Artikkelit

Miten tulevaisuutta suuntaavat trendit näkyvät uuden asuinalueen rakentamisessa?

Olemme tunnistaneet Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa hankkeessa ”Ketterä kaupunki – Dwellers in Agile Cities” tulevaisuuden asumista kaupungeissa suuntaavia trendejä. Niitä ovat erityisesti 1) uudet tavat hallita kaupunkeja ja kaupunkisuunnittelua, 2) digitalisaatio, 3) ikääntyminen, 4) sosiaalinen kestävyys, 5) kaupunkien tiivistyminen, 6) ympäristökriteerien tiukentuminen, 7) uudet taloudet, 8) uudet toimijat, 9) uudet työn muodot, 10) yhteisöllisyys, 11) asumisen kalleus, 12) liikkumisen muuttuvat tarpeet ja 13) resurssien niukentuminen.

Menin elokuun alussa Valkeakosken kaupungin alueelle avattuun Talonäyttelyyn katsomaan, kuinka nämä trendit näkyvät siellä uuden asuinalueen rakentamisessa. Valkeakosken Länsi-Lintulaan, noin viiden kilometrin päähän Valkeakosken keskustasta, on rakennettu uusi asuinalue, jossa näyttelyssä oli nähtävillä 15 pientaloa ja yksi pienrivitalo (4 asuntoa). Asunnot ovat asuinpinta-alaltaan 63–117 m2 ja kustannusarviot vaihtelevat välillä 133 000 – 250 000 €.

Suurin osa taloista on yksikerroksisia. Kuudessa talossa lämmitysmuotona on suora sähkö, vain yhdessä (rivitalo) maalämpöpumppu ja lopuissa poistoilmalämpöpumppu. Lämmitystä tuetaan kaikissa kohteissa tulisijalla ja viidessä kohteessa aurinkopaneeleilla. Talonäyttelyn teemat, edullisuus, uusiutuva energia, muunneltavuus ja yhdessä ilman määräyksiä, näkyivät kyllä oikein hyvin toteutetuissa ratkaisuissa, mutta kuinkas sitten onkaan alussa luettelemieni trendien tilanne?

Valkeakosken talonäyttelyalueen rakentamisen ohjaaminen neuvottelumenettelyin ja ilman rakennustapaohjeistusta on uutta tapaa hallita kaupunkisuunnittelua. Siinä annetaan ihmisille mahdollisuus valita ja muokata asuinympäristöään.

Näyttelyalueen ainoat kaupungin rakentamiselle antamat rajoitteet ovat, että talojen yhteyteen tulee toteuttaa sähköauton latauspaikka ja tontin rajoittava aita. Uudet tavat hallita kaupunkeja ja kaupunkisuunnittelua realisoituvat alueella siis mukavasti hallinnon näkökulmasta.

Digitalisaatio näkyy taloissa esimerkiksi energian hybridijärjestelmien ohjaamisen laitteistoissa. Yhden ohjausjärjestelmän kautta voidaan ohjata vesikiertoisen takan, suoran sähkön ja aurinkosähkön yhdistelmää lämmityksessä, tai kännykän kautta voidaan ohjata asunnon valaistusta.

Ikääntymisen megatrendin toteutuminen on erityisen selvästi nähtävillä talonäyttelyn kohteissa; iso osa taloista oli ikääntyneiden pariskuntien koteja, yksikerroksisia ja helppohoitoisen oloisia. Pienehkö rakennusbudjetti houkuttelee näyttelyalueen taloissa myös nuoria ja yksinhuoltajia, jolloin sosiaalinen kestävyys rakentamisessa konkretisoituu. Resurssien niukentuminen voidaan nähdä taloissa siinä, että kalliit materiaaliratkaisut, uima-altaat ja muut ylellisyydet on unohdettu – toisin oli tilanne muutama vuosi sitten esimerkiksi Tampereen Vuoreksen asuntomessuilla. Valkeakosken näyttelyn talot suuntaavat kehitystä asumisen kallistumista vastaan.

Kaupunkien tiivistymisen trendi näkyy mielestäni Valkeakosken talonäyttelyssä siinä, että talot on rakennettu kaupunkimaisesti lähelle toisiaan, vaikka tilaa olisi ollut väljempäänkin rakentamiseen. Toisaalta asuinalueen sijainti viitisen kilometriä Valkeakosken keskustasta sotii hiukan kaupunkien tiivistämistrendiä vastaan.

