Artikkelit

Rakennetun ympäristön koettu laatu

Aamulla asunto on taas hiljainen. Koiran kostea kuono ja lämmin hengitys olivat ennen mukavia herätyksiä. Aina ei olisi jaksanut lähteä heti ulos sen kanssa. Mutta luontokappaleella on tarpeensa. Aamulla kiersimme sen kanssa yleensä lammen, illalla joskus pidemmän lenkin. Nyt se ei kuitenkaan enää onnistuisi.

Viime viikolla oli useampi päivä, jolloin jalat eivät kantaneet keittiötä pidemmälle. Tänään tuntuu, että voisi taas uskaltaa lähteä pihalle. Yritän kävellä sen verran kuin jaksan ja uskallan, että kunto pysyisi. Kauppareissulle on ehkä kuitenkin varmempi lähteä palvelubussilla, ostosten kanssa matkasta voisi tulla liian raskas. Kuski toi viimeksi ostoskassin tuohon ovelle saakka.

Näin alkaa kuvitteellisen vanhuksen tarina, jossa yhdistyy Ketterä Kaupunki -tutkimushankkeessa kerättyjä ikääntyneiden asukkaiden haastatteluja ja uusien asuinkonseptien kartoituksessa esiinnousseita ratkaisuja. Tarina konkretisoi, miten asumisen koettuun laatuun liittyy laajempia kysymyksiä kuin asunto toiminnallisena yksikkönä. Lue koko tarina ja kannanotto asumisen laatua koskevaan keskusteluun Katja Maununahon, Henna Luoma-Halkolan ja Liisa Häikiön blogista RALA ry:n sivulla!

Palveluiden yhteisluomisen (co-creation) mahdollisuudet ja haasteet

Olemme järjestäneet kaikkiaan kolme yhteisluomista (co-creation) hyödyntävää työpajaa. Olemme kutsuneet mukaan erilaisia asiantuntijoita, muun muassa tutkijoita, palveluiden parissa työskenteleviä, arkkitehteja ja viranhaltijoita. Työpajoissa olemme etsineet vastauksia erilaisiin kysymyksiin: Miten tavoittaa ja saada osallistumaan kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevat, kuten syrjäytyneet, yksinäiset ja eristäytyneet vanhukset ja maahanmuuttajat? Mitä osallistuminen tarkoittaa SOTE-uudistuksen yhteydessä? Miten korjausrakentamista voisi kehittää niin, että vanhusten tarpeet täyttyisivät?

Yhteisluominen eli co-creation tarkoittaa tuotteiden tai palveluiden suunnittelua ja tuottamista eri toimijoiden, kuten asiakkaiden, asiakaspalvelijoiden ja suunnittelijoiden yhteistyönä. Yhteisluominen eli co-creation on yksi co-alkuisista käsitteistä, jotka kuvaavat tällaista roolirajat ylittävää yhteistyötä. Sille läheisiä englanninkielisiä käsitteitä ovat co-governing ja co-production.

Yhteisluomisen käsite on peräisin liikkeenjohdon teoriasta ja taloustieteistä, mutta se on siirtynyt yksityiseltä sektorilta julkisten palvelujen suunnittelun ja tuottamisen piiriin.

Yhdessä luomalla voidaan tuottaa yksityisen taloudellisen arvon lisäksi myös laajempaa sosiaalista arvoa. Tällöin ei ainoastaan siirretä tehtäviä asiakkaalle säästöjen toivossa vaan ajatellaan, että yhteistyön tulos on enemmän kuin osallistujien panosten summa.

Kaikissa työpajoissamme on ollut samanlainen rakenne. Olemme aloittaneet työpajat hiljaisella työskentelyllä. Työskentelytilassa on neljä suurta paperia, joihin on kirjoitettu jokaiseen yksi kysymys: Mitä? Miksi? Miten? Kenen? Osallistujat kiertävät itsenäisesti luokkatilassa kiinnittäen post-it-lappuilla vastauksia kysymyssanojen yhteyteen työpajan teemaan liittyen. Hyvin yleiset kysymyssanat mahdollistavat monenlaiset tulkinnat ja vastaukset.

