyrityksille.

Härmälänranta on hyvin brändätty ja markkinoitu – missä ovat yrittäjät?

Härmälänranta on paperilla lähes täydellinen asuinalue – lähellä keskustaa ja Partolan palveluja, joukkoliikenteellä ja pyöräillen hyvin saavutettavissa oleva historiallinen alue Pyhäjärven rannassa. Useita kysymyksiä kuitenkin jää auki, ja niiden ratkaisu jäänee vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa Härmälänrannan asukkaat tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä asuntoihinsa sekä asuinalueeseensa.

Miki Mäkelä, Oona Haimi & Aleksi Niemi

Kirjoittajat ovat ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijoita Tampereen yliopistossa. Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Kaupunkien maankäytön pelikenttä -opintojaksoa.

 

Tilat joustavat, entä käytännöt? Yhteisöasumisen yhtälöä koottiin TADA-viikon työpajassa

“Keskusta-alueen uusien asuintalojen hintataso alkaa ylittää keskituloisen kipukynnyksen”. “Yksiöitä ei ikinä riitä Helsingissä kaikille”. Syksyllä on jälleen keskusteltu kasvukeskusten nihkeästä asuntotilanteesta. Yksin asuntoa etsivillä on erityisen tiukkaa. Asuminen kanta-kaupungissa alkaa karata yhä suuremman joukon ulottumattomiin. Yhteisöasuminen voi olla yksi tapa mahdollistaa tämä, ja paljon muuta. Se voi olla niukkuuden ehdoilla toimimista, mutta yhä enemmän se ymmärretään myös elämää rikastuttavana asumisen tapana.

Elokuisena tiistai-iltana Ravintola 931:n pöydissä siirrettiin lasit ja lautapelit hetkeksi sivummalle. Esiin levitettiin neljän asunnon pohjapiirrokset, joista ryhdyimme hahmottelemaan erilaisille yhteisöille sopivia koteja. Tilaisuus jatkoi Helsingissä hyväksi havaittua työpajamenetelmää.

tada_1  tada_2

DAC:in järjestämä Asutaan yhdessä! -työpaja toteutettiin osana Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa.

Työpajassa pohdittavat kohteet olivat myynnissä tai vuokrattavana Tampereen seudulla. Kukin ryhmä valitsi yhden asunnon, jossa näki potentiaalia yhteisön kodiksi. Mukana olivat teollisuusperinnettä henkivä toimistotila Pyynikiltä sekä asunto Pikilinnana tunnetusta Jugend-talosta Tammelasta. Ne nostivat esiin samankaltaisia kysymyksiä kuin kohteet Helsingin työpajassa. Näistä selvästi erottuvia vaihtoehtoja olivat hervantalainen neljän huoneen kerrostaloasunto ja Roineen rannalla Kangasalla sijaitseva vanha kansakoulu. Kaikki tilat osoittautuivat työpajassa joko melko hyvin sellaisenaan yhteisöasumiseen sopiviksi tai suhteellisen pienillä muutoksilla siihen muovautuviksi.

Tarpeettomaksi käyneitä kiinteistöjä löytyy monista kunnista. Saarikylien koulukin on ollut pitkään Kangasalan kunnan myyntilistalla. Kohde sijaitsee melko kaukana palveluista ja vaatisi remontointia. Hulppeat tilat rantasaunoineen ja sivurakennuksineen sekä idyllinen maisema innostivat tarttumaan kohteeseen, vaikka ryhmä piti lähes puolen miljoonan myyntihintaa kohtuuttomana. Mitä toimintaa Saarikylille ehkä voitaisiin visioida, ja voisiko se osaltaan olla kunnalle kannustin hinnan tuntuvaan pudottamiseen?

saarikyla_

Saarikylien entinen kansakoulu Kangasalla voisi soveltua yhteisöasumiseen (kuva: Etuovi.com).