Ympäristöarvot näkyvät talonäyttelyssä uusiutuvan energian hyödyntämisessä. Aurinkopaneelit ja lämpöpumput sekä suora sähkökin, riippuen tuotantomuodosta, ovat uusiutuvaa energiaa. Talojen sanotaan olevan energiatehokkaasti toteutettuja, vaikka varsinaiset passiivitalot ovatkin vähemmistönä. Yhteen taloista oli rakennettu kompostoiva ”kesävessa”.

Kiertotalous ja jakamistalous ovat esimerkkejä uusista talouksista, jotka tullevat ohjaamaan kulutusta ja ihmisten elämää kaupungeissa tulevaisuudessa. Nämä eivät olleet mitenkään näkyvästi edustettuina tällä uudella asuinalueella. Samoin yhteisöllisyyden trendi on heikosti nähtävissä varsinaisissa rakennuksissa, vaikka näyttelyalueen esittelyn mukaan se on tärkeä alueella nähtävissä oleva trendi. Haastattelin yhtä asukasta, jonka mukaan yhteisöllisyys on näkynyt jossain määrin yhteisenä tekemisenä talojen rakennusvaiheessa, mutta jatkossa yhteisöllisyyden rakentuminen on arvoitus. Esimerkiksi mitään asukkaiden yhteisiä tiloja alueella ei ole.

Liiketoiminta, uudet työn teon muodot tai uudet toimijat eivät minusta näy alueella mitenkään. Samoin liikkumisen uudet tuulet ovat kutistuneet sähköauton latauspaikoiksi. En tunnista mitään uutta mullistavaa liikkumisen tapaa alueella tai alueen ulkopuolelle.

Kaikkinensa uusi asuinalue vaikuttaa varsin perinteiseltä pientaloasumisen tavalta: rauhallinen alue suhteellisen lähellä kaupungin keskustaa. Trendikästä lienee juuri talojen pieni koko ja edullinen hinta, joka sopii tietysti monenlaisille pikku perheille ja sinkuille myös tulevaisuudessa. Kaupungin neuvotteleva ohjausote rakentamisessa ei kuitenkaan ole antanut aihetta rakentajille ja rakennuttajille tehdä mitään maailmaa radikaalisti muuttavaa!

Kuvassa esimerkki Valkeakosken talonäyttelyalueen pikkuisista taloista.

Nina Wessberg, VTT

Kestävää liikkumista inhimillisessä kaupungissa

Mitä me oikeastaan tiedämme kaupunkilaisten liikkumisvalintojen taustalla olevista motiiveista? Mitkä yhteiskunnalliset trendit vaikuttavat juuri nyt eniten kulutus- ja liikkumistottumuksiimme? Onko sukupolvien välillä eroja?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin kahden Euroopan komission rahoittaman tutkimusprojektin yhteisessä seminaarissa Towards user-centric transport in Europe – Challenges, solutions and collaborations Brysselissä toukokuussa.

MIND-SETS-projekti oli löytänyt useita erilaisia arvoja ja tulkintoja liikkumiselle yhdistelemällä psykologisia, taloustieteellisiä, yhteiskuntatieteellisisiä ja ennakoinnin näkökulmia. Liikkuminen voi merkitä erilaisisille ihmisryhmille hyvinkin erilaisia asioita perinteisen paikasta toiseen siirtymisen ohella: yksilön vapautta, ystävyyssuhteita, yhteiskunnallista asemaa, saavutuksia tai valtasuhteita. Liikkumisen mahdollisuus voi myös osaltaan estää syrjäytymistä. Liikenne on kaiken kaikkiaan teema, joka hallitsee usein keskusteluita.

Jatkuvasti kasvava ja teknistyvä liikkuminen herätti myös huolta. Suuren liikkumisen määrän on mm. havaittu lisäävän stressientsyymi kotisolin määrää kehossa. Projekti heittikin kuulijoille pohdittavaksi hyvin relevantin kysymyksen: What will be the atmosphere of future connected, automated city?

Mobility4EU-projekti esitteli trendejä, jotka vaikuttavat tällä hetkellä vahvasti kaupunkiliikkumisen taustalla sekä neljä liikkumisen tulevaisuusskenaariota Euroopassa vuodelle 2030. Skenaariot on rakennettu MAMCA (Multi-Actor-Multi-Criteria-Analysis) -menetelmää käyttäen ja osallistaen suuri joukko erilaisia toimijoita.