Toisessa vaiheessa jakaudutaan ryhmiin, joissa on mahdollisimman erilaisia osaajia. Ryhmät kokoontuvat post-it-lappujen äärelle, jokainen yhden kysymyksen ympärille. Ryhmät alkavat keskustella aiheesta ja jäsentää post-it-lapuilla olevia vastauksia sekä jaotella niitä ryhmiin erilaisin perustein. Yhdessä keskustellen pyritään löytämään erilaisia tärkeitä teemoja.

Tämän jälkeen jokainen ryhmä tiivistää olennaiset teemat yhteen Power Point -diaan, jonka he esittävät muille. Ryhmät ovat usein päätyneet johonkin visuaaliseen esitystapaan, joka tiivistää sisällön tehokkaasti ja mieleenpainuvasti.

Diojen esittämisen jälkeen jokaisen ryhmän on keksittävä konkreettinen case, jossa tulee esille jokin työpajan teemaan liittyvä olennainen ongelma, joka on noussut esille keskusteluissa. Caset kierrätetään niin, että jokainen ryhmä keksii ratkaisun toisen ryhmän keksimään ongelmaan. Lopuksi ratkaisut käydään yhdessä läpi. Kaikki jäsennykset, caset ja ratkaisut kerätään yhteiseen Power Point -esitykseen, joka jaetaan jälkikäteen kaikille osallistujille.

Mitä uutta yhteisluominen mahdollistaa tutkimuksen näkökulmasta? Yhteisluomisprosessi on erityinen, koska tutkijat eivät tee tutkimustaan yksin. Perinteisesti tutkija kerää aineiston, jonka jälkeen hän tekee analyysin ja esittää tulokset. Sen sijaan työpajoissa tutkija kuuntelee muita osallistujia ja pyrkii ymmärtämään heidän näkemyksiään. Tutkija neuvottelee muiden kanssa ja ehdottaa ratkaisuja siihen, miten ideoita voisi jäsentää ja esittää. Tutkijan tulee myös kommunikoida ideansa muille vakuuttavasti. Hänen pitää hyväksyttää ideansa muilla osallistujilla.

Tällaista prosessia voisi analysoida jälkikäteen esimerkiksi nauhoitteita kuuntelemalla, mutta olennaista on, että tärkeitä tuloksia syntyy jo työpajan aikana. Tutkijalla on mahdollista testauttaa ideansa muilla osallistujilla, kun mukana on ihmisiä, joilla on kokemusta käytännöstä.

Tutkija on yhteiskehittämispajassa asiakaspalvelija: tutkija voi olla kriittinen, mutta ennen kaikkea hän on tulkki ja neuvottelija.

Lisäksi tutkija joutuu improvisoimaan, koska aikaa on rajatusti työpajan eri vaiheisiin ja jäsennyksiä tulee tehdä nopeasti. Tutkija joutuu miettimään, miten tiivistää tuloksia tehokkaasti. Tässä kuvat ovat usein toimiva ratkaisu, koska ne tiivistävät tietoa havainnollisesti ja jäävät ihmisten mieliin.

Miten konkreettisten ongelmien kanssa työskentelevät voivat hyötyä yhteiskehittämisestä? Uskomme, että osallistujat ovat saaneet työpajoista uusia näkökulmia ja tapoja jäsentää erilaisia haasteita työssään. Toivomme, että tutkijoina voimme auttaa tuomaan yhteen ja sovittaa erilaisia näkökulmia. Tarkoitus ei ole välttämättä tarjota valmiita ratkaisuja yksittäisiin ongelmiin vaan antaa keinoja jäsentää monimutkaisia ilmiöitä ja muutoksia tulevaisuudessa.