Ryhmässä tutkittiin päärakennuksen käytettävyyttä eri konseptien näkökulmasta. Kiinnostava oli muun muassa asumiskonsepti, joka yhdistäisi yhteisöasumiseen ikääntyneiden perhehoitoa. Päärakennuksen pohjaratkaisu taipuisi esimerkiksi tarjoamaan asuintilat perhehoidosta vastaavalle tilan omistajalle, isosta siivestä lohkaistavat huoneet kahdelle perhehoidossa avustavalle vuokralaiselle sekä huoneet kolmelle perhehoidossa asuvalle vanhukselle. Vastaavaa ikäihmisten perhekotia on pyöritetty Ojasalmilla Kaavilla jo kolmattakymmentä vuotta. Konseptin haittapuolia on taloudellisen taakan kasautuminen omistajalle. Lisäksi remonttia ja huoltoa vaativa kohde sopisi ehkä paremmin nuoremmille asukkaille.

tada-koulu-eKoulurakennuksesta kodiksi – yksi luonnos Saarikylien vanhan koulun hyödynnettävyydestä yhteisöasumiseen.

Ryhmä suunnittelikin asunnon käyttöä myös toisenlaisten yhteisöjen tarpeisiin. Päärakennus ja pihan pikkutalo taipuvat monenlaisiksi yhdistelmiksi sinkkujen tai perheiden omia asuinhuoneita sekä yhteisiä tiloja. Kaikki versiot edellyttävät vähintään uuden wc-kylpyhuoneen rakentamista päärakennukseen. Lisäksi kun tehdään uusia huoneita, olemassa olevat takka- ja pönttöuunit eivät riitä lämmitykseen.

Paitsi tilan joustavuutta, joutuisi kohteeseen majoittuva yhteisö pohtimaan omien elämäntyyliensä sopeutuvuutta Saarikylillä asumiseen. Ryhmässä kodin arvostus nähtiin tärkeänä: kyseessä ei ole vain nukkumapysäkki, vaan huolenpitoa edellyttävä paikka. Paikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia muun muassa viljelyyn ja eläintenpitoon tai vaikkapa pienimuotiseen majoitustoimintaan. Toisaalta työssäkäynti-, koulu- kauppa- ja harrastusmatkat edellyttävät auton käyttöä. Kimppa-auton mahdollisuuksia kannattaisi tutkia.

Hervantalaiseen kerrostaloneliöön suunniteltiin eri-ikäisten asuinyhteisöä. Kohtuuhintaisesti saatavilla olevissa lähiöasunnoissa on paljon yhteisöasumisen potentiaalia! Tila sopisi ilman muutoksia esimerkiksi kolmen aikuisen ja mahdollisesti lapsen kodiksi. Asunnossa on valmiina kaksi wc:tä, huoneisiin on omat kulkuväylät ja keittiö on tilava.

Kolmen asukkaan yhteisöä pidettiin ryhmässä kuitenkin haavoittuvana – joku voi kokea jäävänsä kolmanneksi pyöräksi, ja asukkaiden vaihtuvuus voi tuottaa ongelmia näin pienessä yhteisössä. Koska huoneisto on lähtökohtaisesti edullinen, voisi joihinkin tilamuutoksiin olla varaa myös niukemmalla budjetilla. Esimerkiksi keittiön siirto olohuoneen puolelle tupakeittiömalliin toisi käyttöön yhden lisähuoneen.

Erityisesti kun yhteisöä lähdetään rakentamaan tiukempiin neliöihin, voisi olla eduksi, että taloyhtiössä olisi useampi yhteisö.

Mikäli ne olisivat rinnakkain, voitaisiin luoda sisäyhteyksiä esimerkiksi yhteisiin harrastustiloihin. Yhteistiloja voitaisiin jakaa yhteisöjen kesken niin, että toisessa olisi tilaa esim. kokkaamiselle, toisessa oleskelulle. Lisäksi yhteisöt voisivat yhdessä järjestää toimintaa niin itselle kuin muille talon asukkaille ja esimerkiksi aktivoida taloyhtiön usein vajaakäyttöisiä kerhotiloja. Millainen olisi siis yhteisöjen yhteisö?

Asuntojen hallinta herätti kaikissa ryhmissä kysymyksiä. Työpajassa pidettiin hankalana mallina sitä, että omistaja-asukas vuokraisi huoneet muille. Jaettu omistaminen tai kommuunin ulkopuolinen vuokraisäntä ja asukkaiden erilliset vuokrasopimukset olisivat parempia malleja.

Tilat joustavat, mutta joustavatko erilaiset asumisen vakiintuneet käytännöt?