Itselleni parhaiten jäi mieleen esitys: ”Rethinking mobility for a human city”, jonka piti prof. Cathy Macharis (Vrije Universiteit Brussel). Hän esitteli neljä seikkaa (4 P’s), jotka kuvaavat inhimillistä, ihmiskeskeistä kaupunkia. Näitä ovat:

  • Proximity – eri toimintojen ja toimijoiden läheisyys
  • Prosperity for all – erilaisten ihmisryhmien hyvinvointi
  • Place for humans – alueita, tiloja ihmisten kohtaamisille
  • Participation – osallistuminen ja yhteisöllisyys kaupungin kehittämisessä

Lisäksi tarvitaan myös viides P – Passion!

ECOMM 2017-konferenssin (European Conference on Mobility Management) teemana oli tänä vuonna Maastrictissa “ Teaming-up for liveable cities”. Tuon ylätason otsikon alle mahtuivat pohdiskelut liikkumisvalintojemme ja -käyttäytymisemme järkevyydestä, eri toimijoiden yhteistyön edistämisestä sekä liikkumispalveluiden tulevaisuudesta.

Keynote -puheenvuoroissa kuulimme mm. onnellisuuden merkityksestä liikkumisessa ja elämässämme yleisemminkin sekä jakamistalouden kehittymisestä liikenteen saralla. Perinteisen omistamiseen perustuvan talouden ja jakamistalouden rajat näyttäisivät hämärtyvän vähitellen, mutta liikenteen automaation ja jakamispalveluiden suhde näyttää haastavalta: yhteisen suunnan löytyminen ei ole lainkaan varmaa.

Konferenssin anti oli kokonaisuutena vaihteleva, sekä kiinnostavia uusia ideoita ja kokeiluja että myös perinteistä kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Seuraavassa muutamia esimerkkejä uusista tuulista.

Amsterdamissa on testattu joukkoliikenteen hankinnan mallia, jossa operaattori velvoitetaan tarjoamaan myös kaupunkipyöriä tai vastaavaa palvelua joukkoliikennelinjan päätepisteisiin matkaketjun alku- ja loppupään sujuvoittamiseksi.

Ranskassa Aix-en-Provencen alueella kestävän liikkumisen lähettilästoiminnan (Mobility Ambassadors) ansiosta yksityisautoilu vähentyi 6 % kolmen vuoden ajanjaksolla.

Wienissä maahanmuuttajanaisille järjestetty pyöräilykoulu saavutti suuren suosion ja lisäsi naisten itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia ja sen kautta myös sopeutumisen edellytyksiä.

Itse esittelin konferenssissa maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista, toukokuussa Suomessa YLE1-kanavalla käynnistynyttä kestävään ja terveelliseen liikkumiseen kannustavaa tosi-tv tuotantoa nimeltä Kansan Liike. Esitys herätti laajaa mielenkiintoa erityisesti naapurimaidemme edustajissa, jopa pientä naapurikateutta oli havaittavissa. Myös saksalaisten ja hollantilaisten kollegojen kiinnostus lämmitti mieltä. Positiivista energiaa generoitui tämän uuden teeman ympärillä merkittäviä määriä, sekä yleisössä että puhujissa!

Anu Tuominen, VTT

Ihmisten kaupunkeja – matkakertomusta Pohjois-Espanjasta

Vietin kesäkuun lopussa kaksi viikkoa Pohjois-Espanjassa havainnoiden kaupunkeja Bilbaossa, San Sebastianissa, Zaragozassa ja Barcelonassa. Bilbaossa huomio kiinnittyi kaupungin siisteyteen, mutta erityisesti siihen, että Guggenheimin taidemuseo on kaupunkilaisten mielestä jonkun muun kuin heidän itsensä tekemä. Guggenheim on monien ihmisten mielestä tuonut paljon hyvää Bilbaoon, vaurautta ja siisteyttä. Alkuperäiset Bilbaolaiset näyttävät kokevan sen kuitenkin ulkoa tuoduksi, joksikin, joka ei ole Baskien kulttuuria. Guggenheim ei siis ole bilbaolaisten ihmisten, vaan jonkun muun turisteille tekemä. Entisen metalliteollisuudesta elämänsä saaneen kaupungin sielua on annettu jollekin muulle.

Kuva: Lepohetki Bilbaon keskustassa.