Yhteiskehittämisen haasteet ja mahdollisuudet. Tulevaisuudessa tavoitteena on saada mukaan yhteiskehittämiseen myös palveluiden loppukäyttäjiä. Kun osallistujajoukkoa laajennetaan, ristiriitojen mahdollisuus kasvaa ja tutkijan asemasta neuvottelijana tulee haastavampi. Tähän mennessä työpajoissa on vallinnut yhteisymmärrys eikä erimielisyyksiä ole erityisesti esiintynyt.

Ongelma on myös se, että tutkijoiden työtä mitataan yleensä julkaistujen tutkimusten määrällä. Kysymys kuuluu, miten yhteiskehittämisen kaltainen työskentelytapa voisi tulla tunnustetuksi osaksi tutkijoiden arkipäiväistä työtä. Yhteiskehittämisen hyödyt myös itse tutkimukselle ovat selvät. Lisäksi se asettaa tutkijan uudenlaiseen aktiiviseen asemaan ja kannustaa yhteistyöhön erilaisten toimijoiden kanssa. Se on myös palkitsevaa ja innostavaa, koska tutkija saa testattua ja esitettyä ideoitaan nopeasti. Kun aikaa on vähän, tutkija joutuu tiivistämään ideansa tavalla, josta on hyötyä myös varsinaisten julkaisujen työstämisessä myöhemmin.

Jarkko Salminen, Tampereen yliopisto

Kestävää liikkumista inhimillisessä kaupungissa

Mitä me oikeastaan tiedämme kaupunkilaisten liikkumisvalintojen taustalla olevista motiiveista? Mitkä yhteiskunnalliset trendit vaikuttavat juuri nyt eniten kulutus- ja liikkumistottumuksiimme? Onko sukupolvien välillä eroja?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin kahden Euroopan komission rahoittaman tutkimusprojektin yhteisessä seminaarissa Towards user-centric transport in Europe – Challenges, solutions and collaborations Brysselissä toukokuussa.

MIND-SETS-projekti oli löytänyt useita erilaisia arvoja ja tulkintoja liikkumiselle yhdistelemällä psykologisia, taloustieteellisiä, yhteiskuntatieteellisisiä ja ennakoinnin näkökulmia. Liikkuminen voi merkitä erilaisisille ihmisryhmille hyvinkin erilaisia asioita perinteisen paikasta toiseen siirtymisen ohella: yksilön vapautta, ystävyyssuhteita, yhteiskunnallista asemaa, saavutuksia tai valtasuhteita. Liikkumisen mahdollisuus voi myös osaltaan estää syrjäytymistä. Liikenne on kaiken kaikkiaan teema, joka hallitsee usein keskusteluita.

Jatkuvasti kasvava ja teknistyvä liikkuminen herätti myös huolta. Suuren liikkumisen määrän on mm. havaittu lisäävän stressientsyymi kotisolin määrää kehossa. Projekti heittikin kuulijoille pohdittavaksi hyvin relevantin kysymyksen: What will be the atmosphere of future connected, automated city?

Mobility4EU-projekti esitteli trendejä, jotka vaikuttavat tällä hetkellä vahvasti kaupunkiliikkumisen taustalla sekä neljä liikkumisen tulevaisuusskenaariota Euroopassa vuodelle 2030. Skenaariot on rakennettu MAMCA (Multi-Actor-Multi-Criteria-Analysis) -menetelmää käyttäen ja osallistaen suuri joukko erilaisia toimijoita.

Itselleni parhaiten jäi mieleen esitys: ”Rethinking mobility for a human city”, jonka piti prof. Cathy Macharis (Vrije Universiteit Brussel). Hän esitteli neljä seikkaa (4 P’s), jotka kuvaavat inhimillistä, ihmiskeskeistä kaupunkia. Näitä ovat:

  • Proximity – eri toimintojen ja toimijoiden läheisyys
  • Prosperity for all – erilaisten ihmisryhmien hyvinvointi
  • Place for humans – alueita, tiloja ihmisten kohtaamisille
  • Participation – osallistuminen ja yhteisöllisyys kaupungin kehittämisessä

Lisäksi tarvitaan myös viides P – Passion!