Suurkaupunkien hankala asuntotilanne on luonut liiketoimintaa näiden käytäntöjen sujuvoittamiseksi. Erityisesti New Yorkiin ja Lontooseen syntyneiden startup-yritysten (Common, Pure House, WeLive, The Collectiveollie) kohderyhmää ovat nuoret, urbaanit, ammattilaiset. Yritykset tarjoavat yhteisöasumispakettia, johon kuuluu asunnon lisäksi monenlaisia palveluita ja tunne kuulumisesta yhteisöön. Tai kokonaisia elämäntyylejä: tyylikäs kalustus, yhteiset arvot tai jopa oma verkkokauppa ”kuratoituine design-tuotteineen” ovat osa konseptia. Yhteys toisiin ihmisiin on kuitenkin näidenkin asuntojen tärkein markkinointivaltti.

Toinen on joustavuus ja helppous. Työvoima on yhä enemmän liikkeessä, yksinasuvien määrä lisääntyy ja jakamistalous on tehnyt omistamisesta yhä vähemmän houkuttelevaa. Asuminen on helppoa esimerkiksi uuteen kaupunkiin työn perässä muuttavalle. Pitkää vuokrasopimusta ei vaadita ja sosiaalisen piirin luominen helpottuu.

Yritys ratkaisee myös kaikki asunnon huoltoon, rikkoutumisiin ja vastuisiin liittyvät kysymykset – putkimiehen odottelusta siivoojien hankkimiseen. Ja kas näin, myös niin sanottu yhteismaan ongelma on ratkaistu!

Yritykset lähinnä virtaviivaistavat vanhan asumismuodon prosessia: ne järjestävät sopivat ihmiset yhteen ja toimivat takaajina – kenenkään ei tarvitse jäädä vastuuseen jos kämppis päättää jättää yhteisön ja vuokransa maksamatta.

Näissä projekteissa koko talo on yleensä yhteisöjen käytössä. Investoijat ja kiinteistökehittäjät ovat tosissaan kiinnostuneita. Asunnot eivät ole millään mittapuilla halpoja mutta esimerkiksi Common on ollut siitä huolimatta hyvin suosittu.

Common ei itse vuokraa tai omista kiinteistöjä vaan kiinteistökehittäjät palkkaavat sen rakennuksen operaattoriksi. Yritystä on kritisoitu gentrifikaation edistämisestä sekä siitä, että liikkuvien nuorten virta rapauttaa paikallisyhteisöä. Startupien nousu on joillekin myös merkki siitä, etteivät hallitus tai perinteisemmät asuntomarkkinat aio ottaa mitään radikaaleja askeleita asuntokriisin helpottamiseksi. Uusi sukupolvi selviää tavoillaan – erityisesti ne, joilla on varaa maksaa.

Työpajatyöskentely tarjosi viitteitä siitä, että asuntotarjonta vastaa jo kohtuullisen hyvin yhteisöasumisen tarpeisiin. Kysymys on siitä, kuinka yhteisö kootaan ja kuinka asumista hallinnoidaan. Startup-yritykset tarjoavat toimivan mallin yhdelle asujasegmentille. Tarpeet ovat kuitenkin moninaisempia.

Yhteisöasumisesta kiinnostuneiden joukossa lienee paljon niitä, joita tällainen hotellimainen avaimet käteen -ratkaisu ei houkuttele. Moni halunnee ulkoistaa vain yhteisöasumisen hallintaan liittyvät asiat ja muovata elämäntyylinsä itse.

Työpajoissa nousi esiin, kuinka monia asumisen ja elämäntapojen muotoja erilaisine tiloineen ja ihmisineen yhteisasuminen voi käsittää.

Yhteisöasumiselle löytynee tulevaisuudessa yhä enemmän myös itsenäistä toimijuutta tukevia vaihtoehtoja.

Mummokommuunit ovat hyvä esimerkki. Kuinka asukkaiden omia aloitteita erilaisille yhteisöasumisen muodoille voidaan tukea ja mahdollistaa? Startupien rinnalle kaivataan niin yhteisöjen alustoja (esim. Coliving tai Berliinin Co-housing -alusta), parempia mahdollisuuksia itse tekemiseen kuin erilaisia yhteissuunnittelun ja -kehittämisen muotoja. YIMBYconin kaltaisissa tapahtumissa on loistava mahdollisuus erilaisten kokeilujen tukemiseen.

Jenni Kuoppa                                                                                                                                         Johtamiskorkeakoulu, TaY