San Sebastianissa, reilun tunnin ajomatkan päässä Bilbaosta, turisteihin suhtaudutaan aivan toisella kunnioituksella kuin Bilbaossa. San Sebastianissa lomalaiset, kuninkaallisista alkaen, ovat olleet kaupungin elävöittäjä jo aikojen alusta. Tutustuin tässä kaupungissa entiseen tupakkatehtaaseen reilu vuosi sitten tehtyyn tilaan, joka toimii samalla periaatteella kuin kirjasto, mutta tarjoten kaupunkilaisille paikan toteuttaa itseään erilaisten käsitöiden tekemisestä tieteellisiin kokeisiin. Kaupunki tarjoaa 100 000 euroa vuosittain rahaa, jolla tilaan voidaan ostaa erilaisia laitteita ompelukoneista 3D-tulostimiin. Ihmiset voivat käyttää näitä sitten parhaaksi katsomallaan tavalla itseään kehittäen. Toimintaa valvoo yksi ihminen, joka on palkattu kaupungin toimesta. Olisikohan tässä oiva tapa myös luoda innovaatioita ja virkistää liiketoimintaa kaupungissa ihmisten kesken; voisiko tällaisissa ”innovaatiokirjastoissa” törmäyttää kaupunkilaisia ja yrityksiä?

Kuva: Hirikilabs, vapaa tila kaupunkilaisille toteuttaa itseään San Sebastianissa.

Barcelonassa toimii maailmanlaajuiseen Fablab-verkostoon kuuluva toiminta, jonka tavoitteena on luoda innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. Barcelonan Fablab toimii Arkkitehti-instituutin alaisuudessa luoden liiketoimintaa erilaisten yritysten kanssa. Fablabia johtaa venezuelalainen nuori mies, jonka missiona on luoda Barcelonaa ihmisten kautta ja ihmisille. Fablabissa järjestetään paljon erilaisia kursseja mm. kaupunkisuunnitteluun liittyen. Tila oli täynnä erilaista elektroniikkaa ja 3D-tulostimilla tuotettuja pienoismalleja. Paikka huokui innovatiivisuutta, nuoria ihmisiä ja ideoita. Vanha tehdashalli kutsui ihmisiä toteuttamaan ideoitaan ja luomaan uutta.

Kuva: Fablab, Barcelona.

Zaragozassa eteeni avautui Valdesparteran ekokaupunki, jota aloitettiin rakentamaan 2000-luvun alussa. Lähiö on hiukan alle kymmenen tuhannen ihmisen koti. Alue on väljästi rakennettu kerrostaloalue, jonka liikennejärjestelmä perustuu raitiovaunulle. Energia asuntoihin tulee auringosta ja alueella on jätteiden putkikeräysjärjestelmä. Keskellä aluetta on kaupungin ylläpitämä tietokeskus, jossa ihmiset voivat vierailla ja saada tietoa kestävästä elämäntavasta. Ekokaupunki sinällään ei hätkähdytä; se on rakennettu ihmisille, muttei asukkaiden kanssa, vaan jonkun muun suunnitelmien mukaan. Mielenkiintoista sen sijaan on koko Zaragozan kaupungissa 1990- ja 2000 -lukujen vaihteessa toteutettu veden säästöön ihmisiä sitouttava projekti, jonka promoottorina toimi NGO Ecodes. Projektin avulla Zaragozan kaupungin asukkaiden vedenkulutus saatiin pienenemään sitouttamalla ihmiset säästämään vettä arjessaan.

Vedensäästöprojektin onnistumisen elementtejä olivat NGO-edustajan mukaan: 1) yhteinen unelma veden säästöstä, 2) yksinkertaiset kaikille ihmisille sopivat tavoitteet, 3) systeeminen lähtökohta, jossa huomioidaan kulttuuri, politiikka ja teknologia, 4) yhdessä tekemisen kulttuuri, 5) erilaisten sidosryhmien mukanaolo, julkinen-yksityinen yhteistyö, 6) promoottorin, fasilitaattorin innostus (NGO Ecodes ja kaupunki), 7) pilotit ja innovaatiot, 8) kärsivällisyys, 9) toiminta, ei vain mietiskely ja 10) empatia, erilaisten sidosryhmien tarpeiden huomioiminen. Projekti oli koko kaupungin yhteinen ponnistus, kaikkien kaupunkilaisten juttu!

Kuva: Valdesparten ekokaupunki Zaragozassa.

Nämä esimerkit Pohjois-Espanjasta antavat meille merkkejä ihmisten kaupungeista. Onnistumisen edellytykset voivat näiden merkkien mukaan olla ihmisten voimassa. Kun annamme voiman ihmisille kaupunkien toimintojen kehittämisessä, voimme saada voimakasta tulosta!

Nina Wessberg, VTT