ECOMM 2017-konferenssin (European Conference on Mobility Management) teemana oli tänä vuonna Maastrictissa “ Teaming-up for liveable cities”. Tuon ylätason otsikon alle mahtuivat pohdiskelut liikkumisvalintojemme ja -käyttäytymisemme järkevyydestä, eri toimijoiden yhteistyön edistämisestä sekä liikkumispalveluiden tulevaisuudesta.

Keynote -puheenvuoroissa kuulimme mm. onnellisuuden merkityksestä liikkumisessa ja elämässämme yleisemminkin sekä jakamistalouden kehittymisestä liikenteen saralla. Perinteisen omistamiseen perustuvan talouden ja jakamistalouden rajat näyttäisivät hämärtyvän vähitellen, mutta liikenteen automaation ja jakamispalveluiden suhde näyttää haastavalta: yhteisen suunnan löytyminen ei ole lainkaan varmaa.

Konferenssin anti oli kokonaisuutena vaihteleva, sekä kiinnostavia uusia ideoita ja kokeiluja että myös perinteistä kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Seuraavassa muutamia esimerkkejä uusista tuulista.

Amsterdamissa on testattu joukkoliikenteen hankinnan mallia, jossa operaattori velvoitetaan tarjoamaan myös kaupunkipyöriä tai vastaavaa palvelua joukkoliikennelinjan päätepisteisiin matkaketjun alku- ja loppupään sujuvoittamiseksi.

Ranskassa Aix-en-Provencen alueella kestävän liikkumisen lähettilästoiminnan (Mobility Ambassadors) ansiosta yksityisautoilu vähentyi 6 % kolmen vuoden ajanjaksolla.

Wienissä maahanmuuttajanaisille järjestetty pyöräilykoulu saavutti suuren suosion ja lisäsi naisten itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia ja sen kautta myös sopeutumisen edellytyksiä.

Itse esittelin konferenssissa maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista, toukokuussa Suomessa YLE1-kanavalla käynnistynyttä kestävään ja terveelliseen liikkumiseen kannustavaa tosi-tv tuotantoa nimeltä Kansan Liike. Esitys herätti laajaa mielenkiintoa erityisesti naapurimaidemme edustajissa, jopa pientä naapurikateutta oli havaittavissa. Myös saksalaisten ja hollantilaisten kollegojen kiinnostus lämmitti mieltä. Positiivista energiaa generoitui tämän uuden teeman ympärillä merkittäviä määriä, sekä yleisössä että puhujissa!

Anu Tuominen, VTT

Pariisin OuiShare Fest 2017 aktivoi kaupunkeja uudistamaan yhteiskunnan yhteistoimintataloudella

Härmälänranta – havaintoja kehittyvästä asuinalueesta

Tampereen Härmälänranta on jatkuvassa muutoksessa. Pyhäjärven rannalla sijaitseva moderni asuinalue vetää puoleensa niin nuoria, lapsiperheitä kuin ikääntyvääkin väestöä. Sen sijoittuminen vanhemman asuinalueen Härmälän kupeeseen luo osittain vastakkainasettelua, mutta myös uudenlaista yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia alueelle. Härmälänranta onkin yksi esimerkki kasvavasta ja tiivistyvästä kehityksestä Tampereella. Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijat järjestivät Härmälänrannasta tutkimusseminaarin Kaupunkien maankäytön pelikenttä -opintojakson yhteydessä.

Opiskelijat pitivät Härmälänrannan asukkaille valokuvatyöpajoja, joissa keskusteltiin asumismieltymyksistä ja siitä, mikä koetaan asumisen kannalta merkitykselliseksi. Yksi ryhmä opiskelijoista haastatteli myös aluetta suunnitelleita arkkitehtejä. Tässä blogijulkaisussa käydään läpi tärkeimpiä kurssilla tehtyjä havaintoja.

Luonnonläheisyys, ekologisuus, vehreys ja energiatehokkuus ovat yhä useammin asukkaiden toiveena.

Näin on myös Härmälänrannan asukkaiden kohdalla. Luonnonläheisyyteen liittyen tärkeäksi tekijäksi asumisviihtyvyyden kannalta nousi maisema. Suuret ikkunat, avaruus ja valoisuus omasivat suuren merkityksen lähes kaikkien vastaajien arvoissa. Kumpuaako halu luonnonläheisyydestä ihmisen primitiivisistä tarpeista vai onko kyseessä vain uusi ja ohimenevä trendi?

Toinen iso teema, joka nousi esiin tutkimusseminaarin esityksistä, oli yhteisöllisyys.

Yhteisöllisyys koettiin tärkeäksi sekä asunnon sisä- että ulkopuolella.

Esimerkiksi avokeittiö loi yhteisöllisyyttä asunnon sisällä ja pihagrilli taas ulkopuolella. Monet asukkaat nostivat esille halunsa osallistua asuinyhteisön toimintaan. Yksi kysymys onkin, kuinka taloja ja alueita suunnittelevat arkkitehdit voisivat tarjota fyysisiä puitteita kohtaamiselle ja yhteisöllisyydelle. Kuinka ihmiset saadaan käyttämään mahdollisia yhteisötiloja? Asukkaat kokivat, että Härmälänrannasta puuttuu luonnollinen kohtaamispaikka. Voiko luonnollista kohtaamispaikkaa edes ylhäältä käsin luoda?

Seminaarissa nousi esiin myös asuinalueen historia. Useat asukkaista eivät tienneet Härmälänrannan historiasta, mutta pitivät sitä tärkeänä. Historian näkymistä kadunnimissä ja muutenkin alueen ympäristössä arvostettiin.

Tiiviin rakentamisen alueilla usein asukkaita ärsyttäväksi tekijäksi nousee jatkuva rakentamisen melu ja työmaakoneet. Härmälänrannassa asia oli kuitenkin toisinpäin.

Rakentamista ei koettu taakkana, vaikka joskus alueen koettiinkin olevan rauhaton. Useimmiten kuitenkin rakentaminen nähtiin hyvänä asiana erityisesti tulevaisuutta ajatellen.

Rakennusfirmat, työntekijät ja työmaat myös täyttävät aluetta eikä alue vaikuta niin autiolta. Ylipäätään rakentamisen pitkäaikaiset hyödyt katsottiin suuremmaksi kuin lyhyen ajan haitat.

Härmälänrannan sijoittuminen hieman ulkopuolelle keskustasta nosti esiin myös joukkoliikenteen ja (lähi)palvelujen toimivuuden. Härmälänrannan asukkaat kokivat joukkoliikenteen keskustaan hyväksi, mutta muualle Tampereelle tai lähikuntiin matkustaminen on hankalaa. Lähipalveluja ei Härmälänrantaan ole vielä saatu, mutta läheinen Partolan liikekeskus koettiin riittäväksi. Härmälänrannan ranta-alue olisi oivallinen paikka pienelle kaupalle tai kioskille, josta saisi napattua jäätelöt ja virvokkeet. Alueella on silti paljon liikuntatilaa pienyrityksille.

Härmälänranta on hyvin brändätty ja markkinoitu – missä ovat yrittäjät?

Härmälänranta on paperilla lähes täydellinen asuinalue – lähellä keskustaa ja Partolan palveluja, joukkoliikenteellä ja pyöräillen hyvin saavutettavissa oleva historiallinen alue Pyhäjärven rannassa. Useita kysymyksiä kuitenkin jää auki, ja niiden ratkaisu jäänee vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa Härmälänrannan asukkaat tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä asuntoihinsa sekä asuinalueeseensa.

Miki Mäkelä, Oona Haimi & Aleksi Niemi

Kirjoittajat ovat ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijoita Tampereen yliopistossa. Blogiteksti on osa DAC-hankkeen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Kaupunkien maankäytön pelikenttä -opintojaksoa.